Lue keskustelun säännöt.
Taas yksi helvetillinen iltatappelu.
13.05.2012 |
Ja aina se alkaa vanhemmasta lapsesta. Tai sillä on kaikki avaimet käsissään tehdä illasta järkevämpi.
Se tunaa ja tuslaa, äsryttää pikkusisarusta, höhöttää, hössöttää ja tekee tämän kaiken n. 10 kertaa. Häntä kielletään tekemästä tätä n. 10 kertaa, ja annetaan ohje mennä iltapesulle. Ei, se jatkaa niin pitkään, että isällä tai äidillä napsahtaa, ja kakara revitään kädestä pitäen ja päin naamaa karjuen iltapesulle.
Vittuuntunut pikkusisarus aloittaa sitten puolestaan oman riehumisensa, potkii ja raivoo. Menee nukkumaan vasta sitten kun se on sinne väkisin viety. Nyktin se on peittonsa alla hiestä märkänä raivosta ja vihasta, ja sinne ei todellakaan ole mitään asiaa mennä tyynnyttelemään.
Ja sitten ihmetellään, miksi esim. minä olen aina totaalisen vittuuntunut kaikkeen joka hetki. En mä ennen ollut, olen joskus ollut ihan positiivinen ja kiva ihminen.
Kommentit (59)
Hyvää yötä!
Ja ap vois ihan oikeasti miettiä miten vois itse toimia toisin. Lapsi on keinonsa löytänyt ja tehokkaat keinot hänellä onkin.
Vaikkapa nostaa sen takapuolen aikaisemmin sohvalta ja hommaa sen nuoremman nukkumaan ajoissa... ja sen jälkeen pelaa vaikka korttia pari erää isomman kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun lapsi on kiihdyttänyt itsensä tiettyyn vireseen, ei kannata uhkailla. Kaikkeen hän toteaa, ettei haittaa. Hän ikäänkuin haluaakin surkeuttaa olaan oikein kunnolla. Ehkä masentunut?
Pistä jäähyille tottelemattomuudesta.
kokeilla jotain ihan muuta. Nyt olet väsynyt ja näät tässä isommassa kirjoittamasi perusteella sen kaiken pahan alun ja juuren. Mietin vaan sitä,että kun tuo murrosikä on aika rankaa aikaa, eikä uhkailut näytä tehoavan, niin voisko ajatella jotain kivaa yhdessä tekemistä palkinnoksi parista mukavasti menneestä illasta? Teini pääsisi jomman kumman vanhemman kanssa leffaan,jonka haluais nähdä tms?
Voisi löytyä joku yhteinen kiva juttu,jossa teinikin voisi pikku hiljaa vähän aukaista maailmaansa vanhemmalle ja samalla voisi löytyä vähän kiukuttelun syitäkin. Teinikin kaipaa vanhempiensa seuraa ja joku tuommoinen tilanne,jossa ei ole muita asioita viemässä huomiota voisi olla kokeilun arvoinen.Huom useamman kerran kannattaa yrittää tätä, ei lopeteta jos se ekasta kerrasta ei onnistu!
Luottamuksellisen suhteen rakentaminen viea ikaa, sillä veikkaan, että kiukuttelun takana voi olla vaikka jotain ajatuksia, että kelpaanhan teille ja välitättehän minusta vaikka olenkin tällainen kiukkupussi jne,. Ja teinit näyttelee kovempia kuin ovatkaan ja varmasti vanhempiaan testaavat, mutta ovat sisältä usein erittäin haavoittuvaisia ja epävarmoja kaiken murroksen keskellä. Tsemppiä
Joo, en mää vaan tiedä, miten tän homman sais toimimaan. Meillä se tyyppi, jonka iltatoimet on joka ilta yhtä helvettiä on tosin vast 9 v, mutta homma tuntuu menevän aina vaan pahempaan suuntaan.
Täällä on sanottu, että pitäis antaa huomiota. Okei. Joo. Jos on vaikka yhdessä paistettu iltapalaksi lettuja (Joo, se on sokerihumalassa, sanoo täällä pian joku!) ja juteltu päivän tapahtumista ja sillä sinunaamalla, kun pitäis perseen nousta penkistä iltapesua kohti, alkaa se vastaan jankau. Ensin se suunnistaa tietokoneelle sillä aikaa kun isi vie nuorempaa pesulle. Sitten kun sen saa sieltä pois, niin unohtuu lukemaan sängylleen housut puoliksi riisuttuina. Ja kauhee huuto joka paikassa, että "Miks aina tarttee mennä nukkumaan?"
