Lue keskustelun säännöt.
Tämänpäiväinen mielipidekirjoitus vapaaehtoisesta lapsettomuudesta,
19.05.2012 |
mitä ajatuksia herätti? Tämän päivän HS siis kyseessä.
Muutama kohta pisti räikeästi silmään; lapsettomat tekevät työnsä pääsääntöisesti paremmin ja valitus siitä miten lapsista ja lapsiperheistä ei pääse missään eroon, heitä kun on usein jopa ravintoloissakin.
Mitä tällaisen ihmisen päässä oikein liikku? Antaa aika ikävän kuvan vapaaehtoisista lapsettomista lastenvihaajina. Ei kai kukaan muuten voi ärsyyntyä siitä että lapsia nyt vain sattuu näkymään vähän siellä täällä?
Kommentit (139)
jo aika päiviä sitten.
Sairasta, että jotain ihmisryhmää vihataan ja se vielä hyväksytään. Ei ihme, että sumalaiset voivat huonosti kun lapset oppivat negatiivisuutta ja vihaa jo pienestä pitäen. Ja mitä ne aikuisiksi kasvavat lapset sitten tekevät, niin mallioppimisen kautta alkavat vihata lapsia.
Hitto kun pääsisi pois Suomesta. Oksettava paikka, oksettavat asenteet. vastenmielinen kansakunta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta tuli vähemmän itsekäs, kun sainensimmäisen lapseni.
Mut on kasvatettu ottamaan myös muut ihmiset huomioon eikä vaan tuijottamaan siihen omaan napaan.
kaikki muuttui, kun lapsi syntyi. Tätä ei nyt vain pysty selittämään sellaiselle, joka ei ole lapsen tuomaa mullistusta kokenut.
napaan tuijottaja, jestas.
Vanhemmat antoivat lapsikatraansa juosta miten sattui. Kaupasta ei meinannut päästä ulos kun lapset juoksivat jalkoihin ja pyörivät oven edessä. Oli pakko sanoa aika kovaan ääneen muutama valikoitu sana lapsista ja vanhemmista. =)
jo aika päiviä sitten.
Sairasta, että jotain ihmisryhmää vihataan ja se vielä hyväksytään. Ei ihme, että sumalaiset voivat huonosti kun lapset oppivat negatiivisuutta ja vihaa jo pienestä pitäen. Ja mitä ne aikuisiksi kasvavat lapset sitten tekevät, niin mallioppimisen kautta alkavat vihata lapsia.
Hitto kun pääsisi pois Suomesta. Oksettava paikka, oksettavat asenteet. vastenmielinen kansakunta.
Huspois vaan.
Minusta tuli vähemmän itsekäs, kun sainensimmäisen lapseni.
Mut on kasvatettu ottamaan myös muut ihmiset huomioon eikä vaan tuijottamaan siihen omaan napaan.
Niin minutkin on kasvatettu. Siitä huolimatta kaikki muuttui, kun lapsi syntyi. Tätä ei nyt vain pysty selittämään sellaiselle, joka ei ole lapsen tuomaa mullistusta kokenut.
vaikka siihen muutokseen tarvittiin lapsi :).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jossa tarkoituksella lapseton pariskunta eritteli valintaansa.
Heille oli tärkeää voida lähteä työpäivän jälkeen oluelle ystävien kanssa, matkailuharrastus yhdistettynä viinien maisteluun sekä golffaukseen, mahdollisuus istahtaa puolison kanssa töiden jälkeen terassille viinilasin ääreen puhumaan työasioista sekä ruoan laittaminen hitaasti ja hartaasti viikonloppuisin.
on kokoelma naisia kaikissa mahdollissa elämäntilanteissa ja perhekokoonpanoissa.Löytyy usean lapsen yksinhuoltaja, ydinperhemutsi, sinkku, nuori yhden lapsen naimisissa oleva äiti, nuori yhdenlapsen yksinhuoltaja, iäkkäämpi teinin yksinhuoltaja vapaaehtoisesti lapseton.
