Lue keskustelun säännöt.
Tämänpäiväinen mielipidekirjoitus vapaaehtoisesta lapsettomuudesta,
19.05.2012 |
mitä ajatuksia herätti? Tämän päivän HS siis kyseessä.
Muutama kohta pisti räikeästi silmään; lapsettomat tekevät työnsä pääsääntöisesti paremmin ja valitus siitä miten lapsista ja lapsiperheistä ei pääse missään eroon, heitä kun on usein jopa ravintoloissakin.
Mitä tällaisen ihmisen päässä oikein liikku? Antaa aika ikävän kuvan vapaaehtoisista lapsettomista lastenvihaajina. Ei kai kukaan muuten voi ärsyyntyä siitä että lapsia nyt vain sattuu näkymään vähän siellä täällä?
Kommentit (139)
Olen tullut siihen tulokseen, että lapsettomat (olivat vapaaehtoisesti lapettomia tai eivät) elävät sen verran itsekeskeistä elämää, että se suvaitsevaisuus erilaisia elämäntilanteita kohtaan muuttuu inhoksi. Kaikkien pitäisi olla äänettömiä, näkymättömiä, hiljaisia ja antaa muille se rauha olla yhtä hiljaa ja näkymättömiä. Kosketus lapsiin voi olla täysin katkennut, ei pidetä yhteyttä siihen siskoon tai serkkuun, jolla niitä kiljukauloja on. Ajatellaan, että on jokaisen yksilön oikeus valita, mitä elämässään joutuu kohtaamaan. Toisin sanoen tietynlainen individualismi on hiottu huippuunsa eikä normaaleja elämäään kuuluvia asioita katsota enää normaaleina. Normaaliksi onkin tullut näiden lapsettomien elämäntapa.
On ihanaa mennä Etelä-Eurooppaan, missä lapset ovat osa elämää ja missä nimenomaan normaalia on se, että niitä lapsia on joka paikassa, välillä jopa kiukuttelemassa ja huutamassakin. Lapsettomat nappaavat sen juoksevan taaperon syliinsä ja lähtevät leikittämään ulos siinä missä muutkin sukulaiset. Kukaan ei penää oikeuttaan istua hiljaa ja rauhassa, omien muuriensa ympäröimänä.
Toinen ystävistäni on melko katkera työpaikallaan siitä, että osa työkavereista on poissa lasten sairastelujen takia, raskaana ollessaan ja äitiyslomalla. Onhan hän tavallaan parempi työntekijä, kun tekee sitä työtä säännöllisesti vuodesta toiseen ja on poissa vain omien sairastumien yhteydessä. Ymmärrän kyllä tämänkin näkökulman. Toisaalta myös lapsettomilla on mahdollisuus jäädä vuorotteluvapaalle. En vain tunne ketään lapsetonta, joka tätä oikeuttaan käyttäisi.
Ei nyt jeesustella ja yleistetä että vaan lapsettomat ei tykkää lentokoneessa ja ravintoiloissa lapsista ;) Mulla on oma lapsi mutta en voi sanoa pitäväni lasten riehumisesta lentokoneissa ja ravintoloissa... sitä riehumista saa kotonakin niin kiva jos saa olla rauhassa jossain muualla :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tiedän kuinka ärsyttävältä tämä kuulostaa, mutta vanhemmuus on sellainen asia, josta lapsettomat eivät tiedä mitään. Sen näkee hyvin niissä plus- ja miinuslistoissa, joita ne tekee osoittaakseen, miksi lapsettomuus on parempi vaihtoehto. Todellisuudessa rakkaus omaa lasta kohtaan on niin suuri, että listalla voi pyyhkiä perseensä.
Niin suurta rakkautta että tälläkin viikolla on saatu lukea lööpeistä yhden lapsen kuolemasta. Rakkaudella.
Tässäkin maassa on paljon sellaisia jotka olisivat toisenkin kerran miettiä jaksavatko lapsiperhe-elämää sittenkään. Eikö ole kuitenkin parempi ettei kaikkia pakoteta samaan muottiin, jos kerran ei halua.
