Anopin vihjailut vauvasta ja lapsettomuus

kiitos kommenteistanne. Ihana että täällä oli myös ymmärtäväisiä ihmisiä asian suhteen. Emme edelleenkään kerro asioista ollenkaan. Antakoot anopin miettiä ihan rauhassa mikä on. Ei uskalla kertoa mitään koska sitte alkaa kysely,kysely, kysely ja asian paisuttelu. Tarpeeksi stressiä muutenkin.

voitteko sopia että tilanteen tullen sanot anopille että"kyllähän se tulis jos poikas ei ois tommonen tuhkamuna". hiljenee se anoppi niinkin. ei luultavasti uskalla juoruilla pojastaan?

[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 16:00"]Harventakaa käyntejä.

Te jotka käskette olemaan avoimia, miettikää vähän. Mitä jos joku vaatisi tietää teidän kuukautiskierrostanne tai miehenne siittiöistä? Tekisikö mieli alkaa selittämään suvulle tai tutuille, millaista verta tai limaa kuukautisten aikana tulee ja kauanko kesti? Tai jotain muuta intiimiä ja henkilökohtaista, josta ei normaalisti ole tilivelvollinen kenellekään.

[/quote]

Miksi mitään tuollaista pitäisi kertoa? Ei kaikkea tarvitse överiksi vetää. Kohteliasta olisi vain kertoa miten asia on. Vaikka "meillä on vaikeuksia saada lapsi, olisitko ystävällinen ja lopetat utelut, kiitos." Ja siinä se. Jos alkaa kyselemään, toteat, että enempää et halua asiasta puhua.

Turha nillittää anopin selän takana, jos olet niin pölhö, että et viitsi olla aikuinen ja sanoa toiselle aikuiselle suoraan.

[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 22:00"]

Molemmat veljeni ovat parisuhteissaan kärsineet lapsettomuudesta. On julmaa olla vain hiljaa, eikä puolellakaan lauseella vihjata ongelmaa. Toisen veljeni vaimo sanoi kerran jollekin kyselijälle, että kuule kaikki eivät saa lasta vaikka kuinka toivoisivat. Tästä me ymmärsimme heidän tilanteensa ja osasimme olla hienotunteisia heitä kohtaan. 

Jos on vain hiljaa, niin yhteys ihmisten välillä katoaa. Ne läheisetkin haluaisivat ymmärtää ja jakaa kanssanne osan kipeää taakkaanne. Samoin heidän suru voi olla vilpitöntä, jos heistä ei voi ikinä tulla esim isovanhempia. Ei asioita tarvitse revitellä. Voi olla rehellinen ja napakka. Niin saa paljon ymmärrystä

[/quote]

Niin ja sitten mahdollisesti syvässä lapsettomuuskriisin surussa pariskunta joutuukin lohduttelemaan omia vanhempiaan siitä, etteivät nämä saaneetkaan lapsenlapsia. Tai ainakin joutuvat sitten usein kuulemaan sitä haikeaa huokailua, että voikunpa minusta olisi tullut mummi, kunpa olisi lapsenlapsi jota helliä jne.

Siitä seurauksena voi sitten jo olla se, että pariskunta katkaisee välit sukulaisiinsa, jotta saisi pelastettua edes rippeet omasta mielenterveydestään.

Juuri esimerkiksi tuollaisen asetelman vuoksi ei haluta kertoa. Lisäksi joskus se tietämättömyys on paljon parempi, kuin kliseiset lohdutusyritykset tyylillä "Niin no voittehan te adoptoida.." "On se lapsetonkin elämä ihan elämisen arvoista" " Nythän teillä on sitten aikaa ja rahaa ja voitte vaikka matkustella!", jne.

Mun anoppi oli samanlainen. Talvella sain keskenmenon, anoppi oli jo ehtinyt meuhkata raskaudesta, puhui vauvan hoitamisesta yms. Ei ole keskenmenon jälkeen enää painostanut, onneksi. En ole tullut uudestaan raskaaksi ja asia surettaa.

Asia ei kuulu sun anopillesi. Kyllä hänellä on täysi oikeus toivoa lapsenlapsia, mutta se yritättekö te edes lasta tehdä on sun ja sun miehes välinen asia. Itsellä oli vähän samanlainen tilanne, paitsi että se lapsenlasta hiillostava oli mun appi. Itse asetin rajat. Ihan hyvissä väleissä ollaan edelleen. 

Aika surulliseksi vetää osa näistä kommenteista... En ole itse lapseton, mutta jos olisin, pitäisin sen tasan tarkkaan itseni ja puolisoni välisenä yksityisasiana. Anopille voi varmaan huomauttaa asiasta paljastamatta siihen mitään sen tarkempaa syytä. Esimerkiksi näin:

"Ymmärrän, että haluaisit kovasti lapsenlapsia, mutta jatkuvat vihjailut aiheesta ovat alkaneet harmittaa. Lastenhankintaan liittyvät päätökset ovat todella isoja ja haluamme tehdä ne omassa rauhassamme tarkkaan harkiten. Voisitko jatkossa olla vihjailematta asiasta noin suoraan? Kerromme tietysti heti, jos/kun asia on ajankohtainen."

