Lue keskustelun säännöt.
Lapsen sosiaalinen kehitys?
21.11.2005 |
Syy kirjoitukseeni on se, kun nykyään tuntuu olevan aivan ylikorostettua ja pakonomaista yrittää sosiaalistaa pienokaiset jo kapaloista lähtien. Eivät muka pärjää hoidossa ja koulussa jos ei jo kohtuaikana käydä kohtumuskareissa ja synnyttyä heti vauvamuskarissa ja kerhoissa jne.
Miten ihmeessä me 60-luvun lapset ollaan pärjätty ja menestytty koulussa vaikka siihen aikaan ei moisissa käytykään ja yleensä kotihoidosta ilman eskaria mentiin kouluun?
Ihan kivahan se on, että erilaisia leikkikouluja on tarjolla jos niissä haluaa käydä, mutta kun joillekin se tuntuu olevan ainoa reitti kouluun ja sosiaaliseen kehitykseen.
Kommentit (6)
lapselle riittää äidin ja isän syli, tavallinen arkielämä ja kavereita alkaa tarvita vasta 5-vuotiaana
moni luulee kerhoihin viedessään että lapsi oppii leikkimään sovussa jne siellä, tosiasia on ettei moni pieni vielä edes ymmärrä yhteisleikin käsitettä iässä jossa vanhemmat häntä yrittää sosiaalistaa
relatkaa ja antakaa lasten elää suorittamisen sijasta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että päättyykö sen lapsen kehitys eskariin?
Kun aina sitä toitotetaan, ettei osaa toimia ryhmässä, jos on kotihoidettu siihen asti kun aloittaa eskarin. Minä kyllä uskon, että tälläinenkin lapsi oppii toimimaan siellä eskarissa muiden tapaan, vaikke sitä heti osaisikaan.
Ja kyllä kaverini on aika katkera siitä, että ei käynyt kerhoa tai eskaria tai mitään, vaan pistettiin suoraan kouluun. Onneksi oli pieni koulu. Sanoo, että ekat vuodet olivat älyttömän rankkoja, sillä ei ollut ollenkaan tottunut olemaan ja toimimaan ryhmässä kun ei ollut sisaruksiakaan. Valitettavasti huono alku leimasi koko koulu-uraa ja todistukset olivat sen mukaisia...
Lapsi oppii perheeltään, miten toisten ihmisten kanssa kommunikoidaan ja ollaan. Käyhän yleensä perheissä vieraita ja muita lapsia. Uskon, että täältä se pohja tulee.
ME OLEMME PERHE, JOSSA OLLAAN PALJON VAIN KESKENÄÄN, PALJON VIERAITA EI KÄY JA OLEMME " SISÄÄNPÄINKÄÄNTYINEITÄ" NÖRTTEJÄ. LAPSI ON ERITYISEN UJO JA OLEN YRITTÄNYT VÄHÄN TOTUTTAA HÄNTÄ KÄYMÄLLÄ LEIKKIKENTILLÄ, TAAPEROKERHOSSA JA " KAUPOISSA" ...HA-HAA. ISOVANHEMMATKIN KAUKANA.
Mun äidillä siihen ei ollu mahdollisuutta, eli mut on viety 3kk ikäsenä hoitoon ja äiti meni takaisin töihin, ja niin on tehny moni muukin sun ikätoveris äiti, eli KAIKKI eivät ole enläneet kuten sinä. Musta on aivan loistavaa, että voi olla kotona nykyään edes hieman pitempään, ja vielä kivampi on, kun on olemassa kaikkea touhua. Siinä virkistyy myös äiti, ei vaan lapsi. Ja onnellisessa kodissa on nimenomaan onnellinen ÄITI.