"Uusperheen" ongelmia... Paha mieli :(

Minuakin harmittaa miten mammat joutuvat kääntämään mielensä eli puolustavat miehiään voimakkaasti niitten itsekkäissä piirteissä. Se onkin ainoa keino niellä asia, jotta voi kestää sen ja pitää ´´mies vaikka mistä``.



Ymmärrän näitä naisia kyllä, koska hyviä miehiä on aina vähemmän. Kuten DR. Pilli sanoi miksi ottaa koko lehmä kun maidon saa ilmaiseksi. Tämä moraalin romahtaminen taisikin kostautua juuri perheille!

Eli naiset haluavat miehen sohvalle möllöttämään voikkareiden kanssa ja vahtimaan lapsia mieluummin kuin liikunnallisen miehen.

Tämä toisaalta kyllä selittää naisten huonon kunnon ja ylipainon. Jos ei itse viitsitä nostaa persettä penkistä vaan vedetään metukkaleipiä ja laiskotellaan, ei haluta, että mieskään harrastaa liikuntaa. Siellähän saattaa olla kiinteäkroppaisia naisia vaikka.

Osaatko yhtään ajatella miten alkaa tulla iltamenoja jne...Osaatko yhtään ajatella miten lapset katselee tätä touhua? Lapset luonnostaan varmaan haluavat enemmän huomiota isukiltaan. Odottavat ja haluaisivat vaikka pelata jotain. Onko isukki silloin väsynyt!

Ei ei ap. Muista, että mennyt aika kertoo tulevasta, joten kerroppa miehen historiaa hieman!

että miehesi haluaa sinut katsomaan lapsiaan iltaisin?

Ja ap.han kertoi, että on joutunut itse lopettamaan rakkaan harrastuksen lapsen allergian takia. Nyt mustasukkaisuuttaan haluaa, että mieskään ei enää saa harrastaa jos heille muuttaa.

Onko tämä hyvä pohja parisuhteelle? Kuinka moni nainen haluaa luopua omista harrastuksistaan siksi, että mies ei voi harrastaa lapsen allergian takia.

Mistähän sitä voi vielä löytää miehen, joka ottaa meidät (minut ja lapset) koko pakettin. Nyt näytää siltä että av-mammat antavat uusille miehilleen paljon vapautta. Paljon enemmän kuin se ensimmäinen sai..?

Osaatko yhtään ajatella miten alkaa tulla iltamenoja jne...Osaatko yhtään ajatella miten lapset katselee tätä touhua? Lapset luonnostaan varmaan haluavat enemmän huomiota isukiltaan. Odottavat ja haluaisivat vaikka pelata jotain. Onko isukki silloin väsynyt!

Ei ei ap. Muista, että mennyt aika kertoo tulevasta, joten kerroppa miehen historiaa hieman!

ap pakottaisi miehen muuttamaan omilleen ja seurustelisi etänä?

Ja hei, aika monessakin perheessä on isällä aikaavievä työ tai harrastus.

Oikeasti ap on nyt vaan kade, ja ei osaa päättää, syventääkö suhdetta vai ei. Ei voi vaatia antamatta mitään.

Se päätös hänen pitää itse tehdä ja sitten neuvotella miehen kanssa, mitä mies haluaa ja mihin on valmis.

-48-

Kyllä ymmärrän varsin hyvin että ärsyttäisi katsella kun toinen on vapaa ja itse ei.



Samahan se on jos lapseton sisar käy, nukkuu puolille päivin ja tulee ruokapöytään ja sen jälkeen laittaa omaa pärstäänsä pari tuntia, jne.



kyllä sekin vähitellen käy ärsyttämään.



Mutta kun toisaalta mies ei ole velvollinen/vastuullinen mitenkään niihin lapsiin nähden.



Joten sen vuoksi minä en muuttaisi yhteen. Tiedän että miehen vapaus alkaisi ärsyttää.

koska molempien tunteet ja "vaatimukset" ovat ymmärrettäviä. Mielestäni ei voi todellakaan olettaa, että mies lopettaisi harrastuksensa uusperheen takia. Jotkut miehet varmaan ryhtyvät aivan kuin isiksi lapsipuolille (riippuu varmaan vähän omasta elämäntyylistäkin, jos on kotonaviihtyvä niin tuo ei ole mikään "uhraus"), mutta jotkut eivät ja se on aivan yhtä "oikein".



