Miksi sinä erosit miehesi kanssa? kysymys siis vain eronneille

Miehellä bipolaarinen häiriö ja paranoidi skitsofrenia. Luulin että rakkaus voittaa kaikki vaikeudet, mutta valitettavasti muutaman vuoden avioliiton jälkeen olin tilanteessa jossa piti valita mies tai oma mielenterveys omankin jaksamisen reistaillessa. Valitsin oman mielenterveyde ja häivyin.

fyysistä että henkistä väkivaltaa, enemmän henkistä. Henkinen pahoinpitely aiheutti sen, että petin ja monen tuskan ja kärsimyksen jälkeen pääsin eroon miehestä. Eroaminen kesti vuosia.

Mies valehteli jatkuvasti pikkuasioista, ei pettänyt tai mitään mutta tuhlasi rahansa ja minunkin rahat, peitteli valheilla jälkiään.

Sama juttu täällä. En voinut luottaa mieheen ensinkään, enkä voi vieläkään luottaa, kun lähinnä lasten asioissa olemme tekemisissä. Omat luottotietoni menivät myös miehen pimittäessä asioita minulta...

Oltiin yhdessä 18 vuotta, muututtiin molemmat aika tavalla, nykyisin on kohteliaat välit, yhteisen lapsen takia.



Mulle se taisi olla 50v villitys, halusin vapaaksi, en ole vieläkään etsinyt miestä elämääni, aikaa erosta on 3 vuotta.

ja väkivalta

mies vain ilmoitti että muuttaa huomenna pois. Kävi tavaransa ja lähti. Ei mitään selittelyjä tai mitään.

HIRVEETÄ.

Aviomies ei vaan kertakaikkiaan sytyttänyt sängyssä. Sitten löytyi mies, joka sytytti. Aloin pettämään miestäni tämän seksipedon kanssa.



Jätin mieheni tämän toisen takia. Neljä lasta saivat sopeutua äidin orkunhimon takia uuteen elämään. En ole katunut.

Syitä oli monenlaisia ja monella tasolla. Olisi myös liian helppoa väittää, että syy oli yksin toisen. Ei tietenkään ollut. Pohjimmainen syy oli, että tehtiin väärä valinta. Kumpikin valitsi silloisista lähtökohdistaan sopivan ja oikean, mutta kun elämä kasvatti, emme enää olleetkaan toisillemme sopivat.



Voisin sanoa, että mies oli toistuvasti uskoton, ja kaikki uskoisivat ja säälisivät ja symppaisivat. Voisin sanoa, että mies muutti ulkomaille enkä minä halunnut mennä, ja kaikki kummastelisivat, miksen muuttanut. Mutta mikään näistä ei ole lähelläkään totuutta, vaikka niitä yleensä tarjoan, kun joku kysyy.

Erittäin epäkypsä. Alistava. Piti säännöllisesti rinnakkaissuhteita, mm. kahta viikkoa ennen häitämme sain paljastuspuhelun toiselta naiselta joka toivoi, että peruisin häät. Minä idiootti en silloin vielä luopunut siitä kusipäästä vaikka olisi ollut ottaja..



Miksi sitten menin alunperinkään naimisiin ja olin yhdessä kaikkiaan 9 vuotta?



No, aloimme seurustella kun olin 15v. Suhde oli ensimmäiseni, ja kun ei ollut muista kokemusta, jollakin tapaa luulin että miehen ominaisuudet ja tapa kohdella minua olivat normaaleja. Kyseessä oli myös lapsellista näyttämisen halua: sukuni ja ystäväni yrittivät saada minua näkemään totuuden, mutta minä en halunnut myöntää tappiotani ja väärää valintaani.



Kunnes eteeni tupsahti nykyinen mieheni maapallon toiselta puolelta... =)



Välit on olemassa edelleenkin exään, sillä satuin tekemään hänen kanssaan lapsen. Ihan asiallisesti pystymme olemaan yhteydessä lapsen tiimoilta.

Poliisit soittivat kotiin kyselläkseen oliko kaikki ok kun olivat ottaneet miehen talteen ja mies oli kertonut aikovansa satuttaa lapsia ja minua. Oli pakko lähteä lasten ja itseni turvallisuuden vuoksi. Ja myös minä sain kummankin suvun vihat päälleni useiksi vuosiksi ja jopa vanhempani ja sisarukseni eivät puhuneet tai pitäneet mitään yhteyttä vuosikausiin, koska olin "pahis" ja jätin mieheni heidän mielestään syyttä. Ulkopuoliset eivät nähneet vuosia kestänyttä mielisairautta vaan väittivät että valehtelen. Jopa mielisairaalan lääkäri, johon mies sitten joutui, uskoi osittain miehen harhoja ja kirjoitti niitä sairauskertomuksiin. No lopulta totuus paljastui sukulaisilleni, mutta anteeksipyyntöä en heidän taholtaan ole saanut ja mikä pahinta, tämä kaikki on koskenut eniten lapsiin todella negatiivisesti.

Viinapullon suutelu oli miehestäni hauskempaa kuin minun suutelu.

Mustat sukat olivat kauniimmat.

Huora oli lempinimeni.

Äitinä en onnistunut.

Naisena pelkkä nolla.

Veljensä saivat haukkua ja jopa lyödä, ilman että minua puolusti kukaan, itsehän ei naista lyö.



Koskaan ei ole tehnyt kuin pekkää hyvää ja parhaansa tehnyt perheen eteen.

eikä mulle kaverisuhde riittänyt. 13 vuotta yhdessä

kertoisitko miten meni?

t. identtinen tilanne ja ero mielessä

Miehen sukulaiset: minulla oli toinen ja jätin hyvän miehen.

