Lue keskustelun säännöt.
Tämänpäiväinen mielipidekirjoitus vapaaehtoisesta lapsettomuudesta,
19.05.2012 |
mitä ajatuksia herätti? Tämän päivän HS siis kyseessä.
Muutama kohta pisti räikeästi silmään; lapsettomat tekevät työnsä pääsääntöisesti paremmin ja valitus siitä miten lapsista ja lapsiperheistä ei pääse missään eroon, heitä kun on usein jopa ravintoloissakin.
Mitä tällaisen ihmisen päässä oikein liikku? Antaa aika ikävän kuvan vapaaehtoisista lapsettomista lastenvihaajina. Ei kai kukaan muuten voi ärsyyntyä siitä että lapsia nyt vain sattuu näkymään vähän siellä täällä?
Kommentit (139)
tässä viidenkympin pintaan.
Eniten poissaoloja on lapsettomilla naisilla. Krapulapäiviä ja ollaan jatkuvasti kipeänä kun viina maistuu yms.Muutenkin aika laiskansorttia. Kriisitilanteissa ei osata toimia vaan haetaan saikkua. On totuttu pääsemään helpolla ja vain ajattelemaan itseä ja nautiskelemaan elämästä.
Ja lisäksi. Ei ne nyt niin kovin onnellisilta vaikuta. Mutta voin uskoa, että jos heille pannaan kysely eteen, jokainen huutaa pää punaisena, että oon, olen minä onnellinen, olen toooooooodella onnellinen ilman niitä ärsyttäviä kakaroita, uskokaa juu, että olen minä onnellinen.
Todella vakuuttavaa.
Mutta sitä niittää, mitä kylvää. Ei ole minulta pois jos joku ei tee lapsia. Onneksi olen itse tehnyt.
Tuosta on tutkimuskin. Tässäkin ketjussa sitä taidettiin siteerata, mutta puutteellisesti. Siis tuo, että kaikkein onnettomimpia ovat pienten lasten vanhemmat. Tutkimustulos kokonaisuudessaan on se, että pienten lasten alle 30-vuotiaat vanhemmat ovat onnettomampia kuin lapsettomat ikätoverinsa, 30-vuotta täyttäneissa ei ollut eroa lapsellisten ja lapsettomien välillä. 40-vuotta täyttäneissä lapsia hankkineet olivat onnellisempia kuin lapsettomat. Tähän toki vaikutti se, että monella on tuossa vaiheessa jo ne raskaat pikkulapsivuodet takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teemme juuri näitä asioita - ja otamme lapset mukaan! Lapsemme ovat viimeisen vuoden aikana mm. kierrelleet viinitiloilla ja olleet kanssamme golfkentällä. Tänäkin viikonloppuna kokkailtiin pitkään ja antaumuksella ja istuttiin terassilla juomassa viiniä (lapset ja kaverit tosin juoksenteli ympärillä).
Ei se elämä lopu lasten saantiin. Siihen tulee vaan paljon lisää sisältöä ja syvyyttä!
jossa tarkoituksella lapseton pariskunta eritteli valintaansa.
Heille oli tärkeää voida lähteä työpäivän jälkeen oluelle ystävien kanssa, matkailuharrastus yhdistettynä viinien maisteluun sekä golffaukseen, mahdollisuus istahtaa puolison kanssa töiden jälkeen terassille viinilasin ääreen puhumaan työasioista sekä ruoan laittaminen hitaasti ja hartaasti viikonloppuisin.
Ja niistä etelä-eutooppalaisista lapsista, juu siellä lapsiin suhtaudutaan myönteisesti, mutta siellä lapset osaavat käyttäytyä. Lomamatkalla etelä-euroopassa käytiin monena iltana ravintoloissa syömässä, missä oli lapsia. Kukaan ei juossut, metelöinyt, kiukutellut eikä yhdessäkään ravintolassa ollut leikkipaikkaa. Siellä ne pienimmätkin istuivat kiltisti paikallaan ja söivät.Johtuisko se ehkä siitä että nuo lapset ovat vauvasta saakka olleet luonnollisesti, normaalisti ja positiivisessa hengessä mukana siellä ravintoloissa? Suomessa kun lasta ei joidenkin mielestä saa viedä julkisille paikoille alle 18-vuotiaana, niin missä ihmeessä se lapsi oppisi käyttäytymään niissä tilanteissa? Ja ehkä tuolla Etelä-Euroopassa lapset aistivat vanhempiensa ja muiden ravintolassa ruokailevien rennon olon, kun ei tarvitse koko ajan stressata että mitä jos tuo naapuripöydän bilepirkko häiriintyy, jos meidän vauva inahtaa kerran ja naapuripöydän ihmiset eivät mulkoile vihaisena vaan ehkä jopa hymyilevät lapselle ystävällisesti? Ja koska aikuiset eivät pingota ja ole hermostuneita, lapset käyttäytyvät normaalisti eli hyvin.
