Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Toinen ammatti vai lapset ensin? Ikää tällähetkellä 24v. Kaipaisin mielipiteitä!

Vierailija
12.05.2012 |

Valmistuin vuosi sitten ammattiin ja olen tehnyt alan töitä siitä lähtien. Tarkoitus olisi tehdä vielä vuosi näitä hommia, jonka jälkeen joudumme muuttamaan miehen opintojen perässä 2 vuodeksi uudelle paikkakunnalle. En usko saavani sieltä oman alan töitä, joten vaihtoehtoja meillä on mielestäni nämä: Yritetään lasta tai opiskelen toisen ammatin.



Olen 24v. ja mieheni 23v. Itselläni ollut jo vuosia kova vauvakuume ja mielestäni sopisi hyvin tähän saumaan jäädä äityislomalle. Mieheni vähän empii, miten ehtisi antaa kaikkensa sekä koululleen, että vauvalle. Koulutus johon mieheni menee on erittäin intensiivistä ja siellä oppilaat "taistelee" keskenään siitä, kuka pärjää parhaiten ja sen perusteella ne pääsee ensiksi töihin, kenellä koulu meni parhaiten.



Itse olisin myös täysin ilman tukiverkkoa uudessa kaupungissa. Matkaa on reilu 3 tuntia kotikaupunkiin ja isovanhempiin ja ystäviin mutta silti vauvakuume on kova.



Jos päädyn opiskelemaan uuden ammatin, se kestäisi myöskin sen saman 2 vuotta, mitä mieheni koulutus ja sen jälkeen palaisimme takaisin nykyiseen kaupunkiimme. Mies saisi luultavasti oman alan töitä ja minä voisin jäädä äityislomalle. Olisin silloin kuitenkin vähintään 27v. joka kauhistuttaa minua! Olen aina halunnut tulla äidiksi nuorempana, ja jos lasta ei vaikka heti ala kuulua, lähestyn kolmeakymppiä.



Jos haluaisin opiskella sitten sen toisen ammatin, niin voisin tehdä sen myöhemmin, kun lapsi/lapset olisivat valmiita päivähoitoon..Tämä toinen ammatti ei ole minulle mikään välttämättömyys, mutta nykyisessä ammatissani on pitkiä työpäiviä epäsäännöllisin ajoin, mikä ei ole ihan paras yhtälö perhe-elämän kannalta.



Oma äitini sai minut yli 30-vuotiaana ja hän on aina minulle sanonut, että kannattaa hankkia lapset nuorempana. Mieheni vanhemmat tekivät hänet parikymppisinä ja on ihanaa katsella miten nuorehkoja he ovat omiin vanhempiini verrattuna.





Kommentit (11)

Vierailija
1/11 |
12.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

lastenteossa näin laskelmoiva. Ehkä se on vain nuoruuden omnipotenttia ajattelua?



Elämä ei aina mene niinkuin on suunnitellut. Usein ei ole musta-valkoisesti joko-tai vaihtoehtoja.

Vierailija
2/11 |
12.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

2 vuotta siihen opiskeluun. Miehesikin saa opiskelurauhan, eikä sun tarvii täällä itkeä, kun ei ole tukiverkkoa. Sun on paljon helpompi opiskella nyt kun ei ole lasta ei lammasta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/11 |
12.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tein lapset (3) kun olin 23-27-vuotias. Olin jo ennen lapsia töissä ja palasin lasten jälkeen samaan firmaan.



Aloitin opinnot nyt tänä keväänä, kun nuorin täyttää syksyllä 4. Hyvä aika aloittaa opinnot, lapset kasvaa, eikä tarvitse enää miettiä perheenlisäystä.



Mitään tukiverkkoja ei ole meilläkään koskaan ollut, enkä ole niitä kaivannutkaan.



Mainittakoon kuitenkin, että olen oppisopimuksella ja saan samaa palkkaa kuin aiemminkin, eli kannattaa miettiä se taloudellinen puoli myös.

Vierailija
4/11 |
12.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

millä te elätte jos toinen opiskelee ja toinen äitiysvapaalla?



Mä opiskelisin tai jäisin töihin siihen nykyiseen siksi aikaa kun mies opiskelee. Jos on vara valita, niin lapset kannattaa tehdä silloin kun niitä kykenee elättämään.

