Lue keskustelun säännöt.
Tämänpäiväinen mielipidekirjoitus vapaaehtoisesta lapsettomuudesta,
19.05.2012 |
mitä ajatuksia herätti? Tämän päivän HS siis kyseessä.
Muutama kohta pisti räikeästi silmään; lapsettomat tekevät työnsä pääsääntöisesti paremmin ja valitus siitä miten lapsista ja lapsiperheistä ei pääse missään eroon, heitä kun on usein jopa ravintoloissakin.
Mitä tällaisen ihmisen päässä oikein liikku? Antaa aika ikävän kuvan vapaaehtoisista lapsettomista lastenvihaajina. Ei kai kukaan muuten voi ärsyyntyä siitä että lapsia nyt vain sattuu näkymään vähän siellä täällä?
Kommentit (139)
En varmasti ole Suomen ainoa lapseton nainen, joka elää silti lapsiperhe-elämää miehensä lasten kautta. Tiedän ihan tasan tarkkaan, millaista lasten kanssa on elää, enkä siltikään ole halunnut omia. Se on tunneasia. En vaan ole koskaan tuntenut halua saada omia lapsia, vaikka näistä tykkäänkin. Rakastan mieheni lapsia ja se riittää minulle.
Nyt olen jo ylittänyt hedelmällisyysiän ja pidän ratkaisuani edellen erittäin hyvänä. Koen saaneeni rusinat pullasta: parhaat puolet sekä lapsettoman että lapsellisen naisen elämästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En varmasti ole Suomen ainoa lapseton nainen, joka elää silti lapsiperhe-elämää miehensä lasten kautta. Tiedän ihan tasan tarkkaan, millaista lasten kanssa on elää, enkä siltikään ole halunnut omia. Se on tunneasia. En vaan ole koskaan tuntenut halua saada omia lapsia, vaikka näistä tykkäänkin. Rakastan mieheni lapsia ja se riittää minulle.
Nyt olen jo ylittänyt hedelmällisyysiän ja pidän ratkaisuani edellen erittäin hyvänä. Koen saaneeni rusinat pullasta: parhaat puolet sekä lapsettoman että lapsellisen naisen elämästä.
Ainoa vaan, että et saa koskaan kokea sitä, millaista on itse olla äiti. Se nimittäin on se paras rusina siinä lapsellisen naisen pullassa.
En varmasti ole Suomen ainoa lapseton nainen, joka elää silti lapsiperhe-elämää miehensä lasten kautta. Tiedän ihan tasan tarkkaan, millaista lasten kanssa on elää, enkä siltikään ole halunnut omia. Se on tunneasia. En vaan ole koskaan tuntenut halua saada omia lapsia, vaikka näistä tykkäänkin. Rakastan mieheni lapsia ja se riittää minulle.
Nyt olen jo ylittänyt hedelmällisyysiän ja pidän ratkaisuani edellen erittäin hyvänä. Koen saaneeni rusinat pullasta: parhaat puolet sekä lapsettoman että lapsellisen naisen elämästä.
Ainoa vaan, että et saa koskaan kokea sitä, millaista on itse olla äiti. Se nimittäin on se paras rusina siinä lapsellisen naisen pullassa.
Eikös tuo vastaaja juuri sanonut olevansa tyytyväinen elämäänsä? Miksi se on sinulle ongelma? Kaikki eivät halua biologiseksi äidiksi, miksi pitäisi?
Tämä on se, mikä lapsettomia ärsyttää. Jos uskallat olla tyytyväinen elämääsi ja valintoihisi, on joku äiti aina muistuttamassa ettet KUITENKAAN ole niin onnellinen kun et ole ÄITI. Entä jos joku on onnellinen juuri siitä, ettei ole äiti? Tai siitä huolimatta?
MIKSI teille on ongelma se, jos kaikki naiset eivät ole äitejä! Jos tämä onglema ratkeeasi, loppuisi varmasti lapsettomienkin valitus lapsiperheistä. On varmasti _helvetin_raskasta_ perustella koko ajan elämänsä valintoja, ja saada kuulla _koko_ajan_ ettei kuitenkaan voi oikeasti olla hyvä ihminen tai Oikea Nainen, koska ei ole Äiti. Argh.
