Lue keskustelun säännöt.
Älkää jääkö kotiäideiksi!
12.05.2012 |
Jätin mukavan ja haastavan työn 1 -vuotta sitten lähteäkseni mukaan mieheni ulkomaankomennukselle.
Komennuksen aikana syntyi esikoisemme.
Palasimme parin vuoden kuluttua Suomeen. Saman tien aloimme rakentamaan taloa perheellemme.
Tarkoitukseni oli palata työelämään esikoisen täytettyä 3 vuotta. Aloin kuitenkin odottaa kuopustamme, enkä kokenut reiluksi aloittaa uutta työtä raskaana ollessa. Jäin siis kotiin.
Kuopuksemme ollessa 2-vuotias päätimme lähteä ulkomaankomennukselle. Tällä kertaa komennusta kesti 5 vuotta.
Suomeen palattuamme tärkein tehtäväni oli jälleen kotouttaa lapset uuteen kulttuuriin; tukea koulu-,
kaveri- ja harratusasioissa.
Vuoden kuluttua kaikki oli mallillaan ja aloitin itse opinnot. Opintojen päätyttyä en kuitenkaan ole saanut työtä. En myöskään saa työmarkkinatukea puolisoni korkean palkan vuoksi. Olen täysin varaton ja riippuvainen miehestäni.
Nyt mieheni ei enää halua elättää minua. Olen saanut kuulla olevani laiska turhake ja elätti.
Mieheni tekee matkatöitä, joten kodin ja lasten hoitaminen on täysin minun harteillani - kuten se on ollut koko 13 vuoden ajan. Vastineeksi huolenpidosta saan maksuttoman yösijan ja ruuan, en käyttörahaa esim. vaatteisiin, elokuvalippuihin, kahvilakäynteihin. Kaikki ed. mainitut asiat ovat minulle saavuttamattomia ylellisyyksiä. Samaan aikaan mieheni käyttää palkkarahojaan surutta omiin tarkoituksiinsa. Hänestä saan tehdä, mitä haluan, mutta en hänen rahoillaan. Sanottakoon, että mieheni saa palkkatuloja 12.500 EUR/kk.
Olen kärsinyt keskivaikeasta masennuksesta vuosia ja tilelleni tippuvat lapsilisät menevät terapeuttipalkkioihin. Nyt mieheni haluaa lapsilisät käytettävksi perheen yhteisiin hankintoihin.
Edessä on avioero. Mieheni haluaa sitä, koska ei aio elättää minua enää. Koko 13 vuoden aika, jona hoidin perheen asioita hänen voidessa keskittyä uranluomiseen, on ollut hänestä täysin arvotonta velttoilua. Sanottakoon vielä, ettei hän ole osallistunut perheen arkeen ja kotitöihin edes kotona ollessaan tai viikonloppuisin.
Varoitankin kaikkia kotiäitejä: Olkaa tarkkoja ja huolehtikaa omasta sosiaaliturvasta kotona ollessa. Älkää myöskään uhrautuka puolisonne työn vuoksi, koska loppupeleissä miehenne voi kuitenkin mitätöidä kaiken (fiksut, hyvin päjäävät lapset, siistin ja kauniin kodin...).
Kommentit (55)
Tottakai miehelle tuntuu olevan rankka työ. Lentokentällä istuessa voisi kyllä soitella edes lapsille. AP haluaisi töihin, mutta työnsaanti takkuilee pitkän poissaolon vuoksi. Ymmärtääkseni hän jäi töistä pois miehensä työkomennusten vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikä yksikään itseään arvostava nainen oli kotiäitinä tuolla tavalla vaan ehdottomasti vaatien "palkkaa" mieheltä eli tietyn summan omaan käyttöön joka kuukausi. Sen sijoittamalla eläisi eronkin jälkeenn ihan kivasti.
Yritä ajatella positiivisesti: pääset siitä itsekkäästä hyypiöstä eroon ja voit hankkia oman asunnon sekä saat ainakin työmarkkinatukea omaan käyttöösi. Miehesi pitää lapset omalla vuorollaan ja saat myös vapaa-aikaa.
pärjäämään hyvin yksinkin lastesi kanssa. Ja jos miehesi tienaa noin paljon niit saat kyllä hyvät elatusmaksutkin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kyllä tämä on ihan totta monenkin kohdalla. Sen verran pitää pitää itsestään huolta, että saa itsensä ja lapsensa tarvittaessa elätettyä.