Ja vaikka olisi omia lapsia, ei silti välttämättä pidä muiden lapsista tai jaksa kuunnella jatkuvaa älämölöä.
Mä tiedän kuinka ärsyttävältä tämä kuulostaa, mutta vanhemmuus on sellainen asia, josta lapsettomat eivät tiedä mitään. Sen näkee hyvin niissä plus- ja miinuslistoissa, joita ne tekee osoittaakseen, miksi lapsettomuus on parempi vaihtoehto. Todellisuudessa rakkaus omaa lasta kohtaan on niin suuri, että listalla voi pyyhkiä perseensä.
Olisi kuule todella monella lapsellisellakin ollut hyvä tehdä aikanaan noita plus- miinuslistoja niin olisivat vähän parempia vanhempia ehkä... Rakkaus omaa lasta kohtaan on suuri mutta on kypsän ihmisen merkki kun myöntää että se ei riitä olemaan hyvä vanhempi! Se rakkaus ei vaan riitä kantamaan läpi vuosien jos kaikki muu siinä lapsen hankinnassa on vastenmielistä. Mua ärsyttää muutenkin toi rakkauden hehkutus, ei se hirveesti lohduta siinä arjen paskahetkissä. Ja näistähän ei lapsettomille puhuta, hehkutetaan vaan aina sitä lapseen kohdistuvaa suurta rakkautta. Jotenkin tuntuu että monet lapselliset haluavat oikein hieroa "onneansa" lapsettomien naamaan noilla rakkaushehkutuksilla ja unohtuu tietty mainita ne negat asiat mitä lapset tuo tullessaan.
Ja ei, en ole lapseton :)En vaan ole hurahtanut niin fanaattisesti äitiyteen ettenkö ymmärtäisi muitakin vaihtoehtoja
Surullista on että näitä ihmisiä jotka eivät lapsista pidä tuntuu olevan kasvava määrä. Melko varmasti heistä ei olla myöskään lapsena erityisesti pidetty.Ehkä hoidettu siellä täällä että vanhemmat saisivat itseään toteuttaa.Nätä kolean lapsuuden viettäneitä lapsia on varmasti Suomessa myös kasvava määrä ja varmaa on että tämä johtaa haluttomuuteen hankkia lapsia, kuten on jo käynyt Japanissa jossa naiset viettävät suurimman osa ajastaan työn tai omien harrastusten parissa.Hiljattain Japanissa julkaistu tutkimus kertoo myös että 30% alle 25 vuotiaista miehistä eivät halua suhdetta naiseen eivätkä ole kiinnostuneita seksistä. Naiset taas eivät ole kiinnostuneita lasten saannista ja viihtyvät hyvin työnsä ja harrastustensa parissa. Ollaanko mekin menossa samaan suuntaan?
Alle 25-vuotiaiden tutkiminen on vähän pöljää. Enemmän näissä asioissa kertoo se kuinka moni on vapaaehtoisesti lapseton 40-vuotiaana. Mun mielestä jokainen saa tehdä omat ratkaisunsa, eikä se kuulu muille.
Aivan, jokainen on vapaa tekemään omat ratkaisunsa mutta eivät ole vapaita omista kokemuksistaan omien vanhempiensa kanssa. Eivät siis tosiasiassa ole niinkään vapaita.Lapset jotka ovat saaneet riittävän hyvät eväät eläämää varten ovat taas huomttavasti vapaampia nauttimaan elämästä ja myös omien lapsien kasvusta ja läheisistä ihmissuhteista.Siksi ilmiö on surullinen, siihen liittyy sekä yksilön että koko yhteiskunnan tragedia.
Tämä on pelkkä myytti. Kaikki lapset eivät sairastele.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
lapsesta asti selvää, että haluan omia lapsia. Kuitenkin elämäntilanne lapsille oli sopiva vasta päälle 30-vuotiaana. Ehdin valmistautua. Siltikin yllätyin ääripäistä, joita lasten saaminen tuo elämään. Ihanuutta ja toisaalta hankaluuksiakin. Onneksi ehdin saamaan kolme lasta.
