Lapseni kaveri löi lastani kepillä.

Fyysiset jäljet voi joskus parantua, mutta nuo henkiset ei koskaan. Kaikista pahimpia oli lapsuudessani ne open lellikit, äitien kullanmurut, sosiaalisesti taitavat manipuloisijat, jotka kiusasivat ja ärsyttivät koko aika, silkasta kiusaamisen ilosta. Miksi lapsella on noin paha olla että pitää pahoinpidellä henkisesti toisia. Onko kotona kaikki hyvin? Ystäväni kertoi lapsestaan joka itkee joka päivä koulun jälkeen, kun sille piikitellään, kiusataan ja piruillaan. Opettajat ja vanhemmat laittavat lapsen sanomaan "anteeksi" ja sama meno jatkuu. Valehtelisin jos väittäisin etten ajatellut hetken aikaa ehdottaa, että lopettaisikos ne jos niitä pistäisi hieman nassuun. Itsellä se ainakin auttoi, 35v sitten...

Ei se välttämättä auta. Henkiseen väkivaltaan suhtaudutaan välinpitämättömästi koulussa ja syy tulee sille fyysisen väkivallan käyttäjälle. Ja sen jälkeen sitä saakin kiusata, kun se kerran lyö, sillä on varmaan kaikki asiat huonosti, niin sitä voi kiusata lisää ja lisää ja lisää ja lisää ja lisää

Pahoittaa jatkuvasti mielensä kun ei kelpaa mukaan leikkiin, häntä ei tulla koskaan hakemaan ulos, ei saa koskaan kavereita kylään jne. Hänen puheensä on ollut hiukan viivästynyt ja sanamuisti huono, lisäksi on äkkipikainen ja kovaääninen, joten mitä enemmän häntä ärsytetään sitä enemmän nämä piirteet näkyvät. Ei satuta, mutta on töninyt muutaman kerran ja siksi varmaan vanhemmat käskeneet pistää välit kokonaan poikki. Lapsella ei ole päiväkodin mukaan mitään poikkeavaa käytöstä tai ylivilkkautta, on vaan persoonaltaan pikainen.

Minä kävelen perässä ja yritän ohjata oikeaan käytökseen, mutta sitä enemmän lapsi näyttää erilaiselta kun muut ja antaa muille syyn käyttäytyä huonosti, kierre vaan syvenee. Muut saavat omilta vanhemmiltaan hyväksynnän syrjiä mutta meidän lapsi ei saa siitä pahastua. Itkettää ja surettaa, mutta ei voi mitään, itsehän olen lapseni tehnyt ja itse saan suruni kantaa. Lohduttaahan se vähän, jos pienen, alle kouluikäisen tytön syrjiminen ja mielen pahottaminen tuo iloa joillenkin (enpä olisi oikeasti luullut tälläisiä vanhempia olevan, mutta tuli sekin täällä todistettua).

ja pihasta (omakotitalo) saisi hyvin nopeasti käskyn poistua. Lyöminen ei ole normaalia ja hyväksyttävää käytöstä, vaikka sanat loppuisivat. Yhdenkään lapsen ei tarvitse altistua väkivallalle ja oppia olemaan uhri siksi, että palsta mammojen perheissä lyöminen on tapana.



Ilmoittaisin itse tuolle kaverille, että meille et tule etkä lapseni kanssa leiki, koska väkivaltaisten lasten paikka ei ole muiden seurassa vaan suljetulla osastolla.

