Lue keskustelun säännöt.
Tarina meidän perheen tämäniltaisesta perhehelvetistä
12.05.2012 |
Avaudun nyt tänne kun olo on niin ahdistunut. En tästä muualle kuitenkaan puhu.
Eli sama toistuu taas, mies lähti töiden jälkeen "parille". Soitin 2x illan aikana, en patistanut kotiin tm. Ihan normijuttuja puhuin, mitä on ruokana yms.
No mies tulee kotiin 19 jälkeen, selvästi pahalla päällä ja kännissä. Olin syöttänyt lapset, siivonnut päivällä, käynyt asioilla, pessyt pyykkiä ym.normaaleja askareita. Nyt lapset leikki keskenään ja mä ompelin koneella pienimmälle kestovaippoihin imuja. Mies otti ruoan ja ompelukoneen johto oli jotenkin hänen tiellä. Sinne lensi ompelukone, vedenkeitin pöydältä ja täysi ruokalautanen. Mies huutaa v.ttu sä vaan ompelet, ja jotain että vois vähän kattoa lapsiakin.. Raivoaa ihan täysillä. Minä säikähdin, aloin itkeä ja kerätä nopeesti tavaroita pois pöydältä.
Mies raivoaa edelleen. Otan lapset ja menen heidän kanssaan lastenhuoneeseen pois raivoamisen tieltä.. Mies raivoaa aikansa sitten rauhoittuu. Tulee puhumaan lapsille yrittää koskea muhun.
Mä siivoan keittiöstä jäljet ja laitan säikähtäneet lapset yökuntoon, juttelen ja rauhoitan heitä. Mies sammuu ja kohta mekin päästään nukkumaan.
Edelliskertaisesta riehumisesta on aikaa jo melkein vuosi.
Minä kirjoitan tämän siksi, että nyt kun tuntuu näin pahalta niin kirjoitan totta, myöhemmin kuitenkin kaunistelisin asioita.
Koko ensi viikon häpeilen naapureita ja sitten asiat taas unohtuu... Miehen kanssa jatketaan elämää. Suurin osa meidän elämästä on onnellista ja hyvää. En aio kai erotakkaan:( En tiedä...
Taas on vaan pienen pieni osa minusta murtunut...
Kommentit (73)
Voimia Sinulle ap!
Yrittäkää selvittää puhumalla huomenna asia.
Yksi asia kiinnitti omassa käytöksessäsi huomioni: sanoit soittaneesi illan aikana 2x miehellesi.
Älä seuraavalla kerralla soita! Miehiä kyrsii se, että kun ovat viihteellä, niin kotoa soitellaan. Vaikka vain kerrottaisiin mitä kotona on ruokana. Mies haluaa olla rauhassa, kun on viihteellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki ei todellakaan voi juoda alkoholia. Tunnen miehen joka on nykyään absolutisti. Kertoi lopettaneensa juomisen juurikin järjettömien raivokohtausten vuoksi. Suomalaisten on vain niin vaikea yleensä edes ajatella tätä vaihtoehtoa. Minusta se nyt olisi järkevintä ja miehenkin luulisi ymmärtävän että on parempi luopua alkoholista kuin perheestä. Hänelle tuo käy ennen pitkää muutenkin vaaralliseksi, koska todennäköisesti kilahtelee myös muille ihmisille. Joku päivä tulee vastaan joku isompi ja ilkeämpi.
Et ole mitään noista! Olet äärimmilleen puristettu ja kuristettu ihminen joka omasta tahdostaan riippumatta on tuossa tilanteessa. Sen lisäksi vaikutat tasapainoiselta ja järkevältä modernilta naiselta.
Nyt annat tosiaan miehen pään selvitä ja rauhoitut itsekin yön yli. Joku ehdotti että raivoa äläkä itke. Mielestä´ni ihan älytöntä neuvoa mikä primitiivireaktio on kullekin sopiva. Tärkeää on että kuuntelet ITSEÄSI ja teet niinkuin SINUSTA tuntuu oikealta. Teidän perheeseen ei kuule av-mammat, vain sinä, miehesi ja teidän lapset.
Voimia edelleen. T. Se sama kohtalotoveri. ;)
Voimia Sinulle ap!
Yrittäkää selvittää puhumalla huomenna asia.
Yksi asia kiinnitti omassa käytöksessäsi huomioni: sanoit soittaneesi illan aikana 2x miehellesi.Älä seuraavalla kerralla soita! Miehiä kyrsii se, että kun ovat viihteellä, niin kotoa soitellaan. Vaikka vain kerrottaisiin mitä kotona on ruokana. Mies haluaa olla rauhassa, kun on viihteellä.
ja mies on muuten rakastava mies ja isä ajattelisin, että teillä on kolme vaihtoehtoa:
- mies ymmärtää että alkoholi ei sovi hänelle ja ei juo enää lainkaan
- mies menee jonnekin muualle nukkumaan baari-illan päätteeksi
- menet itse lasten kanssa muualle yöksi kun mies lähtee baariin.Kaikki riippuu muistaako ja ymmärtääkö mies mitä on tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko tosissasi 29???