jotkut lapset vaan osaavat käyttäytyä, heillä on jo normit päässä syntyessään. He saavat vaan pientä opastusta, mutta osaavat olla julkisella paikalla kauniisti.
Jotkut lapset ovat yksinkertaisesti syntyneet villeinä ja vaikka vauvasta asti oltais viety vaikka minne, ei oppi ole mennyt perille.
Ja näitä lapsia ravintoloissa on, joitten vanhemmat ovat sitä mieltä että kyllä meidän NicoPetteri osaa käyttäytyä loistavasti, hyvin paljon !Etkö ole lukenut lööppenä, ex-missi Lola ilmoitti hänen lapsensa osaavat käyttäytyä, Super-Marjo myös kuuluttaa kun hänen lapsensa ovat verrattavissa enkeleihin.
Heillä on käynyt hyvä mäihä.Ei jokaisen huonosti käyttäytyvän lapsen takana ole huono äiti. Joskus "vilkkauteen" voi olla myös ihan lapsessa itsessäänkin.
Itse olen huomannut ravintoloissa myös sen "ongelman" että lapsia tuodaan liian väsyneenä. Mennään syömään, mutta ravintola aukeaa vasta klo 19 ja lapset menevät normaalisti nukkumaan klo 21.
Missä vika ? Ok, ei lapsi osaa käyttäytyä, koska hän olisi mielummin nukkumassa.Ja erittäin paljon matkustaneena en ole ikinä missään päin maailmaa nähnyt äidin imettävän lastaan ruokapöydässä muuta kuin Suomessa. TAi vaihtamassa vaippaa, joka kakkavaippaa.
Siis meinaatko, että näitä "synnynnäisiä häiriökäyttäytyjiä" ei eteläeurooppalaisissa lapsissa ole ollenkaan? Että se on jokin geneettinen juttu, joka koskee vain suomalaislapsia?
Mullakin on muuten kaksi "synnynnäisesti hyvin käyttäytyvää" lasta, heidän käytöstään ei ole toistaiseksi tarvinnut ravintoloissa hävetä. Ja siitä olen samaa mieltä, että imetys ruokapöydässä (muuten kuin korkeintaan erittäin hyvin harsolla peitettynä tmv) saati kakkavaipan vaihto ravintolassa julkisesti eivät todellakaan ole hyvää käytöstä, molempiin olen minäkin Suomessa törmännyt.
ruokatapoja ravintolaan vaan ne harjoitellaan ihan kotona. Ja siksi ne lapsilta siellä ravintolassakin sujuu.
Suomalaisilla on ihmekäsitys, että pitää mennä ravintolaan "harjoittelemaan" hyviä pöytätapoja. Ja sen sitten näkee menosta. Asutaan Keski-Euroopassa ja täällä ihan taaperosta asti vanhemmat opettaa lapsilleen kauniit pöytätavat ja pöydästä ei lähdetä kesken kaiken kotonakaan juoksentelemaan sinne tänne, eikä leikitä leluilla eikä venkslata ruualla muutenkaan.
Suomessa mammat juoksee joku banaani kourassa niitten lasten perässä kotonakin ja maanittelee syömään ja ruokailu on kuin jossain sotatanteereella olisi ja sotkua paikat täynnä.
Ensin pitää sen syömisen sujua kotona, sitten vasta lähdetään ravintolaan eikä päinvastoin.
"Ainakin minua tässä siis ihmetyttää lähinnä se, millainen ihminen on niin ehdoton, ettei tingi hiukkaakaan omasta mukavuudestaan tai harrastuksistaan vaan jää mieluummin kokematta asian, joka saattaa hyvinkin muodostua yhdeksi elämän antoisammista ja tärkeimmistä asioista?"