Nyt kun mietin, krapulapäiviä taitaa olla eniten sillä, jolla on eniten lapsia, ikävä kyllä.. lapseton taitaa olla työntekijänä ahkeruudessa keskikastia, ei huippu, muttei slubailijakaan. Sairaspoissaoloja hänellä ei kyllä ole.
Lomatkin on saatu sovinnossa sovittua, lapselliset koulun loma-aikoina, lapseton omasta pyynnöstään muulloin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä ihmettelen, mistä nää ahdasmieliset velat kumpuaa. Mulla on ystävissä ja sukulaisissa veloja ja kaikki suhtaudumme toistemme elämänvalintoihin kunnioittavasti. Koskaan ei kukaan syyllistä toista. Mielipidekirjoittajan pointti rahankäytöstä ärsytti. Yksi velaystäväni matkustaa paljon usemmin kuin me, mutta kerran laskimme huviksemme, että kyllä meillä menee pariin etelänmatkaan huimasti enemmän rahaa kuin hänellä neljään reissuun vuodessa. Kun kaikki kulut kertoo neljällä... Puhumattakaan isoista asunnoista, autoista, vaatekuluista, harrastuksista. Kyllä ne on lapsiperheet, jotka pitää talouden pyörät pyörimässä, eikä velat! Se mielipidekirjoittaja (ja oliko tänään vielä toinenkin ei päätä-ei häntää -kirjoitus?) tuntui kyllä juurikin vakuuttelevan valintaansa lähinnä itselleen, eli ei olekaan varma päätöksensä oikeellisuudesta!
Ketä oikeasti kiinnostaa?
Miksi kerätä säälipisteitä tai arvostusta siksi että ei halua lapsia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mieleen, että äitiys ei ole niin kivaa ja onnellista, mitä he yrittävät kovasti vakuuttaa. Sitä aikaa ennen lasta kun ei saa takaisin, vaikka kuinka haluisi.
Itselläni on yksi kiltti lapsi, jolla osallistuva isä. Meillä hyvät turvaverkot, lapsen saa aina tarvittaessa hoitoon - isovanhemmat pyytävät lasta luokseen. En kadu lastani missään nimessä, mutta olen miettinyt että olisi helpompi järjestää elämäni onnelliseksi, jos lasta ei olisi.
Asun mieheni paikkakunnalla, jossa ei ystäviä, minulla epäkiinnostava työ (koulutuksellani saisi huomattvasti kiinnostavampia töitä muualta),huonot kulttuuripalvelut, välillä mies ottaa hulluna aivoon yms.
Ilman lasta en olisi tässä tilanteessa, vaan moni asia olisi elämässäni paremmin.
Olen ollut mieheni kanssa naimisissa 12 vuotta, sitä ennen seurustelimme viitisen vuotta. Jo alusta asti oli selvää että perheemme on kahden aikuisen perhe ja nyt reippaasti neljänkympin paremmalla puolella tiedämme päätöksen olleen oikea meille.
Olemme kolmen teini-ikäisen lapsen kummeja, joiden elämää olemme saaneet seurata vauvasta asti, he riittävät meille hyvin läheisiksi lapsikontakteiksi. Emme siis ole lastenvihaajia. :)
Emme ole ikinä tunteneet alemmuutta valintamme takia, miksi olisimme? Olemme valinneet lapsettomuuden koska se sopii MEILLE parhaiten. Emme ole koskaan olleet baari-ihmisiä tai pintaliitäjiä, vaikka DINK-elämä voi ulospäin näyttää sellaiselta, meillähän jää toki enemmän rahaa ja vapaa-aikaa vain itsellemme... Harrastamme paljon matkailua ulkomailla ja asuntoautoilua kotimaassa, mies keräilee viskejä, minä taidetta, puutarhaa hoidamme ja tietenkin välillä järjetämme (paheellista kyllä) juhliakin. Eli harrastuksia joita moni lapsiperheellinenkin harrastaa.
En siis ymmärrä tätä keskustelua alkuunkaan, eikö jokainen tee itse omat valintansa sen mukaan miten haluaa elää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
te nyt ymmärrätte, että tuo yksittäinen teksti (olkoon vain jonkun velayhdistyksen laatima) ei vastaa jokaikisen suomalaisen velan mielipidettä. Itse asiassa jos vähän tutkisitte asiaa niin huomaisitte tekin, että tuo yhdistys on aika aggressiivinen ja kaikinpuolin negatiivinen. Siinä on jo useampi syy miksi moni vela ei siihen halua liittyä.
