Miksi sinä erosit miehesi kanssa? kysymys siis vain eronneille

Miehen mt-ongelmat, väkivalta ja uskottomuus.Kukaan ulkopuolinen ei näitä tietenkään uskonut vaan kuvittelivat että olen löytänyt uuden miehen.

joka ilmeni heti kun aloin odottaa toista lastamme. Samaan aikaan alkoi väkivalta jota siedin vuoden. Viimeinen niitti oli kun kuristi minut tajuttomaksi kun seisoin olohuoneessa vauva sylissäni tätä nukuttaen. Mitä vaan olisi voinut lapselle sattua, silmäni aukesivat ja nyt elän onnellisena uuden miehen kanssa. :) Äitini sanoi että lapsissa huomasi heti muutoksen kun eksäni jätin. Heistä tuli huomattavasti rauhallisempia ja levollisempia.



Itseäni en erosta syytä, tottakai olisin toivonut että olisin saman miehen kanssa loppuelämäni.

päivittäin haukkui minua lasten kuullen ties miksi, huusi ja räyhäsi, kiroili ja karjui...Päätin etten halua lasteni elävän kodissa jossa joku käyttäytyy noin. Tämä katkaisi kuminauhan mutta ongelmia oli todella paljon.



En osaa sanoa miksi tilanne meni niin pahaksi.

Ulkopuolisten silmissä parasta miesainesta. Minä olin se huono, kun lähdin pois.

menimme naimisiin 20v "koska-niin-kuuluu-tehdä". Mieheni ei koskaan osoittanut arvostusta tai rakkautta, hellyyttä tai ylpeyttä minusta tai meistä. Hyvä aviomies sinänsä, kiltti ja kunnollinen, hyvä isä, työteliäs ja hyvä rakastaja. Tavallaan oli vaikea lähteä avioliitosta ilman kunnon syytä.

Onneksi lähdin - kimmokkeen siitä sain tavattuani suuren rakkauteni joka osoitti miten kaunista kahden ihmisen yhdessäolo voi olla. Avioliiton vedellessä viimeisiään minulla ei ollut yhteyttä tuohon rakkauteeni, mutta sen voimalla lähdin.

Rakastettuni tuli myöhemmin hetkeksi takaisin - väärinkäsityksen takia meistä ei vieläkään tullut paria vaan kumpikin rakensi elämänsä muualla.

Minä lähdin. Naimisissakin ehdittiin olla muutama vuosi, mutta lapsettomia, joten ratkaisu oli helppo. Nykyistä ei niin vaan voisi jättääkään, kun on noita ipanoita siunaantunut...

Aloin odottaa toisen miehen lasta. Minä ja lapsi olemme kahden, ex-miehelläni on uusi naisystävä.

Kun en ollutkaan äidilleen enää mieluinen miniä ( ilmoitin tälle ettei tarvitse puuttua jokaiseen minun tai perheemme asiaan).

toisen miehen. Rakastuin ensimmäistä kertaa elämässäni.Ja sillä tiellä ollaan

-parisuhteesta

-seksielämästä

-lasten hoidosta

-ansiotyössä käymisestä

-rahan käytöstä

-alkoholin käytöstä

-vapaa-ajan vietosta

-ystävien ja sukulaisten tapaamisesta



Ei siis kyse ole syyttelystä tai siitä kumpi olisi oikeassa tai väärässä!



Näkemyserot vain kasvoivat kasvamistaan ja syntyi uusia 16 vuotisen suhteemme aikana, kunnes tulimme tiemme päähän!

Erosta on jo 10 vuotta.

Olemme molemmat tahoillamme uudelleen aviossa,

on onni ja rikkaus olla samanhenkisen ihmisen kanssa yhdessä!

eikä mulle kaverisuhde riittänyt. 13 vuotta yhdessä

Ei se rakkaus tarkoita sellaista loppulämän huumaa ja jännitystä. Maailman turhin eron syy tuo.

eikä mulle kaverisuhde riittänyt. 13 vuotta yhdessä

Ei se rakkaus tarkoita sellaista loppulämän huumaa ja jännitystä. Maailman turhin eron syy tuo.

on just tätä "ollaan sitte yhessä vaikka hampaat irvessä" -meininkiä.

Kyllä tuo on yksi parhaimmista syistä erota. Etenkin jos mukana on lapsia - heillekin tulee näyttää aidon avioliiton mallia eikä mitään kämppis/kumppanuus-suhdetta, josta saa aivan väärän käsityksen siitä, mitä parisuhde voi ja pitää olla.

T. Asian läpikäynyt.

miehen kanssa ei juteltu, ei ollut seksiä eikä muutakaan yhteistä. Mikään ei tuntunut millekään, kunnes sekosin vieraaseen mieheen. Tuli niin kauhea syyllisyys, etten voinut enää jatkaa liittoa. Näin jälkeenpäin (viisastuneena kenties) ajatellen olisi ehkä kannattanut hakea apua.

miehen kanssa ei juteltu, ei ollut seksiä eikä muutakaan yhteistä. Mikään ei tuntunut millekään, kunnes sekosin vieraaseen mieheen. Tuli niin kauhea syyllisyys, etten voinut enää jatkaa liittoa. Näin jälkeenpäin (viisastuneena kenties) ajatellen olisi ehkä kannattanut hakea apua.

tuttavani erosi juuri siksi, että heillä ei ollut vuosiin lapsen syntymän jälkeen yhteistä vuode-elämää, ei hellyyttä, ei yhteisiä harrastuksia, olivat kuin kämppikset, eri menot, eri ystävät, toimeen tultiin, mutta ei oltu läheisiä eikä intiimejä toisilleen. Miehellä oli joku "tyttöystävä-madonna" syndrooma. Toisen lapsen saaminenkin mahdoton ajatus, kun mies ei enää koskenut ollenkaan, eikä mitään vieraita naisiakaan ollut, eikä ole paljastunut. Lopulta ei enää edes juteltu. Semmoinen alkaa syödä naista (ja miestä) ja itsetuntoa. Hän alkoi lopulta masentua "hampaat irvessä naimisissa" -elämään ja yritykseen saada mies pitämään häntä naisena ja kumppanina. Se taas vaikutti lapseen, joka muuttui yhtä lailla vaisuksi ja jotenkin enemmän huomiotahakevaksi. Eikä mies suostunut mitään apua hakemaan. En tuntisi itse syyllisyyttäkään, jos siinä tilanteessa pettäisin.

Ero oli minun mielestäni viisasta. Hän on iloinen, hyväntuulinen ja positiivinen taas ja se elämänilo näkyy lapsessakin.

Mies löysi toisen, nuoremman mutta rumemman.

Keräsi kimpsut ja kampsut ja lähti.