"Uusperheen" ongelmia... Paha mieli :(

En minä oleta, että mies on esim. lastenhoitaja tms. Tähän asiaan toki vaikuttaa sekin, että lapset ovat jo sen verran isoja, että voin lähteä jumpalle ilman, että tarvitsee ottaa hoitaja. Ja jos olen lähdössä tyttöjen riennoille ja otan asian puheeksi ja mietin lasten mummolaan viemistä, niin useimmiten mies itse sanoaa, että voin jäädä lasten kanssa :)

enkä yhtään ymmärrä näitä vastauksia, joita ap on saanut. Jos muodostetaan perhe, niin sen pitää sitten myös toimia kuin PERHE. Uusperhe on vaikea paketti ja jos ei siihen lähde täydellä sitoumuksella mukaan, ei ole minkäänlaista mahdollisuutta onnistua. Tilastollisestikin eroprosentti kasvaa aina uuden liittokierroksen myötä.



Meillä on kuusi lasta, eikä me todellakaan lasketa, kuka on kenenkin lapsi. Ne on kaikki meidän. Mies hoitaa, minä hoidan. Kumpikin luopuu omista asioistaan, molemmat olemme luopuneet harrastuksistamme, lyhentäneet työpäiviä, jääneet kotiin hoitamaan sairaita lapsia.



Ei se ole mikään perhe eikä minkäänlainen parisuhde tai kumppanuus sellainen, jossa "sä hoidat sun lapsen/lapset" ja "mä teen mitä mä haluan".



Ap, ota asia puheeksi. Ellei mies ole valmis sitoutumaan teidän perheeseen ja tekemään sen eteen myönnytyksiä, tuhlaat aikaasi mahdottomaan tilanteeseen.

miten seurustellaan kun toisella on lapsia? Ja lähinnä miten pyöritetään sitä arkea? Olen ollut aina siinä uskossa, että jos on lapsia, niin nekin pitää ottaa huomioon. Nyt av-raati on sitä mieltä, että lapsellinen hoitaa itse lapsensa ja mies saa mennä miten haluaa ilman hoitovastuuta, vaikka muuttaisivat yhteen virallisesti. Kuka sellaisen miehen haluaa?

kun perheessä on toinen aikuinen. Minun perhekäsitykseni taitaa olla erilainen.

En minä oleta, että mies on esim. lastenhoitaja tms. Tähän asiaan toki vaikuttaa sekin, että lapset ovat jo sen verran isoja, että voin lähteä jumpalle ilman, että tarvitsee ottaa hoitaja. Ja jos olen lähdössä tyttöjen riennoille ja otan asian puheeksi ja mietin lasten mummolaan viemistä, niin useimmiten mies itse sanoaa, että voin jäädä lasten kanssa :)

Ja miksi se olisi syy rangaista miestä komentamalla häntä "keräämään luunsa" ja häipymään?



Mieti sitä hiljaa itseksesi.



Itsekin toteat, että lapset ovat sinun omiasi, ja mies auttaa sen, minkä ehtii.



Tosiasia on, että olet kade ja haluaisit miehen ottavan isänvastuuta lapsistasi, vaikka et ITSE halua silti antaa hänelle mitään OIKEUKSIA, kuten oikeutta pitää kotiasi omanaan.



Et voi vain vaatia, sinun pitää myös antaa.



Kannattaa nyt jutella rauhassa ja perusteellisesti, mitä te molemmat haluatte suhteeltanne.



Jos se pysyy tuollaisena suhteen välimuotona, että miehellä pysyy oma kämppä, ja kirjat siellä, et oikeastaan voi vaatia häntä olemaan isä lapsillesi myöskään lastenhoidon jaon suhteen.



En ole koskaan ymmärtänyt naisia, jotka rajoittavat miehen menemistä pelkän kateuden takia, "kun en minäkään voi mennä, niin miehenkin pitää kököttää kotona". Toki työt pitää kokonaisuudessaan jakaa tasan, mutta nythän a) kyse on ap:n lapsista ja b) miesystävä auttaa pyydettäessä. Ja c) ap ei kuitenkaan anna miesystävälle oikeutta kotiutua perheeseensä.

Työn sanelemat ehdot on ihan eri juttu kuin harrastuksen. Miehesi asennekin on ihan kohdallaan!

Jos yhdessä ollaan niin kyllä silloin otetaan vastuu perheestä yhdessä.

En oleta, että hän on kaikesta koko ajan vastuussa. Mutta mulla on hyvä mies ja hänen kanssaan voi sopia ihan mistä vain.

En IKINÄ suostuisi tuollaiseen että mies vaan käy kääntymässä ja saa vaan olla ilman minkäänlaisia velvotteita! Ei tuollaisessa ole mitään järkeä oli sitten avioliitosta kyse taikka uudesta suhteesta... Huomaa että tällä palstalla liikkuu paljon mammoja jotka hyysää ja tekee kaiken ukkojen puolesta eivätkä tajua, uskalla, taikka vaan osaa pitää puoliaan suhteessa!!!!!!! Ja miehet pääsee niin helv. helpolla!!!!!