Ketä tahansa miestä kyrsii ja LUJAA, kun kotoa soitellaan, silloin kun ollaan miesten kesken kaljalla.
Ihan varmasti ap:n soitoilla oli vaikutusta, mutta en silti syyllistä ap:ta. neuvon vain olemaan seuraavalla kerralla soittamatta, MIKÄÄN EI VEETUTA NIIN PALJOA KUIN KOTOA TULEVAT SOITOT
vaan sopisin miehen kanssa, ettei tule kotiin lasten ollessa hereillä. Tai ollenkaan ollessaan kännissä. Ja miksi ihmeessä mies tulee kotiin kasilta illalla aivan kännissä? Pysyköön baarissa niin kauan, että muu väki nukkuu. Tai jääköön yöksikin jonnekin muualle.
Meillä ainakin tuollainen sopiminen on toiminut ihan hyvin. Jos joku asia baarikeikoissa mättää, niin meillä puhutaan niistä ja ollaan sovittu asiat niin, ettei ketään häiritse.
Mutta toki jos tilanne olisi jatkuva, niin olisi pakko erota. Ei varsinkaan lasten tarvitse pelätä omassa kotonaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mee töihin ettei tartte iltakausia ommella jotakin rättejä.
"meidän perheen isä sitten kunnostautui äitienpäivän aattona".... Kertoisin, koska asian tuominen julkiseksi vie siitä osan pahasta pois. Mieskin joutuu kuulemaan ja häpeämään, toivottavasti.
Lapsetkin oppivat, ettei tuollaista piilotella. Vai haluatko, että he kokevat saman omissa suhteissaan myöhemmin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
IKINÄ, EI MILLOINKAAN saa nolata kumppaniaan tuohon tyyliin "meidänpä mies kunnostautui äitienpäivän aattona".
Kuinkahan monta naista/miestä on tapettu tuollaisen lausuman jälkeen.
Vain totaaliääliöt tuovat asian julki tuolla tavalla.
Oman lapsuuteni elin seuraamalla omien vanhempieni jokaviikonloppuista ryyppäämistä. Väkivaltaa ei ollut, mutta lapsille oli riittävän kurjaa ja pelottavaakin kun vanhemmat olivat kännissä ja kompuroivat yöllä sänkyyn tai sammuivat minne milloinkin, vessaan tms. Laseja/pullojakin joskus särkyi vahingossa ja aamulla sitten minä ja sisaeni siivottiin, kun vanhemmat nukkui.
No, löydän sitten itselleno miehen, joka ryyppää. Viikonloppuisin vain, ja aina känniin. Muutaman kerran vuodessa otti väkeviä sillä seurauksella, että muisti meni ja kontolli petti täysin. Horjahti ja rikkoi laseja, sekä kompuroi nukkumaan mennessä. Yleensä joi kotona, mutta jos meni kaverin kanssa baariin, odotin pelonsekaisin untein, että kuinka pahassa kaatokännissä taas on.
Kännissä oli vittumainen ja töykeä, ja sen vuoksi myös pelottava. Ei myöskään ollut mitään älyä päässä, vaan joskus sattui vaaratilanteita itselleen ja valitettavasti myös lapsille. Säikähdyksellä ollaan selvitty onneksi.
Kerran alkoi riehumaan kaatokännissä, kun ei saanut tahtoaan läpi. Huusin kouluikäistä lasta hakemaan naapurit apuun, kun en yksin pärjännyt miehelle. Lopulta soitin poliisit ja menimme naapurille yöksi. Tein miehelle selväksi, että jos tällainen toistuu, lähden lasten kanssa lopullisesti. Vuosi tämän jälkeen muutin pois, kun i mies uskonut sanojani.
Miehen juomisesta tehtiin myös lastensuojeluilmoitus.
Meil on kaksi pientä lasta +kouluikäinen, ja yhteishuoltajuus. Tein myös selväksi, että mies menettää lapset lopullisesti, jos mokaa taas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teen tässä imperialistista tutkimusta että kuinka monen ääliömies on hyvin/huonosti koulutettu, ja kuinka se vaikuttaa perhe-elämään.
Imperialistinen tutkimus?
Tarkoitatkohan empiiristä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Marttyyri, se sinä olet.
SÄÄLI LAPSIA!!!
Yritin puhua miehelle vuosien ajan juomisesta. Aluksi puhuin, kuinka minua ahdistaa juominen. Ei vaikutusta (yllätys...) Mies kyllä yhden ison mokan jälkeem vähån rauhoittui, kun samoihin aikoihin yksi lapsi syntyi. Muutaman kk:n jälkeen taas mokasi.