Sain esikoiseni 37-vuotiaana ja olin sinkku 35-vuotiaaksi. Olin onnellinen silloin, ja olen onnellinen nyt. Sellaista testiä ei olekaan, joka todistaisi jonkun toisen olevan minua onnellisempi tai onnettomampi. Sitä en usko, että joku olisi onnellinen ihan jokaisena päivänä! Ymmärrän oikein hyvin, että joku ei halua lapsia. Ei siihen tarvita mitään erityisiä syitä eikä sitä tarvi selitellä tai puolustella, kuten ei lasten hankkimistakaan. En minä selittele sitäkään etten aio avomieheni kanssa naimisiin, emmekä tee enempää lapsia. En käsitä, miksi jotkut velat tarvivat ry:n vertaistuekseen; eikö sitä kaivata ongelmatilanteissa? Luin tämän hs-kirjoittajan toisen tekstin, jossa hän palkitsi lapsettomuuden ekotekona ja tuomitsi lapsiperheet planeetan tuhoajiksi. Jotenkin hän kuulostaa siltä, ettei lapsettomuus olekaan ihanaa ja vapaaehtoista hänen kohdallaan, vaan uhraus, josta hän kaipaa kunniaa. Useimmat ystäväni ovat veloja, mutta yksikään heistä ei vihaa lapsia! Kaikista lapsista en tykkää minäkään, mutta aiemmin en ole osannut yhdistää lapsivihaa vap.ehtoiseen lapsettomuuteen. En minäkään vihaa lapsettomia, miksi heidän täytyisi vihata minua? Eri valintoja, that's all.
Kirjoittaja väitti lapsettomien kuluttavan luksusta. No, hän ei ainakaan itse kovin hienolta naiselta näytä,ihan tavikselta lahtelaiselta hoitsutädiltä, joka varmaan äänestää persuja. Täällä yksi lapsellinen, joka on viikon sisällä käynyt teatterissa, kauneushoitolassa ja kylpylässä. Tämän kerron siksi, että arvoisa kirjoittaja tiesi lapsiperheiden käyttävän vain ruokaa ja vaippoja. Lisäksi emme käytä terveyskeskusta. Saankohan vähän anteeksi sitä, että olen äiti? P.s. Itseäni ei hetkauta tippaakaan kenenkään muun lapsiluku. Lapsivihaa en voi käsittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sain esikoiseni 37-vuotiaana ja olin sinkku 35-vuotiaaksi. Olin onnellinen silloin, ja olen onnellinen nyt. Sellaista testiä ei olekaan, joka todistaisi jonkun toisen olevan minua onnellisempi tai onnettomampi. Sitä en usko, että joku olisi onnellinen ihan jokaisena päivänä! Ymmärrän oikein hyvin, että joku ei halua lapsia. Ei siihen tarvita mitään erityisiä syitä eikä sitä tarvi selitellä tai puolustella, kuten ei lasten hankkimistakaan. En minä selittele sitäkään etten aio avomieheni kanssa naimisiin, emmekä tee enempää lapsia. En käsitä, miksi jotkut velat tarvivat ry:n vertaistuekseen; eikö sitä kaivata ongelmatilanteissa? Luin tämän hs-kirjoittajan toisen tekstin, jossa hän palkitsi lapsettomuuden ekotekona ja tuomitsi lapsiperheet planeetan tuhoajiksi. Jotenkin hän kuulostaa siltä, ettei lapsettomuus olekaan ihanaa ja vapaaehtoista hänen kohdallaan, vaan uhraus, josta hän kaipaa kunniaa. Useimmat ystäväni ovat veloja, mutta yksikään heistä ei vihaa lapsia! Kaikista lapsista en tykkää minäkään, mutta aiemmin en ole osannut yhdistää lapsivihaa vap.ehtoiseen lapsettomuuteen. En minäkään vihaa lapsettomia, miksi heidän täytyisi vihata minua? Eri valintoja, that's all.
Niin enhän minä sinusta puhunutkaan, vaan siitä kaikkitietävästä riemuidiootista numero 106, joka tuli länkyttämään sille eräälle onnelliselle uusperheen "äidille".