Miksi uusperhe on erilainen?

47, siksi, että mies osallistuu arkeen NIIN paljon. En oleta, että hän on kaikesta koko ajan vastuussa. Mutta mulla on hyvä mies ja hänen kanssaan voi sopia ihan mistä vain.

ja silti olen ihan mielestäni kypsä asumaan aviomieheni kanssa yhdessä ja elämään perhekeskeistä elämää.

Mielestäni ette ehkä ole valmiita yhdessä asumiseen. Kuinka moni perheen isä tai äiti voisi harrastaa 5 iltaa viikossa? Vaikkei lastenhoitovelvoitetta olekaan toisen lapsiin, niin velvoitteiden, vapaa-ajan ym tulisi jakautua tasaisesti puolisoiden välillä, jotta voisitte kokea olevanne perhe. Mitäs jos mies asuisi vielä yhden kilpakauden omassa kämpässään ja katsoisitte vuoden kuluttua tilannetta uudestaan?

..... En ole koskaan ymmärtänyt naisia, jotka rajoittavat miehen menemistä pelkän kateuden takia, "kun en minäkään voi mennä, niin miehenkin pitää kököttää kotona".....





Voi aikoja! Mahtaa se olla aikaa myöten mieltä kohentavaa katsoa toisen jokapäiväistä menemistä omassa kodissaan. Siinä se suhe lujittuu ja rakentuu! Miehen harrastuksessa pyörivät myös miehen kaverit, joille hän antaa parhaansa. Mitä jää kotiin, jossa on myös lapsia seuraamassa tätä näytelmää?



Jotenkin minusta tuntuu, että mies on hiljakseen valmistellut ap:tä tähän tilanteeseen eli kasvattanut häntä hyötykäyttöön. Olisi kiva tietää pikkasen enemmän miehen historiaa:)) Kuitenkin olisin iloinen jos olen väärässä!

Oletko kypsä katsomaan tilannetta toisen näkövinkkelistä?

Öö, koska halusimme. =) Luit ehkä vähän turhan kirjaimellisesti tuon "kaikki kanssakäyminen tapahtuu vain miehen aloitteesta", ei se nyt tietysti tarkoita sitä, että jos lapsi hänelle juttelee niin mies huiskaisee hänet pois ellei halua puhua... Tarkoitin, että MINÄ en aseta vaatimuksia enkä oleta, että "sä varmaan oot lapsen kanssa kotona viikonlopun kun lähden kaverin luo kylään?". Mies osallistuu, mutta tekee sen vapaasta tahdostaan ja tietää, etten ole ottanut häntä miksikään lapsenvahdiksi elämäämme. Kuulostakoon sinun mielestäsi kuinka kamalalta vain.

On miehellä velvollisuuksia kotona mitä tulee normaaliin taloudenpitoon; maksamme kulut puoliksi taloustililtämme (vain lapsen vaatteet ja harrastukset maksan omalta tililtäni), hän siivoaa kotona, laittaa ruokaa yms. Ei siis ole mikään ylimääräinen lapsi perheessä, todellakaan. Eikä huitele joka päivä omissa menoissaan, mutta kyllä hänellä on suurempi "oikeus" mennä kuin minulla. Minulla on vastuu hoitaa lapsi tai vähintään järjestää hoitaja, hänellä ei tätä vastuuta ole.

Ja hän nimenomaan HALUAA kanssakäymistä lapseni kanssa, kun tietää, että kaikki tapahtuu hänen vapaasta tahdostaan eikä minun oletuksestani tai vaatimuksistani. He touhuavat aika paljonkin yhdessä, mutta hänen omasta aloitteestaan. Ymmärrätkö nyt tämän? =)

Miten tämä meidän tapamme elää voi olla niin punainen vaate joillekin? Itse nimenomaan sanoin, että ymmärrän että joillekin on tärkeää ajatella, että mies ottaa koko paketin ja yhtäläisen vastuun lapsesta, mutta minä en ole näin ajatellut omakohtaisesti, ennen miehen kuvioihin tulemistakaan. Ei, en jatkanut elämääni kuin aiemmin, täysin yh:na, vaan nyt mulla on talouden kanssani jakava mies, hyvä ja tasa-arvoinen parisuhde - ja sen lisäksi entiset lapseen liittyvät velvoitteet.

nro 21

jos kaikki kanssakäyminen lapsen ja miehesi välillä tapahtuu vain miehen aloitteesta?! Hyi kun kuulostaa kamalalta. Kyllähän sille miehellekkin jotain velvollisuuksia tulee, kun samankaton alle muutetaan tai siellä vietetään 90% ajasta. Lapsettomat etsiköön lapsettomia seurustelukumppaneita, jos ei haluta kanssakäymistä vieraiden lasten kanssa. Ja minusta on turha ruveta edes seurustelemaan kenenkään kanssa, jos mistään ei halua luopua parisuhteen puolesta. Parisuhde on aina täynnä kompromisseja, oli lapsia tai ei. Ei kukaan voi jatkaa elämäänsä täydellisesti samanlailla kuin sinkkuna. Tai voi tietenkin, jos löytää sellaisen puolison, joka sallii ihan kaiken kumppaniltaan.

jonkun miehen vuoksi sen takia, että hän on mustasukkainen harrastukselleni, en taatusti sellaisen miehen kanssa muuttaisi yhteen.

