Satutko muistamaan minut ja pitkän vuodatukseni miesystävästäni, josta sitten erosin?
Sain tietää, että mies on naimisissa. En olisi uskonut, että ero niin kevyestä suhteesta ottaa näin koville. Olen tapaillut muita miehiä, mutta en seurustele.
Kysynkin muilta suhteesta eronneilta, miten kauan teillä kesti jättää taakse suhde ja mies ja tottua siihen, että säännölliset yhdessäolot ja etenkin säännöllinen seksi loppuvat? Ehdimme olla yhdessä vain kolmisen kuukautta, mutta siihen ehti jo tottua.
Kommentit (621)
Jos joku loukkaa, niin Johanna Tukiaiseksi nimittely.
ap
Minusta on yllättävää, että sinua ei loukkaa se, että mies on käyttänyt sinua hyväkseen. Mutta sitten sinua loukkaa Johanna Tukiaiseksi nimittely. Useimmilla menisi kyllä toisin päin. Mutta mikä siinä Tukiaiseksi nimittäimisessä sitten niin loukkaa?
Otetaanko galluppi pystyyn ketä haluaa että häntä luullaan Tukiaiseksi :D
Otetaanko galluppi pystyyn ketä haluaa että häntä luullaan Tukiaiseksi :D
itse suhdetta. Eihän mitään tapahtunut, mitä minä en halunnut.
ap
vaan syntyy kuva, että hän halusi tanssittaa sinua pillinsä mukaan ja sinä tanssit..
Tapahtui se, että sinä JOUDUIT vasten tahtoasi suhteeseen varatun miehen kanssa. Et olisi sitä itse halunnut, etkä halunnut sen jälkeen kun asia sinulle selvisi, joten mieshän ihan oikeasti huijasi sinua todella törkeästi.
Eikö se häiritse sinua ollenkaan? Eikö se häiritse, että mies teki sinun puolesta päätöksiä sinun moraalin heittämisestä roskakoriin?
Lisäksi minua häiritsee se, että puhut "harmittaa että suhde ei voinut jatkua" suhteen päättymisestä ikäänkuin ulkopuolisena. Ihan kun sille olisi joku harmillinen, kevyt syy, kuten vaikka toisen muutto paikkakunnalta, yksinhuoltajan aikatauluongelmat tms. Todellisuudessa suhteen jatkumattomuudelle syy oli miehen perustavaa laatua oleva epärehellisyys, joka vei pohjan kaikelta siltä, mistä sinä ehdit jo alkaa unelmoimaan.
Osaatko ap yhtään sanoa tai edes ajatella, että minkä takia sinä et ihan aidosti ole TODELLA vihainen miehelle siitä petoksesta, jonka hän sinua kohtaan teki?
Olen pettynyt ja minua harmittaa, että suhde ei voi jatkua. Olen iloinen ajasta, jonka olimme yhdessä ja tavallaan siksi tyytyväinen, että en tiennyt. Jos mies olisi kertonut olevansa naimisissa, ei meille olisi suhdetta tullutkaan. En menisi sänkyyn tietoisena siitä, että mies on varattu. Halusin pitää suhteen kevyenä mutta intohimoisena. Siksi menneestä ja tulevasta ei juuri puhuttu, vain siitä hetkestä. Syy on siis tavallaan minunkin. Tietysti se loukkaa, että mies ei olisi edes teoriassa voinut omistautua minulle, ja hän tiesi sen. Kuitenkin vedin häntä puoleeni, hän näki paljon vaivaa vuokseni. Siltikään en tiedä, mikä ja mitä minä olin hänelle.
ap
suhteen, sinä ilmeisesti viestitit puhein ja elein samaa. Eli kumpikin sai mitä halusi: huolettoman, idealisoidun suhteen, joka sellaisenaan väistämättä jää lyhyeksi.
Eikö sinua ap yhtään häiritse, että mies piti sinua niin kevytkenkäisenä ja moraalittomana naisena, että sinulle ei edes tarvinnut kertoa hänen harrastamastaan petoksesta?
Entä eikö sinua häiritse, että mies haluaa pitää sinua itsellään, antamatta tällöin sinulle mahdollisuutta löytää sinulle oikeaa, elämän mittaiseen, rehelliseen suhteeseen kykenevää miestä?
Eikö sinua häiritse, että mies haluaa sinut hänen omilla ehdoillaan, "täytteeksi" hänen muuten hyvään ja kivaan elämään, mutta on mustasukkainen sinulle sinun muista mahdollisista suhteista? Hän ei olisi siis valmis antamaan sinulle samanlaista elämää, minkä on itse itselleen halunnut?
Sinä olisit halunnut olla miehelle tärkeä, silmiä avaava suhde, jonka jälkeen hän puntaroi pitkään nykyistä parisuhdettaan ja päätyy eroon. Vain koska hän ei ollut koskaan tiennytkään niin ihanasta ja helposta elämästä ja tajuntoja räjäyttävästä seksistä. Totuus on kuitenkin aivan toinen: miehellä voi ihan oikeasti olla aivan yhtä ihanaa seksiä vaimonsakin kanssa, semmoisia seksitaitureita nimittäin on. Lisäksi hän saattoi käyttää kaikki mahdollisesti avoimen seksuaaliselta vaimoltaan oppimat hyvät seksivinkit sinuun ja kuten on tullut todettua: osui ja upposi.
