Perheet joissa omat rahat, mitä teette jos tulee lapsia??

Jos maksaa puolet, ei minusta kanna rahallista vastuuta yksin.

sen taloudellisen vastuun yksin. Jos et tuota ymmärrä, niin ei ihme, ettet osaa pitää asiassa puoliasi.

Jos minä maksan 50 % ja mies maksaa 50 % niin miten minä muka silloin kannan yksin taloudellisen vastuun?

Silloin minä hoidan lapset, kuten ihan itse haluan ja kannan vastuun ja seuraukset tästä päätöksestä. Mies maksaa 50% kuluista, vaikka ei aiheuta niistä kuin ehkä noin 25% eli maksaa selkeästi enemmän kuin yksin kuluttaisi. Minä puolestani maksan oman osuuteni ja saan tehdä sitä, mitä eniten haluan eli olla lasten kanssa kotona. Rahani riittävät silti vallan mainiosti harrastuksiin, shoppailuun, matkustelemiseen jne.

En oikeasti ymmärrä, miten kantaisin yksin taloudellisen vastuun lapsista, jos mies maksaa 50% kuluista eikä suinkaan elatusmaksujen muutamaa satasta.

Valtaosalla hoitovapaalla olevista tulot romahtavat melkoisen minimaalisiksi. Jos sinulla riittää rahaa edelleen shoppailuun ja matkusteluun, niin varmasti ymmärrät, että se ei ole tilanne yleensä hoitovapaalaisilla eikä nyt puhuta sinun´poikkeuksellisesta tilanteestasi .

Mutta sinä halusitkin vain päteä tuloillasi etkä keskustella oikeasta epätasa-arvosta.

mutta meillä oli tuolloin vielä yhteiset rahat. Periaate oli kuitenkin, että yhteiset hankinnat maksetaan puoliksi, mukaanlukien lapsen hankinnasta aiheutuvat kulut. Lapsen hankinnasta aiheutuvat tulonmenetykset ovat yhtä lailla yhteisiä, kuin vaikka vaippapaketin ostaminen. Joten laskimme paljonko lapsen hoitamisen vuoksi toinen (tässä tapauksessa minä) menettää tuloja ja mies siirsi vastaavan summan tililleni siten, että tulonmenetys tuli puolitettua. Niin tarkoiksi emme jaksaneet alkaa, että esim. eläketulokertymäni alentumista olisimme laskeneet ja korvanneet, vaikka oikeasti olisihan sekin pitänyt huomioida lapsesta aiheutuvana kuluna.



Sittemmin olemme siirtyneet kokonaan yhteisiin käyttörahoihin.



Sittemmin

Kysyit miten meillä toimitaan jos toinen haluaa ostaa tarjousjauhelihaa ja toinen kalliimpaa...sitten tehdään niin, ostetaan molempia. Kaupassa molemmat valitsee itseään miellyttäviä asioita ja yhdessä katsotaan että lapsille tulee myös ruokaa. Toisena päivänä tehdään tarjouslihasta ja toisena kalliimmasta. Yhdessä neuvotellaan molemmille mieluiset isommat ostokset, kuten huonekalut, asunnon hankinta, lasten isommat ostokset yms. Ja näistä siis aina jaetaan kulut puoliksi.

mutta meillä oli tuolloin vielä yhteiset rahat.

Piti siis olla, meillä EI ollut tuolloin vielä yhteiset rahat.

t. 46

Onko jollain niin huono suhde, ettei kyetä yhteistiliin ja luottamukseen? Kaikki rahat samaan, niistä maksetaan kaikki pakolliset menot. Jos jää yli niin sovitusti vaikka säästötilille 100e/kk perheen lomamatkaa varten ja lopuilla saa aikuiset tehdä mitä lystää. Se kyllä edellyttää sitten hyvää parisuhdetta, jossa ei ole yhtä tai kahta itsekästä paskiaista vaan 2 vastuullista rahankäyttäjää, joille turhuuden shoppailu ei kuulu harrastuksiin. Lisäksi pitää olla avoimet keskusteluvälit, joissa voidaan sopia esim isommista hankinnoista yhdessä eikä kukaan kyylää jos sortuu joskus alesta ostamaan 10e paidan :)

kulut puoliksi. Heillä kolme lasta ja lasten ruokakulut lasketaan jo pöydässä puoliksi, yhteen laskuun niitä ei voi pistää ja toinen kaivaisi kuvetta myöhemmin vaan tarjoilijalta pyydetää lasten kulut puoliksi. Ihan helevetin noloa käydä ulkona syömässä noiden kanssa :D

