Perheet joissa omat rahat, mitä teette jos tulee lapsia??

Täällä kaikki sanoo ettei yhteiseltä tililtä voi ostaa oman mielen mukaan tai turhuuksia. Voi kuulkaa, hyvin on onnistunut, että yhteiseltä tililtä kumpikin ostelee vaikka mitä. Koskaan emme ole riidelleet rahasta.



Suhtaudun rahaan aika liberaalisti ja niin miehenikin. Kuitenkin tällä konstilla meille on kertynyt ihan suurehko maallinen omaisuus tuhlailun lisäksi. Ei meistä kumpikaan ihmettele jos toinen ostaa jotain.



Voimme myös ihan hyvin tarjota jollekin ruuat yms tai maksaa lapsiemme ystävien kuluja, ei aiheuta mitään. Minä hoidan juoksevat pankkiasiat ja laitan rahat säästötilille sekä teen tileilta ylimääräiset lainan lyhennykset.



Luen tällaisia ketjuja suurella mielenkiinnolla, kun näistä tajuan millaisia nihilistejä ihmiset rahan suhteen ovat. Olen joka kerta yhtä hämmästynyt, kummallista osa-optimointia perheen sisällä.

On kanssa tää omat rahat -kuvio. Mies selvästi hyvätuloisemoi. Nainen vastuussa lapsista ja kotitalousmenoista sekä tietenkin 50 % asumisesta. Miehelle jäädä monta tonnia kuussa säästöön.



Mies reissaa yksin ympäri maailmaa kun lapset sinnittelee äitinsä rahoilla. Yhtenä vuotena lapsi sai syntyärilahjaksi jonkun lasten kirjakerhon tilaajalahjan kun äiti oli hankkinut riittävän monta uutta jäsentä. Toki me kaikki naapurit liityttiin, koska äiti sinnitteli urheasti. Sääliksi tietenkin käy.



Tokihan on ihan vallankäyttöä.

Voi kai sitä sopia yhdessä, mitä kukin mahdollisesti maksaa? Meillä mä maksan lainanlyhennyksen ja mies kaiken muun sekä lisäksi mulle kuukausirahaa 250 euroa... tai tasinkoa tai mitä lie nyt onkaan. Mun tilille tulee lapsilisät. Mies ostaa lapsille tarvittavat jutut, eli turvaistuimet, kalliimmat vaatteet ja mitä nyt tartteekaan... Maksaa minunkin autoni huollot, vakuutukset, katsastukset ja kaikki.



Ja hoitovapaalla ollessani maksanut tietty tarpeen mukaan lainoja sun muita. Kyllä mulle on aina sen verran omaan käyttöön jäänyt, että tänä kesänäkin olen käynyt festareilla, tanssilavoilla ja Pietarissa. Lisäksi sitten vielä perheen yhteinen Viron reissu ja pienempiä kotimaan juttuja. En mä koe eläväni mitenkään puutteessa hoitovapaallakaan... Niin, ja lapset ovat 4- ja 2-vuotiaat, ja kotona on hoidettu...

On kanssa tää omat rahat -kuvio. Mies selvästi hyvätuloisemoi. Nainen vastuussa lapsista ja kotitalousmenoista sekä tietenkin 50 % asumisesta. Miehelle jäädä monta tonnia kuussa säästöön.

Mies reissaa yksin ympäri maailmaa kun lapset sinnittelee äitinsä rahoilla. Yhtenä vuotena lapsi sai syntyärilahjaksi jonkun lasten kirjakerhon tilaajalahjan kun äiti oli hankkinut riittävän monta uutta jäsentä. Toki me kaikki naapurit liityttiin, koska äiti sinnitteli urheasti. Sääliksi tietenkin käy.

Tokihan on ihan vallankäyttöä.

Onko tällainen edes perhe, onko siis kyseessä että nainen on halunnut lapsia ja mies ei ja sitten on muodostunut tällainen sairas kuvio ? Miten tällaisia miehiä voi olla ? Eivätkö he muka näe tilannetta, jonka aiheuttavat ?

Joillekin tuntuu olevan NIIN vaikeaa ymmärtää, että laskujen ja raha-asioiden hoitoon ei tarvita yhteistä tiliä vaan yhteisiä päätöksiä. Kun olin kotona lasten kanssa, mies maksoi laskut ja menot omalta tililtään, kun mulla ei ollut rahaa. Ei sitten mitään ongelmia.