Itse olen vela, mutta en koskaan liittyisi tuohon yhdistykseen enkä allekirjoittaisi noin kärkkäinä esitettyjä mielipiteitä. Täten toivonkin, että esimerkiksi omat tuttavani eivät nyt tällaisen kirjoituksen jälkeen leimaisi minua miksikään vihaajaksi, koska ääripäiden välillä on paljon muutakin ainesta.
Kyseisen Hesarin mielipiteen kirjoittajalle esittäisin kysymyksen: onko tuo se väylä jota pitkin todella haluatte teidän (vai meidän?) velojen asiaa ajaa? Luuletko oikeasti, että kaikki velat ovat samaa mieltä ja siten voit yhdistyksenne nimissä kirjoittaa tuollaisia asioita tuolla tyylillä ja pilata meiltä muilta veloilta mahdollisuuden olla edes vähäsen normaali omissa ympyröissämme?
Tästä kommentista. Olen järkyttynyt tuon yhdistyksen asenteesta. Itselläni on lapsi, mutta 9/10 ystävästäni on veloja. Ennen tätä hesarin tekstiä olen pitänyt veloja lapsettomina, nyt jo luulin että he ovatkin lastenvihaajia. Pahoittelen kaikkien törppöjen lapsellisten puheita. Ehkä he eivät tajua mitä tekevät? Itse olen ex-vela (sain lapsen 40veenä) mutta en koskaan loukkaantunut hölmöistä kommenteista, lähinnä huvituin. Silti ei tulisi mieleenkään kommentoida lapsettomuutta ikävästi.
Olen ollut mieheni kanssa naimisissa 12 vuotta, sitä ennen seurustelimme viitisen vuotta. Jo alusta asti oli selvää että perheemme on kahden aikuisen perhe ja nyt reippaasti neljänkympin paremmalla puolella tiedämme päätöksen olleen oikea meille.
Olemme kolmen teini-ikäisen lapsen kummeja, joiden elämää olemme saaneet seurata vauvasta asti, he riittävät meille hyvin läheisiksi lapsikontakteiksi. Emme siis ole lastenvihaajia. :)
Emme ole ikinä tunteneet alemmuutta valintamme takia, miksi olisimme? Olemme valinneet lapsettomuuden koska se sopii MEILLE parhaiten. Emme ole koskaan olleet baari-ihmisiä tai pintaliitäjiä, vaikka DINK-elämä voi ulospäin näyttää sellaiselta, meillähän jää toki enemmän rahaa ja vapaa-aikaa vain itsellemme... Harrastamme paljon matkailua ulkomailla ja asuntoautoilua kotimaassa, mies keräilee viskejä, minä taidetta, puutarhaa hoidamme ja tietenkin välillä järjetämme (paheellista kyllä) juhliakin. Eli harrastuksia joita moni lapsiperheellinenkin harrastaa.
En siis ymmärrä tätä keskustelua alkuunkaan, eikö jokainen tee itse omat valintansa sen mukaan miten haluaa elää?
Mutta keskustelun aiheena onkin mira tiirikaisen (vap.eht.lapsettomat ry:n pj) kirjoitus hesarissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on eri asia päättää, ettei hanki lapsia ja on vapaaehtoisesti lapseton. Kuin se, ettei hyväksy lapsia tasavertaisiksi ihmisiksi, joilla on yhtä suuri oikeus käydä ravintolassa kuin kirjoittajallakin. Miksi lapsettomalla on suurempi oikeus käydä ravintolassa, kuin lapsella?
Mutta tästä tuli mieleen että kai sillä lapsella on ihan yhtäläinen oikeus käydä siellä ravintolassa, kunhan osaa käyttäytyä?? Jos lapselta suvaitaan huutaminen, juokseminen ja riehuminen ravintolassa, eikö silloin aikuinen ole eriarvoisessa asemassa? Joku jo kirjoittikin, että humalainen häirikkö poistetaan ravintolasta, tätä voi varmasti verrata lapsen häiritsevään käyttäytymiseen. Näin ollen häiritsevästi käyttäytyvä lapsi pitäisi poistaa ravintolasta, eikö?
