Miesystäväni totesi, että olemme niin erilaisia ihmisiä, ettei meillä oikein synkkaa
Silti pitää musta ja viihtyy mun seurassa. Mitä tästä pitäisi päätellä?
Kommentit (32)
..että sinä kelpaat lähinnä petikaveriksi toistaiseksi. Jos ihmisten erilaisuus olisi syy sille, että suhde ei voisi onnistua, luuletko ap että tällä planeetalla olisi yhtäkään onnellista paria? :) Minä ja mieheni olemme kuin saman kolikon kääntöpuolet; jotenkin hyvin samankaltaiset ja silti aivan erilaiset. Mies on boheemi, minä takakireä. Mies ei tajua aikatauluista mitään, minä olen aina ajoissa. Tapamme olla ja elää ovat hyvin, hyvin erilaiset...nuorempana se ärsyttikin ja kieltämättä tuli mietittyä että tuleeko tästä nyt mitään. MUTTA: on tärkeää huomata että ns. aikuisten suhteessa erilaisuus ei ole mikään syy erota, jos yhdessä viihtyy noin muuten. Työtä se vaatii ja kovaa tahtoa, mutta harva suhde rakentuu hyväksi ilman niitä muutenkaan.
Tästä miesystävästäni en sitten tiedä. Yritin saada jotakin irti hänestä enemmän, mutta enpä juuri saanut. Taisi se jotakin sanoa, että katsellaan nyt, alkaisko sitä synkkaamaan paremmin, kun vietettäisi vähän enemmän aikaa toistemme kanssa ja tutustuttaisi enemmän. Aion kyllä selvittää asiaa vielä tarkemmin.
Ap
Ilmeisesti ootte edenneet kovin nopeasti.. Vaikuttaa nyt siltä, että se alkuaikojen huuma on kadonnut mieheltä ja se on alkanut epäilemään haluaan olla sun kanssa yhdessä. Onpa tullut törmättyä noihin.. varo vaan, 99,9% todennäköisyydellä seuraavat sanat on mieheltä "mä en sittenkään tiedä mitä mä haluan" ja teidän juttunne hiipuu siihen.
Ilmeisesti ootte edenneet kovin nopeasti.. Vaikuttaa nyt siltä, että se alkuaikojen huuma on kadonnut mieheltä ja se on alkanut epäilemään haluaan olla sun kanssa yhdessä. Onpa tullut törmättyä noihin.. varo vaan, 99,9% todennäköisyydellä seuraavat sanat on mieheltä "mä en sittenkään tiedä mitä mä haluan" ja teidän juttunne hiipuu siihen.
Me ollaan mun mielestäni edetty mun mielestä aika hitaasti. Ja itse asiassa suurinpiirtein nuo sanat mies kuuli minun suustani tässä eräs päivä, josta sitten lähtikin tämä keskustelumme liikkeelle. Silti mies halusi jatkaa vielä. ? Itsekin pidän hänestä todella paljon, mutta pelkään vain niin saavani siipeeni.
Ap
Sen kyllä tietää jos on toiseen rakastunut. Jos ei tiedä tai joutuu miettimään onko tai josko tästä jotain tulisi, niin ei sitä ole, tyvärr.Ja harvoin se katselemalla muuksi muuttuu.
Itse päädyin naimisiin asti tuolla periaatteella, oli mukavaa ja hyvä mies ja periaatteessa kaikki hyvin. No eihän se tietenkään kestänyt, ero tuli kuuden vuoden jälkeen.
Ap tuhlaa aikaansa suurella todennäköisyydellä.
Sen kyllä tietää jos on toiseen rakastunut. Jos ei tiedä tai joutuu miettimään onko tai josko tästä jotain tulisi, niin ei sitä ole, tyvärr.Ja harvoin se katselemalla muuksi muuttuu.
Itse päädyin naimisiin asti tuolla periaatteella, oli mukavaa ja hyvä mies ja periaatteessa kaikki hyvin. No eihän se tietenkään kestänyt, ero tuli kuuden vuoden jälkeen.