Minuakin ihmetyttää, millainen on ihminen, joka ei tingi omasta mukavuudestaan hankkiakseen mielenkiintoista uraa/tehdäkseen hyväntekeväisyystyötä/antaakseen kodin kodittomille lemmikeille/lähteäkseen kiertelemään maailmaa. Elämän antoisimmat ja tärkeimmät asiat nyt sattuvat olemaan hyvinkin yksityisasia, ja siinä ei pitäisi muilla olla nokan koputtamista. Lasten hankkiminen myös sattuu olemaan sen suuruusluokan päätös, että on suorastaan idioottimaista kannustaa ihmisiä siihen argumenteilla "et voi tietää mitä menetät jos et kokeile". Kokeillaan vaikka kuinka tuntuisi väärältä, vanhemmuus ei sovi, lusitaan hampaat irvessä?
"Entä sitten jos/kun se kaiken muun yli käyvä sielunkumppani joko päättää erota tai kuolee?"
Eli lapsia tulisi hankkia varmuuden vuoksi seuraneideiksi ja -herroiksi? Tässäkö nähdään se vanhemmuuden pyyteettömyys ja epäitsekkyys? En tarkoita tätä pahalla, mutta kuulostaa kieltämättä todella omituiselta, että toisin tähän maailmaan uusia ihmisiä vain siltä varalta, että jonain päivänä kanssani samaa mieltä lasten hankkimisesta olevaa puolisoa ei enää olekaan.
Vanhemmuuden ilosanomaa väkisin kaikille julistavien tulisi ajatella, että todella vapaaehtoisesti lapsettomille päätös pysyä lapsettomana tulee yhtä selkärangasta kuin teille synnynnäinen halu hankkia lapsi. Lämmittäisikö sydäntä, jos ympäristö, lähimmäiset ja jopa täysin vieraat ihmiset olisivat jatkuvasti esittämässä teille kommenttejaan tai jopa vaatimuksiaan pysyä lapsettomana? Että vaikka lapsettomana eläminen tuntuu teistä väärältä, muut ihmiset kyllä tietävät, mikä teille sopii? Tätä nimittäin yhä 2012 kokee vapaaehtoisesti lapsettomana elävänä, mikä on täysin absurdia, sillä kyse on kenties jokaisen elämän yksityisimmästä ja tärkeimmästä päätöksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
loppuminen näissä sinulle tutuissa tilantessa on johtunut? Onko nainen aina syypää tilanteeseensa ja mies varsinainen pyhimys, kun lopettaa suhteen nuoremman naisen vuoksi? Uskomatonta päättelyä.
Eikö loppujen lopuksi ollutkin naisen ansiota, ettei mennyt tekemään lapsia noin typerän miehen kanssa, et voi tietää, olisiko suhde päättynyt lapsista huolimatta.
Jotkut naiset vaan on niin poikkeuksellisen fiksuja, etteivät tee lapsia miehen kanssa, josta tietää ettei siitä ole isäksi. Tälläkin palstalla ihan jatkuvasti äidit kirjoittelevat, että ovat niin väsyneitä perhe-elämään, koska mies ei osallistu siihen lainkaan. Onko taustalla tämä iänikuinen harha, että täysi luuserimies muuttuu täydelliseksi perheenisäksi, kunhan niitä pentuja tulee riittävän monta..? Aidosti ollaan ihmeissään, kun on ne 3-4 lasta tehty ja äiti yksin hoitaa koko homman. eikö tuo miehen osallistumattomuus muka näy paljon aikaisemmin.
ja muissa lapsettomissa on ainakin yksi ero. Kaikkien tuntemani velojen liitot ovat rikkoutuneet samalla tavalla. Kun nainen on sen ikäinen, ettei enää pysty saamaan lapsia tai jopa jo aiemmin, mies lähtee ja perustaa perheen nuoremman naisen kanssa. Eli lapsettomuus ei ole yhteinen päätös. Mies pysyy suhteessa niin kauan, että biologinen kello tikittää ja etsii naisen, kuka tekee lapsia. Niille lapsettomille, jotka eivät saa lapsia, parisuhde usein säilyy. Hassua, että en tosiaan tiedä yhtään velapariskuntaa, missä mies ei olisi lähtenyt ja hommannut lapsia sitten toisen naisen kanssa.
ruokatapoja ravintolaan vaan ne harjoitellaan ihan kotona. Ja siksi ne lapsilta siellä ravintolassakin sujuu.
