"Uusperheen" ongelmia... Paha mieli :(

Mieshän tekee vielä sen, että laittaa oman kämppänsä vuokralle ja asustelee mukavasti täyshoidossa sun luona kun itse elää poikamieselämää!

Ei tuossa minusta ole kyse siitä että ap haluaa miehen luopuvan harrastuksestaan, vaan siitä että eihän missään perheessä, uusperheessa tai ydinperheessä käy laatuun, että toinen harrastaa viitenä päivänä viikossa omia juttujaan. Tällöinhän kaikki kotityöt käytännössä kaatuvat toisen niskaan, myös jos ei ole lapsiakaan.



Nykyinen tilanne on miehelle pirun helppo; saa harrastaa vapaasti ja huolto pelaa. Voisin kuvitella että vastaavassa tilanteessa alkaisi aika nopeasti nyppiä.



Joten omaan huusholliin vaan ja tapailua kun se molemmille sopii. Ei tarvitse lastenkaan sopeutua vieraaseen isäpuoleen kotonaan. Eikä ap'ta potuta se kolmas huollettava lapsi.

saisi täysihoidon ja halvat asumiskulut. Sinä et "hyötyisi" miehestä mitenkään. Ei missään perheessä voi toinen harrastaa 5 päivänä viikossa.

Jos sinä et ole kokki ja siivooja miehelle, yhdessä asuminen voisi ehkä onnistua. Mutta ei tuo tavalliselta perhe-elämältä kuulosta. Mies on enemmänkin kämppäkaveri, jota näkee silloin tällöin.



Uusperhekuviot on aina hankalia, etenkin jos vain toisella on lapsia. Eihän sen toisen kuulu hoitaa niitä kumppanin lapsia, mutta jotenkin tulee mieleen, että onko se lapseton kumppani sitten vähän niin kuin uusi lapsi siihen perheeseen: tulee ja menee kuten haluaa, ilman velvollisuuksia...

Sinun lapset, sinun hoitovastuu ja piste.

JOS mies haluaa osallistua, osallistukoon mutta muuten mielestäni kaikki vastuu on sinulle. Ja toisekseen: olethan ennenkin pärjännyt?



Itse ainakin olen sitä mieltä että kun ennenkin olen hoitanut kaiken yksin, miksen voisi hoitaa sittenkin kun sen elämäni miehen löydän. Toki hän voi kuulu meidän elämään mutta minä ainakin haen PARISUHDETTA, en lapsenvahtia tai pyykinpesijää.



MIksi se tilanne yhtäkkiä muuttuu kun se mies tulee siihen? Alkaa vaatimukset ja motkotus ja hetken päästä ihmetellään kun ei siitä suhteesta mitään tullutkaan.

miehelläni on paljon aikaa vievä matkatyö. Välillä on viikkoja, jolloin hän käy kotona suunnilleen nukkumassa pari tuntia ja vaihtamassa vaatteet.



Silti koen, että tämä (yhdessäasuminen) on parempi vaihtoehto kuin eri osoitteet. Kun hän on paikalla ja töissä hiljaisempaa, tekee rästiinjääneitä sellaisia kotitöitä mitä mä en tee ( auton huoltoa, remonttia, raskaimpia pihatöitä yms + lisäksi maksaa lähes puolet kaikesta, vaikka lapseni eivät ole hänen )enkä koe, että mieheni olisi kolmas lapsi. Myöskin heti kun työt ovat ohi, hän tulee suoraan kotiin, eikä tarvitse alkaa sumplia eri osoitteissa, että koska nähtäisiin jne.



Helpompaa tämä on kuin yksinhuoltajana aikoinaan ja kyllä minä omat ( 2 lasta ) hoidan tietenkin itse. Ehkä enemmän ärsyttäisi, jos mies pyörisi nurkissa osallistumatta mihinkään ikinä.



Meillä tämä toimii hyvin, mutta tietysti kukin tyylillään.

Jos mies luopuu harrastuksestaan parisuhteenne takia, mistä sinä luovut?

Ihmeellisiä vastauksia. Kyllä se kuulkaa niin on, että jos muuttaa "lapsellisen" kanssa yhteen, niin ei se vastuu voi kokonaan olla sen kenen ne lapset ovat. Minun mielestäni näin.



Itse olen avoliitossa, lapsia kaksi- minun lapsiani. Meillä mies saa halutessaan matkustella, tapailla kavereitaan jne. Mutta kyllä hän silti aina kysyy, sopiiko asia minulle. No, aina on sopinut :). Mutta ei se toinen voi jatkaa ns. sinkkuelämää ja toinen on sidottuna kotiin omiin lapsiinsa ja hoitaa muutenkin kaiken niinkuin ennekin.