Toisaalta, on täysin ymmärrettävää, että parisuhteessa osapuoli, joka on sidottu kotiin toisen mennessä miten lystää, kokee epäreiluutta ja katkeruutta. Varmaan monet pystyvät tuohon sopeutumaankin (tunnen sellaisia eronneita äitejä), mutta on mielestäni täysin ymmärrettävää, ettei siihen henkisesti pysty. Vaikka kuinka järjellä ymmärtäisi, että miehellä ei ole velvollisuutta jättää omia menojaan väliin, niin tunteen tasolla tuo voi tuntua liian pahalta.



Minustakin paras ratkaisu tässä vaiheessa olisi, että jatkatte seurustelua eri osoitteista. Jos pystyt ap niin pidä miehen kanssa hauskaa aina kun mahdollista, ota mitä saat äläkä odota mitään.



Jos et pysty niin ehkä ero olisi myös ratkaisu, ja toivottavasti löytäisit jossain vaiheessa perhekeskeisemmän miehen, joka sopisi sinulle paremmin.



Yksi kysymys: jos sinulle ei olisi lapsia, ja olisitte suhteessa tämän miehen kanssa, miten suhtautuisit hänen elämäntapoihinsa? Haluaisitko hänen muuttuvan, miksi ja millä tavoin?

Kyllä ydinperheessä mietitään kuka harrastaa ja koska ja kuka hoitaa lapset sillä välin. En ymmärrä miten asia on erilainen uusperheessä. Sinun lapset, sinä hoidat, minä harrastan. Mikä perhe ja parisuhde se sellainen on?

Olisitko itse valmis luopumaan harrastuksestasi sen takia että miehesi haluaa sinut katsomaan lapsiaan iltaisin?

Ja ap.han kertoi, että on joutunut itse lopettamaan rakkaan harrastuksen lapsen allergian takia. Nyt mustasukkaisuuttaan haluaa, että mieskään ei enää saa harrastaa jos heille muuttaa.

Onko tämä hyvä pohja parisuhteelle? Kuinka moni nainen haluaa luopua omista harrastuksistaan siksi, että mies ei voi harrastaa lapsen allergian takia.

Mistähän sitä voi vielä löytää miehen, joka ottaa meidät (minut ja lapset) koko pakettin. Nyt näytää siltä että av-mammat antavat uusille miehilleen paljon vapautta. Paljon enemmän kuin se ensimmäinen sai..?

Lopettakaa kasaamasta uusperheille ydinperheiden velvollisuuksia ja rakenteita, niin johan alkaa uusperheetkin toimia paremmin. Miksi ei hyväksytä, että uusperhe ei vaan yksinkertaisesti ole samanlainen ja odotukset ei voi olla samat?



Usein näkee, kuinka pitää ehdottomasti tulla vanhemmaksi perheeseen jne. Oletteko koskaan miettineet, että tuo vanhemman vastuun ja rakkauden vaatiminen on juuri se ydin, miksi ne hommat alkaa kusea. Ei ketään voi rakastaa käskystä. Ei vierasta lasta kohtaa koe sellaista vanhemmuutta kuin omaa tai ainakin se ottaa vuosia. Se on outoa, kun täällä aina hehkutetaan, kuinka mies välittää naisen lapsista kuin omistaan jne. Sepä on omituista, koska minä en tiedä yhtään miestä, joka oikeasti välittäisi pohjimmiltaan naisten lapsista kuten omistaan. Tai ok, yhden tiedän. Sen lapsen elämässä on mies ollut pienestä ja lapsella ei ole omaa isää kuvioissa lainkaan. Se on ihan biologian mukaistakin, ettei mies innostu vieraan jälkeläisen paapomisesta, kun vielä se vieras mies pyörii siellä taustalla oikeana isänä. Se, miksi täällä aina hehkutetaan toiseen suuntaan, tarkoittaa tn. sitä, että mammat ei myönnä itselleen, ettei heidän edellisen liiton lapset olisi miehelle yhtä tärkeitä kuin uudet. Fiksu ja aikuinen ihminen käyttäytyy ihmisiksi, mutta ei se silti tarkoita, ettei ne omat olisi tärkeämpiä.