Sinun tulee ymmärtää, että teidän välillä, siis nimenomaan sinun ja miehen välillä ei ollut mitään. Mies käytti sinua omiin henkilökohtaisiin tarpeisiinsa, eikä hän jaa kanssasi samoja, selvästikin jo melko vahvoja unelmia suhteesta. Hän haluaa valloittaa ja KUN päätät suhteen lopullisesti, ts. kiellät miestä ottamasta yhteyttä koska ihan aikuisten oikeasti se häiritsee sinua todella paljon ja sekoittaa sinun mieltäsi jatkuvasti, hän tulee olemaan äärettömän pettynyt. Se on hänen elämässään lähes sietämätön pettymys ja osoitus hänen huonoudestaan. Sillä taas, että hän haluaa jatkaa suhdetta nimenomaan sinun kanssasi, ei ole ihmisenä sinun kanssa mitään tekemistä. Hän vaan haluaa pitää valloituksensa....
Todella surullinen tarina ap, mutta kyllä sinä pääset siitä yli. Minäkin pääsin. Ja kuten joku edellä sanoi, aika tuo perspektiiviä asioihin, joskus vielä huomaat kuinka hävytön mies kaikessa ihanuudessaan oikeasti oli.
että ihmettelen kovasti, ettei toisen suhdestatusta oteta selville kun hänen kanssaan ryhdytään suhteeseen. Olen kuvitellut että jokainen selvittää sen sanotaan about puolen vuorokauden sisään. Sinä et kysynyt sitä muistaakseni kolmen kuukauden seurustelun aikanakaan. Ok, jos tällaisilla asioilla ei ole väliä, mutta sinulle se lopulta tuntui merkitsevän paljonkin.
En halua loukata, mutta tuollainen tuntuu jotenkin naiivilta, kokemattomalta ja/tai päättömältä toiminnalta... (Ihan kuin toivoisi että silmät sulkemalla kaikki muuttuisi hyväksi)
ainutlaatuinen. Hyväksy faktat: kohdallesi osui varattu mies, joka ainoastaan leikki kanssasi. Tarjosi hyvää seksiä hetken aikaa.
Tulet vielä joskus ymmärtämään, että tuo mies oli vain haitaksi sinulle. Olet ansainnut parempaa.
Siitä riippuu muistanko... Vai yhdistänkö väärään tyyppiin.
jota mies ei vienyt kotiinsa?
Hmm, ei kait siitä niin kauhean kauaa ole kun erositte? Itse jätin vuosi sitten ns. vakipanoni, johon olin jo ihastunut. Hän ei minuun sen enempää kuin sänkykumppanina. Kun hän löysi vakituisen seurustelukumppanin n. neljä kk eromme jälkeen, tunsin hieman katkeruutta ja kaihoa. Puolen vuoden päästä näin vielä joskus unia. Enää en :)
Ja tätä satunnaista vakipanosuhdetta ehti olla ehkä neljä kuukautta. :D
Sanotaan, että erosta toipumiseen menee yhtä pitkä aika kuin minkä se kestikin. Mutta avioerostani olen kokhtuudella toipunut, en jaksaisikaan yrittää toipua yhtätoista vuotta...
Mä en kyllä ehtinyt kokemaan, että mies olisi haitaksi, edut ovat paljon suuremmat ja kaipaan hetkiä miehen kanssa. Tajuan sen kyllä, että en halua olla osa mitään likaista, enkä halua ketään vahingoittaa. Minun päätökseni se olikin, että emme ole enää yhdessä. Mies haluaisi edelleen jatkaa. Me suhtaudumme eri tavalla tähän "esteeseen".
ap
ainutlaatuinen. Hyväksy faktat: kohdallesi osui varattu mies, joka ainoastaan leikki kanssasi. Tarjosi hyvää seksiä hetken aikaa. Tulet vielä joskus ymmärtämään, että tuo mies oli vain haitaksi sinulle. Olet ansainnut parempaa.
Kolme kuukautta kuulostaa tällä hetkellä pitkältä ajalta. Tuntuu siltä, kuin olisin lähtenyt lomalle tavallisesta elämästäni, eikä tämä ole mikään onnistunut loma. Mieluummin palaisin kotiin.
ap
jota mies ei vienyt kotiinsa? Hmm, ei kait siitä niin kauhean kauaa ole kun erositte? Itse jätin vuosi sitten ns. vakipanoni, johon olin jo ihastunut. Hän ei minuun sen enempää kuin sänkykumppanina. Kun hän löysi vakituisen seurustelukumppanin n. neljä kk eromme jälkeen, tunsin hieman katkeruutta ja kaihoa. Puolen vuoden päästä näin vielä joskus unia. Enää en :) Ja tätä satunnaista vakipanosuhdetta ehti olla ehkä neljä kuukautta. :D Sanotaan, että erosta toipumiseen menee yhtä pitkä aika kuin minkä se kestikin. Mutta avioerostani olen kokhtuudella toipunut, en jaksaisikaan yrittää toipua yhtätoista vuotta...