Onko jollain niin huono suhde, ettei kyetä yhteistiliin ja luottamukseen? Kaikki rahat samaan, niistä maksetaan kaikki pakolliset menot. Jos jää yli niin sovitusti vaikka säästötilille 100e/kk perheen lomamatkaa varten ja lopuilla saa aikuiset tehdä mitä lystää. Se kyllä edellyttää sitten hyvää parisuhdetta, jossa ei ole yhtä tai kahta itsekästä paskiaista vaan 2 vastuullista rahankäyttäjää, joille turhuuden shoppailu ei kuulu harrastuksiin. Lisäksi pitää olla avoimet keskusteluvälit, joissa voidaan sopia esim isommista hankinnoista yhdessä eikä kukaan kyylää jos sortuu joskus alesta ostamaan 10e paidan :)

mutta ei meillä mitään lasketa. Kulut ja menot jaetaan mutta ei me mitään lasketa. Isot laskut esim. sähkö/vakuutus tms. maksetaan vaikka vuorotellen, kaupassa käydään yhdessä, jolloin ostokset laitetaan about puoliksi, täydennys reissulla käy kumpi kerkee. Huvituksissa maksaa kumpi maksaa jne.. ei me mitään ikinä lasketa..

Mutta molemmilla on omat intohimonsa, miehellä se on vanhat jenkkiautot, minulla shoppailu ja sisustaminen, joten siksi on omat rahat että ne voi käyttää ihan juuri niinkuin huvittaa, eikä tartte ostaa mitään 10€ alepaitaa, eikä neuvotella isommista ostoksista, koska omia rahojamme käytämme. Molemmat olemme myös sitä mieltä, että emme "kehtaisi" käyttää yhteisiä rahojamme omiin ostoskiimme/huvituksiimme/harrastuksiimme, jos meillä olisi yhteiset rahat. Asialla ei ole MITÄÄN tekemistä parisuhteen huonouden tai luottamuksen puutteen kanssa, vaan ihan järkisyyt ovat siinä taustalla. Oletko niin yksinkertainen ettet voi tajuta ettei teidän yhteiset rahanne ole mikään ainoa oikea tapa toimia??

Ihmisillä joilla on omat rahat, on yleensä älyä sopeutua muuttuvaan tilanteeseen. Jos toinen hoitaa kotona lapsia, sairastuu tai jää työttömäksi, niin se toinen maksaa enemmän. Ja muutenkin omat tilit perheissä ne menot on yleensä jaettu TULOJEN suhteen, ei 50-50% periaatteella. Jos toinen tienaa nettona 4000€ ja toinen nettona 2000€ kuussa, niin yhteisiä menoja maksetaan n. 2/3 ja 1/3 osa suhteessa.

Mitään euroja ei kukaan laske, vaan homma menee suunnilleen pohjalta. Toinen voi esim. kokonaan vastata ruokamenoista ja lasten kuluista, ja toinen sitten huolehtii lainan lyhennyksen. Ja jos toisella alkaa olla tili tyhjissä kun on lapsille ostanut talvihaalarit, kengät ja maksanut ison sähkölaskun, niin sitten se toinen antaa vähän rahaa.

Mutta miksi sen pitää olla noin monimutkaista?

Mikä itseisarvo noissa omissa tileissä piilee?

Onko jollain niin huono suhde, ettei kyetä yhteistiliin ja luottamukseen? Kaikki rahat samaan, niistä maksetaan kaikki pakolliset menot. Jos jää yli niin sovitusti vaikka säästötilille 100e/kk perheen lomamatkaa varten ja lopuilla saa aikuiset tehdä mitä lystää. Se kyllä edellyttää sitten hyvää parisuhdetta, jossa ei ole yhtä tai kahta itsekästä paskiaista vaan 2 vastuullista rahankäyttäjää, joille turhuuden shoppailu ei kuulu harrastuksiin. Lisäksi pitää olla avoimet keskusteluvälit, joissa voidaan sopia esim isommista hankinnoista yhdessä eikä kukaan kyylää jos sortuu joskus alesta ostamaan 10e paidan :)

Eikä todellakaan koko ajan lasketa. Homma toimii loistavasti, kun kirjataan exceliin kaikki yhteiset menot sen mukaan, kumpi on ne maksanut ja tasataan kuukauden loputtua.

Mulla on hieman miestä isompi palkka, mutta niin ovat menotkin. Olen aika kova shoppailemaan. Jos rahat olisivat yhteiset, tuntisin varmaan huonoa omaatuntoa.

Äitiyspäivärahani on n. 3.500 eur/kk (brutto), joten en nähnyt mitään syytä, miksi miehen olisi tarvinnut silloin maksaa tuota puolikasta enemmän yhteisistä menoista. Hillitsin vain omaa kulutustani. Muutaman kuukauden hoitovapailla mies toki sitten maksoi isomman osan yhteisistä menoista.