Ap tuhlaa aikaansa suurella todennäköisyydellä.
mä en itse ollut alkuun kovin ihastunut tähän ihmiseen ja olin jo lopettamaisillani tapailua, kunnes sitten vain tajusin tykkääväni siitä ihan hirveästi. Nyt taidan olla jo rakastunut. Että meneekö se nyt ihan noinkaan sitten?
Ap
Ei tuollaista pelleilyä kannata katsella. Ole sinkkuna ja odota, että löydät jonkun, joka ei puhu silleen vaikka facessa lukee tälleen. Mitä muuta me täällä osattaisiin sanoa?? o_O
sinäkö sanoit ensin, ettet oikein tiedä, haluatko olla miehen kanssa? Ja sen jälkeen mies sanoi suurinpiirtein samaa? Jospa se sanoi niin siksi, kun arveli, että sinä tunnet niin? Ootko kertonut tunteidesi muuttuneen syvemmäksi?
sinäkö sanoit ensin, ettet oikein tiedä, haluatko olla miehen kanssa? Ja sen jälkeen mies sanoi suurinpiirtein samaa? Jospa se sanoi niin siksi, kun arveli, että sinä tunnet niin? Ootko kertonut tunteidesi muuttuneen syvemmäksi?
niin tein ja nimenomaan siksi, että tajusin saattavani haluta tältä suhteelta paljon enemmän kuin mies ja säikähdin omia tunteitani. Tuon keskustelun jälkeen kerroin tunteideni syventyneen. Vietimme ihanan päivän ja kaikki oli hyvin, mutta nyt mieltäni alkoikin painamaan tuo, mitä mies sanoi meidän synkkaamisesta.
Ap
on voinut ajatella samoin kuin sinä, että "voi ei, se ei ehkä halua samaa kuin minä", ja sitten ruvennut miettimään suhteenne huonoja puolia ikään kuin itsepuolustukseksi....kannattaa keskustella asiasta niin ei jää mitään epäselvyyksiä.
Voisitko seuraavalla kerralla kertoa kaiken olennaisen jo aloitusviestissäsi. On hieman ärsyttävää, että jokaisen sinulle osoitetun kommentin tai neuvon jälkeen annat yhden tiedon lisää. Ja silloinkin vain sen yhden, et siltikään valoita koko juttua.
Ja kun et tunnu muutenkaan uskovan mitään, niin mitäs jos kysyt siltä ukoltas mitä se meinaa.
Voisitko seuraavalla kerralla kertoa kaiken olennaisen jo aloitusviestissäsi. On hieman ärsyttävää, että jokaisen sinulle osoitetun kommentin tai neuvon jälkeen annat yhden tiedon lisää. Ja silloinkin vain sen yhden, et siltikään valoita koko juttua.
Ja kun et tunnu muutenkaan uskovan mitään, niin mitäs jos kysyt siltä ukoltas mitä se meinaa.
En kai vain ajatellut niiden olevan niin olennaisia asioita, mutta nyt kun kirjoitin ne tähän, tajusin itsekin niilläkin olevan merkitystä. Kiitos paljon vastauksistanne. Pakko nyt vain selvittää asia miehen kanssa. Pelottaa.
Ap
..että sinä kelpaat lähinnä petikaveriksi toistaiseksi. Jos ihmisten erilaisuus olisi syy sille, että suhde ei voisi onnistua, luuletko ap että tällä planeetalla olisi yhtäkään onnellista paria? :) Minä ja mieheni olemme kuin saman kolikon kääntöpuolet; jotenkin hyvin samankaltaiset ja silti aivan erilaiset. Mies on boheemi, minä takakireä. Mies ei tajua aikatauluista mitään, minä olen aina ajoissa. Tapamme olla ja elää ovat hyvin, hyvin erilaiset...nuorempana se ärsyttikin ja kieltämättä tuli mietittyä että tuleeko tästä nyt mitään. MUTTA: on tärkeää huomata että ns. aikuisten suhteessa erilaisuus ei ole mikään syy erota, jos yhdessä viihtyy noin muuten. Työtä se vaatii ja kovaa tahtoa, mutta harva suhde rakentuu hyväksi ilman niitä muutenkaan.