niin onneksi osituksessa sinua ei jätetä arvostamatta. Vaikka et ole tienannut omaisuuttanne, puolet siitä on sinun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
käytännössä hänelle tarkoitaa. Puolet teidän omaisuudestanne on sun, oli jako papereissa tällä hetkellä miten hyvänsä JA koska olet työtön, hänen elatusvelvollisuutensa tulee olemaan kyllä isohko sumam rahaa kuussa. Vaikka teillä olisi yhteishuoltajuus. JA kun siihen päälle sitten lasketaan, siivooja, lastenhoitaja, yms palvelut jotka hän joutuu ostamaan lapsilleen nille viikoille kun lapset on hänellä, niin saattaa summa nousta niin suureksi että on mentävä hakemana hattu kourassa palkankorotusta pomolta:) Huomion ottaen tietty vielä se, että eron jälkeen ruokaa ei ole kaapissa hänelle, pyykit on pesemättä yms palvelut jotka tähän saakka on tulleet siinä sun velttoillessa. Eli todennäköisesti sun raha- ja elämäntilanteesi jopa paranee kun eroatte.
Hoida vaan se masennus pois.
Sinusta tulee varsin varakas ja vapaa.
Saat palkkasi kerralla kaikista vuosista ja sen maksupäivä on kun avioeronna astuu voimaan. Tulet omistamaan puolet miehesi varoista. Yksin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma taitaakin olla jossain muualla. Olet masentunut ja itse vieraan kulttuurin tuote joka kaipaa kotiuttamista kuten lapsesi.
Valmista tukipakettia sinulle ei ole ja siksi sinun tulisi etsiä apua itsenäisesti niin pian kuin mahdollista.
Suomeen muuttaminen ei ole monellekaan helppoa.
Eroa ei kuitenkaan ole tulossa, mutta kummasti mies on alkanut valittaa minun "velttoilustani". En siis saa rahaa ja mieheni elättää minut ja koko perheen.
Ennen mies oli sitä mieltä, että on ok hoitaa lapset kotona ja se on vain väliaikaista kun hän elättää perheen, mutta ilmeisesti nyt on tullut mitta täyteen, kun se pienikin vanhempainraha loppui.
Töitä on ihan älyttömän vaikea saada monen vuoden kotona olon jälkeen. Minullakin 13v kotiäitiyttä takana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole eroamassa enkä ollut miehen töiden takia ulkomaankomennuksilla (hän on ollut yksin), mutta olen ollut poissa työelämästä yli 10 vuotta.
Minäkin luulin, että kun lapset ovat jo isoja ja minulla on uusi koulutus, saan töitä heti. Pah, en pääse edes haastatteluihin! Mitään "vikaa" minussa ei ole, vain pitkä poissaolo työmarkkinoilta.
Siinä mielessä olen eri mieltä, että kotirouvana olisi ollut helpompaa kuin työssäkäyvänä äitinä, että työssäkäyvät tekevät kaikki samat kotityöt iltaisin. Ei se mene niin. Minulla on ollut huomattavasti enemmän aikaa tehdä paljon enemmän lasten eteen, paneutua moniin asioihin syvällisemmin, olla mukana lasten harrastuksissa, koulujen toiminnassa jne. En todellakaan kadu kotiäitiysvuosiani. Mutta ihmetyttää, kun ei kelpaa työnantajille. Samaa ihmettelee mieheni, joka kannustaa vierelläni.
Ap:n tilanne ei onneksi ole pahin mahdollinen, koska ei ole avioehtoa. Toivotan jaksamista ja tsemppiä! Meidän naisten pitäisi pitää enemmän yhtä.
en nyt kuitenkaan sanoisi ettei KENENKÄÄN pidä jäädä kotiäidiksi. Tarkennnetaan aloittajan kehotusta niin, että älkää jääkö kotiäideiksi, jos teillä on mihinkään kelpaamattomat itsekkäät vätykset miehenä.
Itse elän maassa, jossa kotiäitiyttä arvostetaan. Täällä ymmärretään, kuinka tärkeää turva ja huolenpito on lapsille, vanhemmillekin kuin alle 9-kuisille... Ja että lapset tarvitsevat sen huolenpidon ja turvallisen kodin lisäksi myös erilaisia virikkeitä ja ammattitaitoista varhaiskasvatusta. Siksi jokainen (kotona olevan äidin) lapsi menee 3 vuotiaana aamupäiviksi päiväkotiin, siellä tutustutaan muihin lapsiin ja lapsille järjestetään erilaista ohjelmaa. Sillä aikaa äiti saa levätä, shoppailla tai vaikka tehdä kotiöitä rauhassa. Kun hoitopäivä kestää 3-4 tuntia ovat lapset vielä kotiin tullessaankin reippaita ja pirteitä. Täällä ei mitenkään painosteta lapsia mahdollisimman nopeaan itsenäistymiseen joka asiassa, vaan lapsi saa rauhassa olla lapsi ihan niin kauan kuin on tarvis. Ymmärrettäväti mielenterveysongelmia ja nuorison yleistä pahoinvointia ei esiinny Suomeen verrattuna juuri ollenkaan. Toki on sitten perheitä joissa asiat eivät muuten ole hyvin, eivät lapsetkaan silloin voi hyvin.