Jos rahat on erikseen jää toiselle velkaa, jos hän maksaa jotain sinun juttuja.

automaattisesti tarkoita että menot jaetaan puoliksi. Meillä on omat rahat mutta minä toki maksan enemmän menoja koska tuloni ovat isommat. Mies ei jää minulle silti velkaa :D meillä on sovittu näin. Silti rahani ovat omiani. Kun olin hoitovapaalla mies maksoi enemmän menoja mutta en minäkään siitä velkaa jäänyt. Me kuitenkin pyrimme yhteiseen hyvään omine rahoinemme.

Molemmilla omat tilit, omat rahat. Kun olin vielä töissä puolitimme lapseen liityvien hankintojen kulut. Hoitovapaalla ollessa maksetaan yhä yhdessä lapseen liittyvät menot, plus puoliso kompensoi minun tulonmenetystäni. Eli jos tuloni laskevat tonnilla kuussa, mies maksaa 500 euroa enemmän menoja. Ei kaikki tietenkään niin ylettömän tarkkaa ole. Mutta omat harrastuksensa ja muut tuhlauksensa kumpikin maksaa itse, ei sitten tarvitse kiristellä hampaita jos toiselta karkaa mopedi käsistä jonkun turhaketuhlauksen kanssa.

Mielestäni on reilua, että jos toinen on opiskellut pitkään tai tekee kauheasti töitä ja näin ollen ansaitsee paremmin kuin toinen, niin saa myös nauttia suuremmista tuloistaan esim. kalliimpiin harrastuksiin.. Ja näin ollen perheen sisäiset tuloerot ovat ok. Ne ovat niitä henkilökohtaisia valintoja. (Täällä kun henkilökohtaset valinnat tuntuu olevan niitä että etsitään mahdollisimman rikas mies joka velvoitetaan avioliiton nojalla kustantamaan toisen kotoilu..)

Meillä toimii loistavasti se, että on yksi yhetinen tili, jonne kumpikin maksaa noin 90% tuloistaan ja sieltä hoidetaan perheen menot. Omilla rahoilla rahoitetaan omat harrastukset/ ostokset/ eläkesäästöt jne.



Mutta en ymmärrä ollenkaan miksi kaikki kulut pitäisi maksaa 50-50 periaatteella mikäli toisen puolison tulot ovat huomattavasti pienemmät kuin toisella. Kaikista töistä Suomessa ei makseta yhtä paljon ja esim. sairaanhoitajia/lastenhoitajia jne. pienipalkkaisia ihmisiä tarvitaan; ei kaikki voi kouluttautua johtajiksi kun ei niitä johtajan paikkoja vaan ole.

ennen lasta maksoimme asumiskulut ja ruoat puoliksi ja yhteiset laskut oli jaettu maksettaviksi about tasan.



Kun olin vanhempainvapaalla, jatkoimme samaa järjestelyä + minä sain lapsilisän.



Kun jäin hoitovapaalle, mies maksoi kaikki asumiskulut ja suuremman osan ruokalaskusta.



Kun mies jäi hoitovapaalle, minä maksoin kaikki asumiskulut ja vastaavasti suuremman osan ruokalaskusta.



Lapsi hoidettiin 3-vuotiaaksi kotona.



Lapsilisä on kyllä koko ajan tullut minun tililleni, kun emme ole jaksaneet sitä vaihtaa, mikä on hieman epäreilua.

että meillä on aina ollut suurin piirtein sama palkka.

ennen lasta maksoimme asumiskulut ja ruoat puoliksi ja yhteiset laskut oli jaettu maksettaviksi about tasan.

Kun olin vanhempainvapaalla, jatkoimme samaa järjestelyä + minä sain lapsilisän.

Kun jäin hoitovapaalle, mies maksoi kaikki asumiskulut ja suuremman osan ruokalaskusta.

Kun mies jäi hoitovapaalle, minä maksoin kaikki asumiskulut ja vastaavasti suuremman osan ruokalaskusta.

Lapsi hoidettiin 3-vuotiaaksi kotona.

Lapsilisä on kyllä koko ajan tullut minun tililleni, kun emme ole jaksaneet sitä vaihtaa, mikä on hieman epäreilua.

olin yht. n. 6 vuotta kotona äitiyslomalla ja hoitovapailla, ja koko ajan oli omat tilit ja maksettiin menot suunnilleen 50/50. Äitiyspäiväraha oli ihan kohtuullinen, tein muutaman tunnin töitä viikossa hoitovapaalla, minulla oli ja on säästöjä.



