Mun on niin hankala ymmärtää lastani.
Olen introvertti - hiljainen, rauhallinen, harkitseva ja pohdiskeleva ihminen. Lapseni onkin ekstrovertti - kovaääninen, vilkas, impulsiivinen ja ensin tekee, sitten miettii.
Mun on niin vaikeaa ymmärtää lastani välillä! En tajua, miksi pitää huutaa, miksi pitää sählätä ja kokeilla kaikkea kauheella vauhdilla. Tunteet ilmaistaan äänekkäästi ja dramaattisesti.
Hän on ihan päinvastainen luonteeltaan. Rakastan häntä valtavasti ja teen parhaani, että osaisin ohjata ja kasvattaa häntä oikein. Silti tuntuu, etten ymmärrä tai jaksa aina ymmärtää hänen tekojaan tai tunteitaan.
Onko samansuuntaisia kokemuksia kellään toisella omaa lastaan kohtaan?
Kommentit (4)
Poika ehtii kaikkialle, koko ajan pitää jonkinlaista ääntä ja vaatii jatkuvaa valvontaa (viihdyttämistä myös, mutta siihen en lähde koska lapsen pitää oppia olemaan itsekseenkin). Höpisee kamalasti, vääntelee sanoja, mennäänkö sinnetännetuonne ja koskaaaaaa?? :D Rakas ja ihana, omalaatuinen lapsi, mutta herranjumala miten rasittava välillä! Tekisi mieli huonoina hetkinä käskeä pitämään turpa kiinni.
Maailmankuvani on laajentunut heidän myötään, ja olen oppinut sopivia toimintatapoja hiljakseen. Nyt kun isompi on jo toisella kymmenellä, menee loistavasti. En koskaan painosta lapsia olemaan ulospäinsuuntautuneempia kuin he ovat.
ykskaks huomaat hänen muuttuvan kuin sinä:) Silloin kaipaat sitä elämää mitä et nyt jaksa, joten nauti!!
Mulla on kaksi lasta, toinen selkeä ekstrovertti ja toinen selkeästi introvertti ja minä reppana siltä väliltä, toisinaan olen aivan kuutamolla, miksi kupikin käyttäytyy ja touhuaa kuten tekevät...