Suomalaisilla on ihmekäsitys, että pitää mennä ravintolaan "harjoittelemaan" hyviä pöytätapoja. Ja sen sitten näkee menosta. Asutaan Keski-Euroopassa ja täällä ihan taaperosta asti vanhemmat opettaa lapsilleen kauniit pöytätavat ja pöydästä ei lähdetä kesken kaiken kotonakaan juoksentelemaan sinne tänne, eikä leikitä leluilla eikä venkslata ruualla muutenkaan.
Suomessa mammat juoksee joku banaani kourassa niitten lasten perässä kotonakin ja maanittelee syömään ja ruokailu on kuin jossain sotatanteereella olisi ja sotkua paikat täynnä.
Ensin pitää sen syömisen sujua kotona, sitten vasta lähdetään ravintolaan eikä päinvastoin.
Älä nyt viitsi yleistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
loppuminen näissä sinulle tutuissa tilantessa on johtunut? Onko nainen aina syypää tilanteeseensa ja mies varsinainen pyhimys, kun lopettaa suhteen nuoremman naisen vuoksi? Uskomatonta päättelyä.
Eikö loppujen lopuksi ollutkin naisen ansiota, ettei mennyt tekemään lapsia noin typerän miehen kanssa, et voi tietää, olisiko suhde päättynyt lapsista huolimatta.
Jotkut naiset vaan on niin poikkeuksellisen fiksuja, etteivät tee lapsia miehen kanssa, josta tietää ettei siitä ole isäksi. Tälläkin palstalla ihan jatkuvasti äidit kirjoittelevat, että ovat niin väsyneitä perhe-elämään, koska mies ei osallistu siihen lainkaan. Onko taustalla tämä iänikuinen harha, että täysi luuserimies muuttuu täydelliseksi perheenisäksi, kunhan niitä pentuja tulee riittävän monta..? Aidosti ollaan ihmeissään, kun on ne 3-4 lasta tehty ja äiti yksin hoitaa koko homman. eikö tuo miehen osallistumattomuus muka näy paljon aikaisemmin.
Eli tosiasiassa monet vapaaehtoisen lapsettomuuden ja lapsettoman parisuhteen autuutta hehkuttavista on vain suhteessa isäksi kelpaamattoman miehen kanssa, mutta oikeasti haluaisivat lapsia?
sekä mielenkiintoinen ura, maailmankiertoa, harrastuksia, vapaaehtoistyökokemusta ja eläimiä hoidettavana, perheen lisäksi. Jokainen kokemus antaa oman mausteensa elämään.
Ihminen, joka perustelee vapaaehtoista lapsettomuutta sillä, että tykkää käännellä burgundinpata-aineksia tuntikaupalla uunissa ilman, että lapsi pyörii keittiössä tai haluaa viettää lomat vain ja ainoastaan viinikellareissa, on vähän yksinkertainen. Jos siitä julkisesti kirjoittaa vaikka lehteen, niin totta kai sitä saa kommentoida. Ei lapsi estä harrastamasta, tai jos estääkin niin muutaman vuoden, ja mitä se on ihmisen elämässä, ei paljon mitään.
Tietenkään lapset eivät ole mitään seuraneitejä, varmasti kukaan ei lapsia siksi hanki. Mutta lienee aika selvää, että jos koko elämänsä on omistanut puolisolle ja tämä sitten lähteekin, tavalla tai toisella, kyllä elämään aikamoinen aukko jää, jos se on ollut elämän olennaisin ja ehkä jopa ainoa merkittävä sisältö.
Hämmästyttää se aggressiivisuus, jolla velat julistavat valintaansa. Miksi heistä normaaliin jutusteluun kuuluvat kyselyt esim. perheen perustamisesta ovat niin suuri hyökkäys yksityisyyttä kohtaan? Miksei kyselyt työstä, harrastuksista tmv. nostata samanlaista kiukkua? Eivät ne tädit sukujuhlissa pahuuttaan kysele, onko miestä ja lapsia, ja ainahan niiltä voi vastavuoroisesti kysyä että ai, vieläks sääki elät, jos kovasti ärsyttää. Turha ehdottomuus on - no, turhaa.