Miksei asuta erillään? Miksi halutaan vain rusinat pullasta?

Uusperhe ei ole ydinperhe. Lopettakaa kasaamasta uusperheille ydinperheiden velvollisuuksia ja rakenteita, niin johan alkaa uusperheetkin toimia paremmin. Miksi ei hyväksytä, että uusperhe ei vaan yksinkertaisesti ole samanlainen ja odotukset ei voi olla samat?

Lopettakaa kasaamasta uusperheille ydinperheiden velvollisuuksia ja rakenteita, niin johan alkaa uusperheetkin toimia paremmin. Miksi ei hyväksytä, että uusperhe ei vaan yksinkertaisesti ole samanlainen ja odotukset ei voi olla samat? Usein näkee, kuinka pitää ehdottomasti tulla vanhemmaksi perheeseen jne. Oletteko koskaan miettineet, että tuo vanhemman vastuun ja rakkauden vaatiminen on juuri se ydin, miksi ne hommat alkaa kusea. Ei ketään voi rakastaa käskystä. Ei vierasta lasta kohtaa koe sellaista vanhemmuutta kuin omaa tai ainakin se ottaa vuosia. Se on outoa, kun täällä aina hehkutetaan, kuinka mies välittää naisen lapsista kuin omistaan jne. Sepä on omituista, koska minä en tiedä yhtään miestä, joka oikeasti välittäisi pohjimmiltaan naisten lapsista kuten omistaan. Tai ok, yhden tiedän. Sen lapsen elämässä on mies ollut pienestä ja lapsella ei ole omaa isää kuvioissa lainkaan. Se on ihan biologian mukaistakin, ettei mies innostu vieraan jälkeläisen paapomisesta, kun vielä se vieras mies pyörii siellä taustalla oikeana isänä. Se, miksi täällä aina hehkutetaan toiseen suuntaan, tarkoittaa tn. sitä, että mammat ei myönnä itselleen, ettei heidän edellisen liiton lapset olisi miehelle yhtä tärkeitä kuin uudet. Fiksu ja aikuinen ihminen käyttäytyy ihmisiksi, mutta ei se silti tarkoita, ettei ne omat olisi tärkeämpiä.

huolehtia oman puolison lapsista, vaikka ei niitä palvoisikaan? Mikä estää olemasta mukava ja järkevä aikuinen, joka kantaa vastuuta oman rakkaan lapsesta, etenkin jos saman katon alla asutaan? Mä en katselisi päivääkään miestä, joka vaan harrastaa ja käy kotona kääntymässä. En, vaikka ei olisi yhtään lasta olemassa. Ja minä voin kertoa välittäväni miehen lapsesta kuin omastani.

tässä on tuo vuorohoitopaikka. Kuka lapset sitten äidin töissä ollessa hoitaisi? Mies on koko ajan harrastuksissa, mutta vuorohoitopaikkaa ei enää ole. Mahdoton yhtälö, tuollaisessa tilanteessa yhteenmuutto ei onnistu, ellei mies luovu harrastuksesta tai nainen vaihda päivätöihin tai jokin muu kompromissi.

En käsitä tätä av-psykologiaa..

Teidän mielestä on siis ok, että ollaan suhteessa, mutta ei oteta koko pakettia vastaan?



Se on kuulkaa joko/tai, kun toisella on lapsia, kissoja, koiria jne.. kyllä se vaan tulee koko paketti karvoineen päivineen! En voisi kuvitella suhdetta jonkun kanssa siten, että olisin vain puolittain hänen elämässään!



AP:n miesystävän tilannehan kuulostaa kätevältä; voi tulla harrastuksista syömään ja nukkumaan valmiiseen kotiin ja lämpimään sänkyyn ilman velvotteita! NO JUST!



Harrastuksen vaativat neuvotteluja eikä neuvottelua ole se, että toinen ilmoittaa harrastavansa joka päivä! PYH PAH!

Lähetä ukko omaan asuntoonsa, siinä teidän jaloissahan se on vaan tiellä omine vaatimuksineen, kun tulee väsyneenä harkoista jne.