Ketään ei voi pakottaa rakastamaan toisen lapsia. Mutta kyllä heistä pitää silti huolehtia, kohdella asiallisesti, olla se toinen aikuinen perheessä.



Mitä ap:n aloitukseen tulee, niin kerro miehelle tuntemuksistasi. Jos mies lähtee, niin sitten lähee. Olette parisuhteessa, vaikka sinulla lapsi onkin :). Tsemppiä!

Sinun lapset, sinun hoitovastuu ja piste. JOS mies haluaa osallistua, osallistukoon mutta muuten mielestäni kaikki vastuu on sinulle. Ja toisekseen: olethan ennenkin pärjännyt? Itse ainakin olen sitä mieltä että kun ennenkin olen hoitanut kaiken yksin, miksen voisi hoitaa sittenkin kun sen elämäni miehen löydän. Toki hän voi kuulu meidän elämään mutta minä ainakin haen PARISUHDETTA, en lapsenvahtia tai pyykinpesijää. MIksi se tilanne yhtäkkiä muuttuu kun se mies tulee siihen? Alkaa vaatimukset ja motkotus ja hetken päästä ihmetellään kun ei siitä suhteesta mitään tullutkaan.

ME olemme perhe ja tällöin myös minä olen vastuussa miehen lapsesta jollakin tasolla. Tämä on tarkoittanut sitä, että olen istunut vanhempainilloissa, ollut sairaan lapsen kanssa kotona, käyttänyt lääkärissä, puhallellut pipejä ja nykyään kuuntelen naishuolia ;) Itse en huolisi miestä, joka käy kotona vaan pesettämässä vaatteensa ja huitelee muuten kuin poikamies. Ei kai tavallisessa parisuhteessakaan mennä miten itseään huvittaa, vaan asioista sovitaan ja katsotaan että kummallekin passaa?

"Mutta ei se toinen voi jatkaa ns. sinkkuelämää ja toinen on sidottuna kotiin omiin lapsiinsa ja hoitaa muutenkin kaiken niinkuin ennekin."



Kun olit yksinhuoltaja, teithän silloinkin yllämainistusti? Olit sidottuna OMIIN lapsiisi? Miksi se muuttuu kun siihen tulee kuvioihin mies joilla ei ole ns. osaa eikä arpaa SINUN lapsiisi?



Tätä en vaan käsitä minäkään.



T. ohikulkija

Keskustelkaa asiasta! Jo pelkästään tuo että vuorohoitopaikasta pitäisi luopua, on riittävää syy sille ettei yhteen voida muuttaa. Tai jos muutetaan niin miehen pitäisi sitten sitoutua hoitamaan lapsia kun ap on töissä. Tämän kun selittää miehelle niin ehkäpä jo siitä ymmärtää, että yhteiselo ei ole viisas ratkaisu.



Itse varmasti myös ottaisin puheeksi sen, että mitä mies odottaa yhteiselämältä ja mitä se hänen mielestään tarkoittaa. En minäkään haluaisi olla pelkästään ruoka- ja pyykkihuolto ja sitten tietysti seksiä aina silloin kun miehen harrastus antaa myöden. Ja tämän sanoisin miehelle. Kysyisin ymmärtääkö hän minun näkökulmani ja samalla yrittäisin ymmärtää miehen näkökulmaa. kerro että haluat elää miehen kanssa mutta ei yhteiselämässä ole mitään järkeä, jos molemmilla on kuitenkin täysin oma elämä eikä mitään yhteistä tai halua viettää aikaa yhdessä.



Ota asia puheeksi.

Sinun lapset, sinun hoitovastuu ja piste.

JOS mies haluaa osallistua, osallistukoon mutta muuten mielestäni kaikki vastuu on sinulle. Ja toisekseen: olethan ennenkin pärjännyt?

Itse ainakin olen sitä mieltä että kun ennenkin olen hoitanut kaiken yksin, miksen voisi hoitaa sittenkin kun sen elämäni miehen löydän. Toki hän voi kuulu meidän elämään mutta minä ainakin haen PARISUHDETTA, en lapsenvahtia tai pyykinpesijää.

MIksi se tilanne yhtäkkiä muuttuu kun se mies tulee siihen? Alkaa vaatimukset ja motkotus ja hetken päästä ihmetellään kun ei siitä suhteesta mitään tullutkaan.

että miehen myötä siihen perheeseen tulee yksi jäsen lisää. Eli yksi suu enemmän joka syö, yhden ihmisen pyykit lisää pyykättäväksi, yhden ihmisen sotkut siivottavaksi.