"Ainakin minua tässä siis ihmetyttää lähinnä se, millainen ihminen on niin ehdoton, ettei tingi hiukkaakaan omasta mukavuudestaan tai harrastuksistaan vaan jää mieluummin kokematta asian, joka saattaa hyvinkin muodostua yhdeksi elämän antoisammista ja tärkeimmistä asioista?"
Minuakin ihmetyttää, millainen on ihminen, joka ei tingi omasta mukavuudestaan hankkiakseen mielenkiintoista uraa/tehdäkseen hyväntekeväisyystyötä/antaakseen kodin kodittomille lemmikeille/lähteäkseen kiertelemään maailmaa. Elämän antoisimmat ja tärkeimmät asiat nyt sattuvat olemaan hyvinkin yksityisasia, ja siinä ei pitäisi muilla olla nokan koputtamista. Lasten hankkiminen myös sattuu olemaan sen suuruusluokan päätös, että on suorastaan idioottimaista kannustaa ihmisiä siihen argumenteilla "et voi tietää mitä menetät jos et kokeile". Kokeillaan vaikka kuinka tuntuisi väärältä, vanhemmuus ei sovi, lusitaan hampaat irvessä?"Entä sitten jos/kun se kaiken muun yli käyvä sielunkumppani joko päättää erota tai kuolee?"
Eli lapsia tulisi hankkia varmuuden vuoksi seuraneideiksi ja -herroiksi? Tässäkö nähdään se vanhemmuuden pyyteettömyys ja epäitsekkyys? En tarkoita tätä pahalla, mutta kuulostaa kieltämättä todella omituiselta, että toisin tähän maailmaan uusia ihmisiä vain siltä varalta, että jonain päivänä kanssani samaa mieltä lasten hankkimisesta olevaa puolisoa ei enää olekaan.Vanhemmuuden ilosanomaa väkisin kaikille julistavien tulisi ajatella, että todella vapaaehtoisesti lapsettomille päätös pysyä lapsettomana tulee yhtä selkärangasta kuin teille synnynnäinen halu hankkia lapsi. Lämmittäisikö sydäntä, jos ympäristö, lähimmäiset ja jopa täysin vieraat ihmiset olisivat jatkuvasti esittämässä teille kommenttejaan tai jopa vaatimuksiaan pysyä lapsettomana? Että vaikka lapsettomana eläminen tuntuu teistä väärältä, muut ihmiset kyllä tietävät, mikä teille sopii? Tätä nimittäin yhä 2012 kokee vapaaehtoisesti lapsettomana elävänä, mikä on täysin absurdia, sillä kyse on kenties jokaisen elämän yksityisimmästä ja tärkeimmästä päätöksestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihminen, joka perustelee vapaaehtoista lapsettomuutta sillä, että tykkää käännellä burgundinpata-aineksia tuntikaupalla uunissa ilman, että lapsi pyörii keittiössä tai haluaa viettää lomat vain ja ainoastaan viinikellareissa, on vähän yksinkertainen. Jos siitä julkisesti kirjoittaa vaikka lehteen, niin totta kai sitä saa kommentoida. Ei lapsi estä harrastamasta, tai jos estääkin niin muutaman vuoden, ja mitä se on ihmisen elämässä, ei paljon mitään.
Jollain tasolla ymmärrän, että äiti-ihmiset hermostuvat tällaisista toissijaisista syistä olla lapseton, koska tottahan se on että lapsen kanssa voi tehdä vaikka mitä. Tosin se vaatii aika paljon enemmän järjestämistä ja suunnitteltua. Ex tempore -jutut voi aika lailla unohtaa pikkulapsiaikana.
Mulle lapsettomuuspäätös on puhtaasti TUNNE. Yleensä mammatkin tajuaa tämän siinä vaiheessa, kun vastaan kysymykseen "Miksi sinä et ole hankkinut lapsia?" kysymyksellä "Miksi sinä et ole hankkinut toista/kolmatta/neljättä/jne. lasta?" Ainakin ne naiset, joilla on lapsiluku täynnä tietävät mistä puhun. Lapsia hankitaan (vahinkoja lukuunottamatta) yleensä siksi, että niitä halutaan. Minä en halua. Simple as that.
t. 35-v vela, joka on tämän lapsiasian jo prosessoinut
Kaikkien tuntemani velojen liitot ovat rikkoutuneet samalla tavalla. Kun nainen on sen ikäinen, ettei enää pysty saamaan lapsia tai jopa jo aiemmin, mies lähtee ja perustaa perheen nuoremman naisen kanssa.