Sain esikoiseni 37-vuotiaana ja olin sinkku 35-vuotiaaksi. Olin onnellinen silloin, ja olen onnellinen nyt. Sellaista testiä ei olekaan, joka todistaisi jonkun toisen olevan minua onnellisempi tai onnettomampi. Sitä en usko, että joku olisi onnellinen ihan jokaisena päivänä! Ymmärrän oikein hyvin, että joku ei halua lapsia. Ei siihen tarvita mitään erityisiä syitä eikä sitä tarvi selitellä tai puolustella, kuten ei lasten hankkimistakaan. En minä selittele sitäkään etten aio avomieheni kanssa naimisiin, emmekä tee enempää lapsia. En käsitä, miksi jotkut velat tarvivat ry:n vertaistuekseen; eikö sitä kaivata ongelmatilanteissa? Luin tämän hs-kirjoittajan toisen tekstin, jossa hän palkitsi lapsettomuuden ekotekona ja tuomitsi lapsiperheet planeetan tuhoajiksi. Jotenkin hän kuulostaa siltä, ettei lapsettomuus olekaan ihanaa ja vapaaehtoista hänen kohdallaan, vaan uhraus, josta hän kaipaa kunniaa. Useimmat ystäväni ovat veloja, mutta yksikään heistä ei vihaa lapsia! Kaikista lapsista en tykkää minäkään, mutta aiemmin en ole osannut yhdistää lapsivihaa vap.ehtoiseen lapsettomuuteen. En minäkään vihaa lapsettomia, miksi heidän täytyisi vihata minua? Eri valintoja, that's all.
Niin enhän minä sinusta puhunutkaan, vaan siitä kaikkitietävästä riemuidiootista numero 106, joka tuli länkyttämään sille eräälle onnelliselle uusperheen "äidille".
En ollut edes lukenut kumpaakaan kommenttia, kunhan kerroin. Olen näköjään samaa mieltä kanssasi. Lisäksi 'tiedän', että lapsia vihaamaton nainen voi elää onnellisena _ilmankin_ läheisiä (miehen, sisaruksen jne) lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuohon itsekkyysasiaan olisin sen verran sanonut, että mielestäni kyllä lapselliset ovat vähintään yhtä itsekkäitä, jos eivät vielä itsekkäämpiä kuin lapsettomat. Se itsekkyys on vain sellaista laajennettua itsekkyyttä, joka käsittää henkilön itsensä sekä hänen lapsensa. Muista ihmisistä ei piitata tuon taivaallista.
"Laajennettu itsekkyys" on juuri oiva termi kuvaamaan tätä joidenkin äiti- ja isäihmisten monesti todella töykeää käytöstä. Ihan kuin se, että on lapsia, tekisi itsekkyydestä jotenkin muka sallittavampaa!
"Enhän minä itseni mutta lapseni vuoksi..." Yeah right. Lapsi on kuin joku hyväksytty perustelu v-mäiselle käytökselle.
Yhteiskunta suosii lapsiperheitä lapsettomiin verrattuna, siitä olen aivan samaa mieltä HS:n kirjoituksen kanssa. Harmittaa vaan, että nämä jotkut vanhemmat olettavat koko maailman aina joustavan juuri heidän tarpeidensa vuoksi.
Jos kesälomasi ajankohta on sulle olennainen seikka, olisi kannattanut ehkä miettiä sitä lastenhankintaa pari kertaa. Ei lapsettomien tarvitse joustaa omista menoistaan vain siksi, että toiset ovat valinneet haluta lapsia ja toiset eivät. Olen itsekin velana saanut jonkun kerran työpaikalla kuulla saarnaa siitä, miten minun on vaan pakko joustaa, "kun sulla ei niitä lapsiakaan ole"...
En varmasti ole Suomen ainoa lapseton nainen, joka elää silti lapsiperhe-elämää miehensä lasten kautta. Tiedän ihan tasan tarkkaan, millaista lasten kanssa on elää, enkä siltikään ole halunnut omia. Se on tunneasia. En vaan ole koskaan tuntenut halua saada omia lapsia, vaikka näistä tykkäänkin. Rakastan mieheni lapsia ja se riittää minulle. Nyt olen jo ylittänyt hedelmällisyysiän ja pidän ratkaisuani edellen erittäin hyvänä. Koen saaneeni rusinat pullasta: parhaat puolet sekä lapsettoman että lapsellisen naisen elämästä.