Kolme kuukautta kuulostaa tällä hetkellä pitkältä ajalta. Tuntuu siltä, kuin olisin lähtenyt lomalle tavallisesta elämästäni, eikä tämä ole mikään onnistunut loma. Mieluummin palaisin kotiin.
ap
jota mies ei vienyt kotiinsa? Hmm, ei kait siitä niin kauhean kauaa ole kun erositte? Itse jätin vuosi sitten ns. vakipanoni, johon olin jo ihastunut. Hän ei minuun sen enempää kuin sänkykumppanina. Kun hän löysi vakituisen seurustelukumppanin n. neljä kk eromme jälkeen, tunsin hieman katkeruutta ja kaihoa. Puolen vuoden päästä näin vielä joskus unia. Enää en :) Ja tätä satunnaista vakipanosuhdetta ehti olla ehkä neljä kuukautta. :D Sanotaan, että erosta toipumiseen menee yhtä pitkä aika kuin minkä se kestikin. Mutta avioerostani olen kokhtuudella toipunut, en jaksaisikaan yrittää toipua yhtätoista vuotta...
Ymmärrän hyvin mitä käyt läpi. Nämäkin tunteet ja fiilikset nyt vain kuuluvat elämään. Koitahan jaksaa. Pyydän, älä haikaile vanhoja. Itse tein sen virheen kerran. Kahden vuoden seurustelun karahdettua karille, haikailin n. viisi vuotta vanhan suhteen perään. Olisinpa ollut tuolloin yhtä "viisas" kun nyt. Puoli vuotta maksimissaan suremista, sitten etiäpäin.
Kolme kuukautta on oikeastaan aika lyhyt aika :) Sen huomaa jälkeenpäin.
Se, mikä oli hauskaa ja mukavaa, onkin nyt erilailla sävyttynyttä. Yritän olla miettimättä sitä, että mies oli poissa kotoaan aina, kun oli luonani. Että joku jossain joko suri tai sitten teki kotihommia kaikesta tietämättä tai nukkui yksin.
Vaikeaa on sekin, että mies ei ole päästänyt irti. Ei hän koko ajan ota yhteyttä, mutta useamman kerran kuitenkin. Vaikuttaa mustasukkaiseltakin, koska on kysynyt, olenko ollut toisten miesten kanssa, tai sitten tulkitsen väärin. En tajua häntä. Hänhän ei ole menettänyt mitään. Hänen elämänsä on ennallaan, kai. Mies on lähettänyt mulle myös videoklipin meistä yhdessä. Hänellä tuntui olevan niin monta kysymystä, koska ei ymmärtänyt, miksi halusin lopettaa tapaamisen, että suostuin lyhyesti hänet tapaamaan. Mutta ei mulla ole kuin yksi vastaus, se naimisissa olo. Miehen mielestä se ei ole mikään oikea syy. Mikä sitten on, kysyn minä.
ap
Nyt kyllä vähän nolottaa monet viestini.
ap
Ihan lämmöllä ajattelin siis. Vähän hassua, koska emmehän tunne toisiamme. Jotenkin tarinasi vain kosketti. On nimittäin minunkin menneisyydessä tapahtunut kaikenlaista ja miesten ajatusmaailmaa on saanut ihmetellä. Mutta kiva, kun kerroit, että kohtuuhyvin menee. Tsemppiä jatkoon, kyllä se alkaa helpottaa.
Ja nyt sanot jo tässä ajassa ehtineesi tapailla muita miehiä - oikein monikossa.
Minä en käsittänyt sinua silloin alkuperäisessä ketjussa enkä käsitä nytkään. Eikö sulla ole mitään muuta elämää kuin miehissä roikkuminen? Mulla nimittäin tuon mittaisten suhteiden jälkeen on mennyt parista kuuteen kuukautta, ennen kuin olen ollut edes kiinnostunut tapailemaan yhtään miestä. Mutta mulla onkin aina ollut tarve toipua edellisestä suhteesta ennen kuin alan edes pyrkimään seuraavaan. Ja koska mun ajatusmaailmani on jotenkin ihan päinvastainen kuin sulla, niin ei ole ihmekään, etten yhtään ymmärrä sinua. Mutta siksi onkin niin kiehtovaa lukea sun tarinaasi, kun siinä on koko ajan jotain mikä hämmentää.
Minusta on yllättävää, että sinua ei loukkaa se, että mies on käyttänyt sinua hyväkseen. Mutta sitten sinua loukkaa Johanna Tukiaiseksi nimittely. Useimmilla menisi kyllä toisin päin. Mutta mikä siinä Tukiaiseksi nimittäimisessä sitten niin loukkaa?