Hassua, mun tuttavapiirissä taas lapsia tehneillä yleisin kuvio on se, että ensin lapsi #1 aiheuttaa hirveän stressin parisuhteelle, sitten tehdään #2 (korjaamaan vahinkoja vai siksi että niin on "suunniteltu"? - mene tiedä) ja siitä sitten meneekin max. 2 vuotta kun ero on vireillä. Sen jälkeen vuorossa on erotaistelut ja uusperhehelvetit.
Jotkut vela-tuttavatkin on toki eronneet, mutta erot ovat poikkeuksetta olleet sopuisia ja välit pysyneet niin hyvinä exien kanssa, että esim. kavereiden ei tarvitse miettiä kumman jättäisi kutsumatta juhliin :)
Montako velapariskuntaa muuten tunnet? Siis sellaisia joista varmasti tiedät, ettei lapsettomuus ole tahatonta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
puolison menettäminen jättää suuren surun ja tyhjiön, elämä kun on valittetavasti täynnä menetyksiä eikä yksikään merkittävä asia ole pysyvä. En tosin ymmärrä tämän yhteyttä lasten hankkimiseen.
Joidenkin velojen "aggressiivisuus" saattaa hyvinkin kummuta siitä, että jostain syystä lapsettomuusasiassa tunnutaan ainakin tietyissä piireissä ylittävän kaikki yksityisyyden rajat. Viattomat kysymykset ovat osa normaalia kommunikaatiota ja tuskinpa niistä kukaan hermostuukaan, mutta jankkaaminen, painostaminen tai toisen päätösten vähättely ovat ainoastaan merkki surkeista käytöstavoista. Hyvä jos et itse ole tällaiseen ilmiöön törmännyt, mutta esimerkiksi näihin viattomiin kysymyksiin rehellisesti vastaava vela saattaa saada osakseen melkoista ryöpytystä - mukaan vedetään esimerkiksi naiseus, vanhempien oikeus tulla isovanhemmiksi tai itsekkyys. Itse olen vastannut rauhallisesti ja rehellisesti kyselyihin ja saanut kuulla esimerkiksi teorian siitä, että puolisoni ainoastaan valehtelee minulle olevansa samaa mieltä lasten hankkimisesta (tämä siis henkilöltä, joka on tavannut puolisoni ruhtinaalliset kaksi kertaa) ja "vielä me jompikumpi teistä ylipuhutaan". Olen sinut oman päätökseni kanssa enkä jaksa tuollaisesta hermostua, mitä nyt en koskaan jaksa lakata ihmettelemästä joidenkin ihmisten käytöstapojen puutetta, mutta en kyllä voi myöskään kamalasti yllättyä siitä, jos joku lapsettomuuden valinneista on monien tuollaisten kohtaamisten myötä joutunut aggressiiviselta vaikuttavalle puolustuskannalle. Se lienee melko inhimillistä.
Tietenkään lapset eivät ole mitään seuraneitejä, varmasti kukaan ei lapsia siksi hanki. Mutta lienee aika selvää, että jos koko elämänsä on omistanut puolisolle ja tämä sitten lähteekin, tavalla tai toisella, kyllä elämään aikamoinen aukko jää, jos se on ollut elämän olennaisin ja ehkä jopa ainoa merkittävä sisältö.
Hämmästyttää se aggressiivisuus, jolla velat julistavat valintaansa. Miksi heistä normaaliin jutusteluun kuuluvat kyselyt esim. perheen perustamisesta ovat niin suuri hyökkäys yksityisyyttä kohtaan? Miksei kyselyt työstä, harrastuksista tmv. nostata samanlaista kiukkua? Eivät ne tädit sukujuhlissa pahuuttaan kysele, onko miestä ja lapsia, ja ainahan niiltä voi vastavuoroisesti kysyä että ai, vieläks sääki elät, jos kovasti ärsyttää. Turha ehdottomuus on - no, turhaa.
