Millaista on kasvaa lastenkodissa?

Laitoin merkille,  että Sinun perheesi on jo hajonnut vaikka olet vasta 24-vuotias sitähän tuo yhteishuoltajuus ilmeisesti tarkoittaa?  Rikkonainen perhe on aina sääli lapsen kannalta, toivotaan kuitenkin ettei mene huostaan.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 14:09"]

Laitoin merkille,  että Sinun perheesi on jo hajonnut vaikka olet vasta 24-vuotias sitähän tuo yhteishuoltajuus ilmeisesti tarkoittaa?  Rikkonainen perhe on aina sääli lapsen kannalta, toivotaan kuitenkin ettei mene huostaan.

[/quote]

Tämä siis vastauksesksi nro 24:lle

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 14:09"]

Laitoin merkille,  että Sinun perheesi on jo hajonnut vaikka olet vasta 24-vuotias sitähän tuo yhteishuoltajuus ilmeisesti tarkoittaa?  Rikkonainen perhe on aina sääli lapsen kannalta, toivotaan kuitenkin ettei mene huostaan.

[/quote]

 Ja ihan näin sivullisena huomioitsijana: oi kylläpä olet niiiiiiiin hiano ihminen, oikeinko toivot, ettei ihan huostaan mene? Olepa Hyvä Ihminen nyt ihan rehellinen kerran elämässäsi ennen kuin kuolet happamaan myrkkyysi, pidätkö oikeasti itsestäsi vaiko vain rakastat?

Ei se huono menestys elämässä ole sen lastenkodin vika välttämättä, luulisin , että näin on harvoin.

Alunperin huonot geenit, äidin juominen/huumeet raskauden aikana, vaikeat kotiolot laiminlyönteineen, perusturvallisuuden puuttuminen ja kaikki se, mitä lapsi on joutunut kokemaan ja näkemään jo ENNEN lastenkotiin joutumistaan/pääsemistään. Kyllä nuo vaikuttavat ihmisen tulevaisuuteen paljon enemmän kuin joku ikävä hoitaja lastenkodissa.

Kyllä me ei- lastenkodissa kasvaneetkin olemme joutuneet sietämään paskoja ihmisiä ympärillämme.

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 15:29"]

Ei se huono menestys elämässä ole sen lastenkodin vika välttämättä, luulisin , että näin on harvoin.

Alunperin huonot geenit, äidin juominen/huumeet raskauden aikana, vaikeat kotiolot laiminlyönteineen, perusturvallisuuden puuttuminen ja kaikki se, mitä lapsi on joutunut kokemaan ja näkemään jo ENNEN lastenkotiin joutumistaan/pääsemistään. Kyllä nuo vaikuttavat ihmisen tulevaisuuteen paljon enemmän kuin joku ikävä hoitaja lastenkodissa.

Kyllä me ei- lastenkodissa kasvaneetkin olemme joutuneet sietämään paskoja ihmisiä ympärillämme.

[/quote]

Varmasti vaikuttavat kaikki mainitsemasi seikat, eikä kukaan voi tietää miten tilanne olisi päättynyt, jos lapselle olisi käynyt toisin (eli laitettu sijaisperheeseen, sukulaisille tai jätetty kotiin). Mutta koita ajatella tältä kannalta:
useimmilla lastenkotilapsilla on kuitenkin se kiintymyssuhde olemassa- vaikkakin useinkaan ei ihan terve- omiin vanhempiin. Vaikka vanhemmat olisivat aivan kamalat, eivät vastaisi tarpeisiin, hakkaisivat ja ryyppäisivät, niin jokainen lapsi rakastaa vanhempiaan, eikä halua missään nimessä eroon heistä. Lisäksi siellä vanhassa kodissa on ollut sisarukset, kaverit, harrastukset... koko pienen ihmisen maailma. Ja lapset eivät usein käsitä miten huonosti heillä asiat on. Heillä on tapana kehittää mitä uskomattomampia puolustuskeinoja selvitäkseen eteenpäin, kun samassa tilanteessa monet aikuiset hajoavat palasiin, masentuvat ja eivät yksinkertaisesti pärjää. Lapset ovat mielestäni sitkeämpiä.