En halunnut mitään tasinkoja vaikka tulot hieman tippuivatkin, koska minulla oli rahaa. Eikös tämäkin todista että omista tileistä huolimatta voi olla epäitsekäs? Käytin niitä OMIA rahojani perheen hyväksi. Ja mies puolestaa kyseli aina välillä että onko mulla varmasti rahaa, ja olisi antanut jos vaan olisin tarvinnut. Jos olisin ollut PA, mies olisi ANTANUT rahaa eikä lainannut. Tämä koska minulla on ihana mies.



Jos menee avioon sellaisen paskiaisen kanssa jolle on ok että itse syö sisäfilettä ja toinen puuroa, on ainoa syy tilanteeseen huono puoliso eikä taloudenpito.

että lasten kulut on äidin kuluja? Mitä helvettiä, eikö se mies olekaan elatusvelvollinen lapsistaan?



Meillä on omat tilit, mutta yhteiset menot puoliksi, sisältää lapset. Kaupassa käydään vuoroviikoin. Minä olen muutaman satasen isompituloinen. Tällä hetkellä mies on vuorotteluvapaalla, ja en lyö hänelle joka laskua tiskiin tyyliin että "maksa puolet". Samalla lailla se meni, kun olin itse hoitovapaalla ja vuorotteluvapaalla. Eikä joka kaffella ja pitsalla käyntiä pistetä tyyliin puoliksi, vaan se maksaa joka ekana ehtii...Terveen maalaisjärjen käyttöä on se, että eletään tilanteen mukaan.



Itsekäs paskapää on se, joka heikompaa rahasta rokottaa. Vaikka meillä on omat tilit, ei meillä ole eri elintaso.

Meillä on itsestään selvää, että ei ole mitään minä + sinä + lapset vaan perhe = 1. Kaikki tulot ja menot ovat yhteisiä aikuisten kesken. Lapsille iän mukaan sitten oppia rahankäytöstä jne.

Tosin ei yhteinen tili ja jakaminen onnistu ilman rakkautta ja keskinäistä luottamusta.

Kyselit, että miten puolisot voi olla toisilleen velkaa. Meillä oikein hyvin, esim. näin:

Meillä on miehen kanssa saman suuruinen palkka, mutta mieheni käsissä raha pysyy paljon huonommin kuin minun. Minulta jäi ennen lapsia siis usein rahaa säästöön, enkä tosiaan halunnut sitä rahaa antaa mieheni tuhlattavaksi. Yhteisistä menoista ei tarvitse riidellä, niitä varten on yhteinen tili, jonne molemmat laittaa yhtä suuren osan (nyt kun mies on hoitovapaalla, niin minä tietty laitan aika paljon enemmän). Mutta esim. kun aikanaan tarvittiin uusi auto, oli minulla siihen rahat. Koska mies ajaa enemmän kuin minä, oli järkevää, että auto hankitaan puoliksi. Miehellä ei kuitenkaan sillä hetkellä ollut rahaa auton ostoon, joten minä maksoin auton ja mies lyhensi sitten velkaa minulle. Huomattavasti järkevämpää miehelle, kuin hakea summa pankista. Korkoa lainasta en ottanut. ;)

Mies haluaisi yhteisen tilin, minä pitää ne erillään. Syynä yksinkertaisesti miehen huono rahankäyttö.

OIkeastaan muuta vaihtoehtoa ei ole. Itse olen yhteisten rahojen kannattaja, mutta sinun sijassasi toimisin juuri noin eli rahat erilleen. Pidä tässä asiassa pintasi!

Jos maksaa puolet, ei minusta kanna rahallista vastuuta yksin.

sen taloudellisen vastuun yksin. Jos et tuota ymmärrä, niin ei ihme, ettet osaa pitää asiassa puoliasi.

Meillä on itsestään selvää, että ei ole mitään minä + sinä + lapset vaan perhe = 1. Kaikki tulot ja menot ovat yhteisiä aikuisten kesken. Lapsille iän mukaan sitten oppia rahankäytöstä jne.



Tosin ei yhteinen tili ja jakaminen onnistu ilman rakkautta ja keskinäistä luottamusta.

heti kun nykinen suhde alkoi liikkua siihen suuntaan että tästä jotain tulee, varmistin että kummankin rahat pysyy sillä tavalla omina, että yhteisiä juttuja kun hankitaan niin ei ole väliä kuka maksaa, mutta ne itselle hankitut omat jutut lähtee omalta henkilökohtaiselta tililtä.