Anopin kanssa yritimme puhua miestä A-klinikalle. Ei tulosta. Yritin sitten myöhemmin puhua, että lapsista on pelottavaa, kun isä on humalassa, ja että minä tiedän, miltä se tuntuu. Tälläkään ei vaikutusta. Muutaman kerran kävimme pariterapiassa, eikä tälläkään ollut mitään vaikutusta. Mies yksinkertaisesti on ainaollut sitää mieltä, että hänellä ei ole ongelmia juomisen kanssa. Ja kn hän ryyppäsi rankasti, oli minun syytäni. En ollut siivonnut tms. yhtä idioottimaista. Ja työ oli rankkaa. Aina oli jokin syy, mutta tietenkään hänessä itsessään ei.
Nyt, kun olemme eronneet, mies ei ole ainakaan lasten nähden ryypännyt pahasti. Kai se jonkun verran ottaa viikomloppuina, mutta en usko, että enää haluaa mokata. Lapset on sille tärkeitä.
Yksin se varmaan juo yhtä paljon kuin ennenkin, eli juominen ei ole loppunut ainakaan, mutta varmaankin våhentynyt ( joka toinem vkonloppu)
Olimme joskus sopineet, suhteen aikana siis, että mies ryyppää vain kavereiden luona, eikä tule kotiin kännissä tms. Muutaman kerran onnisui, mutta sitten taas oli yhtä tyhjän kanssa. Eli tällaiset kompromissit ei onnistu, ellei mies itse koe niihin tarvetta.
Meidän tapauksessa ainoa oikea ratkaisu oli ero. Minua ahdisti suhde, jossa sai joka viikonloppu pelätä, että ryyppääkö se tällä kertaa "normaalisti" vai vetääkö kunnon perskännit niin, että lapset taas pelkää, ja minä myös. Ja kun oli kuivempi kausi, niin sai pelätä, että milloin ratkeaa. Js ongelmasta ei voinut puhua, kun ei olllut mitään ongelmaa, jos mieheltä kysyi. Enkä minä voinut jatkaa arkea eteenpäin työntämällä ahdistavat ajatukset vain mielestäni, ja olla kuin ei mitään olisi tapahtunut.
En pystynyt rakastamaan enää sellaista ihmistä.
Sairaita vastauksia olet saanut.
Miehellä ei ole mitään oikeutta mennä "parille" "taas"
hän on tehnyt laspensa ja hänen kuuluu tehdä yhtä paljon lasten ja kodinhoitoa. eikä mennä parille.
ja sitten tulee kotiin ja paiskoo esineitä, tuo vedenkeittimen lentäminen olisi voinut polttaa jonkkun, jos siinä olisi ollut kiehuvaa vettä.
vaihtaisin lukot, hakisin eroa. Menisin heti maanantaina asianajan puheille. tai mitä vaan, jonkun oikeusavustajan tai jonkun, jolta kysyä neuvoa
Tiedän miltä tuntuu tuo, että hävetään ja vältellään naapureita. Arvaa vaan, hävettikö, kun olin kerran soittanut poliisit. (Ja en siis niiden kanssa mennyt naapurille, vaikka tekstistä saattoi niin käsittää :D) Kello oli vasta jotain 20-21 illalla, ja naapureita varmasti hereill ja näki kailen. Mies ei niiden nähden enää rieunut, eikä poliisit vieny mukanaan. Halusin kuitenkin naapuriin yöksi, vaikka aamulla oli taas koulua/töitä. Onneksi naapuri ymmärsi, kun oli itsekin ollut aikoinaan juopon kanssa. Ilman tätä naapuria en olisi kestänyt asua yhtään siellä. Oli joku, jolle saattoi jutella, ja joka ymmärsi ja rohkaisi lhtemään, vaikka oli pieniäkin lapsia.
Onko ap sinulla ketään, jolle jutella? Itse avauduin vain harvoille ja valituille, paitsi eron jälken. Halusin ihmisten tietävän eron syyn, enkä enää puolustellut miestä. Hävetti, että olin epäonnistunut suhteessa, mutta olin myös helpottunut, kun päätinlähteä. Enkä ole katunut hetkeäkään.
Taidat ap valmistella itseäsi jo henkisesti eroa varten, vai? Pysy lujana ja tee kuten oma vaistosi sanoo. Älä mieti, mitä muut ajattelee. Tiedät, mikä on oikea ratkaisu, kukaan muu ei voi sitä puolestani päättää. Päätät sitten jäädä tai lähteä. Suosittelen kirjoituksesi perussteella lähtemään.
ja mies on muuten rakastava mies ja isä ajattelisin, että teillä on kolme vaihtoehtoa:
- mies ymmärtää että alkoholi ei sovi hänelle ja ei juo enää lainkaan
- mies menee jonnekin muualle nukkumaan baari-illan päätteeksi
- menet itse lasten kanssa muualle yöksi kun mies lähtee baariin.
Kaikki riippuu muistaako ja ymmärtääkö mies mitä on tehnyt.