Lue keskustelun säännöt.
Ahdistaako muita se miten nopeasti aika kuluu?
14.02.2014 |
Mua ahdistaa!!! Vuodet kuluvat niin nopeasti, ett tuntuu etten pysy perässä.
Multa kuoli mummo pari kuukautta sitten ja tuntui kamalalta miten toisen ihmisen elämä päättyy noin vain ja muu maailma vaan jatkaa menoaan niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Ymmärrättekö? Kuulostaako ihan hullulta?
Mä muistan kun mun äiti täytti 40v. Nyt hän on jo 67v. ja seuraavana vuorossa. Ja sit onkin jo mun vuoro. Kuolla siis.
Yhtäkkiä huomaan, että monista asioista on jo 20v. aikaa. Meidän mikro hajosi tänään ja tajusin, että sekin on 18v. vanha! Ei siitä niin kauaa ole kun ostettiin meidän ensimmäiseen yhteiseen kotiin mikro ja nyt siitä on jo 18v.!!!
Kommentit (109)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jep, täytän tänä vuonna 29. Ahdistaa että vuoden päästä täytän 30 ja olen virallisesti vanha! Ja en koko ajan tulee lisää nuorempia ja kauniimpia :(
Eikö kellään muulla ole tällaisia ajatuksia?
On! Ja olen kuitenkin vasta 28. Mutta välillä ahdistaa elämän rajallisuus ja lyhyys
Ei, koska odotan eläkeikää. Toivottasti elän sinne asti, vaikkakaan en pelkää kuolemaa (en ole uskovainen).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei oikeastaan. On hyvä, kun tämäkin joskus loppuu.
Väsyttää välillä koko elämä ja suorittaminen. Ei silti mitään kuoleman toivoa. Näin se vaan on.
Minullakin on.. ahdistaa aidosti se, että lapset kasvavat niin nopeasti ja kohta olen vanha. Yritän kuitenkin nauttia elämästä ja joka hetkestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ahdista, mutta lähinnä huvittaa se että aika tuntuu koko ajan kulkevan vain nopeammin ja nopeammin.
Ahdistaa tosi paljon. Ihmettelen myöd ihmisiä jotka nurisevat kun aika ei kulu tms. Mielestäbi kuluu aivan liian nopeaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu, mullakin yksi ahdistuksen aihe on se kun lapset kasvavat niin nopeasti. Siis kuuluuhan lasten kasvaa, mutta ongelma on tässäkin se kun aika menee niin nopeasti eteenpäin. Toivoisin, että lasten 10. ikävuosi menisi hitaammin kuin 7 edellistä. Enää toiset 10v. niin lapset muuttavat jo pois kotoa ja sitten pitäisi keksiä elämälle jotain muutakin merkitystä kuin lapset....
ap
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 23:45"]
Enää toiset 10v. niin lapset muuttavat jo pois kotoa ja sitten pitäisi keksiä elämälle jotain muutakin merkitystä kuin lapset....
[/quote]
Olet säälittävä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ette usko kuinka auttaa (anteeksi vain) lukea että niin monta muutakin ahdistaa elämän rajallisuus. Olen asunut jo pitkään ulkomailla ja tulen aina jouluisin Suomeen. Joulu on kaksipiippuinen juttu, toisaalta melkein ainoa aika vuodesta kun nään kaikki sukulaiset ja vanhat, lapsuuden paikat. Eikö sen pitäisi olla ilon asia? Ei minulle, tulen surulliseksi ja ahdistuneeksi, usein itken joulukirkossa. Koska vuosi vuodelta huomaan ihmisten vanhentuneen ja tajuan kuinka elämä menee niin nopeasti, lapsuus oli hetken vain. Onneksi joulu on vain kerran vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä. Myönnän että olen nuori (21v), mutta varsinkin viimeiset 5 vuotta ovat menneet niin äkkiä, etten ole pysynyt perässä. Ahdistaa ihan valtavasti, jos aika jatkaa juoksemistaan samaa tahtia, asiat unohtuvat ja elämä valuu ohi. Tämä on kai sitä ymmärtämistä, että tulisi elää hetkessä ja "tarttua hetkeen", koska ne hetket ja se elämäntilanne muuttuu niin äkkiä, että jos sitä "hetkestä nauttimista" säästää myöhemmäksi, se jää kokonaan kokematta. Haluaisin vain pysäyttää ajan. Ahdistaa, että vuosi vaihtuu taas. Ja 365 vuorokauden kuluttua ollaan taas viettämässä joulua ja sanomassa näitä samoja asioita. Ja siinä välissä on taas mennyt vuosi.
[quote author="Vierailija" time="14.02.2014 klo 22:34"]Eikö kellään muulla ole tällaisia ajatuksia?
[/quote]
On. Vuodet juoksee.
[quote author="Vierailija" time="15.02.2014 klo 23:52"]
Oikeasti, miettikää! Jos todella tuollaiset ajatukset valtaavat mielen, asioita olisi mielestäni syytä ajatella laajemmin. Pysähtyä miettimään. Miettiä esim. sitä, mihin on tähän mennessä ollut matkalla ja mihin on matkalla parhaillaan. Huomisesta ei tiedä, mistä tietää vaikka oma lähtöhetki tulisi vaikka minuutin kuluttua. Kyllä sekin kertoo aika paljon, jos jo alle 20-vuotiaat voivottelevat sitä kun aika kuluu niin nopeasti. Eihän sitä ehdi silloin paljon muuta tekemään kuin koko elämänsä voivotella ajan nopeaa kulkua. Itse ajattelen että ikä on vain numero. Jotkut parikymppiset ovat kyynisempiä ja paikoilleen jumittuneempia kuin jotkut huomattavasti vanhemmat, joilla saattaa olla sydämessään paljon lapsenmielistä elämäniloa (olen itse 23 v.). Elämä on vain lyhyt välietappi, on hyvä elää niin että on valmis kuolemaan koska vaan. Oletko sinä valmis?
[/quote]
Toisaalta ihan hyvä teksti, mutta toisaalta naiivia ajatella, että kukaan suhteellisen nuori esim. 20-40-vuotias olisi valmis täältä lähtemään, vaikka kuinka täysillä olisi elänyt. Tai eikös nimenomaan ne täysillä eläjät rakasta elämää ja oo valmis ottamaan kaiken siitä irti, joten tuskin ne pois haluaa? Yksi kliseisimmistä sanonnoista on "elä jokainen päivä niin kuin se olisi viimeisesi", vaikka tottakai sekin viisaudensiemenen sisältää...
Ahdistaa ja väsyttää koko elämä. Elämänilo katosi kun täytin 40 ja samanikäinen mieheni jäi kiinni 17v oppilaaseensa sekaantumisesta. Lapset oli 5 ja 8 ja avioliitto siihen asti hyvä, koko se sairas tapahtumasarja tuli kuin tyhjästä.
Nyt siitä on jo 10 vuotta mutta elämäniloni ei ole palannut, enkä ole enää pystynyt eroni jälkeen kehenkään mieheen tekemään tuttavuutta.
Olen vanha ja yksinäinen. Rumakin. Odotan kuolemaa, vaikka en olekaan itsetuhoinen. Odotan sitä vain todella kovalla kaipuulla. Ihanaa sitten kun se vihdoin tulee.
I never saw a wild thing
sorry for itself.
A small bird will drop frozen dead from a bough
without ever having felt sorry for itself.
D.H.Lawrence