Lapseni kaveri löi lastani kepillä.

Ei väkivaltaisten lasten kanssa tarvitse leikkiä tietenkään.

Jos tuo satuttaminen ei tapahdu kovin usein niin en hyväksyisi ollenkaan tuollaista yhden jättämistä ulkopuolelle.

Voit myös itse keksustella tuon tytön kanssa siitä,että oma lapsesi pelkää kaverin häntä satuttavan. ja jos sellaista vielä sattuu niin kohta oma tyttösi ei halua enää ollenkaan leikkiä kaverinsa kanssa. On sen verran iso tyttö jo ,että varmasti ymmärtää puhetta.

Mielestäni tuollainen suoraan leikeistä tiputtaminen on tosi kurjaa.

kyllä sanonut tytölle jo aiemmin, että jos tuollaisia vielä tapahtuu, niin meidän pihalle ei ole enää mitään asiaa mutta ei ole näemmä mennyt perille...



/ap

Odotas kun selviää, että oma lapsesi on töpänny ja koko naapurusto panee teidän perheen banniin niin johan tuut ulvomaan, että kyllä lapset erehtyy ja miten kamalia noi muut voi olla..



Onneks tää oli feikkiprovotrolli!

Jos ei nyt tosiaan joka hetki ole mätkimässä, en menis vetään ihme johtopäätöksiä kierosta luonteesta ja hallitsemattomasta käytöksestä.

Tottakai kiellettyä ja puhuttelun paikka!

Lapsilla vaan sattuu sanat usein loppumaan ja sitten tulee tehtyä tuollaista.

Ainakin meillä nuo tytöt, oma ja hänen kaveri, saattavat juurikin noin toimia ja ihan varmasti hallitsevat sitten taas toisen kerran itsensä ihan ok.



En usko että kumpikaan on hirviö, yhtäkkiä vaan tilanteessa mätkitään ja toinen sitten toisella kertaa.

Puhuttu on yhdessä molemman kanssa ja silloin kadutaan ja ollaan niin anteeksianovia, mutta annas olla, seuraavan riidan tullessa, sama saattaa toistua. silloin on ihan turha tulla minulle valittamaan, sen ovat oppineet.

Kyllä ne tietää, että homma menee väärin ja toisiaan syyttävät tapahtuneesta, kuinkas muuten, silloin minä lähinnä olenkin vihainen, kun omaa virhettä ei tunnusteta.



Jos noin tapahtuu ihan tosi paljon, toki sitten otetaan aikalisä ja ollaan kaverista erossa jonkin aikaa.

EN minä ainakaan halua, että tyttöni tarvisi kestää MITÄÄN lyömistä kaverinsa taholta! Minä haluaisin katkaista jo kerrasta välit, mutta ehdottomasti sitten, jos tyttö itsekin haluaisi.



Häiriintynyt kakara... Ei normaali 7-vuotias tyttö huido kavereita. Pojilla hormonit menee vähän toisella tavalla, mutta ei suuttumisen yhteydessä ole enää normaalia hermostua tuolla tavoin tuossa iässä.



Poikki vaan välit. Voit sanoa sille äidille, että lapsensa on väkivaltainen ja et hyväksy mitään väkivaltaa, joten olet tyttösi puolella asiassa.

Jaa-a. Huligaanien äidit puolustelee?EN minä ainakaan halua, että tyttöni tarvisi kestää MITÄÄN lyömistä kaverinsa taholta! Minä haluaisin katkaista jo kerrasta välit, mutta ehdottomasti sitten, jos tyttö itsekin haluaisi.

Häiriintynyt kakara... Ei normaali 7-vuotias tyttö huido kavereita. Pojilla hormonit menee vähän toisella tavalla, mutta ei suuttumisen yhteydessä ole enää normaalia hermostua tuolla tavoin tuossa iässä.

Poikki vaan välit. Voit sanoa sille äidille, että lapsensa on väkivaltainen ja et hyväksy mitään väkivaltaa, joten olet tyttösi puolella asiassa.

Pojilla hormonit menee vähän toisella tavalla,

on outoa, että niin monen mielestä tollainen "mätkiminen" on ihan normaalia isommillakin lapsilla. Mulla on kaksi alakouluikäistä tyttöä eikä kummankaan kaveripiirissä ole tollainen ollut tapana kun "sanat loppuu".