Pahoittaa jatkuvasti mielensä kun ei kelpaa mukaan leikkiin, häntä ei tulla koskaan hakemaan ulos, ei saa koskaan kavereita kylään jne. Hänen puheensä on ollut hiukan viivästynyt ja sanamuisti huono, lisäksi on äkkipikainen ja kovaääninen, joten mitä enemmän häntä ärsytetään sitä enemmän nämä piirteet näkyvät. Ei satuta, mutta on töninyt muutaman kerran ja siksi varmaan vanhemmat käskeneet pistää välit kokonaan poikki. Lapsella ei ole päiväkodin mukaan mitään poikkeavaa käytöstä tai ylivilkkautta, on vaan persoonaltaan pikainen. Minä kävelen perässä ja yritän ohjata oikeaan käytökseen, mutta sitä enemmän lapsi näyttää erilaiselta kun muut ja antaa muille syyn käyttäytyä huonosti, kierre vaan syvenee. Muut saavat omilta vanhemmiltaan hyväksynnän syrjiä mutta meidän lapsi ei saa siitä pahastua. Itkettää ja surettaa, mutta ei voi mitään, itsehän olen lapseni tehnyt ja itse saan suruni kantaa. Lohduttaahan se vähän, jos pienen, alle kouluikäisen tytön syrjiminen ja mielen pahottaminen tuo iloa joillenkin (enpä olisi oikeasti luullut tälläisiä vanhempia olevan, mutta tuli sekin täällä todistettua).

sinun lapsesi saa töniä?

ap et mennyt jo aiemmin kyselemään lapsilta, että missä on vika, kun toinen tyttö tönii sun lastasi? Kerroit kuitenkin olleesi koko ajan näköetäisyydellä. Miksi yleensäkään ei toimita silloin kun asia huomataan ja yritetä puuttua ajoissa, vaan odotetaan aina, että pienet lapset itse osaavat hoitaa sellaiset ristiriidat, joita aikuisetkaan ei aina osaa hoitaa (vrt. työpaikkakiusaaminen jne) Ja sitten etsitään apua nimettömiltä keskustelupalstoilta. Niinpä neuvon, että nyt juttelemaan ko. lapsen äidin kanssa ja sitten voitte jutella vaikka yhdessä tyttöjenne kanssa.

Uskotko todella, että sitä sattuu ja se tuntee kauheasti kipua, jos joku vähän tönäsee. Karastuisi sunkin lapses.

Pojallani oli eka- ja tokaluokalla tällainen ystävä. Oleminen oli jatkuvaa nahistelua ja riitelyä.

Omani oli ja on nopeasti suuttuvaa lajiketta, ja kaveri käytti sitä hyväkseen: härnäsi tai jankutti jotain asiaa niin kauan, että sai oman lapseni parkumaan ja karjumaan ja suuttumaan ja itkemään.

Myös ns. positiivisessä olemisessa oli jatkuvaa nahistelua ja nujakointia.

Olemme nyt muuttaneet. Lapsi kaipaa toisinaan kinastelukaveriaan, kaveria, jonka kanssa saattoi heittäytyä nallepainiin ihan milloin vaan, tai suuttua tulisesti, mutta tiesi, että kaveruus jatkuu silti.

Jatkuvasti yhdessä ja kun ovat takapenkillä, heranen aika sitä nahistelua!!

Viimeksi vedin tien sivuun ja pidettiin tauko.

Tupa hiljeni.

Kun kysyin, että mitä ihmettä tuo tarkoittaa, selitys oli se, että tuntevat toisensa liian hyvin ja sitten menee välillä hermot.

Mietin siinä hetken ja sanoin, onko se sitten niin, että avioliitossakin aletaan nahistelemaan kun ollaan liian kauan yhdessä ja tytöt yhteen ääneen sanoivat, "Taitaa olla, vai mitä?"

Uskotko todella, että sitä sattuu ja se tuntee kauheasti kipua, jos joku vähän tönäsee. Karastuisi sunkin lapses.

koska tuo on kyseisen lapsen ihan normaali tapa "leikkiä". Oma lapseni on siihen jo tottunut eikä siitä enää välitä. Siksi säikähdinkin, kun tyttöni tuli itkien luokseni ja kertoi, mitä tapahtui ja näin jäljet - ihan pienistä kun ei hänkään enää välitä.

Ovat asuneet tässä vieressä siitä saakka, kun tyttö oli 2-vuotias ja tuota samaa se on ollut koko ajan. Äidin kanssa tästä on juteltu, tytölle on sanottu että moinen käytös ei meidän pihalla ole sallittua mutta ei auta.