Jos en saisi urheilla sen takia, että mies haluaisi rajoittaa vapauttani ja haluaisi minut hoitamaan hänen lapsiaa, olisin parin vuoden päästä varmaan hellan ja nyrkin välissä silmä mustana jos olisin uskaltanut yksin käymään mummojumpassa.

ja silti olen ihan mielestäni kypsä asumaan aviomieheni kanssa yhdessä ja elämään perhekeskeistä elämää.

Mielestäni ette ehkä ole valmiita yhdessä asumiseen. Kuinka moni perheen isä tai äiti voisi harrastaa 5 iltaa viikossa? Vaikkei lastenhoitovelvoitetta olekaan toisen lapsiin, niin velvoitteiden, vapaa-ajan ym tulisi jakautua tasaisesti puolisoiden välillä, jotta voisitte kokea olevanne perhe. Mitäs jos mies asuisi vielä yhden kilpakauden omassa kämpässään ja katsoisitte vuoden kuluttua tilannetta uudestaan?

..... En ole koskaan ymmärtänyt naisia, jotka rajoittavat miehen menemistä pelkän kateuden takia, "kun en minäkään voi mennä, niin miehenkin pitää kököttää kotona".....

Voi aikoja! Mahtaa se olla aikaa myöten mieltä kohentavaa katsoa toisen jokapäiväistä menemistä omassa kodissaan. Siinä se suhe lujittuu ja rakentuu! Miehen harrastuksessa pyörivät myös miehen kaverit, joille hän antaa parhaansa. Mitä jää kotiin, jossa on myös lapsia seuraamassa tätä näytelmää?

Jotenkin minusta tuntuu, että mies on hiljakseen valmistellut ap:tä tähän tilanteeseen eli kasvattanut häntä hyötykäyttöön. Olisi kiva tietää pikkasen enemmän miehen historiaa:)) Kuitenkin olisin iloinen jos olen väärässä!

Onhan mies myös ap:n luona ja halukas jatkamaan suhdetta hänen kanssaan. Aika monet kilpaurheilijat joutuvat harjoittelemaan ja kisaamaan paljon, ei tässä nyt ap:ta oltu pettämässä tms.

Sitä paitsi: olennainen pointti oli, että ap ei itse ole halunnut syventää suhdetta. Eikä mies ole kieltäytynyt avustamasta ap:ta, eli ei siinä mielessä yritä "poimia rusinoita pullasta".

Kovasti ihmettelen ajatteluasi, että mies olisi "kasvattanut ap:ta hyötykäyttöön". Mitä ihmettä, lapsethan edelleen ovat ap:n, ei miehen, eli miten se mies nyt tuossa ap:ta riistää?

-48-

nähtävissä vakavaa ongelmaa luetunymmärtämisessä. Miten miltei kaikilta on mennyt ohi tuo vuorohoitokuvio? Eli jos mies muuttaa ap:lle, lastenhoito vaikeutuu nykyisestä?



Ap pohtii mielestäni ihan fiksusti ja realistitsesti omia tunteitaan ja myöntää omat heikkoutensa. Tämä onkin järkevää, miettiä etukäteen millaista se arki oikeasti on ja miltä sitten tuntuu.



Nihkeä tilanne, on toki aika kiusallista sanoa miehelle ettet "halua" häntä luoksenne oikeasti asumaan. Mielestäni kannattaisi puhua miehen kanssa asioista rehellisesti, mutta samalla painottaen että nämä ovat sinun tunteitasi jotka eivät ole hänen syytään. Ehkä ratkaisu olisi se, että asuisitte vielä vuoden nykyisellä tavalla ja miettisitte näitä kuvioita ihan rauhassa. Olette olleet tosi vähän aikaa yhdessä ja siksi on muutenkin fiksua katsoa rauhassa ennen kuin säntää tekemään isoja ratkaisuja.

Mistähän sitä voi vielä löytää miehen, joka ottaa meidät (minut ja lapset) koko pakettin. Nyt näytää siltä että av-mammat antavat uusille miehilleen paljon vapautta. Paljon enemmän kuin se ensimmäinen sai..?

joiden molemmat HUOLTAJAT tekevät vuorotyötä. Ei ap:n miesystävästä tule lasten huoltajaa sillä, että hän muuttaa asumaan samaan asuntoon. Näin meilläpäin ainakin tulkitaan, kannattaa tarkistaa.

Osaatko yhtään ajatella miten alkaa tulla iltamenoja jne...Osaatko yhtään ajatella miten lapset katselee tätä touhua? Lapset luonnostaan varmaan haluavat enemmän huomiota isukiltaan. Odottavat ja haluaisivat vaikka pelata jotain. Onko isukki silloin väsynyt!



Ei ei ap. Muista, että mennyt aika kertoo tulevasta, joten kerroppa miehen historiaa hieman!