Mäkään en katselisi tollaista hetkeäkään.

ellei kyse ole jatkuvasta aggressiivisuudesta. 7v on vielä hyvin pieni eikä aika kykene hallitsemaan tunteitaan - tähän vaikuttaa niin temperamentti kuin yksilölliset erotkin. On aika tietämätöntä leimata lapsi häiriköksi tai ongelmaiseksi.



Kenenkään ei tietenkään pidä alistua lyötäväksi ja tapahtuma pitää selvittää, mutta tytön eristäminen muista olisi aika aikamoista kiusaamista.

mun mielestä - vaikka tollasta ei lähipiirissä saati omassa perheessä olekaan - toi nyt menee vaan sen piikkiin, ettei tunne-elämä ole ihan niin valmis kuin muilla samanikäisillä ja temperamentti on aika tulinen.



En kyllä menis pudottamaan leikeistä pois sen takia. Ja kuka tietää, vaikka ap:n lapsi olisi härnännyt kun tietää, että toinen tulistuu helposti ja siitä tulee tupenrapinat. Lapset, varsinkin tytöt, osaavat olla todella juonikkaita. Myös ne teidän kultamuruset. Ja omani, vaikken sitä haluaisikaan myöntää.

Taidanpa tosiaan jutella sekä tytön että äitinsä kanssa.



Tilanne on jo muutenkin ollut tosiaan haastava, sillä muut lapset eivät tuon tytön kanssa juurikaan halua leikkiä vaan lähtevät hiljalleen pois kun tyttö tulee leikkiin mukaan. Omani on sitten jäänyt kahden tämän kanssa ja on usein jälkikäteen puhunut, kuinka harmitti kun muut lähtivät mutta ei toista kuitenkaan halunnut jättää yksin ja tietää, ettei se ole sopivaa.



Nyt sitten vaan taisi tulla tytölle itselleenkin ns. mitta täyteen kun koko ilta oli yhtä tuuppimista, tönimistä ja pisteeksi i:n päälle vielä tuo keppiepisodi (olin itse näköetäisyydellä koko ajan).

halutaan olla kahdestaan tai kolmestaan

mutta vain vuotta, kahta nuoremmat lapset reagoivat aika fyysisesti päiväkodissa, joten ihan täydellistä käytöstä en odottaisi 7-vuotiaaltakaan. Tietenkään kenenkään ei tarvitse leikkiä sellaisen kanssa, jota pelkää, ja tauko tekee varmasti hyvää, mutta johan on kumma, jos 7-vuotiaan saa lopullisesti eristää yhteisöstä, kun aikuiset rikoksentekijätkin selviävät aika usein yhdyskuntapalvelulla.



Itse toimisin siis näin. Antaisin tyttöni päättää, haluaako itse leikkiä tämän lyöjän kanssa, mutta jos paikalla on isompi porukka, ketään ei jätetä pois. Esim. pihaleikkeihin pitää ottaa kaikki mukaan mutta sitten pienempiin leikkeihin ei tarvitse, jos ne leikit leikitään selvästi syrjemmällä ja parin lapsen toimesta esim. kaksi tyttöä leikkii omaa juttuaan. Kahden kesken ei tarvitsisi leikkiä tämän tytön kanssa, jos ei kerran halua ole.



On selvää, että lyöjän täytyy oppia, että lyöminen ei kerta kaikkiaan kannata, mutta myös uhrin pitää oppia, että siitä ei voi rangaista ikuisesti. Bestis ei silti tarvitse olla.

mun mielestä - vaikka tollasta ei lähipiirissä saati omassa perheessä olekaan - toi nyt menee vaan sen piikkiin, ettei tunne-elämä ole ihan niin valmis kuin muilla samanikäisillä ja temperamentti on aika tulinen. En kyllä menis pudottamaan leikeistä pois sen takia. Ja kuka tietää, vaikka ap:n lapsi olisi härnännyt kun tietää, että toinen tulistuu helposti ja siitä tulee tupenrapinat. Lapset, varsinkin tytöt, osaavat olla todella juonikkaita. Myös ne teidän kultamuruset. Ja omani, vaikken sitä haluaisikaan myöntää.

Mun lapsi on syrjäytetty. Kaikki on sen syytä. Siihen saa kohdistaa vaikka mitä verbaalista väkivaltaa, ärsytystä ja loan heittoa ja kun sitten suuttuu, niin jo on mammat sormet ojossa.