Perhe-elämää pitää kuulkaa naiset elää täysillä! Kun on lapsia, he ovat ykkösasia!! Jos menet suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on lapsia, ovat ne LAPSET YKKÖSASIA, loppuasiat rakennetaan sen perustan ympärille!

Omaa itseä ei tietenkään unohdeta, vaan oma identitettti rakennetaan siihen pakettiin! Jos et halua kompromisseja, asu yksin ja elä yksin!

Simple as that!

Lopettakaa kasaamasta uusperheille ydinperheiden velvollisuuksia ja rakenteita, niin johan alkaa uusperheetkin toimia paremmin. Miksi ei hyväksytä, että uusperhe ei vaan yksinkertaisesti ole samanlainen ja odotukset ei voi olla samat?

Usein näkee, kuinka pitää ehdottomasti tulla vanhemmaksi perheeseen jne. Oletteko koskaan miettineet, että tuo vanhemman vastuun ja rakkauden vaatiminen on juuri se ydin, miksi ne hommat alkaa kusea. Ei ketään voi rakastaa käskystä. Ei vierasta lasta kohtaa koe sellaista vanhemmuutta kuin omaa tai ainakin se ottaa vuosia. Se on outoa, kun täällä aina hehkutetaan, kuinka mies välittää naisen lapsista kuin omistaan jne. Sepä on omituista, koska minä en tiedä yhtään miestä, joka oikeasti välittäisi pohjimmiltaan naisten lapsista kuten omistaan. Tai ok, yhden tiedän. Sen lapsen elämässä on mies ollut pienestä ja lapsella ei ole omaa isää kuvioissa lainkaan. Se on ihan biologian mukaistakin, ettei mies innostu vieraan jälkeläisen paapomisesta, kun vielä se vieras mies pyörii siellä taustalla oikeana isänä. Se, miksi täällä aina hehkutetaan toiseen suuntaan, tarkoittaa tn. sitä, että mammat ei myönnä itselleen, ettei heidän edellisen liiton lapset olisi miehelle yhtä tärkeitä kuin uudet. Fiksu ja aikuinen ihminen käyttäytyy ihmisiksi, mutta ei se silti tarkoita, ettei ne omat olisi tärkeämpiä.

silti kahden aikuisen talous vaan on helpompaa kuin yksinhuoltajuus.

Mun mies ei hoida mun lapsia niin paljoa kuin minä enkä todellakaan vaadi häneltä sitä. Hän kuitenkin sietää lapsieni kovaääniset mölyämiset ja sotkemiset todella hyvin ja on läsnä lapsilleni toisena aikuisena kun nämä häneltä välillä huomiota hakevat.

Kunnioitan jo tätä asennetta todella paljon. Vanhempainilloissa ja harrastustapaamisissa käyn minä, en aio raahata miestäni sinne leikkimään ydinperhettä. Me emme ole ydinperhe, mutta olen mielestäni todella onnekas kun olen tavannut "sielunkumppanini", hyvän miehen, jonka viereen saan käydä nukkumaan joka ilta.

Näin meillä on toiminut tämä kuvio jo 5 vuotta.

Lopettakaa kasaamasta uusperheille ydinperheiden velvollisuuksia ja rakenteita, niin johan alkaa uusperheetkin toimia paremmin. Miksi ei hyväksytä, että uusperhe ei vaan yksinkertaisesti ole samanlainen ja odotukset ei voi olla samat? Usein näkee, kuinka pitää ehdottomasti tulla vanhemmaksi perheeseen jne. Oletteko koskaan miettineet, että tuo vanhemman vastuun ja rakkauden vaatiminen on juuri se ydin, miksi ne hommat alkaa kusea. Ei ketään voi rakastaa käskystä. Ei vierasta lasta kohtaa koe sellaista vanhemmuutta kuin omaa tai ainakin se ottaa vuosia. Se on outoa, kun täällä aina hehkutetaan, kuinka mies välittää naisen lapsista kuin omistaan jne. Sepä on omituista, koska minä en tiedä yhtään miestä, joka oikeasti välittäisi pohjimmiltaan naisten lapsista kuten omistaan. Tai ok, yhden tiedän. Sen lapsen elämässä on mies ollut pienestä ja lapsella ei ole omaa isää kuvioissa lainkaan. Se on ihan biologian mukaistakin, ettei mies innostu vieraan jälkeläisen paapomisesta, kun vielä se vieras mies pyörii siellä taustalla oikeana isänä. Se, miksi täällä aina hehkutetaan toiseen suuntaan, tarkoittaa tn. sitä, että mammat ei myönnä itselleen, ettei heidän edellisen liiton lapset olisi miehelle yhtä tärkeitä kuin uudet. Fiksu ja aikuinen ihminen käyttäytyy ihmisiksi, mutta ei se silti tarkoita, ettei ne omat olisi tärkeämpiä.