Ja lapset menivät hoitoon 1,5 vuoden ikäisinä siksi, että minä halusin takaisin töihin. En rahan, vaan itse työn takia.

Eikä ole tullut mieleen niistä luopua. Meillä on myös yhteinen tili, minne laitamme molemmat rahaa. Kun minä olin hoitovapaalla, mies täytti sitä yksin.

3 lasta. Mies antaa mulle joka kuukausi tietyn summan rahaa, jonka olemme yhdessä sopineet ja minä hoidan lasten menot ja ruokaostokset. Hyvin yksinkertaista. Olen siis lasten kanssa kotona hoitovapaalla.

Mitä olen seurannut tuttavaperheitä, niin on niissä kyllä ihan pokkana viety pieniäkin hoitoon. Toki ymmärrän, että nainenkin tarvitsee silloin rahaa, jos mies on hirveä nihlisti. Tai sitten toisinpäin. No, ne pienet ovat usein päiväkodissa jopa 8-9h päivä ja sen kyllä huomaa :(

Yhteinen talous on järkevää, jos on yhteisiä lapsia.

Mitäs sitten, jos toinen sairastuu ja rahat erikseen? Jotenkin yököttävän itsekästä toi rahan palvominen.

Vai jäitkö miehelle velkaa? Niinhä siinä usein sitten käy, jos rahat erikseen. Ja toisella tulot laskee.

Ihan hyvin pärjättiin mun kotiäitivuosinakin, vaikka meillä on vain omat tilit ja omat rahat. Ikimaailmassa en suostuisi yhteiseen tiliin ja yhteisiin rahoihin. Kumpikin on maksanut yhteisiä menoja, vaikka mun tulot oli pienehköt kotiäitivuosina. Mies ei laittanut mulle koskaan mitään käyttörahaa ja musta se olisi ollut nöyryyttävääkin. Jos olisin halunnut enemmän rahaa, olisin mennyt töihin.

Hoitovapaa on poikkeus tila, maksan sen mitä pystyn, mies loput. Haluan ehdottomasti että minulla on mahdollisuus käyttää omia rahojani miten haluan, ilman että joudun kysymään toiselta lupaa tai kuuntelemaan valitusta miten olen ostellut miehen rahoilla jotain.



Meillä on sukulaisissa ja kaveriperheissä lähes kaikilla omat rahat ja ne joilla ei ole, ovat eronneet rahariitojen vuoksi. Tämän(kin) vuoksi meille oli selvä että omat rahat, sen minkä tienaa saa myöskin käyttää miten lustää.

talouden menot yksin kun olin hoitovapaalla. En jäänyt velkaa.

Yhteinen talous on järkevää, jos on yhteisiä lapsia.

Mitäs sitten, jos toinen sairastuu ja rahat erikseen? Jotenkin yököttävän itsekästä toi rahan palvominen.

Ja mitä mitäs sitten jos toinen sairastuu?? Niin?? En ymmärrä sun pointtias...

Äitiysrahani oli suurempi kuin miehen palkka, joten ei aiheuttanut muutoksia tilanteeseen. Hoitovapaalle kun jäin, niin mies alkoi maksaa suuremman osan juoksevista menoista, kun aiemmin se olin ollut minä.



Ei omat tilit tarkoita sitä, ettei toista huomioida tai auteta, tai ettei kannettaisi yhdessä vastuuta... Me ollaan jaettu kulujen maksu niin, että molemmille jää käyttörahaa.

Mitä olen seurannut tuttavaperheitä, niin on niissä kyllä ihan pokkana viety pieniäkin hoitoon. Toki ymmärrän, että nainenkin tarvitsee silloin rahaa, jos mies on hirveä nihlisti. Tai sitten toisinpäin. No, ne pienet ovat usein päiväkodissa jopa 8-9h päivä ja sen kyllä huomaa :(

Yhteinen talous on järkevää, jos on yhteisiä lapsia.

Mitäs sitten, jos toinen sairastuu ja rahat erikseen? Jotenkin yököttävän itsekästä toi rahan palvominen.

Tili suljetaan ja käsiksi et siihen pääse muuta kuin maksamaan hautauskuluja.

Joillekin tuntuu olevan NIIN vaikeaa ymmärtää, että laskujen ja raha-asioiden hoitoon ei tarvita yhteistä tiliä vaan yhteisiä päätöksiä. Kun olin kotona lasten kanssa, mies maksoi laskut ja menot omalta tililtään, kun mulla ei ollut rahaa. Ei sitten mitään ongelmia.