Onpa kyllä ärsyttävää tuollainen epäsuora vihjailu ja kuvien näyttely lehdistä. Aivan kuin sillä ketään saataisiin lapsia hankkimaan, vaikkei pari lapsettomuudesta kärsisikään. Tuskin kukaan yhtäkkiä mitään havahtumista kokee vauvakuvien äärellä "ai joo enpä ole tullut ajatelleeksi että voitaisiin tuollainenkin hankkia, mutta kyllähän tuo näyttää niin söpöltä, että pitääpä alkaa hommiin. Kiitos, anoppi, muistutuksesta!"

Mikä ihmeen valtionsalaisuus teidän lapsettomuutenne on? Mitä siitä jos ÄITI suree lapsensa suruja ja on niistä murheellinen, jokainen äiti ymmärtää että ne surut, joita lapsi kantaa ovat hänenkin surujaan, mutta lapsettomalle naiselle on täysin käsittämätöntä että ANOPPI voi olla kiinnostunut hänen lapsettomuudestaan.

Ap:n kaltaiset lapsettomat saavat minussa aikaan raivon omalla erinomaisella lapsettomuudellaan. 

Joo, kyllä muakin viiksetti kun olin anopille sanonut että lapsi saa tulla jos tullakseen, ja yksi keskenmenokin oli ollut, ja vuosiin ei tapahtunut mitään. Kun anoppi näki vauvan niin sanoi minulle ja pojalleen, että eikö olisi kiva kun teilläkin olisi tuollainen... Ihan kuin ei oltaisi jukolauta vuosikausia yritetty!

Vierailija kirjoitti:

Joo, kyllä muakin viiksetti kun olin anopille sanonut että lapsi saa tulla jos tullakseen, ja yksi keskenmenokin oli ollut, ja vuosiin ei tapahtunut mitään. Kun anoppi näki vauvan niin sanoi minulle ja pojalleen, että eikö olisi kiva kun teilläkin olisi tuollainen... Ihan kuin ei oltaisi jukolauta vuosikausia yritetty!

Ei taida olla anoppi ihan kartalla tästä maailmasta...

Sanot miehelle että laittaa äitinsä kuriin. Ei sinun tarvitse tuollaista sietää. Kamala tilanne, ja täystörppö anoppi.

On kyllä jännä miten nainen on se johon paineet kohdistuvat kun mietitään lisääntymisasioita. Minun äitini ja anoppini odottavat molemmat innolla minun ja mieheni lastenhankintaa. Miehelle ei kumpikaan pukahda asiasta sanaakaan, minä saan kuulla molemmilta sekä suoria kysymyksiä että juuri tuollaista höhlää vihjailua. Vaikka olemme molemmat tehneet selväksi ettemme aio lisääntyä.

En kyllä kerro anopille mitään henkilökohtaisia asioitani. Seuraavaksi niistä tietää koko kylä. Sama koskee äitiäni, ei mitään tukea vaan lähinnä vielä suurentelee murhetta ja seuraavaksi pitääkin häntä tukea.

Sun kannattaa kertoa ongelmista anopille. Paljon helpommalla pääset. Typerää salailla lähisukulaisilta.

(En lue muita vastauksia. Oletan valtavaa anoppivihavyöryä olevan. Itse en ole anoppi ja mulla on vaan tyttöjä)

Oikeen vanhanajan anoppi. Mitä teidän lapsiasiat sille edes kuuluu. Ei osaa käyttäytyä.

Vierailija kirjoitti:

ei se ole noin yksinkertaista. Jos sanoo ettei ole tärpännyt se alkaa kertomaan kaikille ihmisille enkä todellakaan halua että kaikki tietää meidän asiat. On tyyppiä joka ei osaa pitää asioita itsellään.

Sanotte suoraan, että "olet kasvattanut tuhkamunan", ja mielummin niin, että poikansa itse sanoo sen. Ei varmasti levitä tuota tietoa yhtään mihinkään.

Kymmenen vuotta vanha aloitus...

Sano suoraan anopille, mikä tilanne teillä on. Loppuu vihjailut. 

Tämä olikin vanha ketju. Olisi kiva tietää onko ap saanut lapsia. Anopeille ei kuulu toisten lasten saamiset.

Vierailija kirjoitti:

Sun kannattaa kertoa ongelmista anopille. Paljon helpommalla pääset. Typerää salailla lähisukulaisilta.

(En lue muita vastauksia. Oletan valtavaa anoppivihavyöryä olevan. Itse en ole anoppi ja mulla on vaan tyttöjä)

Inhottavaa ajatella, että omista kipeistäkin yksityisasioistaan on pakko avautua jollekin tietylle ihmiselle, jotta itse pääsee helpommalla kun toinen väkisin haluaa tunkea nokkansa asioihin jotka eivät hänelle kuulu. Ei kai se ole aapeen tehtävä alistua törpön mielivaltaan.