silti kahden aikuisen talous vaan on helpompaa kuin yksinhuoltajuus. Mun mies ei hoida mun lapsia niin paljoa kuin minä enkä todellakaan vaadi häneltä sitä. Hän kuitenkin sietää lapsieni kovaääniset mölyämiset ja sotkemiset todella hyvin ja on läsnä lapsilleni toisena aikuisena kun nämä häneltä välillä huomiota hakevat. Kunnioitan jo tätä asennetta todella paljon. Vanhempainilloissa ja harrastustapaamisissa käyn minä, en aio raahata miestäni sinne leikkimään ydinperhettä. Me emme ole ydinperhe, mutta olen mielestäni todella onnekas kun olen tavannut "sielunkumppanini", hyvän miehen, jonka viereen saan käydä nukkumaan joka ilta. Näin meillä on toiminut tämä kuvio jo 5 vuotta.

harrastuksiin? Oudompaa minusta on se, että isä käy kaikkien lasten vanhempainilloissa, mutta äitipuoli ei voi käydä sen yhden lapsen vanhempainillassa, koska ei ole biologinen äiti. Olisi kyllä elämä hankalaa jos pitäisi noin tarkkaa ruveta asioita kelaamaan :D

Jos ei itse viitsitä nostaa persettä penkistä vaan vedetään metukkaleipiä ja laiskotellaan, ei haluta, että mieskään harrastaa liikuntaa. Siellähän saattaa olla kiinteäkroppaisia naisia vaikka.

En käsitä tätä av-psykologiaa.. Teidän mielestä on siis ok, että ollaan suhteessa, mutta ei oteta koko pakettia vastaan? Se on kuulkaa joko/tai, kun toisella on lapsia, kissoja, koiria jne.. kyllä se vaan tulee koko paketti karvoineen päivineen! En voisi kuvitella suhdetta jonkun kanssa siten, että olisin vain puolittain hänen elämässään! AP:n miesystävän tilannehan kuulostaa kätevältä; voi tulla harrastuksista syömään ja nukkumaan valmiiseen kotiin ja lämpimään sänkyyn ilman velvotteita! NO JUST! Harrastuksen vaativat neuvotteluja eikä neuvottelua ole se, että toinen ilmoittaa harrastavansa joka päivä! PYH PAH! Lähetä ukko omaan asuntoonsa, siinä teidän jaloissahan se on vaan tiellä omine vaatimuksineen, kun tulee väsyneenä harkoista jne. Perhe-elämää pitää kuulkaa naiset elää täysillä! Kun on lapsia, he ovat ykkösasia!! Jos menet suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on lapsia, ovat ne LAPSET YKKÖSASIA, loppuasiat rakennetaan sen perustan ympärille! Omaa itseä ei tietenkään unohdeta, vaan oma identitettti rakennetaan siihen pakettiin! Jos et halua kompromisseja, asu yksin ja elä yksin! Simple as that!

En käsitä tätä av-psykologiaa.. Teidän mielestä on siis ok, että ollaan suhteessa, mutta ei oteta koko pakettia vastaan? Se on kuulkaa joko/tai, kun toisella on lapsia, kissoja, koiria jne.. kyllä se vaan tulee koko paketti karvoineen päivineen! En voisi kuvitella suhdetta jonkun kanssa siten, että olisin vain puolittain hänen elämässään! AP:n miesystävän tilannehan kuulostaa kätevältä; voi tulla harrastuksista syömään ja nukkumaan valmiiseen kotiin ja lämpimään sänkyyn ilman velvotteita! NO JUST! Harrastuksen vaativat neuvotteluja eikä neuvottelua ole se, että toinen ilmoittaa harrastavansa joka päivä! PYH PAH! Lähetä ukko omaan asuntoonsa, siinä teidän jaloissahan se on vaan tiellä omine vaatimuksineen, kun tulee väsyneenä harkoista jne. Perhe-elämää pitää kuulkaa naiset elää täysillä! Kun on lapsia, he ovat ykkösasia!! Jos menet suhteeseen ihmisen kanssa, jolla on lapsia, ovat ne LAPSET YKKÖSASIA, loppuasiat rakennetaan sen perustan ympärille! Omaa itseä ei tietenkään unohdeta, vaan oma identitettti rakennetaan siihen pakettiin! Jos et halua kompromisseja, asu yksin ja elä yksin! Simple as that!