Lapsettomana ollessani tiesin toki paljon vähemmän lapsiperhe-elämästä. Hämmästelin joskus työpaikalla, kun joku puhui töiden ja lastenhoiden vaikasta yhdistämisestä. Että eikö yhteiskunta tarjoa apua? Ilmeisesti ei. Mutta ei siinä mitään, annoin lapsellisten valita haluamansa loma-ajat päältä.
Toisekseen matkustaminen on edullisempaa koululaisten loma-aikojen ulkopuolella, joten miksipä nuo loma-ajat eivät olisikaan olleet minulle sopivia?
Ymmärsin, mutta en siltikään täysin ymmärtänyt, mutta ymmärrys kasvoi sitten pikkuhiljaa...
ei todellakaan voi sanoa, että lapsettomat tekisivät työnsä pääsääntöisesti paremmin. Heillä on lisäksi paha asenneongelma. Lasten kasvattaminen on sen luokan investointi meidän kaikkien tulevaisuuteen, ettei lapseton pysty sitä kompensoimaan koko työurallaan. Nämä hänen hyihkymänsä lapsiperheiden lapset maksavat hänenkin eläkkeensä, sairaus- ja hoivakulunsa sitten joskus.
Lapsettomia hotelleja on kyllä tarjolla lapsettomien lomamatkoille (joita he voivat tehdä vapaammin koulujen ja päiväkotien lomien ulkopuolella, edullisempaan hintaan!), ja jos menee syömään vähänkin parempaan ravintolaan, niin ei siellä juurikaan lapsia näy ruokarauhaa pilaamassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
en tällä hetkellä enkä lähitulevaisuudessa halua lapsia, myöhemmin ehkä, jos se onnistuu.
Tuota en vain tajua, kun aina sanotaan, että esim. minä en tiedä mitään lapsiperheen elämästä, joten en voi siis sanoa, että en sellaista halua. Onhan mulla kuitenkin aivot ja mielikuvitus?
Siis että vaikka en tosiaan konkreettisesti tiedä, millaista se perhe-elämä on, niin on mulla siitä pakosti joku intuitio, kun kerta sen tiedän, etten nyt sitä halua. Ihan samalla tavalla voisin sanoa, että tavan tallaaja ei tiedä, millaista on olla huippu-urheilija (eräskin urheilija sanoi, että mistään ei tule vastaavaa tunnetta, eli jäämme selvästi aika paljosta paitsi), tai filmitähti, tai nero, ja tuskin te alatte surra, että voi ei, mistä kaikesta jäänkään paitsi kun en ole taitoluistelun olympiavoittaja tai Oscar- palkittu?
Ja joo, ei näitä asioita voi varsinaisesti verrata, mutta loppupeleissä tunteista siinäkin puhutaan, kun sanotaan, ettei voi sanoa, millaista lasten kanssa eläminen on. Lasten herättämistä tunteista, ei sen ihmeellisemmästä. Ja jos osaan arvioida, että esim. elämä ilman urheiljan uran adrenaliinimyrskyjä, pettymyksiä, äärimmäisiä onnen ja onnistumisen tunteita on elämisen arvoista, niin osaan arvioida myös, onko elämä ilman lapsia elämisen arvoista, ja tällä hetkellä se ainakin on. Ne, jotka lapsia tekevät, varmaankin kokevat tarvetta lapsille, ennen kuin alkavat niitä pukkaamaan, ja sille tarpeelle on joku syy, samoin kuin sille, että mulla ei tuota tarvetta nyt ole.
jonkun lapsettomuus herättää niin paljon vihaa palstan naisissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tässä viidenkympin pintaan.
Eniten poissaoloja on lapsettomilla naisilla. Krapulapäiviä ja ollaan jatkuvasti kipeänä kun viina maistuu yms.
Muutenkin aika laiskansorttia. Kriisitilanteissa ei osata toimia vaan haetaan saikkua. On totuttu pääsemään helpolla ja vain ajattelemaan itseä ja nautiskelemaan elämästä.
