Perheet joissa omat rahat, mitä teette jos tulee lapsia??

Yhteiselle tilille molemmat siirtää kuukausittain 1) Puolet laina&korkokuluista 2) kuukausisumman päivähoitoa, sähkö ym. muita laskuja, vastikkeita, vakuutuksia varten. Loput maksut kirjaan kuitteja vastaan excel-taulukkoon (ruoat, lasten vaatteet, huvitukset ym.) maksjan sarakkeeseen. 3 - 4 kertaa vuodessa vähemmän kuluja maksanut hyvittää toiselle summan niin että menee tasan. Ja loput rahat on kummallakin omia.

Entä jos toinen joutuu työttömäksi tai sairastuu pidemmäksi aikaa? Pitääkö silloinkin maksaa tasan 50% perheen kuluista? Entä jos toinen haluaa sisäfilettä ja toinen tarjousjauhelihaa; kumman mukaan ostetaan?

Mies haluaisi yhteisen tilin, minä pitää ne erillään. Syynä yksinkertaisesti miehen huono rahankäyttö. Helposti on ennen kuun loppua tili tyhjänä kun on taas mennyt tuhlaamaan kaiken viihde-elektroniikkaan. Ihan sama itkeekö hän omien rahojensa menettämistä, mutta minun tienaamia rahoja hän ei tuhlaa. Meistä minä käyn säännöllisesti töissä opiskelujen ohessa kun taas mies ei juuri ollenkaan. Kesällä tämä onneksi muuttuu kun jään mammavapaalle ja mies menee kesätöihin.



Me maksamme vuokran puoliksi ja ruokaostokset maksamme joka toinen viikko. Joskus on kalliimpi viikko, joskus halvempi. Emme pidä tästä kirjaa. Isommat ostokset, kuten esimerkiksi rattaat, maksamme puoliksi. Me sovimme, että minä jään vuodeksi kotiin (LA kesällä), opiskeluihin on helpompi hypätä takaisin kokonaisen vuoden poissaolon jälkeen ja sitten lapsi oletettavasti menee päiväkotiin. Jos mies haluaa sen jälkeen jäädä hoitovapaalle, se on hänen päätäntävallassaan, en mitenkään estele. Itselleni ei vain tulisi kuuloonkaan jäädä opiskeluista kahdeksi vuodeksi pois ja mieheni tietää sen ihan hyvin.

Ei pidä hankkia lapsia idiootin kanssa, muuten päätyy nimikoiduille jääkaapin hyllyille.

Meillä toimii samoin kuin tällä kirjoittajalla:

Äitiysrahani oli suurempi kuin miehen palkka, joten ei aiheuttanut muutoksia tilanteeseen. Hoitovapaalle kun jäin, niin mies alkoi maksaa suuremman osan juoksevista menoista, kun aiemmin se olin ollut minä.

Ei omat tilit tarkoita sitä, ettei toista huomioida tai auteta, tai ettei kannettaisi yhdessä vastuuta... Me ollaan jaettu kulujen maksu niin, että molemmille jää käyttörahaa.

Mies on säästäväinen näinä saatan ostaa lapselle kolmannetkin kengät, kun näin kivat...enkä halua ylimääräisiä miehellä maksattaa.

:

Kun olin kotiäiti, minun rahat oli minun ja lasten tarpeisiin, miehen rahat miehen tarpeisiin. Sain vuosia sen minimin kotihoidontuen ja tilanne meni niin tiukalle, että kun piti ostaa ruokaa, lapsille vaatteita ja tietysti maksoin omat kuluni, ei sitten raskinut lasten kanssa käydä missään. Kovin piti senttejä ja euroja venyttää. Mies taas osteli itselleen vaikka mitä... Vieläkin olen katkera, en siitä että en itselle saanut mitään, vaan että minun rahattomuuden vuoksi, lasten liikut oli kiinni. Ei harrastuksia, ei lomareissuja, ei mitään, vaikka miehellä olisi varaa ollutkin.

ei minua haittaa, vaikka on eri tilit, kunhan arki sujuu ja maksut saadaan maksettua. Ehkä sitten, jos on yhteistä lainaa, niin tuntuisi tärkeältä laittaa yhteinen tili.

Mä en suostuisi yhteiseen tiliin missään tapauksessa. Meillä mies hoitaa pääosin lainat ja laskut, mä hoidan ruoat ja lasten vaatteet. Jos miehen rahat eivät riitä, mä maksan osan. Ja mä myös säästään yhteisiin juttuihin, matkoihin yms. Nämä asiat on meillä yhdessä sovittuja ja molemmat olemme tyytyväisiä näin. Kumpikaan ei törsää mihinkään joutavaan eikä kummallakaan ole mitään kalliita omia harrastuksia.