Tulkaa tänne te pitkäpinnaset huomiontantaja ja kaikkitietävät täydelliset mutsit ja laittakaa toi kaikkeavastustava ongelmitta nukkumaan. Mää voin tulla teille ihaileen teidän lapsukaisten sujuvaa arkea siksi aikaa. Nimen ja osoitteen saa varmaan huomenna sossuntädeiltä, jotka naapurit on hälyttäneet paikalle tämän iltaisen huudon jälkeen.
Jos teidän poikaa rasittaa noin kovasti se nukkumaanmenopakko, niin mitä jos antaisitte yhden poikkeusillan? Jolloin saisi mennä nukkumaan tasan niin myöhään kuin haluaa. Mutta aamulla olisi herättävä silti kouluun samaan aikaan kuin aina ennenkin jne.
Jospa poika tällä tavalla käytännön harjoituksen kautta huomaisi, että se seuraava päivä koulussa on yhtä kidutusta jos ei ole mennyt ajoissa nukkumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos teidän poikaa rasittaa noin kovasti se nukkumaanmenopakko, niin mitä jos antaisitte yhden poikkeusillan? Jolloin saisi mennä nukkumaan tasan niin myöhään kuin haluaa. Mutta aamulla olisi herättävä silti kouluun samaan aikaan kuin aina ennenkin jne.
Jospa poika tällä tavalla käytännön harjoituksen kautta huomaisi, että se seuraava päivä koulussa on yhtä kidutusta jos ei ole mennyt ajoissa nukkumaan.
Valitkaa vielä sellainen ilta, että seuraavana päivänä on aikainen herätys ja pitkä päivä koulussa, mieluiten vielä pojan mielestä tylsiä aineita. Illalla pomottakaa läksyjenteon kanssa ja mitä nyt muuta keksitte. Luulisi, että tuon koettuaan saattaisi mennä nukkumaan ihan ekasta kehotuksesta.
Jos taas lyhyemmillä unilla ei ole poikaan mitään kielteistä vaikutusta, niin voisitte harkita onko hänen nukkumaanmenoaikansa liian varhainen unen tarpeeseen nähden. Nuo ovat yksilöllisiä juttuja ja unen laatu voi kärsiä, jos joutuu väkisin menemään liian aikaisin nukkumaan.
Mutta anna neuvo siihenkin, kun se seuraamus tottelemattomuudesta on "ihan vitun sama, ei paljoa kiinnosta" tai "sä et mua määrää, mua ei kiinnosta sun sääntös".
-ap-
Eihän tuota hyväksytä. Yksikin tuollainen poikkipuolinen sana vanhemmille tai meidän ohjeisiin kohdistettuna, niin meillä tulee heti seuraamus, josta pidetään kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaan jokin perjantai, kun lauantaille on sovittu jokin kiva meno, johon aikainen lähtö. Aamulla vai yksi sanominen/hetätys lapselle ja jos ei toimi, niin jää kyydistä.
Edellisenä iltana on tietysti syytä sanoa, että lapsi on nykyään riittävän iso huolehtimaan itsensä illalla sänkyyn ja aamulla ulös itsenäisesti. Kiva meno riittävän lyhyt, jotta lapsen voi oikeasti jättää kotiin, jos/ kun ei saa itseään ylös/riittävän nopeasti valmiiksi.
löydy rangaistusta, joka ei 13-vuotiaaseen tehoaisi?
Puhelin pois käytöstä useammaksi päiväksi? Viikkoraha pois? Pyörä pois käytöstä?
Ei rangaistusta siitä, ettei tottele ja mene nukkumaan ajoissa - sen ootte itse aiheuttaneet - vaan siitä, että soittaa suutansa vanhemmalle päin naamaa.
Rupeaa kiinnostamaan kun perutaan joku kiva meno tai otetaan tosiaan puhelin pois. Tai viime kädessä lapsi saa maksaa omasta pussistaan äidille vitosen joka kerrasta kun aukoo päätänsä epäkunnoittavasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
joudutte joka ilta (?) puuttumaan fyysisesti noinkin vanhojen lasten tekemisiin, raahaamaan ja pakottamaan, on varmasti todella uuvuttavaa teille kaikille.