Ja lisäksi. Ei ne nyt niin kovin onnellisilta vaikuta. Mutta voin uskoa, että jos heille pannaan kysely eteen, jokainen huutaa pää punaisena, että oon, olen minä onnellinen, olen toooooooodella onnellinen ilman niitä ärsyttäviä kakaroita, uskokaa juu, että olen minä onnellinen.
Todella vakuuttavaa.
Mutta sitä niittää, mitä kylvää. Ei ole minulta pois jos joku ei tee lapsia. Onneksi olen itse tehnyt.
jonkun lapsettomuus herättää niin paljon vihaa palstan naisissa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tiedän kuinka ärsyttävältä tämä kuulostaa, mutta vanhemmuus on sellainen asia, josta lapsettomat eivät tiedä mitään. Sen näkee hyvin niissä plus- ja miinuslistoissa, joita ne tekee osoittaakseen, miksi lapsettomuus on parempi vaihtoehto. Todellisuudessa rakkaus omaa lasta kohtaan on niin suuri, että listalla voi pyyhkiä perseensä.
kuitenkin löytyy aimo lauma ihmisiä, joiden ei olisi koskaan pitänyt ryhtyä vanhemmiksi. Onni silläkin äidillä, joka on saattanut maailmaan 4 lasta eikä tällä hetkellä huolehdi yhdestäkään! Siinäpä rakkautta kerrakseen...
Ja kyllä on olemassa todella ärsyttäviä kakaroita, mutta yleensä vika on aika pitkälti näiden ns. riehujien vanhemmissa.
En tykkää metelövistä ja jatkuvasti iholle tunkevista lapsukaisista. Ja ymmärrän hyvin, miksi kaikki eivät pidä lapsista.
Lapsettomat on tutkitusti onnellisempia. Ei kai se ole keneltäkään pois jos joku haluaa valita onnellisen elämän?
yleensähän ihmiset (pariskunnat) ovat lapsettomia suhteen alkuvaiheessa, kun rakastumisen huuma vielä vallitsee, niin totta kai lapsettomat keskimäärin ovat onnellisempia, mutta se on vain kemikaaleista johtuvaa (ne rakkaushormonit kun jyllää)...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ensimmäisen lapseni. Ajatukset eivät voi pyöriä oman navan ympärillä, esimerkiksi ruokaa on tehtävä lapsille vaikka itsellä olisi vatsatauti ja mielummin makaisin pedissä. Ei lasten syntyminen silti tee kenestäkään pyhimystä:) Teen virheitä, myös äitinä, mutta väittäisin että monessa asiassa tehokkuuteni on kasvanut.
Minulla on pari lapsetonta ystävää, mutta kumpikin heistä on kovin lapsirakas. Leikkivät ja pelaavat meidän muksujen kanssa ja menevät sitten tyytyväisinä hiljaisiin koteihinsa. Ystävyytemme on säilynyt ja vahvistunutkin vuosien mittaan.
Mä tiedän kuinka ärsyttävältä tämä kuulostaa, mutta vanhemmuus on sellainen asia, josta lapsettomat eivät tiedä mitään. Sen näkee hyvin niissä plus- ja miinuslistoissa, joita ne tekee osoittaakseen, miksi lapsettomuus on parempi vaihtoehto. Todellisuudessa rakkaus omaa lasta kohtaan on niin suuri, että listalla voi pyyhkiä perseensä.
Ja toinen haukotus vielä perään...
Luepa aloitus niin tiedät mistä puhutaan.
jonkun lapsettomuus herättää niin paljon vihaa palstan naisissa?
kirjoituksesta saadaksesi porukat täällä raivoamaan :)
Minusta tuli vähemmän itsekäs, kun sainensimmäisen lapseni.
Mut on kasvatettu ottamaan myös muut ihmiset huomioon eikä vaan tuijottamaan siihen omaan napaan.
Alle 25-vuotiaiden tutkiminen on vähän pöljää. Enemmän näissä asioissa kertoo se kuinka moni on vapaaehtoisesti lapseton 40-vuotiaana. Mun mielestä jokainen saa tehdä omat ratkaisunsa, eikä se kuulu muille.