Täällä on kaksi koulukuntaa nyt. Toinen sanoo, että heillä toimii se, että hoitavat itse lapsensa ja se lapseton mies on kumppanina naiselle itselleen, ilman suurempia velvotteita (käsittääkseni lähinnä lapsen hoidosta, ei niinkään taloudenpidosta). Toinen koulukunta ilmeisesti tahallaan käsittää, että mies on vaan yksi lapsi lisää, joka luuhaa maailmalla, tulee valmiiseen pöytään, muut ajat harrastaa ja elää sinkkumiehen elämää JA kuinka miehen pitäisi ottaa "koko paketti" vastaan eikä naisen tulisi vähempään tyytymän.

Miten voi olla niin vaikea käsittää, että SINUN oikea ei ole kaikille oikea? Että kaikki eivät ajattele uusperheestä samoin kuin sinä? Että joillakin voi ihan oikeasti toimia toisenlainen malli kuin se, että se lapseton mies tulee ja ottaa 100 % isä(puole)n roolin siinä perheessä?

Lapset ovat eittämättä ykkösasia sille äidille (ja luultavasti lasten biol. isälle), mutta ei hitossa sen tarvitse olla ykkösasia maailmassa sille äidin kumppanille!

Ja joo, kun mä nuorena menin kimppaan mieheni kanssa, mulla oli koiria ja sillä ei. En ajatellut silloinkaan, että kun muutamme yhteen, niin miehelle iski samantien ihan sama vastuu koiristani kuin mitä mulla oli. Mä voin sen siivellä jättää nousematta klo 5 aamulenkille, koska nyt mulla on se mies, joka OTTI KOKO PAKETIN ja sen pitää kantaa kans vastuuta niistä. Ei ei, kyllä ne oli edelleen mun vastuulla, minä ne lenkitin ja hoidin ja ruokin. Mies kyllä sieti hyvinkin koiria karvoineen, lenkittikin OMASTA HALUSTAAN silloin kun halusi ja pyynnöstäkin, mutta ei se todellakaan mene niin, että jos ottaa kumppanin, jolla on kissoja/koiria/lapsia, niin pitää alkaa elämään täysin niiden ehdoilla, kuten niiden aiempi huoltaja on elänyt.

lapsipuolensa asioista ja käy vanhempainilloissa jne. Ehkä vähän jyrkästi kirjoitin. Mutta oikeasti monella aikuisella voi kestää todella kauan kiintyä lapsipuoliinsa ja mun mielestä se pitää hyväksyä ja antaa nuoraa.



Mun mieheni pitää lapsistani ja kuten kirjoitin, sietää hyvin niiden toilailuja ja mölyjä. Mutta en ole väkisin yrittänyt tehdä hänestä lapsille isää ( lapsilla on tosin biologinen isä, jota ei kiinnosta lastensa elämä senkään vertaa ).



Mun mielestä meidän tilanne tällaisena on hyvä, hän on toisena aikuisena taloudessa ja läsnä lapsille kun nämä häntä tarvitsevat. Mutta vetovastuu lapsista on mulla ja tulee varmasti olemaankin siihen asti kun nämä aikuistuvat.



Enkä mä siitä ole pahoillani, että olen aina vanhempainilloissa ja lasteni tapahtumissa yksin paikalla, niin siellä tuntuu aika monesta perheestä olevan jatkuvasti vain toinen edustamassa ydinperheistäkin.



Mä uskon, että meidän uusperhe on toiminut juuri tämän takia hyvin monta vuotta.



