Lue keskustelun säännöt.
Olen onnellinen vain kun elän itsekkäästi!
14.05.2012 |
Nautin siitä, kun saan päivät keskittyä itseeni ja olla rauhassa, kuunnella musiikkia, lukea, mietiskellä. Viihdyn parhaiten yksin enkä ole kamalan kiinnostunut muista ihmisistä. Asun mieheni ja lapseni kanssa, kesti useampi vuosi että sopeuduin lapsiperhe-elämään- ja silloinkin sopeuduin vasta, kun palasin itsekkäisiin tapoihini.
Kotiäitinä oleminen oli kamalaa, hirveää aikaa. Koko ajan itketti, ahdisti, raivostutti se kun ei saanut olla hetkeäkään yksin ja rauhassa, lapsi halusi koko ajan jotain. Sairastuin koko touhusta, mieheni jäi kotiin tämän vuoksi lapsen kanssa ja kappas vain: aloin toipumaan, kun sain olla päivät rauhassa.
Kun olin kerännyt n. vuoden ajan voimia, aloin taas leikkimään Hyvää Äitiä ja kuvittelin että nyt onnistuu. Paskat, ahdistuin uudestaan ja huusin, raivosin jne. aina kun piti olla yksin päivä vastuussa lapsesta. Itsemurha pyöri mielessä. Kun lapsi meni puolipäiväiseksi tarhaan ja mies takaisin töihin, taas oloni parani kun sain olla päivällä rauhassa kotona.
Nyt lapseni on eskarissa ja olen tajunnut vihdoinkin että minä en tule koskaan olemaan tavallinen, ns. hyvä äiti, mutta omalla tavallani arjessa mukana kuitenkin. Viihdyn lapsen kanssa nyt kun en koe siihen mitään pakotetta ja saan viettää kaikki mahdolliset ajat itsekseni rauhassa. Vasta nyt koen arjen kivaksi ja rennoksi, en ota raskaasti lapsen kiukutteluja jne. ja itseluottamukseni on pilvissä. Elämä tuntuu hyvältä juuri nyt.
Kommentit (27)
Kiitos vaan, mutta mielestäni sinä kyllä kaipaat sitä terapiaa enemmän kuin minä: olet kerran tavannut narsistin ja traumatisoitunut niin pahasti, että yrität sovittaa narsistin roolia jokaisen erilaisen ihmisen päälle. Ja mistä keksit teeskennellyt tunteet? Jos olisin teeskennellyt, eiköhän kuvio olisi mennyt näin: olisin teeskennellyt että jaksan -> jossain vaiheessa kuppi menisi nurin -> mielisairaalaan tai oman käden kautta hautausmaalle.
Minä rakastan lastani sekä miestäni, molemmille osoitan hellyyttä ja välittämistä eri muodoissaan päivittäin. Silti rakastan eniten itseäni ja turvaan nimenomaan itseeni: kukaan muu ei minua voi ymmärtää. Te, jotka haukuttu aikuistumisen puutteesta, käykö kateeksi kun minulla on hyvä mies ja elämä menee nyt aikalailla edukseni? ;)
ap
jonkin verran narsistisia piirteitä. Narsisti ei siedä itseensä kohdistuvaa arvostelua, itsetunto rapisee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elän silti itsekkäästi. Ei ole mitään järkeä elää, jos ei elä itselleen.
Teillä on vääristynyt käsitys aikuistumisesta. Minusta aikuisinta käytöstä on olla tuomitsematta muita. Itse en tuomitse ketään, enkä välitä vähääkään.
tietää, ettei jaksa olla niiden kanssa? - inhottaa tuo yksi, jolla niitä oli jo viisi!!!
Määrä ei vähennä mitenkään sitä vastuuta ja työtä, joka lapsista syntyy. Jokaista pitää hoitaa ja kasvattaa ja huomioida.
Kamala, että pitää teeskennellä olevansa töissä, että jaksaa olla perheensä kanssa :-( Tai oikeammin ilman sitä.
Mutta minäpä taas pidän itsestäni ja haluan lisää kaltaisiani maailmaan. siksi tein noi lapset, jatkaakseni itseäni!
Ja tuntuuhan noista tulevan sellaisia kuin halusinkin - tyyppejä, jotka osaavat esittää sosiaalista ja joilla on näön vuoksi kavereita, mutta jotka oikeasti viihtyvät parhaiten yksin omassa huoneessa tietsikan parissa ja ovat sisimmässään oppositiossa koko maailmaa vastaan.
Heh, heh, olen tehnyt noita viisi. Hyvän perinteen ja oikeitten ihmisten sukulinja jatkaa voittokulkuaan!
t. se viiden äiti, jolla vanhimmat ovat jo teinejä.
ja ps. kyllähän mä nyt töitä teenkin, vähän rennommin vaan, että ehdin täällä av:llakin käymään ja muuta kivaa harrastamaan.
Ehkä parempi, etteivät kaikki viisi lasta ole äitinsä vaikutuspiirissä...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minusta ei tullut hyvää äitiä. Olen tehnyt itse diagnoosin, että mulla on lievä asperger. Lapsi on aikuiseksi kasvettuaan osoittautunut samanlaiseksi kuin minä, joten tämä on luonteessa, eikä ole mikään häiriö joka olisi terapoitavissa pois.
Hyväksykää se, etteivät kaikki nauti muiden ihmisten seurasta ja jatkuvasta juttelusta ja tekemisestä muiden kanssa. Kaikenluontoisia ihmisiä tarvitaan.
että saat olla rauhassa päivät ja illat? Eli käytännössä siis kaiket päivät. Hoitaako mies illalla lapsen?
Muistathan kuitenkin osoittaa edes vähän lämpöä sille lapsellesi joka tuntuu olevan vain haitta elämässäsi, ettei hänen vuorostaan tarvitse istua aikuisena terapiassa kun äiti ei rakastanut.