He näkevät huostaanoton yksinkertaisesti siten, että tuntemattomat ja inhottavat ihmiset tulevat ja repivät hänet entisestä, tutusta ja turvallisesta elämästä ja vievät aivan uuteen. Uudessa elämässä kukaan ei rakasta, esim. kieltävät kyllä ettei saa syödä hiekkaa, mutta eivät leiki lapsen kanssa. Vanhempien tilalla on 15 koko ajan vaihtuvaa hoitajaa, johon kehenkään ei voi oikein kiintyä- hän voi jättää työpaikkansa milloin tahansa, olla kesälomalla tai vapaalla. Siellä on paljon tyhmiä sääntöjä ja rajoituksia, ja lisäksi pitäisi luoda kokonaan uusi sosiaalinen piiri, tutustua kymmeniin ihmisiin ja löytää paikkansa. Se on todella rankkaa jopa aikuiselle...

Lisäksi vanhempien, vanhojen kavereiden ja sisarusten näkemistä rajoitetaan todella paljon, hyvässä lykyssä pääset kolmen viikon välein viikonlopuksi kotiin. Ja huonoimmissa tapauksissa saat nähdä korkeintaan joitakin tunteja valvotusti... Lisäksi kaikki muut "pikku"jutut; lapselle kerrotaan, että äiti ja isä eivät olekaan täydellisiä, häntä saatetaan kiusata koulussa lastenkotileiman vuoksi, rankat kokemukset saattavat verottaa fyysistäkin terveyttä... Samalla tietysti pitää kestää ne murrosiän kuohut ja kokeilut, jotka osalla on jo sinänsä todella rajuja, sekä muut lapsuuteen liittyvät jutut, kuten inhottava liikanope.

Näin minä sen koin. Ei se elämä siis lapsen kannalta yhtään helpommaksi ainakaan muutu lastenkotiin joutumisen jälkeen, vaikka me aikuiset kuinka nähtäisiin se parempana vaihtoehtona. Enkä siis nyt tarkoita, että lapset pitäisi jättää kotiinsa kitumaan. Haluan auttaa teitä ymmärtämään. T. Aiemmin tässä ketjussa kirjoittanut, en muista numeroa

Nimetkää lastenkoteja joissa olette olleet. 

- Kotikartano Paavolassa

Nro 53 jatkaa: Tuli mieleen eräs todella kuvaava esimerkki lastenkotivuosiltani. Olin lastenkodissa, kun minulle tuli puhelu. Olin 12- vuotias. Puhelimessa joku oksettava äijä kysyi, haluanko töitä (olin laittanut kaupan seinälle ilmoituksen, että voin lenkittää koiria tms). Keskustelun edetessä hän alkoi läähättää ja voihkia- eli oli joku helvetin pervo. Suljin puhelimen ja tulin huoneestani ulos aivan järkyttyneenä. Kun hoitaja kysyi, kuka soitti (meillä pidettiin kirjaa, eikä kukaan saanut puhua yhden henkilön kanssa yli 20min päivässä, ei yli puoltatoista tuntia päivässä jne), vastasin automaattisesti, että täti. Minulla ei käynyt mielessäkään, että olisin kertonut totuuden. Tiesin jotenkin heti, että jos kerron tästä oudosta jutusta, niin en saa vastata enää puheluihin itse, puhua ilman valvontaa puhelimessa ym. sääntöjä. Äidilleni olisin halunnut kertoa, ja kysyä, miksi se mies soitti minulle yms, mutta en pystynyt, sillä hän olisi saattanut kertoa lastenkodille...

Mielestäni tämä tilanne kuvaa täydellisesti sitä, mikä satutti kaikista eniten lastenkodissa. Suhteeni lastenkodin hoitajiin oli kaikkea muuta kuin luottamuksellinen, ja se oli täynnä pelkkiä sääntöjä, sääntöjä ja sääntöjä. Usein tuntui, että olen aivan yksin.

Olen harkinnut, että nyt vuosia lastenkodista pääsemisen jälkeen voisin koota mielipiteitäni ja sattumuksiani ylös, jotta he voisivat oppia niistä. Silloin lastenkodissa asuessani mielipiteitäni ei otettu huomioon, eikä niihin osattu suhtautua muuna kuin kapinointina. Nyt he kuitenkin ehkä osaisivat arvostaa kokemuksiani, kun olen aikuinen, eikä minulla ole mitään muuta motivaatiota tuohon kuin auttamisen halu.