/ap

ap et mennyt jo aiemmin kyselemään lapsilta, että missä on vika, kun toinen tyttö tönii sun lastasi? Kerroit kuitenkin olleesi koko ajan näköetäisyydellä.

kärsiä mitään fyysistä kipua tai henkistä, jos joku muu lapsi on häiriintynyt. Aivan käsittämätön vaatimuskin. Tyttöni luokalla on selvästi häiriintynyt tyttö ja sitten pitäisi kaveerata sen kanssa, kun sillä ei ole kaveria. Aha. Samainen tyttö nimittelee, itkettää ja tönii meidänkin tyttöä välillä. Pitäisi sitten vielä pakottaa kiltti ja arka tyttö tuollaisen pirun kaveriksi? Niin häijy kakara, ettei mitään rajaa ja sellainen heikompien sortaja, ja sitten vielä nyyhkyttää kaveripulaansa. Jos aloittaisi siitä, ettei pilkkaisi ja ivaisi muita. (on tosi verbaalinen) Varmaan on kaveripula, mutta mun tyttöni ei ainakaan tarvi olla lapsen kaveri, joka säännöllisesti kiusaa niin rajusti, että kotona itketään. Ja todellakin, omani on tosi kiltti/rauhallinen ja siksi kai hyvä uhri.

Uskotko todella, että sitä sattuu ja se tuntee kauheasti kipua, jos joku vähän tönäsee. Karastuisi sunkin lapses.

koska tuo on kyseisen lapsen ihan normaali tapa "leikkiä". Oma lapseni on siihen jo tottunut eikä siitä enää välitä. Siksi säikähdinkin, kun tyttöni tuli itkien luokseni ja kertoi, mitä tapahtui ja näin jäljet - ihan pienistä kun ei hänkään enää välitä. Ovat asuneet tässä vieressä siitä saakka, kun tyttö oli 2-vuotias ja tuota samaa se on ollut koko ajan. Äidin kanssa tästä on juteltu, tytölle on sanottu että moinen käytös ei meidän pihalla ole sallittua mutta ei auta. /ap

ap et mennyt jo aiemmin kyselemään lapsilta, että missä on vika, kun toinen tyttö tönii sun lastasi? Kerroit kuitenkin olleesi koko ajan näköetäisyydellä.

Pitänee opettaa oma 6v tyttö käyttämään puukkoa tms. asetta, jos äitien mielestä on ihan OK satuttaa toista. Parempi olla aseistettu, jos käydään käsiksi.

ei ole väkivaltaa? Eikä leikkisä tukistus, vaikka käteen jäisi tuppo hiuksia? Vähän voi läpsiä avokämmenellä kasvoihin ja vaikka kuristaa, koska tunteet ei oikein ole hallinnassa.



Ikinä en antaisi lapseni olla toisen lapsen kidutettavana. Ei tuon toisen lapsen käytös ole missään mittakaavassa eikä missään tilanteessa oikeutettua.



Eikä se lopu niin kauan kun äidit antavat lastensa olla purtasina, lyötävinä ja kiusattuina.

Jos se kerran pari tönivä onkin se hiljainen, joka ei pärjää sun henkistä väkivaltaa harjoittavalle lapselle. Sun ihanalle kullanmurulle, joka systemaattisesti lopettaa kaikki toisen ympärillä olevat kaverisuhteet uhkaamalla ja valehtelemalla muille perättömiä tästä (muutaman kerran eläessään) tönivästä lapsesta, mikä on sunkin silmissä hirviö (lapsi!).