Mutta tottakai tilanne on erilainen sellaisissa perheissä missä on myös yhteisiä lapsia, siinä on aika teennäistä ruveta erottelemaan meidän-teidän-yhteiset lapsia. Meillä ei ole yhteistä eikä tule olemaankaan.



se aiemmin kirjoittanut, en nyt muista mikä numero

olen uusperheen lähiäitipuoli myös niinkuin joku toinenkin, enkä nyt oikein ymmärrä ongelmaa. Ne on ap:n lapset, eli ap hoitaa. Mies hoitaa jos itse tahtoo ja ehtii mutta ap ei voi siihen velvoittaa. Lisäksi on aika naurettavaa olla katkera toisen vapaa-ajasta kun on itse tehnyt lapset ja aiemmin ollut yh:na. Eihän se mies ole syyllinen sinun vapaa-ajan puutteeseesi eikä hänen sitä tarvitse sinulle järjestää! Meillä homma on toiminut niin, että olen itse halunnut olla osallisena lapsen elämässä ja olen mm. vastuussa läksyjen tarkistamisesta ja kokeisiin kuulusteluista ja mukana vanhempainilloissa jne. Mutta silti jos miehellä on menoa, hän ensin varmistaa multa että laittaako lapsen muualle hoitoon vai hoidanko minä. Eli mitään automaattista huoltajavastuuta mulle ei ole laitettu koska ei ole mun lapsi, eikä sellaiseksi muutu vaikka mitä tekis.

käy hoidossa/koulussa, jos se miehen poissaollessa laitetaan muualle hoitoon? Meillä meidän koti on lapsen koti ja vaikka mies on välillä parikin viikkoa pois, en näe syytä miksi lapsi pitäisi laittaa äidilleen ja miten se edes koululaisen kanssa onnistuisi.

Nyt me puhutaan tavallaan eri asioista. Mun miehellä ei ole mikään liikkuva työ tms. vaan on kyllä pääsääntöisesti kotona ja nuo menot ajoittuvat siis esim. työporukan viikonloppureissuun tms. Eli ei meidän ole tarvinnut miettiä mitään "miten pääsee hoitoon/kouluun" vaan ihan vain tuollaisia vapaa-ajan reissuja.

Lisäksi meillä lapsen äiti on siis puolet ajassa vastuussa lapsesta joten hän kyllä laittaa lasta kouluun siinä kuin mekin.

Mutta ihmettelen tässä keskustelussa sitä, että kaikki olettavat että tuo ap:n mies on jokin "vapaamatkustaja" jne. Missä on sanottu että hän ei silti osallistu kodin hoitamiseen tai pese omia pyykkejään tms.? E

Sinä siis et halua miestä kirjoille luoksesi eli et halua muuttaa virallisesti yhteen. Kuitenkin et hyväksy miehen harrastusta, joka vie liikaa aikaa minkä vuoksi olet täysin yksin vastuussa lapsistasi, jotka eivät siis ole miehen lapsia. Näinkö?



No. Ymmärrän tuon harrastuspointin seurustelun kannalta. Jos miehellä ei ole aikaa sinulle (huom. ei lapsillesi), niin toki seurustelu silloin on vaikeaa. Tosin jos antaisit miehen muuttaa luoksesi, näkisitte enemmän esim aamuisin ja iltaisin. Suhde on valitettavasti kahden kauppa; jostain on luovuttava saavuttaakseen jotain muuta.

..... Mutta kun toisaalta mies ei ole velvollinen/vastuullinen mitenkään niihin lapsiin nähden.....





Vuokralaisellakin on tiettyjä velvollisuuksia asuntoon nähden. Miten ihmeessä joku muuttaisi asumaan äidin luokse kantaisi tiettyä tunnevastuuta äidistä mutta ei mitään äidin lapsista vaikka asuvat samassa huoneistossa, syövät samassa ruokapöydässä ja hyyryläinen nukkuisi äidin vuoteessa.



Ei hittolainen! LAPSET eivät voi sellaista ymmärtää saatikka käsittää. Tämä tilanne olisi luonnoton ja tavattoman tuhoisaa heidän kehitykselleen! Jos joku ottaa äidin mutta ei äidin lapsia niin se olisi kyllä vakavan miettimisen paikka.