On ottanut minut leskirouvan lapsineen siipiensä suojaan ja rakastaa kuin omiaan. Skippasi "onnekkaasti" rankan vauvavaiheen mahdollisine parisuhdeongelmineen ja sai valmiit +10 v lapset :-) Kaikki osapuolet ovat tyytyväisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vapaaehtoinen lapsettomuus on tietenkin täysin ok, ei sen itsekkäämpää tai epäitsekkäämpää kuin lasten tekeminenkään. Ymmärrän myös hyvin tuon ajatuksen, että ei haluta peitellä ko. valintaa, vaan ollaan avoimesti tyytyväisiä siihen. Näinhän tuosta valinnasta tulee yleisesti hyväksytty ja "normaali", mikä on hyvä asia. Ja on törkeää, jos lapsettomat joutuvat töissä esim. ottamaan aina huonommat loma-ajat, näin ei pitäisi olla. MUTTA näistä kokonaan erillinen asia on lapsista julkisella paikalla (ravintolassa, bussissa, kadulla, lentokoneessa) valittaminen. Se on ahdasmielisyyttä. Täsmälleen sama koskee vanhuksista, harmittomista juopoista, kehitysvammaisista jne. valittamista. Elämään (ainakin elämään kaupungissa) nyt vaan kuuluu erilaisuuden ja monimuotoisuuden sietäminen. Ja sen, että aina ympäristössä ei ole hiljaista ja siistiä, vaikka itse niin haluaisi. Yhteiskunta koostuu suuresta määrästä erilaisia ihmisiä erilaisine taipumuksineen, tapoineen ja tarpeineen, jotka vielä vaihtelevat hetkestä toiseen - on mahdotonta varmistaa, että kaikilla olisi joka hetki täydellisen viihtyisää. Ja jos ei tätä kestä niin onhan vaihtoehtoja: voi muuttaa esim. maalle kauas kaikista naapureista, tai ainakin omakotitaloon isolle tontille, tai kerrostaloon missä on todella vähän lapsia, voi ajaa omalla autolla, voi lomailla ei-lapsiperhekohteessa jne. Samoin mun mielestä on erittäin huonoa käytöstä kommentoida lapsia negatiivisesti lasten ja/tai heidän vanhempiensa läsnäollessa. Siis esim. tyyliin "mä oon niin onnellinen, ettei ole noita". Vrt. jos vaikka lesbokaverinne kommentoisi miehenne läsnäollessa, että "mä oon niin onnellinen, ettei mun tarvi sietää miestä taloudessa".
Vielä lisäisin sen, että lapsivihamielisten maailmassa toimivat rasismin lait: jos yksi käyttäytyy huonosti, on koko porukka ihan paskaa. Menkää nyt hyvät ihmiset itseenne ja yrittäkää sietää toisianne, oli lapsia tai ei.
Tuohon itsekkyysasiaan olisin sen verran sanonut, että mielestäni kyllä lapselliset ovat vähintään yhtä itsekkäitä, jos eivät vielä itsekkäämpiä kuin lapsettomat. Se itsekkyys on vain sellaista laajennettua itsekkyyttä, joka käsittää henkilön itsensä sekä hänen lapsensa. Muista ihmisistä ei piitata tuon taivaallista.
"Laajennettu itsekkyys" on juuri oiva termi kuvaamaan tätä joidenkin äiti- ja isäihmisten monesti todella töykeää käytöstä. Ihan kuin se, että on lapsia, tekisi itsekkyydestä jotenkin muka sallittavampaa! "Enhän minä itseni mutta lapseni vuoksi..." Yeah right. Lapsi on kuin joku hyväksytty perustelu v-mäiselle käytökselle. Yhteiskunta suosii lapsiperheitä lapsettomiin verrattuna, siitä olen aivan samaa mieltä HS:n kirjoituksen kanssa. Harmittaa vaan, että nämä jotkut vanhemmat olettavat koko maailman aina joustavan juuri heidän tarpeidensa vuoksi. Jos kesälomasi ajankohta on sulle olennainen seikka, olisi kannattanut ehkä miettiä sitä lastenhankintaa pari kertaa. Ei lapsettomien tarvitse joustaa omista menoistaan vain siksi, että toiset ovat valinneet haluta lapsia ja toiset eivät. Olen itsekin velana saanut jonkun kerran työpaikalla kuulla saarnaa siitä, miten minun on vaan pakko joustaa, "kun sulla ei niitä lapsiakaan ole"...
Vanhempien ja lasten kannattaakin olla eri aikoina lomalla. Sehän se vasta järkevää hommaa on. Itse olin sinkkuna ihan vapaaehtoisesti lomalla toukokuussa, elokuussa ja tammikuussa. Ei haitannut yhtään. Vähemmän ruuhkia, halvemmat matkat. Suosittelen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jokohan nämä tänne joku laittoi?
http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/104474-tutkimus-lapsiperheiden…
Melko tuore tutkimus
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Ylioppilaslehti+Lapsettomat+ovat+tut…
Ja toinen vähän vanhempi tutkimus...