13-vuotias ei ole mikään kakara, vaan jo teini. Tuon ikäisten kanssa kurinpidon pitäisi olla muuta kuin fyysistä. Rangaistuksen saadessaan teini tietysti toteaa että "ei kiinnosta", mutta ei siihen tarvitse mitään vastata. Rangaistus silti pitää. Ehkä se kännykkä alkaa kiinnostamaan parin päivän kuluttua, tai mesettely tai netti tai tietokone tai tv tai omat rahat tai polkupyörä tai ulkona käyminen tai mikä ikinä.
Luovutatte liian helpolla jos jätätte rankaisemisen tuohon "ei kiinnosta" komenttiin. Kyllä meillä tuo tulee jo 9-vuotiaan suusta, tosin kyyneleet silmissä että tiedän kyllä että kiinnostaa. En siihen mitään vastaa jätän asian sikseen. Rangaistus puhuu puolestani, siksihän sen annankin kun lapsi EI SUOSTU yhteistyöhön, eikä kuuntele järkeä.
Täytyy myös hyväksyä se että lapset ja teinit tekevät virheitä, typeryyksiä eivätkä noudata antamianne ohjeita. Se on heidän päätettävissään. Te vanhemmat päätätte miten suhtaudutte tähän täysin normaaliin asiain tilaan (huudatteko naama punaisena, käyttekö käsiksi) sekä siitä millaisen rangaistuksen lapsi/nuori käytöksestään saa.
Loppupeleissä raahaamista ja pakkoa ette voi enää kauaa käyttää, eli se nyt pitää ainakin heti lopettaa. Menettätte nuoren kunnioituksen.
pidetty ihmisenä koko elämänsä, vauvasta lähtien, tuolta ap:n kertomalta vältytään.
NYT uusi asenne kehiin: Arvostusta, kehumista, yhdessä oloa. Pois jatkuva haukkuminen, syyllistäminen ja rangaistukset rangaistusten perään. Ette ole noilla keinoilla saanut kuin pahaa aikaan, nyt on aika muuttaa kurssia!
Ottakaa vastaan se apu mitä teille tarjotaan, menkää terapiaan koko perhe. Vielä on toivoa paremmasta ja muutoksesta!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teinit ovat persiistä.
Minä vien ne huoneeseensa ja alan puhumaan ja puhun ja puhun ja puhun. Nykyään ei tarvitse sanoa kuin: mennäänkö keskustelemaan, teini muuttuu kalmankalpeaksi ja ehkä jotain tapahtuu, tai sitten ei.
Provosointi on heidän työtään vielä aika monta vuotta, meillä se on ollut parhaimmillaan vuosista 11-18 samalla lapsella.
Jotain toimintaa voi myös saavuttaa halailemalla, juokse perässä ja uhkaa pussata teiniä.
Sano myös että voi taggaa faceen hänen lapsuudenkuviaan jos homma ei ala toimia.
Jotkut lapset on sellaisia, ettei heille auta sanoa, että mene iltapesulle, vaan sinne on mentävä heidän kanssaan, autettava pyjamaa ylle, pestävä hampaita jne. Eli annettava vähän ekstrahuomiota väsyneelle lapselle. Oletteko kokeilleet sitä, että et sano että nyt iltapsesulle, vaan vaan lähdet lapsen kanssa sinne pesulle, olet myönteinen, juttelet mukavia, silität hiuksia, kehut ja kyselet kuulumisia, mietitte yhdessä mitä luette iltasaduksi, jos lapsi on vielä siinä iässä. Ei meillä ainakaan lapset kiukuttele, jos heidät suorastaan hukuttaa myönteiseen huomioon ja hellyyteen iltatoimien yhteydessä, koska sitähän ne kiukuttelulla hakee.
Mulla on kohta 12 v. ADHD-poika, jolla on lisäksi dysfasia eli vaikeuksia ymmärtää käskyjä ja kieltä, eikä ole ikinä tarvinnut häntä viedä iltapesulla kädestä kiskoen ja naama karjuen, vaikka hänen käytöksensä onkin ollut aikoinaan samanlaista sisaruksen ärsyttämistä. Mieheni teki vuorotöitä, ja siinä nyt oli vaan selvittävä omista hommistaan.