Sinäkö huollat kodin ja pyykkäät niinkuin tähänkin asti, vaikka perheeseen on tullut toinen, tasavertainen(?) aikuinen lisää? Ja jos kerran sinä hoidat lapsesi kuin ennnenkin, niin tarkoittaako se sitä, että mies ei saa puuttua sinun silmiesi ulottumattomissa tapahtuviin epäkohtiin? Jos lapsesi riitelevät keskenään ja miehesi näkee riidan aloittajan, niin hän ei saa ojentaa, vaan sinä tulet siihen sitten yksin selvittämään mitä tapahtui ja miksi?

Edelleen, parisuhde on parisuhde, oli siinä lapsia tai ei. Silloin täytyy tehdä kompromisseja ja luopua jostain. Silloin voi saada myös vastineeksi jotain uutta!

Minusta tässä ei ole ehkä niinkään kyse lapsista, vaan siitä että mitä järkeä on asua yhdessä jos toisella ei kuitenkaan ole mitään aikomusta viettää aikaa sen puolison kanssa. Mitä sellaisella puolisolla tekee joka käy kotona vain nukkumassa?

Minusta tässä ei ole ehkä niinkään kyse lapsista, vaan siitä että mitä järkeä on asua yhdessä jos toisella ei kuitenkaan ole mitään aikomusta viettää aikaa sen puolison kanssa. Mitä sellaisella puolisolla tekee joka käy kotona vain nukkumassa?

siinä puntaroidaan sitten, kannattaako jatkaa ja onko elämä eron jälkeen sitten todella helpompaa vai tuliko tehtyä hätiköity päätös.

Yleensä se "kotona nukkumassa käyminen" on kausittaista, eihän sellaista kukaan muutenkaan koko aikaa jaksaisi.

Mun mielestä avainsana on luottamus tässäkin asiassa. Jos puoliso todellakin pitää kotiaan vain majatalona ja tekee reissuillansa ties mitä mm. pettää, on tilanne pahasti metsässä.

Kuten sanoin, meillä mies on läsnä 100% silloin kun on kotona - ja on myös lasteni kanssa jos menen harrastamaan tai tapaamaan ystäviäni tms. Mutta poissaoloviikkoja on paljon ja silloin pyöritän kotioloja yksin. Eikä se haittaa, niin tein yksinhuoltajaaikoinakin.

nro 29

vaan siitä, että miehellä on aikaa vievä harrastus. Minusta vaikuttaa hieman siltä, että ap ei pidä siitä, että miehen aikaa menee siihen niin paljon ja haluaisi, että mies vähentäisi sitä. Eikö olekin näin? Lauseeesi "Miehen vapaus on alkanut pelottaa" viittaa hieman siihen suuntaan, että haluat rajoittaa miehen harrastuksia, jotka ovat mielestäsi hänen "vapauttaan".



Et voi vaatia sellaista mieheltä. Hänellä oli varmaan se harrastus jo silloin kun tapasitte, joten olet ollut siitä tietoinen jo heti silloin. Et voi kuvitella, että toinen luopuu rakkaasta harrastuksestaan sinun takiasi tai lastesi takia. Miehelle voit selittää sen vuorohoitokuvion, niin hän varmasti ymmärtää miksi virallinen yhteenmuutto ei olisi järkevää. Luultavasti hän ei ole tullut ajatelleeksi sitä ollenkaan, koska tuskin lapsettomana on tietoinen näistä hoitokuvioista.

olen uusperheen lähiäitipuoli myös niinkuin joku toinenkin, enkä nyt oikein ymmärrä ongelmaa. Ne on ap:n lapset, eli ap hoitaa. Mies hoitaa jos itse tahtoo ja ehtii mutta ap ei voi siihen velvoittaa. Lisäksi on aika naurettavaa olla katkera toisen vapaa-ajasta kun on itse tehnyt lapset ja aiemmin ollut yh:na. Eihän se mies ole syyllinen sinun vapaa-ajan puutteeseesi eikä hänen sitä tarvitse sinulle järjestää!