Täällä miehelle on kunnia-asia että pystyy elättämään perheensä, ja miehiä joiden naiset joutuvat käymään töissä katsotaan vähän säälivästi . Tietenkään kaikilla miehillä ei ole mahdollisuutta tienata tarpeeksi, silloin vaimo ehkä joutuu myös käymään töissä mutta tällainen mies ei kyllä mitään yleistä arvostusta nauti. Eron tullessa miehellä on elatusvelvollisuus myös ex-vaimoa kohtaan.
Toki täälläkin varmasti on itsekeskeisiä paskiaisia jotka ajattelevat aloittajan miehen tavoin, mutta se on sitten vähän oma moka jos sellaisen "miehen" vaivoikseen ottaa.
Itse tykkäsin kyllä käydä töissäkin ennen lasten syntymistä eli en sillä tavalla sääli naisia jotka joutuvat töissä käymään, mutta en kuitenkaan mitenkään kaipaa työntekoa. Aamupäivät ovat omaa aikaa jolloin saa vähän lomaa lapsista, sitten jaksaa taas touhuta iltapäivän ja lapsetkin ovat tasapainoisempia kun näkevät vähän muutakin kuin kotielämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hyi vittu! Onneksi otin miehen jonka kultturisa miehen tehtävä onkin elättää naista ilman vittuilua ja avioero uhkailuja. En ole ikinä ymmärtänyt tätä ns. tasa-arvoista suomalaista kulttuuria missä naisen pitäs sen lisäksi että hoitaa kodin lapset ja ukonkin vielä tienatakin saman verran kuin mies sehän se on tasa-arvoa..yrjö!
nyt olen ollut jo 8 vuotta työelämässä.
hyi vittu! Onneksi otin miehen jonka kultturisa miehen tehtävä onkin elättää naista ilman vittuilua ja avioero uhkailuja. En ole ikinä ymmärtänyt tätä ns. tasa-arvoista suomalaista kulttuuria missä naisen pitäs sen lisäksi että hoitaa kodin lapset ja ukonkin vielä tienatakin saman verran kuin mies sehän se on tasa-arvoa..yrjö!
Jaa meillä kyllä kumpikin tekee töitä ja hoitaa kotia. Oksettaa tuollaiset alistujatyypit, jotka näkevät etteivät ole itse kykeneviä elättämään itseään tai puoliso hoitamaan kotia vain koska ovat tiettyä sukupuolta.
hyi vittu! Onneksi otin miehen jonka kultturisa miehen tehtävä onkin elättää naista ilman vittuilua ja avioero uhkailuja. En ole ikinä ymmärtänyt tätä ns. tasa-arvoista suomalaista kulttuuria missä naisen pitäs sen lisäksi että hoitaa kodin lapset ja ukonkin vielä tienatakin saman verran kuin mies sehän se on tasa-arvoa..yrjö!
Jaa meillä kyllä kumpikin tekee töitä ja hoitaa kotia. Oksettaa tuollaiset alistujatyypit, jotka näkevät etteivät ole itse kykeneviä elättämään itseään tai puoliso hoitamaan kotia vain koska ovat tiettyä sukupuolta.
mutta saa itse valita tienaanko rahaa vai en ei tarvitse kenenkään kusipää ukon takia kiikuttaa vuoden ikäistä tarhaan että mies on tyytyväinen eikä "tarvi" elättää perhettää toisille miehille se tulee sydämestä eikä pakko velvollisuudesta. että yök vaan.
jos hakee työtä kuin työtä. Se että sinulla on koulutus, koulutat lisää itseäsi etkä saa työtä niin kotiin jääminen on valinta jos ei ole valmis tekemään työtä.
On työnhakemista ja "työnhakemista".
Jos teillä on esikoinen 5- vuotias kun koulutat itseäsi (vaikka 3 vuotta) eli 8- vuotias on esikoinen niin ei muu kuin laiskuus selitä sen jälkeen 5 vuotta työttömänä opintojen päätyttyä.
15
Ilmeisesti asut maassa jossa ei ole ollut samanlaista naisasialiikettä kuin Suomessa ja Skandinaviassa ja verotus ja koko yhteiskunta on rakentunut sen varaan että vain miehet tekevät töitä. Ja kotimaassasi ilmeisesti vanhusten hoito on jätetty välisukupolven riesaksi joten sulla on varmaan mukavaa jutustella pitkin päivää anoppisi kanssa (lue olla tossun alla)
Miesvastaaja