Jos lapsella on samat oikeudet kuin aikuisella, niin hänellä pitää olla myös samat säännöt.
Ja niistä etelä-eutooppalaisista lapsista, juu siellä lapsiin suhtaudutaan myönteisesti, mutta siellä lapset osaavat käyttäytyä. Lomamatkalla etelä-euroopassa käytiin monena iltana ravintoloissa syömässä, missä oli lapsia. Kukaan ei juossut, metelöinyt, kiukutellut eikä yhdessäkään ravintolassa ollut leikkipaikkaa. Siellä ne pienimmätkin istuivat kiltisti paikallaan ja söivät.
ja muissa lapsettomissa on ainakin yksi ero.
Kaikkien tuntemani velojen liitot ovat rikkoutuneet samalla tavalla. Kun nainen on sen ikäinen, ettei enää pysty saamaan lapsia tai jopa jo aiemmin, mies lähtee ja perustaa perheen nuoremman naisen kanssa. Eli lapsettomuus ei ole yhteinen päätös. Mies pysyy suhteessa niin kauan, että biologinen kello tikittää ja etsii naisen, kuka tekee lapsia.
Niille lapsettomille, jotka eivät saa lapsia, parisuhde usein säilyy.
Hassua, että en tosiaan tiedä yhtään velapariskuntaa, missä mies ei olisi lähtenyt ja hommannut lapsia sitten toisen naisen kanssa.
Ja niistä etelä-eutooppalaisista lapsista, juu siellä lapsiin suhtaudutaan myönteisesti, mutta siellä lapset osaavat käyttäytyä. Lomamatkalla etelä-euroopassa käytiin monena iltana ravintoloissa syömässä, missä oli lapsia. Kukaan ei juossut, metelöinyt, kiukutellut eikä yhdessäkään ravintolassa ollut leikkipaikkaa. Siellä ne pienimmätkin istuivat kiltisti paikallaan ja söivät.
Johtuisko se ehkä siitä että nuo lapset ovat vauvasta saakka olleet luonnollisesti, normaalisti ja positiivisessa hengessä mukana siellä ravintoloissa? Suomessa kun lasta ei joidenkin mielestä saa viedä julkisille paikoille alle 18-vuotiaana, niin missä ihmeessä se lapsi oppisi käyttäytymään niissä tilanteissa? Ja ehkä tuolla Etelä-Euroopassa lapset aistivat vanhempiensa ja muiden ravintolassa ruokailevien rennon olon, kun ei tarvitse koko ajan stressata että mitä jos tuo naapuripöydän bilepirkko häiriintyy, jos meidän vauva inahtaa kerran ja naapuripöydän ihmiset eivät mulkoile vihaisena vaan ehkä jopa hymyilevät lapselle ystävällisesti? Ja koska aikuiset eivät pingota ja ole hermostuneita, lapset käyttäytyvät normaalisti eli hyvin.
´Heille oli tärkeää voida lähteä työpäivän jälkeen oluelle ystävien kanssa, matkailuharrastus yhdistettynä viinien maisteluun sekä golffaukseen, mahdollisuus istahtaa puolison kanssa töiden jälkeen terassille viinilasin ääreen puhumaan työasioista sekä ruoan laittaminen hitaasti ja hartaasti viikonloppuisin.
Niin? Onko tässä jotain pahaa?
Aika hyvin lapsettomiakin yleistetään, ja ihmeellisiä tuttavapiirejä teille on kertynyt, jos KAIKKI hoivaa koiraansa kuin lasta ja KAIKKI viettävät säännöllisiä krapulapäiviä työpaikalla ja KAIKKI ovat itsekkäitä oman navan tuijottajia :)
Onneksi KAIKKI äidit sen sijaan ovat epäitsekkäitä, avarakatseisia, suvaitsevaisia ja erilaisia valintoja aidosti ymmärtäviä pyhimyksiä ;)saivat heidät päätymään olemaan hankkimatta lapsia. Ja kuitenkin lapset eivät ole este kaikelle tuolle, ainoastaan järjestelykysymys ja ehkä hidaste: lasten ollessa pieniä saattaa olla niin, ettei aivan samaan tahtiin ehdi harrastamaan ja keskustelemaan henkeviä kuin ennen lapsia.