Vierailija
5/11 |
12.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

mieti, milloin niitä lapsia haluaisi alkaa yrittämään? Mitä laskelmointia se on kun miettii mikä olisi paras vaihtoehto omalle perheelle? Tietenkään lapsia ei voi tilata milloin haluaa, mutta ehkäistä kyllä voi jos ei ole vielä oikea aika.

Vierailija
6/11 |
12.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kun lapsi oli 2-5 vuotias. minusta menetin hänen parhaat vuotensa. miehen piti ottaa vastuuta aika paljon, mulla oli aina tentti ja paljon luettavaa.

stressiä tulee siitä että pitää revetä joka paikkaan eikä mitään voi tehdä täysillä. minusta opiskelet ensin, olet niin nuori vielä. sitten voit rauhassa keskittyä lasten tekoon, eihän sitä ikinä tiedä saako niitä lapsia helpolla mutta sinulla on aikaa. myös vanhenpainvapaalla tulot ovat todella pienet.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/11 |
12.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

2 vuotta elettäisiin kelan tuilla ja omilla säästöillä, mitä onkin kertynyt ihan mukavasti ja onhan tässä vielä yksi vuosi aikaa painaa duunia ja kerätä säästöjä.



Mulla jää palkasta käteen tällä hetkellä 1600 euroa ja menot on minimaaliset. Vuokraan menee 200 euroa, ruoan ja bensat maksaa työpaikka. Ruokaa ostamme kotiin lähinnä viikonloppuisin. Velkaa ei ole.

Joten säästöön minulla jää joka kuukausi n. 1000 euroa.

Vierailija
8/11 |
12.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Jos ala, jota opiskelet, ei ole fyysisesti kovin raskas, voitte aloittaa lapsenteon, kun opintoja on jäljellä puolisen vuotta. Maha ei estä opiskelua sen enempää kuin työntekoakaan. Voin kokemuksen syvällä rintaäänellä kertoa, että kotiäitinä vieraalla paikkakunnalla ilman perhettä ja ystäviä seinät kaatuvat helposti päälle.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/11 |
12.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Yhdenkin pienen lapsen kanssa opiskelu on tosi raskasta, ellei sit vedä sitä koulun käyntiä aivan vasemmalla kädellä, missä ei taas ole mitään järkeä, miksi mennä sit edes kouluun? Aikaa ja ajatuksia joutuu jakamaan koko aika niin paljon kaikkeen että on jatkuva riittämättömyyden tunne.



Kahden opiskelijan perhe on taloudellisesti todella heikoilla, opiskelua hankaloittaa huomattavasti jos täytyy miettiä riittääkö rahat ja jos vielä täytyy mennä töihin opiskelun ja perhe-elämän ohella, niin ollaan lähellä katkeamispistettä.



Ilman tukiverkkoa kaikki asiat on hankalia, lapsen kanssa oleminen kotona kahdestaan ei ole niin sanotusti kaikista huvittavinta mitä ihminen voi tehdä.



Toisaalta lalpsi korvaa kaiken ja kaikesta kyllä selviää. Mutta jos saisin nyt jälkikäteen päättää, niin en olisi alkanut lapsentekoon kesken opiskelun. Tai ainakin olsin viivyttänyt ssiihen asti että valmistuminen olisi ihan muutaman kuukauden päässä, tosin se taas olisi työllistymisen kannalta todella tyhmä vaihtoehto.

Vierailija
10/11 |
12.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toisella paikkakunnalla olisi kiva olla lapsen kanssa, tutustuisit varmasti uusiin äiti-lapsi kavereihin. Opiskelu ehtii myöhemminkin, milloin vain, siihen ikä ei ole niinkään este.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/11 |
12.05.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

vastaan tähän taas tämän, että olen 32v ja olemme yrittäneet nyt 8 kuukautta lasta. Ei näy ei kuulu.



Kyllähän sinä voit hyvin ne opinnot aloittaa ja jos satut tulemaan raskaaksi niin sitten vain keskeytät. Ei ole järkeä miettiä joko-tai ajatuksella.



Sinulla voi mennä vaikka sen 2 vuotta ennen kuin tulisit raskaaksi ja ehtisit valmistuakin siinä ajassa uuteen ammattiisi. Tai vaikka menisi vain vuosi raskaaksi tulemiseen niin silti ehtisit käymään lähes koko koulun ennen kuin lapsi syntyisi.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kuusi kolme yksi