Miksikö? Ex-vaimo, joka oli taloudellisesti selvästi heikompi osapuoli, vei yhteiseltä tililtä parin vuoden aikana n. 25 000 euroa kenkiin, käsilaukkuihin, manikyyreihin ja pedikyyreihin, joista nyt ei hirveästi perheelle ollut mitään hyötyä.



Sitä en enää halua, koska se yhteinen tili oli sitä varten, että perheen jutut kuten ruoka, vuokra, laskut, yms. saadaan sieltä maksaa ilman että tulee riitaa siitä, kenen rahoista ne nyt menee. Eikä jäänyt ihan sellaista kuvaa tosta.

Kun olin kotiäiti, minun rahat oli minun ja lasten tarpeisiin, miehen rahat miehen tarpeisiin. Sain vuosia sen minimin kotihoidontuen ja tilanne meni niin tiukalle, että kun piti ostaa ruokaa, lapsille vaatteita ja tietysti maksoin omat kuluni, ei sitten raskinut lasten kanssa käydä missään. Kovin piti senttejä ja euroja venyttää. Mies taas osteli itselleen vaikka mitä... Vieläkin olen katkera, en siitä että en itselle saanut mitään, vaan että minun rahattomuuden vuoksi, lasten liikut oli kiinni. Ei harrastuksia, ei lomareissuja, ei mitään, vaikka miehellä olisi varaa ollutkin.

MIKSI SUOSTUIT TUOLLAISEEN KOHTELUUN?!!?!??! Siis meilläkin on omat rahat ja omat tilit, mutta kumpikin maksaa osuutensa menoista (ei siis mitenkään tarkkaan ole laskettu vaan n. about) ja loput jää sitten omaan käyttöön käytettäväksi kuten parhaaksi näkee.. EN ikinä suostuisi tuohon sinun tilanteeseesi, enkä kyllä ymmärrä miten kukaan suostuu.. Ja mikä paskiainen ei huolehdi lapsistaan niin että heillä olisi mahdollisuus normaaliin elämään ja huvituksiin kun kerran olisi varaa ne maksaa??!?!?

Jos maksaa puolet, ei minusta kanna rahallista vastuuta yksin.

sen taloudellisen vastuun yksin. Jos et tuota ymmärrä, niin ei ihme, ettet osaa pitää asiassa puoliasi.

Jos minä maksan 50 % ja mies maksaa 50 % niin miten minä muka silloin kannan yksin taloudellisen vastuun?

Silloin minä hoidan lapset, kuten ihan itse haluan ja kannan vastuun ja seuraukset tästä päätöksestä. Mies maksaa 50% kuluista, vaikka ei aiheuta niistä kuin ehkä noin 25% eli maksaa selkeästi enemmän kuin yksin kuluttaisi. Minä puolestani maksan oman osuuteni ja saan tehdä sitä, mitä eniten haluan eli olla lasten kanssa kotona. Rahani riittävät silti vallan mainiosti harrastuksiin, shoppailuun, matkustelemiseen jne.

En oikeasti ymmärrä, miten kantaisin yksin taloudellisen vastuun lapsista, jos mies maksaa 50% kuluista eikä suinkaan elatusmaksujen muutamaa satasta.

Asumiskulut ja isommat hankinnat maksetaan puoliksi. Loput kulut (esim. ruoat ja lapsen kulut) maksaa se, jonka tilillä on rahaa.



Nyt kun olen hoitovapaalla, niin mä maksan sen, mitä pystyn ja mies maksaa loput.



Me ei haluta yhteistä tiliä vaan tämä käytäntö sopii meille.

ihmeelliset rahankäyttötavat joillakuilla...kuulostaa tosi pihiltä laskeskella perheen menoja puoliksi. Minusta perhe on ykis yksikkö, jonka eteen molemmat vanhemmat antaa niin paljon omaa panostaan ,kun kykenee, eikä sitä lasketa rahassa. Tämä siis tarkoittaa sitä, että jossain tilanteessa toinen tienaa vähämmän ja toinen hoitaa vaikka kotona niitä lapsia....mutta koko perheen kannalta sillä ei merkitystä muuta kuin sillä tasolla että niiden yhdessä saatujen tulojen tulisi riittää koko perheen menoihin/juttuihin.



vaikka mun tulot on suuremmat kuin miehen, niin ei se työ ole yhtään sen vähempiarvoista...tai minun tarvitse omia joitain rahoja itselleni sen takia..