Olisi kiva, kun ihmiset perustelisivat joskus näkemyksiään FAKTOILLA, eikä pelkillä mielipiteillä tai kokemuksilla. Ne kun ovat kaikilla niin erilaiset...
onhan se totta että lapsiperhe-elämä syö työssä käytettävää energiaa. Lapsettoman on helppo sanoa ettei väsytä yhtään, koska saa nukkua rauhassa eikä saa lapsilta yrjötautitartuntaa.
On niitäkin vanhempia, jotka ratsastavat perhe-elämän tekosyillä ja luistavat töistä. Mitään ei kuitenkaan voi yleistää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsettomat on tutkitusti onnellisempia. Ei kai se ole keneltäkään pois jos joku haluaa valita onnellisen elämän?
siksikö, että joku on valinnut toisin?
Onhan hienoa, että ihminen, joka ei pidä lapsista ei niitä itse tee. Toisaalta lapsiperhe-elämän mustamaalaaminen vaikuttaa minusta hiukan itsensä vakuuttelulta: vannottaa itselleen että on valinnut oikein. Onhan myös mahdollista, että on niin hankala persoona muuten, ettei ole löytänyt itselleen sopivaa kumppania ja on kääntänyt asian valituksi lapsettomuudeksi. Ei voi tietää.
lapsettomuudessa piilee sellainen paradoksi, ettei lapseton ihminen voi ikinä tietää mistä kaikesta jää paitsi, kun ei ole omaa lasta. Ja sitä on aivan turha ulkopuolisen yrittää sille lapsettomalle kertoa, ei se sitä voi ymmärtää, kun ei ole sitä omakohtaista kokemusta. Lisäksi nämä lapsettomat ei ymmärrä, että se oma lapsi on aivan totaalisesti eri asia kuin se ravintolassa öykkäävä kauhukakaralta vaikuttava lapsi, joka on myös omille vanhemmilleen rakas, sillä vaan sattui olemaan huono päivä ;) Tämän voivat varmaan kaikki vanhemmat allekirjoittaa.
Minä ennätin jo tehdä vakaan päätöksen, etten hanki ikinä yhtään lasta, että olen vapaaehtoisesti lapseton. Inhosin juuri niitä möykkääviä ja kuolaavia kakaroita ja ajattelin, ettei IKINÄ. Sitten tapasin aivan ihanan miehen ja vähän yli kolmen kympin mieli alkoi muuttua. Ensimäisen lapsen syntymä oli mulle aivan maailmoja mullistava kokemus, olkoonkin, että olin hormoonipöllyssä. Leijailin aivan euforisessa tilassa kuin vastarakastuneena ja ihmettelin, miten olin tähän asti voinut elää ilman omaa lasta :D Nyt niitä murusia on jo kolme ja kyllä, olen onnellinen äitinä. Ehkä tää vaan sitteki sopii mulle!
Näin kävi myös mulle ja se mun nyytti 6vko, jonka aion ottaa mukaan ravintolaan ruokailemaan, tuhisee tuossa vieressä. (Toivottavasti saan kasvatettua niin ettei häiritse muita ruokailijoita kirkumalla ja juoksemalla, ei se munkaan mielestä ois kivaa...)
Kiinnostaisi lukea.
Minulla on kaksi lapsetonta ystävää. En tiedä siitä vapaaehtoisuudesta, kummallakaan kun ei satu vain sitä miestä löytymään. Toinen suhtautuu lapsiin huomattavasti myönteisemmin kuin toinen, mutta molemmilla kyllä on aika ikävä käsitys lapsiperheistä ravintoloissa tai julkisilla paikoilla ylipäätään. Vähän sellainen asenne, että voisivat pitää lapset kotona, kunnes täyttävät sen 18 vuotta.
Tämä kielteisemmin suhtautuva saattaa esim. marmattaa ravintolassa kovaan ääneen, miten tänne ei tarvitse kakaroita tuoda, kun huutavat kumminkin, vaikka kyseinen lapsi olisi aivan hiljaa ja nätisti paikoillaan. Asenne siis on jo etukäteen ikävä.
Tämä toinen ei sano ääneen mitään (saattaa sitten ajatella) ja suhtautuu muutenkin myönteisesti lapsiperheisiin lapsiperheiden paikoissa mutta ei välttämättä aina niissä ravintoloissa tai lentokoneissa.