Meillä homma on toiminut niin, että olen itse halunnut olla osallisena lapsen elämässä ja olen mm. vastuussa läksyjen tarkistamisesta ja kokeisiin kuulusteluista ja mukana vanhempainilloissa jne. Mutta silti jos miehellä on menoa, hän ensin varmistaa multa että laittaako lapsen muualle hoitoon vai hoidanko minä. Eli mitään automaattista huoltajavastuuta mulle ei ole laitettu koska ei ole mun lapsi, eikä sellaiseksi muutu vaikka mitä tekis.

mikä av-raadin mukaan ei näemmä kuulu lainkaan ap:n miesystävälle. Yhteiset mukavat ruokahetket, ruuanlaitto (kai mieskin syö), kaupassa käynnit, kiva yhteinen vapaa aika. Jos toinen harrastaa ammattimaisesti 5 kertaa viikossa, käytännössä ap: joutuu pyörittämään koko rumbaa yksin. Ja mies menee vapaamatkustajana..

vaan siitä, että miehellä on aikaa vievä harrastus. Minusta vaikuttaa hieman siltä, että ap ei pidä siitä, että miehen aikaa menee siihen niin paljon ja haluaisi, että mies vähentäisi sitä. Eikö olekin näin? Lauseeesi "Miehen vapaus on alkanut pelottaa" viittaa hieman siihen suuntaan, että haluat rajoittaa miehen harrastuksia, jotka ovat mielestäsi hänen "vapauttaan". Et voi vaatia sellaista mieheltä. Hänellä oli varmaan se harrastus jo silloin kun tapasitte, joten olet ollut siitä tietoinen jo heti silloin. Et voi kuvitella, että toinen luopuu rakkaasta harrastuksestaan sinun takiasi tai lastesi takia. Miehelle voit selittää sen vuorohoitokuvion, niin hän varmasti ymmärtää miksi virallinen yhteenmuutto ei olisi järkevää. Luultavasti hän ei ole tullut ajatelleeksi sitä ollenkaan, koska tuskin lapsettomana on tietoinen näistä hoitokuvioista.

Tää oli hyvä kirjoitus ja olen täysin samaa mieltä.

Mitä sitten toivot sen miehen tekevän? Olevan teidän kanssa kaiken aikaa?

olen uusperheen lähiäitipuoli myös niinkuin joku toinenkin, enkä nyt oikein ymmärrä ongelmaa. Ne on ap:n lapset, eli ap hoitaa. Mies hoitaa jos itse tahtoo ja ehtii mutta ap ei voi siihen velvoittaa. Lisäksi on aika naurettavaa olla katkera toisen vapaa-ajasta kun on itse tehnyt lapset ja aiemmin ollut yh:na. Eihän se mies ole syyllinen sinun vapaa-ajan puutteeseesi eikä hänen sitä tarvitse sinulle järjestää! Meillä homma on toiminut niin, että olen itse halunnut olla osallisena lapsen elämässä ja olen mm. vastuussa läksyjen tarkistamisesta ja kokeisiin kuulusteluista ja mukana vanhempainilloissa jne. Mutta silti jos miehellä on menoa, hän ensin varmistaa multa että laittaako lapsen muualle hoitoon vai hoidanko minä. Eli mitään automaattista huoltajavastuuta mulle ei ole laitettu koska ei ole mun lapsi, eikä sellaiseksi muutu vaikka mitä tekis.

käy hoidossa/koulussa, jos se miehen poissaollessa laitetaan muualle hoitoon? Meillä meidän koti on lapsen koti ja vaikka mies on välillä parikin viikkoa pois, en näe syytä miksi lapsi pitäisi laittaa äidilleen ja miten se edes koululaisen kanssa onnistuisi.

Tottakai, olin sidottuna omiin lapsiini ja olen edelleen. Mutta kun otin miehen, niin oletuksena on ja oli, että koska perheeseen tulee toinen aikuinen lisää, ei se voi mennä niin, että otan kolmannen lapsen hoteisiini :).



Minun mieheni on onneksi sellainen, että hän on ottanut minut ja lapset ihan omakseen :). Sen vähempään en tyytyisi. Mies hoitaa osan siivouksista, pyykeistä, lasten harrastuksiin viemisistä. Tarvittaessa puuttuu lasten erimielisyyksiin. Huolehtii itse asiassa lapsistani paremmin kuin heidän oma isänsä.



Olen sitä mieltä, että jos yh pärjää yksinkin (kuten minä tein, olen kasvattanut hyväkäytöksisiä lapsia siinä sivussa), niin miksi ihmeessä sotkisin toimivan arjen jonkun miehen takia. Jos mies ei kanna korteean kekoon, niin ainoa tie on ulos ovesta :). Joten naiset, ottakaa mies joka kohtelee teitä teidän arvonne mukaan :).



En muista millä nrolla aijemmin kirjoitin.