Käytä mieluummin porkkanaa ja ohjausta, kuin tehotonta "menisitkö nyt"-käskytystä ja raivoamista. Mä yksinkertaisesti menin ja ohjasin, että nyt tulet mukaan ja pestään hampaat, ja sen jälkeen odotat, niin pesen pikkuveljen hampaat ja sitten luetaan yhdessä satu.
Muutenkin ilmoitan lapsille, että kello 21 loppuu tietokoneet ja tullaan iltapalalle, yhdessä koko perhe. Jos mies on töissä, niin menen lasten kanssa meidän sänkyyn pötköttämään ja kaikki luetaan jotain, sitten peittelen ne peteihinsä nukkumaan. Se melkein 12-veekin haluaa vielä, että äiti peittelee, vaikka vinoilenkin, että ootpas vauva...Huomiota ne sun muksut hakee!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi kielletään samasta asiasta 10 kertaa ilman rangaistusta ym.?
Jos vanhempienkin toiminta on tuollaista kuin AP kuvaa, niin ei ole mikään ihme että muksutkin käyttäytyy noin.
Laseten ja nuorten kasvatus on vaikea laji, mutta kyllä se kaikki lähtee vanhemmista liikkeelle...
Ón helppo antaa neuvoja, kun itsellä on pienet lapset tai vauva vaan.
Sitä ajattelee, että kun minä aikuisena kunnioitan ja rakastan ja kuuntelen lastani, niin teini-iässä lapseni ei intä vastaan, ei haistattele, ei uhmaa, ei ole hankala, vaan kaikki ikävät tilanteet selvitellään keskustelemalla.
Ehkä joillakin tällaisia lapsia on. Siellä kulman takana pusikoissa he kuitenkin ensikänninsä ja tupakkansa vetää kuten muutkin. Todettu on. Tai sitten ovat koulukisaajia.
On hankala laittaa poikki tilannetta, tai sopia uusista säännöistä, jos toista osapuolta ei kiinnosta ja se toinen osapuoli on kuitenkin jo 13 v ja siten pitäisi olla jo vähänkkin järkeä päässä.
Suosittelen kuitenkin keskustelua.
Napakasti, asiallisesti, tiukasti, lapselle voisi asettaa kysymyksiä: mitä mieltä hän itse ons iitä, onko iltatoimet ja illan kulku sellaista, mitä hän haluaa, eli haluaako hän oikeasti vedättää vanhempana hulluuden partaalle ja saada koko perheen riitelemään.
Kerrot, että sinä itse haluaisit olla jo vaihteeksi ihan ihminen..
Puhalla peli poikki omalta osaltasi. Älä mene mukaan. Jos ei nouse iltapalan jälkeen itse ylös ja vuoteeseen ym., anna olla. Jätä siihen. Siivoa pöytä,sammuta valot. Laita pienempi nukkumaan. Sano 7 vuotiaalle, että et jaksa enää isomman temppuilua, olkoot siellä, tehdään me tästä illasta kiva ja mennään riitelemättä iltatoimille.
Hyvä keino on myös tuo, että on itse pari yötä pois kotoa, joku muu hoitaa iltarutiinit.
on nyt viimeiset ajat koettaa muuttaa perheenne toimintatapoja. Vanhin lapsi alkaa olemaan siinä iässä, että peli on kohta menetetty. Itsetutkiskelua ja lusikka kauniiseen käteen: tarvitsette terapiaa koko perhe.
Nämä iltatoimet eivät ole ainoa ongelmanne, vaan yksi ilmenemismuoto isosta, isosta ongelmakimpusta. Eikö vaan?
Jäin vaan miettimään, että tarviiko niitä samaan aikaan laittaa, pienempi aikaisemmin ja isompi myöhemmin, helpottaisiko se? Jos venkoilun takana onkin jotain sellaista, ettei kukaan muukaan 13v mene nukkumaan 20.00?
Meillä 10v menee nukkumaan myöhemmin kuin 8v. Ei paljoa, mutta kumminkin. Ja toisaalta tietää, et jos ei arvosta samaansa etua (menee pelleilyksi) niin sit tulee kohdelluksi kuten pienemmät.
Jos ne saisi uuden äidin, elämä olisi parempi teille kaikille.