Anna olla. Olen kanssasi samaa mieltä. Mutta annetaan lapsettomien olla tyytyväisiä omaan elämäänsä ja ollaan me omaamme lasten kanssa. :) Eivät he tiedä mitä menettävät, mutta onnellisia ovat tietämättömät. Ja luulen, että suurin osa näistä vapaaehtoisen lapsettomuuden autuutta toitottavista on niitä, jotka ovat oikeasti epävarmoja valinnastaan ja pönkittävät sitä suurilla puheilla. Minua ainakin nämä velojen autuushehkutukset häiritsivät silloin, kun itse olin sekaisin esikoisen aiheuttamasta elämänmuutoksesta ja pohdin, tuliko tehtyä huono valinta. Nyt tiedän, että en olisi halunnut elää lapsettomana, eivätkä tämän tyyppiset "mulla on enemmän aikaa istua oluella"-perustelut saa enää aikaan muuta kuin olankohautuksen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
onhan se totta että lapsiperhe-elämä syö työssä käytettävää energiaa. Lapsettoman on helppo sanoa ettei väsytä yhtään, koska saa nukkua rauhassa eikä saa lapsilta yrjötautitartuntaa.
On niitäkin vanhempia, jotka ratsastavat perhe-elämän tekosyillä ja luistavat töistä. Mitään ei kuitenkaan voi yleistää.
kuin lapsettomat työtoverit. En kuluta työpaikalla aikaa juoruamiseen, vaan teen työt että pääsen ajoissa kotiin.
En myöskään kuluta ruokatunnilla aikaa syömiseen puolta tuntia, syön vartissa ; ).
[/quote]
Ehkä mä olen sokea, mutta mä en ole kyllä vielä täällä nähnyt mitään erityisempää vihaa ketään kohtaan. Aika tasapuoliselta tämä keskustelu tuntuu, että ihan yhtä hyvin voisi kysyä miksi lapsettomia niin kovin vituttaa lapsia hankkineet?
[/quote]
elä ja anna muidenkin elää?
Miksiköhän mun on yleensäkin ihan helppoa hyväksyä monenlaisia ihmisiä monenlaisine omine elämänvalintoineen (vaikken heistä kaikista todellakaan edes pidä), en arvota heitä enkä itseäni, enkä todellakaan mölise tökeröjä kommentteja kenenkään omiin asioihin, mutta enenevässä määrin on nykyään -muuallakin kuin netissä- näitä todella kovaäänisiä "miiinä osaa elää oikein" -tyyppejä. Muuta ei juurikaan enää tehdä kuin arvostellaan ja vähätellään toisia. Onko sellaisella ihmisellä hyvä olla? Enpä usko.
Asutaan Keski-Euroopassa ja täällä ihan taaperosta asti vanhemmat opettaa lapsilleen kauniit pöytätavat ja pöydästä ei lähdetä kesken kaiken kotonakaan juoksentelemaan sinne tänne, eikä leikitä leluilla eikä venkslata ruualla muutenkaan.
..lisäksi niissä Euroopan maissa kasvatetaan lapset kovemmalla kurilla mitä täällä, myös tukkapöllyt ja läpsäykset ovat monessa maassa arkipäivää. Totta hemmetissä ne muksut oppivat käyttäytymään, koska huonosta käytöksestä rangaistaan! Suomessa kaikenlainen kasvatus taitaa olla jo kiellettyä, ainakin jos kasvatukseksi ei lasketa sitä että väsynyt äiti huutaa "nyt Erkki et mene sinne! Erkki! Älä tee noin!" ja kun Erkki kuitenkin tekee, niin mitään seuraamuksia sillä ei ole. Äippä vaan tulee vauvafoorumille valittamaan siitä, miten lapsivihamielinen maa Suomi on ja miten itsekkäitä on kaikki ne, joiden mielestä ravintolassa pitää osata syödä aiheuttamatta häiriötä kaikille lähipöydille. Hohhoijaa.
vapaaehtoinen lapsettomuus on tietenkin täysin ok, ei sen itsekkäämpää tai epäitsekkäämpää kuin lasten tekeminenkään. Ymmärrän myös hyvin tuon ajatuksen, että ei haluta peitellä ko. valintaa, vaan ollaan avoimesti tyytyväisiä siihen. Näinhän tuosta valinnasta tulee yleisesti hyväksytty ja "normaali", mikä on hyvä asia. Ja on törkeää, jos lapsettomat joutuvat töissä esim. ottamaan aina huonommat loma-ajat, näin ei pitäisi olla.