54: En lähde tuohon, sillä emme voi tietää, ovatko nämä lastenkodit esimerkiksi muuttaneet toimintatapojaan paremmiksi. Mielestäni tämän ketjun idea on nimenomaan kertoa yleisesti elämästä lastenkodissa omien kokemuksiemme kautta, ei nostaa esiin joitakin paholaisia. Näistä jutuista joku lastenkoti voi esimerkiksi nostaa kunnianloukkaussyytteen, jos lastenkodista puhutaan nimellä. On siis varmaan parempi, jos pysymme nimettömällä linjalla. tv. 53

[quote author="Vierailija" time="25.02.2014 klo 14:09"]

Laitoin merkille,  että Sinun perheesi on jo hajonnut vaikka olet vasta 24-vuotias sitähän tuo yhteishuoltajuus ilmeisesti tarkoittaa?  Rikkonainen perhe on aina sääli lapsen kannalta, toivotaan kuitenkin ettei mene huostaan.

[/quote]

En koe perhettämme mitenkään rikkonaiseksi, vaikka en lapsen isän kanssa samassa osoitteessa asukaan. Lapsi syntyi lapsen isän ja minun seurusteluaikana, ns. suunnittelemattomasti ja aika yllättäen. Vaikka myöhemmin erosimme, oli molemmille tämä järjestely ihan ookoo. Pystymme kuitenkin ihan hyvin puhumaan ja sopimaan asioista ja muutenkin tulemme toimeen mainiosti.
Teemme parhaamme siinä, että eromme vaikuttaisi lapsen arkeen mahdollisimman vähän. Tällä hetkellä menee todella hyvin. Lapsen kasvaessa varmasti tulee uusia haasteita, mutta uskomme niidenkin järjestyvän. En usko siihen, että ero olisi aina suuri trauma tai kurja juttu. Riippuu aivan siitä, miten vanhemmat asian ja tilanteen järjestää ja selittää.

Omat vanhempani on myös eronneet, enkä koe sitä minään traumana tai kauheana asiana. Minusta on jopa mukavaa, että olen saanut mm. äitipuolen ja siskopuolen ekstrana!

Lastenkoti ei voi nostaa kunnianloukkaussyytettä. Vain ihmisen kunniaa voi Suomen lain mukaan loukata, yrityksen, yhteisön, suvun tms. ei. Aivan hyvin voi arvostella lastenkotia vaikka nimeltä mainiten.

Ja vielä: jos menneistä ei saisi kerto negatiivisia asioita, valtaosa elämäkerroista jäisi kirjoittamatta. Viranomaisia saa arvostella ja omista kokemuksistaan saa kertoa.

LASTENKOTI ON RANGAISTUSLAITOS,JOISSA MIELIVALTAISET PUUPÄÄT SAAVAT MÄÄRÄTÄ KOHTALOSTASI,RAISKAUKET ARKIPÄIVÄÄ SEKÄ SAIRAS ERISTÄMINEN...JOS VIERAILULLA KÄYT,ET VOI NÄHDÄ TODELLISTA PUOLTA,KOSKA ASIAT LAKAISTAAN MATON ALLE...SAMANLAISIA IHMISIÄ HEISTÄ KASVAA,KUIN MUISTAKIN,TOKI HELPOMMIN HYVÄKSIKÄYTETTÄVIÄ JA KÄYTTÄJIÄ,KOSKA PELI ON SIELLÄ JULMAA...MUTTA JOS TÄLLÄISELLE IHMISELLE ANNAT LUOTTAMUKESI,SAAT HÄNESTÄ JALOKIVEN VIERELLESI,AINAKIN MINULLE KÄVI NIIN =) NIM.AITOJA IHMISIÄ SUURESTI KUNNIOITTAEN JA JUMALAN IANKAKKISTA RAKKAUTTA JA ELÄMÄÄ HEILLE NIMENOMAAN TOIVOEN,JOTKA SITÄ KAIPAAVAT <3

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 22:05"]

Olen aika järkyttynyt, että näin monella on kokemusta pitkäaikaisesta asumisesta lastenkodissa. Saanko udella, miksi jouduitte asumaan pitkään lastenkodissa, eikä teille löytynyt perhettä? Ymmärrän, ettei vaikeasti oireilevaa murkkua voi sijoittaa aina muualle kuin lastenkotiin, mutta että alle kouluikäisetkin, niin ei mene mun jakeluun.