Ja niin tai näin, aika hoitaa tämänkin ongelman - vuosi vuodelta lapset kasvavat ja eläminen "helpottuu".
Ainakin minua tässä siis ihmetyttää lähinnä se, millainen ihminen on niin ehdoton, ettei tingi hiukkaakaan omasta mukavuudestaan tai harrastuksistaan vaan jää mieluummin kokematta asian, joka saattaa hyvinkin muodostua yhdeksi elämän antoisammista ja tärkeimmistä asioista?
Entä sitten jos/kun se kaiken muun yli käyvä sielunkumppani joko päättää erota tai kuolee? Tulee mieleen filosofipariskunta Häyry, joka lehdissä vuolaasti analysoi vapaaehtoisen lapsettomuuden autuutta - kunnes mies jätti Hetan ja perusti perheen toisen naisen kanssa.
Pieni selvennys: en ole itsekään mikään intohimoisesti kaikkia taaperoita rakastava himamamma, vaan kouluaikoina olin hyvinkin sitä mieltä, että ei kiitos lapsia meikäläiselle. Nyt niitä on kolme ja ne ovat jo isoja.
Olen kanssasi samaa mieltä. Mutta annetaan lapsettomien olla tyytyväisiä omaan elämäänsä ja ollaan me omaamme lasten kanssa. :) Eivät he tiedä mitä menettävät, mutta onnellisia ovat tietämättömät. Ja luulen, että suurin osa näistä vapaaehtoisen lapsettomuuden autuutta toitottavista on niitä, jotka ovat oikeasti epävarmoja valinnastaan ja pönkittävät sitä suurilla puheilla. Minua ainakin nämä velojen autuushehkutukset häiritsivät silloin, kun itse olin sekaisin esikoisen aiheuttamasta elämänmuutoksesta ja pohdin, tuliko tehtyä huono valinta. Nyt tiedän, että en olisi halunnut elää lapsettomana, eivätkä tämän tyyppiset "mulla on enemmän aikaa istua oluella"-perustelut saa enää aikaan muuta kuin olankohautuksen.
[/quote]
Ja niistä etelä-eutooppalaisista lapsista, juu siellä lapsiin suhtaudutaan myönteisesti, mutta siellä lapset osaavat käyttäytyä. Lomamatkalla etelä-euroopassa käytiin monena iltana ravintoloissa syömässä, missä oli lapsia. Kukaan ei juossut, metelöinyt, kiukutellut eikä yhdessäkään ravintolassa ollut leikkipaikkaa. Siellä ne pienimmätkin istuivat kiltisti paikallaan ja söivät.
[/quote]
minun poikani ei osaa käyttäytyä. Hänellä on täysin mahdotonta istua paikalla . Syö minuutissa ja sen jälkeen on pakko lähteä liikkeelle.
Ja tämän takia me emme käy ulkona syömässä.
Ollaan sinut asian kanssa.
Äitienpäivä meillä oli pickic lähipuistossa. Oli viltti, eväät, pallo. Syötiin välillä, sitten leikittiin, taas syötiin.
Siellä muualla jäteään häiriölapset kotiin ja ne, jotka osaavat käyttäytyä, otetaan mukaan.
mä luultavasti haluan joskus lapsia, mutta en vielä.
Varmaankin tiedätte, että kaikki vanhemmat eivät rakasta lapsiaan? Joten jos vela valitsee olla tekemättä lapsia, niin eikö syynä voi olla se, että koska vela ei lapsia halua, hän tietää, ettei niitä rakastaisi, ainakaan tarpeeksi?
kaikki muuttui, kun lapsi syntyi. Tätä ei nyt vain pysty selittämään sellaiselle, joka ei ole lapsen tuomaa mullistusta kokenut.