Lue keskustelun säännöt.
Kannattaisitko kiinalaista vanhustenhoitomallia Suomeen?
12.12.2025 |
Kun vanhuksen vointi heikkenee ja hän tarvitsee tuettua asumista tai ei pärjää enää yksin, omaisuus siirtyy kotia lukuunottamatta joko jälkikasvulle tai lapsenlapsille kokonaisuudessaan.
Vastavuoroisesti jälkikasvulla tai lapsenlapsella/lapsilla on lakisääteinen hoitovelvoite jonka rikkomisesta voi seurata vankeutta. On myös velvoite hoitaa vanhuksen ruokahuolto jos/kun ei siihen itse pysty tämän antamalla ennakkoperinnöllä.
Kommentit (13)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Tuo on lähinnä hyvä diili vanhukselle itselleen, ei sille jälkikasvulle, ellei se vanhus ole joku multimiljonääri.
Jollain 30k ennakkoperinnöllä ei hoideta ihmistä joka päättääkin pysyä hengissä vielä toiset 30 vuotta.
Olen itse seniori ja kannatan ennemmin sitä että verorahoista. Ei voi olettaa että suku agraariyhteiskunnan tavoin kuten 1900-luvun Suomessa pitää vanhemmistaan huolta. Ne ajat menivät jo.
Suosin amerikan alkuperäiskansan ratkaisua, että voisi vetäytyä vuorille. Siinä se.
Olen 59 ja äidilläni ikää 86. Suvussa moni elänyt yli satavuotiaaksi (naisista). Hänellä on arvoton talo maaseudulla ja joku muutama tonni säästöjä. En minä kykenisi pienipalkkaisena pitämään hänestä huolta eikä hänellä ole mitään resursseja maksaa hoivaansa itse.
Käytännössä ainoa mikä toimisi on se että minä olisin omaishoitaja potentiaalisesti +15 vuoden ajan ja luopuisin omista eläkevuosistani.
Eikö tuolla nuo vanhukset mene kelkkaan ja se kelkka potkastaan vuorenhuipulta alas rotkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Suosin amerikan alkuperäiskansan ratkaisua, että voisi vetäytyä vuorille. Siinä se.
Ei ollut vain amerikan alkuperäiskansojen ratkaisu, vaan ympäri maailman, myös Roomassa ja Kreikassa.
Jopa pohjoismaissa kyseinen käytäntö oli olemassa ja tunnettiin nimellä ättestupa. Vanhus näki kunnia-asiana ettei ime lasten ja nuorten resursseja ja lähti vuorille tai metsään ilman ruokaa kun vointi heikkeni niin että juuri ja juuri pääsi sinne asti.
Kannatan. Suvussani on mittaamattoman arvokas perintö. Hoidamme ikääntyneet sukulaisemme.
Ei hoitokotiin muutoin kuin äärimmäisessä hädässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
loppupeleissä kaikki järjestelmät jossa kollektiivinen valtio ei huolehdi puolustuskyvyttömistä (eli lapset sekä vanhukset) ovat tuomittuja epäonnistumaan.
Lapsista kyllä, vanhuksista ei. Valtio joka ei tue lasten selviytymistä tuhoutuu muutamassa vuosikymmenessä. Valtiolle ei tue yli 90-vuotiaiden selviytymistä ei käy yhtikäs mitään.
Vierailija kirjoitti:
Kannatan. Suvussani on mittaamattoman arvokas perintö. Hoidamme ikääntyneet sukulaisemme.
Ei hoitokotiin muutoin kuin äärimmäisessä hädässä.
Diilissä ei ole mitään järkeä sen nuoren kannalta ellei se perintö ole todella mittava. Jos se on olematon ja vanhus elää vielä todella pitkään diilin jälkeen niin koko nuoren elämä menee pennittömänä omaishoitajana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannatan. Suvussani on mittaamattoman arvokas perintö. Hoidamme ikääntyneet sukulaisemme.
Ei hoitokotiin muutoin kuin äärimmäisessä hädäs
--
Ja vuorotellen. Isoäitini eli lähes 100 - vuotiaaksi. Toinen isoäitini yli 100 - vuotiaaksi.
Kuuluu sivistykseen.
En kannata. Valtaosalla suomalaisista vanhuksista ainoa omaisuus on se koti. Ja jos kerran sen saa vanhus itsekin pitää, niin ei ole mitään ennakkoperittävää. Suurituloiset ja paljon omaisuutta kerryttäneet voivat jo nytkin maksaa ulkopuolisille tarvitsemistaan palveluista. Mikään ei myöskään estä vanhusta maksamasta omalle lapselleen palkkaa sekä palkkaan liittyvät eläkemaksut. Toinen ongelma Kiinan mallissa on se, että Suomessa - ainakin toistaiseksi - vanhuksillakin on itsemääräämisoikeus. Jos vanhus päättää, että minähän en täältä Juankosken rintamamiestalosta muuta minnekään kerrostalon pikkuyksiöön Espooseen, niin kukaan ei voi vanhusta siihen pakottaa. Kolmas ongelma on, että kuka perillisistä saa vanhuksen omaisuuden? Sekö, joka alkaa hoitaa, jos perillisiä on useampia? Jos omaisuus menee perillisille tasan ja oletetaan, että he kukin hoitavat vanhusta yhtä paljon, niin entä jos ei hoidakaan? Pitääkö sen, joka hoitaa, haastaa sisaruksensa oikeuteen saadakseen heiltä heidän saamansa ennakkoperinnön? Tähän vielä sekin, että jos ennakkoperintö jaetaan siinä suhteessa kuin tapahtuu vanhuksen hoitaminenkin, niin mistä se perintö saadaan takaisin sitten, jos hoitava henkilö vaikka sairastuukin itse? Tuo kun oikeastaan tarkoittaisi sitä, ettei ennakkoperintöäkään saisi käyttää mihinkään ennenkuin vanhus on mullan alla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo tarkoittaisi käytännössä sitä, että lapset eivät voisi muuttaa asumaaan kovin kauas vanhemmistaan. Taas yksi rajoite työnsaannille.
tuo on lähinnä pakko 1,5 miljardin ihmisen maassa kun ei kaikille voi järjestää hoitajia tai asumisyksiköitä. perhe on se sosiaaliturva.
mutta mitä sitten jos vanhus vaan sinnittelee yli sataan elinvuoteen ja rahat loppuu? ei kaikilla ole antaa satojen tonnien perintöjä joiden pääomatuloilla voi ruokkia vanhusta oman perheen lisäksi.
loppupeleissä kaikki järjestelmät jossa kollektiivinen valtio ei huolehdi puolustuskyvyttömistä (eli lapset sekä vanhukset) ovat tuomittuja epäonnistumaan.
toki jos haluaa itse, että oma jälkikasvu hoitaa ja diili on vapaaehtoinen molemmin puolin en sitä estele.