[/quote]

Minä olin sijoitushetkellä jo niin vanha, eikä sijoitus johtunut kotioloista vaan minä itse tarvitsin ammattilaisten apua oman äidin tuen lisäksi.
Ensin asuin muutaman kuukauden sijaisperheessä, mutta se ei tuntunut ollenkaan hyvältä. Se "perhe"kuvio myös tuntui minusta sekä äidistä siltä, kun häntä olisi koitettu korvata toisella "perheellä". Laitokseen taas sopeuduin heti ja siellä hoitajat olivat vain hoitajia ja kavereita, ja laitoksessa oltiin paranemassa. Kotona sitten taas oltiin kotona ja perheenä.

Mutta ehdottomasti itsekin olen sitä mieltä, että alakoululaisten ja pienten lasten kohdalla pitäisi ensisijaisesti etsiä perhe ja sellainen paikka, ettei aikuisissa ja muissa lapsissa ole kovin paljon vaihtelua.

T: 33

[quote author="Vierailija" time="16.02.2014 klo 22:45"]

Niinkin myöhään kuin 80-luvulla vielä ajateltiin sosiaalihuollossa ja lastensuojelussa ihan yleisesti, että alkoholistien ja mielenterveysongelmaisten vanhempien lapset, ovat "yhtä huonoa ainesta" kuin heidän vanhempansakin. Nämä lapset ovat saaneet kuulla varmasti useita kertoja  lastenkodeissa, sijaisvanhemmilta ym. "että samanlainen juoppo sinustakin tulee kuin äidistäsi" jne.

[/quote]

Tämä jatkuu monissa sijaisperheissä, ja lastenkodeissa edelleen. 

http://yle.fi/elavaarkisto/artikkelit/lastenkodit_ja_viikonloppulapset_3734.html#media=3745

Raajarikkoisten koti?!?!?

Vierailija kirjoitti:

Itse olen asunut 9v-15v. Ne oli melkeinpä elämäni kamalimmat vuodet. Minua kiusattiin alkuun todella paljon (kuten yleensä jokaista uutta asukasta).

Hoitsuista ei ollut kovinkaan paljoa seuraa tai tukea(kuten normi perheessä isästä/äidistä olisi), tunsin itseni todella yksinäiseksi kaikki ne vuodet.

 

Itse en ikinä joutunut, mutta muutama muu nuori joutui arestiin, yleensä 2 viikkoa yhdessä huoneessa, ilman mitään virikkeitä,pelkkä sänky ja koulupöytä vain, ja poistua ei saanut siitä huoneesta, myös koulunkäynti suoritettiin siellä.

 

Näin 90-luvun puolivälissä.

 

Jouduin/pääsin lastenkotiin isäpuoleni pahoinpitelyn takia.

 

 

Kun mä olin uus lastenkodissa mua ei kiusattu

Mut otettin mukaan kiusaajaksi.olen 15 vuotias ja tällä hetkellä asun lastenkodissa kiusaan 4-10 vuotiaita lapsia, tiedän ihan kamalaa mutta en osaa lopettaa

Mä tiedän että ne 4-10 vuotiaat lapset ihan varmasti vihaa nyt elämäänsä kun kaikki 13-17 vuotiaat kiusaa niitä varsinkin silloin ne huutaa 4-10 vuotiaille jos ne tekee ihan pienen virheenkin esim : pudottaa lasin lattialle. Jos ne tekee virheen me huudetaan "VITTU MIKÄ LUUSERI SÄ ET OSAA EES LASII PITÄÄ KÄDESSÄ

Up

Nykyään kait hyvä, varsinkin jos on jo teini. Saavat hyvin ruokaa ja vaaterahaa sekä parturiin rahaa, on siis säännöllistä.

Nuoremmat lapset taas tarvitsee enemmän sitä läheisyyttä ja lämpöä.

Siellä on säännöt ja rajat.

Siis teinini kaveri on lastenkodissa ja ostelee merkkivaatteita. Ihan kuvaa näin ja ajattelin et hyvinpä saavat pukeutua.

Joutui sinne kun vanhemmat alkoilivat.

Vierailija kirjoitti:

Mun kaveri käyny kaikki maholliset ja on hyvin ylpeä, että on lähtöisin vaikeista olosuhteista, mikä on tehnyt hänestä nyt vahvan :)

Tämä on kyllä hassu defenssi, joka harvoin pitää paikkansa. Kovat kokemukset eivät vahvista, vaan nakertavat psyyken kestävyyttä. Pahinta on jos traumaattiset asiat tapahtuvat lapsena. Aina voi esittää vahvaa, mutta kuka katsoisi naamarin taakse?