Onko menneisyydessäsi sellaista miestä/suhdetta, jota säännöllisesti haikeana muistelet?

Kai minä aina silloin tällöin ajattelen lämmöllä heistä jokaista.

...

Edellisen kerran olen nähnyt hänet viitisen vuotta sitten ruokakaupassa. Oli siellä uuden, rehellisesti sanottuna ei-niin-hehkeän puolisonsa kanssa enkä koskaan ole nähnyt kenenkään luikkivan niin nopeasti karkuun kuin hän silloin teki. Ei ilmeisesti halunnut kohdata mua kasvotusten ja esitellä uudelle vaimolleen/tyttikselleen? ;) Jäi todella hölmistynyt olo.

Kuulostaa melko vätykseltä koko tyyppi. Miksi paeta tuttua ihmistä? Häpesköhän se sitä uutta vai sinua vai ehkä jopa itseään? Hyvän ratkaisun taisit aikoinasi tehdä, ainakin tuosta lapsellisesta käytöksestä päätellen...

miksi ap lopetti suhteen?? Ei ymmärrä

Olen aina lähtenyt suhteesta niin, että tunteet ovat jo olleet pois. Olen tehnyt kaikkeni suhteessa se olmassa olon aikana, niin että olin täysin varma, että lähtö on ainoa vaihtoehto.



Suhteita on ollut useita, mutta koskaan en ole hätiköinyt, panikoinut.. vaan pitkään miettinyt ja puntaroinut mitä tehdä. Ja näin jälkikäteen voin sanoa, että HYVÄÄ TYÖTÄ!

Ne on kaikki ihan samanlaisia paskiaisia ja elämä on parempaa ilman niitä.

exäni on espanjalainen, ja mulla on hurjan paljon ikävä hänen perhettään ja espanjalaista kulttuuria ja koko maata.

Mulla oli se Mun Suuri Rakkaus. Meidän suhde oli täydellinen, liiankin täydellinen. Me oltiin yhdessä lähes 24/7, ajateltiin asioista samalla lailla ja seksi oli jumalaista.



Sitten mun päässä tapahtu jotain ja heittäydyin vaikeeks, eikä mies kestäny mua. Me erottiin ja mies pisti suunnilleen ensimmäisen vastaan tulleen naikkosen raskaaksi ja, koska on herrasmies, nai sen. Mäkin löysin toisen miehen ja perustin perheen. Eipä juurikaan pidetty yhteyttä, yhteisten kavereiden kautta kuultiin välillä kuulumisia.



Nelisen vuotta sitten törmättiin töiden kautta/takia. Tajuttiin, että oltiin tehty pahin mahdollinen virhe silloin. Oltiin paskiaisia ja hajotettiin kolme vuotta sitten kaksi perhettä. Mut se oli ainoa oikea ratkaisu. Me ollaan nyt onnellisia ja vaikka sillon kolme vuotta sitten olikin ihan kauheeta, ratkaisu oli pakko tehdä.



Saa kivittää :)

miksi ap lopetti suhteen niin nopeaan?

Minulla oli opiskeluaikana aivan ihana espanjalainen miesystävä, joka oli kaikkea mitä kaipasin. Seksi oli taivaallista, olimme parhaat ystävät ja sielunkumppanit, tuntui että kaikki on kohdallaan kunhan me olemme yhdessä vaikka maailma romahtaisi ympäriltä. Mutta minä typerä olin nuori ja levoton, ja 3 vuoden suhteen jälkeen sain päähäni, että enhän minä voi sitoutua ensimmäiseen seurustelukumppaniini vaan täytyisi saada muitakin kokemuksia :( Minä jätin miehen "elääkseni nuoruuttani vapaana", vaan enpä ole koskaan enää yhtä hyvää miestä löytänyt.

onkin toisaalla ja ok. Silti tälläkin hetkellä odottelen viestiä... menneisyyden rakastetulta.

- jonka kanssa seksi oli upeampaa kuin kenenkään muun. Sellaista yhteyttä en ole vain saanut muiden kanssa. Mies oli todella karismaattinen ja komea. Ainoa vika oli, ettei hän halunnut jatkaa suhdetta kanssani. Kurjaa, mutta tiedän, että elämäni on parempaa ilman häntä.



Silti joskus haaveilen tuosta miehestä.

Oh, Tero noin 10 vuoden takaa.

Paju*en Jarkko Vkoskelta aikanaan.

Paju*en Jarkko Vkoskelta aikanaan.

Oli nuorempana syötävän hyvännäkönen pitkissä hiuksissaan... ;)

Mulla oli nuorena muutaman vuoden suhde. Meillä oli yksinkertaisesti älyttömän kivaa yhdessä, tehtiin kaikkea siistiä, matkusteltiin, biletettiin, vietettiin huoletonta elämää. Oli hirveän mukava ihminen, ei ikinä edes riidelty mistään jne.



Sit se loppui aikanaan, hän ei nyt kuitenkaan ollut se mies kenen kanssa olisin loppuelämäni viettänyt. En nyt erityisen haikeana muistele, mut sillai että kyllä oli meillä kuitenkin tosi hauskaa ne vuodet.

Paju*en Jarkko Vkoskelta aikanaan.

Oli nuorempana syötävän hyvännäkönen pitkissä hiuksissaan... ;)

Asuttiin samalla asuinalueella. En ole nähnyt varmaan 20 vuoteen. Oli hyvä urheilemaan ja komea.

Nuorempana seurusteltiin, en olisi saanut kuitenkaan tämän miehen kanssa, mitä halusin. Huoleton ihminen, ei olisi voinut sitoutua tai perustaa perhettä.



On kuitenkin ollut "täräyttävin" mies ikinä. Tosin eipä häntä tule usein mietittyä :)

onkin toisaalla ja ok. Silti tälläkin hetkellä odottelen viestiä... menneisyyden rakastetulta.

kumpikin vai odotteletta (sori en voinut olla kommentoimatta).

Mutta joo nii odottelen minäkin :)

Tavattiin 4 kertaa, useita viikkoja kerralla, miehen kotimaassa. Sen elämä oli siellä ja mun täällä, liian vaikeaa, joten katkasin suhteen. Kesällä tapaisn hänen pikkuserkkunsa, ja sen jälkeen olen useimminkin muistellut miestä. Serkku väitti miehen riutuneen eron jälkeen, kuulemma rakasti mua tosissaan. Mies kuoli kolme vuotta eromme jälkeen massiiviseen sydänkohtaukseen. Mutta en kadu eroamme...

Muistelen kyllä aika usein teiniajan ensirakkautta. Edelleen yli kolmikymppisenä musta tuntuu että oltais oltu kuin luotuja toisillemme. Sentään järjellä ymmärrän että näin ei voi olla, jos hän ei kerran niin tuntenut. Vähän pakkomielteistä, täytyy myöntää, mutta olen oppinut elämään tuon ajatuksen kanssa. Lapsellista hourailuahan se todellisuudessa on. En kyllä kehtaisi tunnustaa tätä kenellekkään.