MUTTA näistä kokonaan erillinen asia on lapsista julkisella paikalla (ravintolassa, bussissa, kadulla, lentokoneessa) valittaminen. Se on ahdasmielisyyttä. Täsmälleen sama koskee vanhuksista, harmittomista juopoista, kehitysvammaisista jne. valittamista. Elämään (ainakin elämään kaupungissa) nyt vaan kuuluu erilaisuuden ja monimuotoisuuden sietäminen. Ja sen, että aina ympäristössä ei ole hiljaista ja siistiä, vaikka itse niin haluaisi. Yhteiskunta koostuu suuresta määrästä erilaisia ihmisiä erilaisine taipumuksineen, tapoineen ja tarpeineen, jotka vielä vaihtelevat hetkestä toiseen - on mahdotonta varmistaa, että kaikilla olisi joka hetki täydellisen viihtyisää.
Ja jos ei tätä kestä niin onhan vaihtoehtoja: voi muuttaa esim. maalle kauas kaikista naapureista, tai ainakin omakotitaloon isolle tontille, tai kerrostaloon missä on todella vähän lapsia, voi ajaa omalla autolla, voi lomailla ei-lapsiperhekohteessa jne.
Samoin mun mielestä on erittäin huonoa käytöstä kommentoida lapsia negatiivisesti lasten ja/tai heidän vanhempiensa läsnäollessa. Siis esim. tyyliin "mä oon niin onnellinen, ettei ole noita". Vrt. jos vaikka lesbokaverinne kommentoisi miehenne läsnäollessa, että "mä oon niin onnellinen, ettei mun tarvi sietää miestä taloudessa".
Muutama vapaaehtoisesti lapsettomaksi itseään kutsuva kaverini katkaisi välit muhun, kun tulin raskaaksi. Valittivat kuinka olen muuttunut ym. paskaa. En ollut koskaan sanonut etten halua lapsia, he vain olettivat niin, koska ikää alkoi mullakin olla jo riittävästi. Todellisuudessa odotin/etsin sopivaa miestä ja kun sellainen löytyi, tulin hetimiten paksuksi. Minusta fanaattiset ihmiset ovat kammottavia.
Tosiaan pisti välit poikki kun sain esikoiseni. Perusteena se, että ei meillä voi enää olla hauskaa yhdessä, kun musta tuli äiti. Hassua kyllä, törmäsin häneen jokin aika sitten vuosien tauon jälkeen. Kävi ilmi, että hänellä onkin itsellään jo kolme muksua - erittäin pienillä ikäeroilla vielä!
jotkut lapset vaan osaavat käyttäytyä, heillä on jo normit päässä syntyessään. He saavat vaan pientä opastusta, mutta osaavat olla julkisella paikalla kauniisti.
Jotkut lapset ovat yksinkertaisesti syntyneet villeinä ja vaikka vauvasta asti oltais viety vaikka minne, ei oppi ole mennyt perille.
Ja näitä lapsia ravintoloissa on, joitten vanhemmat ovat sitä mieltä että kyllä meidän NicoPetteri osaa käyttäytyä loistavasti, hyvin paljon !
Etkö ole lukenut lööppenä, ex-missi Lola ilmoitti hänen lapsensa osaavat käyttäytyä, Super-Marjo myös kuuluttaa kun hänen lapsensa ovat verrattavissa enkeleihin.
Heillä on käynyt hyvä mäihä.
Ei jokaisen huonosti käyttäytyvän lapsen takana ole huono äiti. Joskus "vilkkauteen" voi olla myös ihan lapsessa itsessäänkin.
Itse olen huomannut ravintoloissa myös sen "ongelman" että lapsia tuodaan liian väsyneenä. Mennään syömään, mutta ravintola aukeaa vasta klo 19 ja lapset menevät normaalisti nukkumaan klo 21.
Missä vika ? Ok, ei lapsi osaa käyttäytyä, koska hän olisi mielummin nukkumassa.
Ja erittäin paljon matkustaneena en ole ikinä missään päin maailmaa nähnyt äidin imettävän lastaan ruokapöydässä muuta kuin Suomessa. TAi vaihtamassa vaippaa, joka kakkavaippaa.