Olen tullut siihen tulokseen, että lapsettomat (olivat vapaaehtoisesti lapettomia tai eivät) elävät sen verran itsekeskeistä elämää, että se suvaitsevaisuus erilaisia elämäntilanteita kohtaan muuttuu inhoksi. Kaikkien pitäisi olla äänettömiä, näkymättömiä, hiljaisia ja antaa muille se rauha olla yhtä hiljaa ja näkymättömiä. Kosketus lapsiin voi olla täysin katkennut, ei pidetä yhteyttä siihen siskoon tai serkkuun, jolla niitä kiljukauloja on. Ajatellaan, että on jokaisen yksilön oikeus valita, mitä elämässään joutuu kohtaamaan. Toisin sanoen tietynlainen individualismi on hiottu huippuunsa eikä normaaleja elämäään kuuluvia asioita katsota enää normaaleina. Normaaliksi onkin tullut näiden lapsettomien elämäntapa.
On ihanaa mennä Etelä-Eurooppaan, missä lapset ovat osa elämää ja missä nimenomaan normaalia on se, että niitä lapsia on joka paikassa, välillä jopa kiukuttelemassa ja huutamassakin. Lapsettomat nappaavat sen juoksevan taaperon syliinsä ja lähtevät leikittämään ulos siinä missä muutkin sukulaiset. Kukaan ei penää oikeuttaan istua hiljaa ja rauhassa, omien muuriensa ympäröimänä.
Toinen ystävistäni on melko katkera työpaikallaan siitä, että osa työkavereista on poissa lasten sairastelujen takia, raskaana ollessaan ja äitiyslomalla. Onhan hän tavallaan parempi työntekijä, kun tekee sitä työtä säännöllisesti vuodesta toiseen ja on poissa vain omien sairastumien yhteydessä. Ymmärrän kyllä tämänkin näkökulman. Toisaalta myös lapsettomilla on mahdollisuus jäädä vuorotteluvapaalle. En vain tunne ketään lapsetonta, joka tätä oikeuttaan käyttäisi.
kaikki lapsettomat lähes nelikymppiset pariskunnat omistavat koiran jota paapovat sitten lapsenaan. Eräällä pariskunnalla on koiralle oma huonekin, jossa on koiramaiset tapetit ja koiralla oikea sänkykin ja leluhylly, onko muilla tällaisia kokemuksia että lapsettomuus korvataan sitten lemmikillä? Ja huom. tiedän että kyseessä ovat ihan vapaaehtoisesti lapsettomat, koska toitottavat aina sitä kuinka lapset ovat niin hankalia ja aikaavieviä ym.
lapsettomuudessa piilee sellainen paradoksi, ettei lapseton ihminen voi ikinä tietää mistä kaikesta jää paitsi, kun ei ole omaa lasta. Ja sitä on aivan turha ulkopuolisen yrittää sille lapsettomalle kertoa, ei se sitä voi ymmärtää, kun ei ole sitä omakohtaista kokemusta. Lisäksi nämä lapsettomat ei ymmärrä, että se oma lapsi on aivan totaalisesti eri asia kuin se ravintolassa öykkäävä kauhukakaralta vaikuttava lapsi, joka on myös omille vanhemmilleen rakas, sillä vaan sattui olemaan huono päivä ;) Tämän voivat varmaan kaikki vanhemmat allekirjoittaa. Minä ennätin jo tehdä vakaan päätöksen, etten hanki ikinä yhtään lasta, että olen vapaaehtoisesti lapseton. Inhosin juuri niitä möykkääviä ja kuolaavia kakaroita ja ajattelin, ettei IKINÄ. Sitten tapasin aivan ihanan miehen ja vähän yli kolmen kympin mieli alkoi muuttua. Ensimäisen lapsen syntymä oli mulle aivan maailmoja mullistava kokemus, olkoonkin, että olin hormoonipöllyssä. Leijailin aivan euforisessa tilassa kuin vastarakastuneena ja ihmettelin, miten olin tähän asti voinut elää ilman omaa lasta :D Nyt niitä murusia on jo kolme ja kyllä, olen onnellinen äitinä. Ehkä tää vaan sitteki sopii mulle!
Näin kävi myös mulle ja se mun nyytti 6vko, jonka aion ottaa mukaan ravintolaan ruokailemaan, tuhisee tuossa vieressä. (Toivottavasti saan kasvatettua niin ettei häiritse muita ruokailijoita kirkumalla ja juoksemalla, ei se munkaan mielestä ois kivaa...)
on kaikkein stressaavinta vanhemmille, eikä vähiten siksi, että ympärillä riittää tuomitsijoita ihan lapsen tavalliselle itkulle ta olemiselle.
Kaunis idea, mutta eiköhän sinnekin jotain pissiksiä eksyisi, jotka napsahtaisivat tyhmyyttään paksuiksi.