Mies: en koskaan rakastanut häntä enkä halunnut tehdä töitä suhteen eteen

Äitini: olen häilyväinen tättähäärä



Minä: kaipasin toisenlaista kumppanuutta kuin mies, rakkauteni elää yhteisistä keskusteluista ja toisen tuntemisesta; miehelle riitti yhdessä möllöttäminen ja seksi. Seksi lakkasi meidän etääntyessämme toisistamme. Miehen ajoittain oireileva alkoholiongelma vieraannutti minua lisää. Koin, että yritin paikata suhdettamme, mutta mies ei koskaan tajunnut että minulla oli mitään hätää. Hain aina vikaa itsestäni ja yritin muuttaa käytöstäni, tyytyä. Lopputilanteessa mies poti riittämättömyyttä ja minä koin itseni vaikeaksi hirviöksi. Erosimme, koska molemmat olemme hyviä ihmisiä ja ansaitsemme kumppanin, joka osaa sitä arvostaa, enkä uskonut että voisimme toisillemme sitä olla. Liian monta asiaa oli pielessä: osa alusta asti, osan olimme itse rikkoneet.

eikä mulle kaverisuhde riittänyt. 13 vuotta yhdessä

kertoisitko miten meni?

t. identtinen tilanne ja ero mielessä

lähdin 13 vuoden suhteen ja 10 vuoden naimisissa olon jälkeen kävelemään. Meillä ei onneksi ollut lapsia. Ei ole kaduttanut, ihmisellä on vain yksi elämä. Nyt mulla on mies ja kolme lasta ja elämä on ihanaa!

oli henkisesti sairas. Mies löi; lukitsi kotiin; juotti känniin ja vei baaritiskille ja kyttäsi matkan päästä, tuleeko joku heti iskemään tämmöisen huoran (???); haukkui vammaiseksi; vaati saada tietää sanasta sanaan jokaisen keskustelun, jonka olin käynyt päivän aikana; oli varma, että minulla on suhde jokaiseen vastaantulevaan mieheen, varsinkin kaupan myyjään, jolle satuin vahingossa kohteliaisuudesta hymyilemään; vahti etten käytä liian paljastavia asuja (esim. t-paita ja sortsit); oli mustasukkainen television näyttelijälle, jos satuin sanomaan, että on hyvännäköinen, ja niin edelleen. En jaksanut enää vahtia jokaista ilmettäni ja äänenpainoani ja sanaani ja katsettani. Mitkään selitykset ja vakuuttelut eivät auttaneet. En ollut koskaan pettänyt häntä edes ajatuksissani. Sitten hän päätti yhtäkkiä muuttaa ulkomaille, ja parin vuoden päästä, kun olin henkisesti irrottautunut hänestä, ilmoitin hänelle, ettei ole takaisin tulemista. Ihanaa on elää ilman kenenkään painostusta. Onneksi ei tullut lapsia.

1.miehestä erosin vuosien mustasukkaisuuden, haukkumisen ja henkisen väkivallan vuoksi.



Kakkosesta erosin kun kuvittelin suhteen olevan vain sisarusmainen(tässä tein virheen).



3. jäi kun alkoi käyttäytymään samoin kuin ykkönen, lähdin ennenkuin tilanne meni pahemmaksi.

Syitä oli monenlaisia ja monella tasolla. Olisi myös liian helppoa väittää, että syy oli yksin toisen. Ei tietenkään ollut. Pohjimmainen syy oli, että tehtiin väärä valinta. Kumpikin valitsi silloisista lähtökohdistaan sopivan ja oikean, mutta kun elämä kasvatti, emme enää olleetkaan toisillemme sopivat.

Voisin sanoa, että mies oli toistuvasti uskoton, ja kaikki uskoisivat ja säälisivät ja symppaisivat. Voisin sanoa, että mies muutti ulkomaille enkä minä halunnut mennä, ja kaikki kummastelisivat, miksen muuttanut. Mutta mikään näistä ei ole lähelläkään totuutta, vaikka niitä yleensä tarjoan, kun joku kysyy.

Minä vastasin jo alussa tähän ketjuun: mies petti ja valitsi toisen.

Tietysti pettäminen on ns. helppo selitys. Mutta se on ainoa järkeenkäypä selitys. Minä en sen enempää nalkuttanut kuin pihdannutkaan - eli helppoa selitystä ei pettämiseen ole.

Ihmissuhteet ovat monimuotoisia, mutta niin on kaikilla muillakin. Myös niillä, jotka ovat 40 vuotta saman miehen kanssa naimisissa. Siksi monimuotoiset tekijät eivät selitä eroa. Niiden yli pitäisi päästä.

Tässä ketjussa on todella ihmeellistä, kuinka paljon maailmanssa on idiootteja miehiä.... Ihanko totta? Aniharva on itse myöntänyt olevansa syypää eroon. Kuten minä.

Lopulta myös jatkuva valehtelu ärsytti. En arvostanut miestäni tippaakaan enää. Erosta 7v ja kertaakaan en ole katunut.

homoksi nelikymppisenä.

Oltiin yhdessä 6vuotta, 1 vuosi naimisissa 1 lapsi.

Mies oli alkoholisti ja satutti minua monin eri tavoin. Fyysinen pahoinpitely, jota jaksoin koko suhteen ajan ja siinä ohella henkinen vielä pahempana. Mies oli sairas, lukitsi minut kotiimme yms. Minä petin, mies petti. En rakastanut miestäni moneen vuoteen.. Sain kuulla vain valitusta ja haukkumista ja huutamista. Mies oli sairaallollisen mustasukkainen ja narsisti.

Vikaa minussakin, halusin lapsen, valehtelin, petin..



ps. ei naimisiin meno muuta suhdetta.