Onneksi muutama fiksu lapsi ja suvaitsevainen vanhempikin asuu alueella ja toistaiseksi lapsella on vielä kavereita, joita ei ole ikinä huitaissut.

Mutta yksi viholilnen yhdistää enemmän kuin sata ystävää. Ihmetyttää katsella, kun meidän talon edessä hengaa näitä ei-kavereita - ikään kuin odottamassa, että saavat aloittaa lapseni härnäämisen. (Naapureissa ei siis ole näiden hengaajien ikäisiä lapsia, ei puistoa, ei mitään syytä kävellä edestakaisin tässä kohtaa...)

Jatkuvasti yhdessä ja kun ovat takapenkillä, heranen aika sitä nahistelua!!

Viimeksi vedin tien sivuun ja pidettiin tauko.

Tupa hiljeni.

Kun kysyin, että mitä ihmettä tuo tarkoittaa, selitys oli se, että tuntevat toisensa liian hyvin ja sitten menee välillä hermot.



Mietin siinä hetken ja sanoin, onko se sitten niin, että avioliitossakin aletaan nahistelemaan kun ollaan liian kauan yhdessä ja tytöt yhteen ääneen sanoivat, "Taitaa olla, vai mitä?"

silmään suksisauvalla. Meitä oli pihapiirissä aina pariton määrä tyttöjä. Kaksi ns. paremman perheen tyttöä lyöttäytyivät aina yhteen ja eristivät pois leikeistä.



Jos olivat kumpainenkin tahoillaan yksin, niin kyllä kelpasin kaveriksi mutta heti jos tuli kolmas siihen, niin alkoi silmitön härnääminen.



Kerran sitten yhden tällaisen kiusaamisepisodin jälkeen huitaisin yhtä tytöistä suksisauvalla silmään. Eihän se tietenkään silmään osunut mutta punainen naarmu jäi.



Tytöt menivät kertomaan äidilleen ja äiti tuli perässäni juttelemaan minun äitini kanssa.



Ei se sinunkaan tyttösi välttämättä mikään putipuhdas ole. Varmaan on kiusannut tyttöä niin, että tämä ei ole keksinyt enää muuta kuin huitaista kepillä.

ei kukaan hakkaa tai lyö. Vaikka toinen kuinka ärsyttäisi, ei toisella ole mitään oikeutta lyödä. Piste.

En kyllä menis pudottamaan leikeistä pois sen takia. Ja kuka tietää, vaikka ap:n lapsi olisi härnännyt kun tietää, että toinen tulistuu helposti ja siitä tulee tupenrapinat. Lapset, varsinkin tytöt, osaavat olla todella juonikkaita. Myös ne teidän kultamuruset. Ja omani, vaikken sitä haluaisikaan myöntää.

Mäkään en ymmärrä miksi näitä lyöjiä tai käsiksi käymistä puolustellaan, ei toiseen saa koskea vaikka tämä kuinka härnäisi. Varsinkin jos kyse isommista lapsista.

ei kukaan hakkaa tai lyö. Vaikka toinen kuinka ärsyttäisi, ei toisella ole mitään oikeutta lyödä. Piste.

En kyllä menis pudottamaan leikeistä pois sen takia. Ja kuka tietää, vaikka ap:n lapsi olisi härnännyt kun tietää, että toinen tulistuu helposti ja siitä tulee tupenrapinat. Lapset, varsinkin tytöt, osaavat olla todella juonikkaita. Myös ne teidän kultamuruset. Ja omani, vaikken sitä haluaisikaan myöntää.

Fyysiset jäljet voi joskus parantua, mutta nuo henkiset ei koskaan. Kaikista pahimpia oli lapsuudessani ne open lellikit, äitien kullanmurut, sosiaalisesti taitavat manipuloisijat, jotka kiusasivat ja ärsyttivät koko aika, silkasta kiusaamisen ilosta. Miksi lapsella on noin paha olla että pitää pahoinpidellä henkisesti toisia. Onko kotona kaikki hyvin? Ystäväni kertoi lapsestaan joka itkee joka päivä koulun jälkeen, kun sille piikitellään, kiusataan ja piruillaan. Opettajat ja vanhemmat laittavat lapsen sanomaan "anteeksi" ja sama meno jatkuu. Valehtelisin jos väittäisin etten ajatellut hetken aikaa ehdottaa, että lopettaisikos ne jos niitä pistäisi hieman nassuun. Itsellä se ainakin auttoi, 35v sitten...