kärsiä mitään fyysistä kipua tai henkistä, jos joku muu lapsi on häiriintynyt. Aivan käsittämätön vaatimuskin. Tyttöni luokalla on selvästi häiriintynyt tyttö ja sitten pitäisi kaveerata sen kanssa, kun sillä ei ole kaveria. Aha. Samainen tyttö nimittelee, itkettää ja tönii meidänkin tyttöä välillä. Pitäisi sitten vielä pakottaa kiltti ja arka tyttö tuollaisen pirun kaveriksi? Niin häijy kakara, ettei mitään rajaa ja sellainen heikompien sortaja, ja sitten vielä nyyhkyttää kaveripulaansa. Jos aloittaisi siitä, ettei pilkkaisi ja ivaisi muita. (on tosi verbaalinen) Varmaan on kaveripula, mutta mun tyttöni ei ainakaan tarvi olla lapsen kaveri, joka säännöllisesti kiusaa niin rajusti, että kotona itketään. Ja todellakin, omani on tosi kiltti/rauhallinen ja siksi kai hyvä uhri

Jos se kerran pari tönivä onkin se hiljainen, joka ei pärjää sun henkistä väkivaltaa harjoittavalle lapselle. Sun ihanalle kullanmurulle, joka systemaattisesti lopettaa kaikki toisen ympärillä olevat kaverisuhteet uhkaamalla ja valehtelemalla muille perättömiä tästä (muutaman kerran eläessään) tönivästä lapsesta, mikä on sunkin silmissä hirviö (lapsi!).

kärsiä mitään fyysistä kipua tai henkistä, jos joku muu lapsi on häiriintynyt. Aivan käsittämätön vaatimuskin. Tyttöni luokalla on selvästi häiriintynyt tyttö ja sitten pitäisi kaveerata sen kanssa, kun sillä ei ole kaveria. Aha. Samainen tyttö nimittelee, itkettää ja tönii meidänkin tyttöä välillä. Pitäisi sitten vielä pakottaa kiltti ja arka tyttö tuollaisen pirun kaveriksi? Niin häijy kakara, ettei mitään rajaa ja sellainen heikompien sortaja, ja sitten vielä nyyhkyttää kaveripulaansa. Jos aloittaisi siitä, ettei pilkkaisi ja ivaisi muita. (on tosi verbaalinen) Varmaan on kaveripula, mutta mun tyttöni ei ainakaan tarvi olla lapsen kaveri, joka säännöllisesti kiusaa niin rajusti, että kotona itketään. Ja todellakin, omani on tosi kiltti/rauhallinen ja siksi kai hyvä uhri

Miksi kaikki ihmissuhteet tällä palstalla on joko henkistä tai fyysistä väkivaltaa?

Joku suhteellisuuden taju!! Missä te olette kasvaneet? Jossain maalla navetan ja töllin välissä?

Pitänee opettaa oma 6v tyttö käyttämään puukkoa tms. asetta, jos äitien mielestä on ihan OK satuttaa toista. Parempi olla aseistettu, jos käydään käsiksi.

Ei teineistä, ei nuorista aikuisista, ei aikuisista, ei vanhuksista. Kyse on pienistä lapsista ja vasta opettelevat elämään tässä maailmassa ja tässä yhteiskunnassa.

Parempi jos vain lukisitte lasten kasvusta ja kehityksestä oikeaa tietoa, ettekä huutelisi täällä jotain vertauksia aikuisten väkivaltaisesta käytöksestä ja asestatte lapset puukoin, huh huh.

Lapsi kyllä oppii ajallaan jos häntä kasvatetaan.

Tässä ote MLL.n sivuilta:

Persoonallisuuden ja tunne-elämän kehitys



7-9 -vuotias:

Lapsen tunteet voivat ailahdella ja niitä on ajoittain vaikea hallita. Pelästyminen saa lapsen ehkä itkemään, pettyminen paiskomaan tai potkimaan ja suuttuminen tappelemaan. Tunteet ovat sallittuja, mutta toisten ihmisten ja tavaroiden vahingoittaminen ei ole. Vanhempi voi auttaa lasta tunnistamaan erilaisia tunteita mm. sanoittamalla niitä: ”Sinä taidat olla tosi pettynyt.”

esim. tuo minun oma mussukkani ei todellakaan nahistele kuin tuon yhden tytön kanssa. Miksi se on niin?

Vastapeluri on samanlainen?

Ei muiden kanssa tule tuuppimista ja tönimistä, tuo toinen antaa samlla mitalla takaisin!!