Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Anopin vihjailut vauvasta ja lapsettomuus
24.02.2014 |
Kysyisin neuvoja mitä tekisitte minun tilanteessani? taustalla lapsettomuutta mahdollisesti myös miehestä johtuva pelkästään. Tutkimuksia tehty yms. Anoppi näyttelee lehdistä vauvojen kuvia ja lässyttää kun mies ei ole paikalla. Näyttää lehdistä joko vauva tulossa jne. Ei tiedä lapsettomuudesta mitään. Ei näytä edes tajuavan että sellaistakin voi olla nykyään vaan lapsenlapsi pitäisi saada ilostuttamaan hänen elämäänsä. Mitä tekisitte? itse olen ollut kuin en kuulisi ja puhun muuta jos alkaa vauvasta vihjailemaan. Ei mene perille voi rauhoittua joksikin aikaa, sitten taas alkaa. Jos tv:stä tulee lasenohjelma alkaa ylistää sitä. Todella rankkaa kun ei läheiset ymmärrä että taustalla voi olla vaikka mitä.
Kommentit (135)
Jahas, ap on taas näitä yliherkkiä lapsettomia, joille ei mitään saa sanoa eikä mitään kysyä, kun tulee paha mieli. Totta kai se anoppi kyselee, jos lapsenlapsia haluaisi eikä tiedä lapsettomuusongelmasta. Oma syysi, kun et kerro.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 15:06"]
Jahas, ap on taas näitä yliherkkiä lapsettomia, joille ei mitään saa sanoa eikä mitään kysyä, kun tulee paha mieli. Totta kai se anoppi kyselee, jos lapsenlapsia haluaisi eikä tiedä lapsettomuusongelmasta. Oma syysi, kun et kerro.
[/quote]
Anoppisi on idiootti, joka ei osaa käyttäytyä, valitan.
Minulla anoppi sulki suunsa kun totesin, etten ala persettäni revittämään. Äitini ei ikinä kysynyt asiasta, koska ymmärsi, että kyselyillä korkeintaan hidastettaisiin asiaa.
Kaksi lasta on kyllä jo nykyään, vaikka persettä ei olekaan revitetty. Syntyivät ihan repeämättä tai leikkelemättä :-)
Minäkin sanoisin suoraan, että valitettavasti meille ei sitä lasta näytä nyt ihan helposti tulevan vaikka niin toivoisimme ja asia on minulle kipeä. Ei sun tartte alkaa selittelemään, johtuuko susta vai miehestä vai mistä. Jos liikaa utelee tai jakelee neuvoja, sanot ystävällisesti ja napakasti, että toivot, että asiaan suhtaudutaan hienotunteisesti ja että käyt asiaa läpi miehesi kanssa ja et jaksa siitä enää muualla puhua.
Itse ymmärrän hyvin ap:tä, koska olen samassa tilanteessa. Anopille on jopa sanottu, että kerrotaan sitten jos tulee jotain kerrottavaa mutta hän ei tunnu ymmärtävän asiaa ollenkaan. En haluaisi olla kaikille levittelemässä omia terveyteen liittyviä asioita mutta kun anopille pitäisi vääntää rautalangasta koko asia. Muutenkin asiassa on vielä tutkimukset kesken niin tuntuu, ettei mitään kovin konkreettista kerrotavaa ole, vaikka anoppi sitä kaipaisinkin.
Tekeytykää veloiksi. Täräytätte niin vakuuttavasti kuin pystytte että ette halua lapsia vaan keskitytte elämässänne mieluummin muuhun. Anoppi lakkaa toivomasta ja vihjailemasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän kyllä sua ap. Itse en ole kertonut omalle äidilleni, vaan juurikin vaihtanut puheenaihetta, jos hän on asiaa jotenkin maininnut. Ja miksikö en ole? Koska en halua äiti ruotivan meidän asioita, kertovan niistä eteenpäin, juoruavan, paisuttelevan, voivottelevan ja ottavan ylipäätään asiaan jotakin asennetta. Tiedän että niin kävisi. Ja varsinkaan en halua sitä neuvojen ja ehdotusten typerää tulvaa, jonka myös tietäisin tulevan. Sellainen on helpompaa sivuuttaa puolitutun suusta, kuin selitellä läheiselle, etten halua keskustella asiasta hänen kanssaan, enkä halua että hän keskustelee siitä yhteisten tuttujenkaan kesken. Mulla on oikeus suojata itseni, ja se "muu" elämäni, valita se millä kulmalla olen äitini kanssa tekemisissä. En halua olla vain ja ainoastaan ja iän kaiken "lapseton", olen muutakin. Ja jotta voin pysyä niin ehjänä kuin mahdollista, jaksaa edes jotenkin sen lapsettomuuden surun kanssa, joka on niin valtavan suuri. Pysyä hengissä, yksinkertaisesti. Kaikki eivät halua samanlaista kaiken ruotimisen draamaa elämäänsä, enkä halua tarjota sitä omalla kustannuksellani äidillenikään. Olemme tässä niin erilaisia, usein ihmiset ovat, vaikka lähisukua olisivatkin. Valitsen siis: voidakseni olla äitini kanssa tekemissä, en keskustele aiheesta hänen kanssaan.
Mikäkö anopin suhteen auttaisi? No ehkäpä juuri se puheenaiheen vaihtaminen, nopeasti, heti. Mieti vaikka valmiiksi, mistä vauvoja mieluummin juttelisit anoppisi kanssa, niin tiedät mitä sanoa jos hän ottaa vauva-aiheen esille...
Mun mielestä sun nyt vaan täytyy aukaista anopille suusi, jos et halua kärsiä. Kerrot kauniisti ja napakasti tilanteen. Mainitset myös, että minkälaisella asteella ja tavalla haluat asiasta keskustella.
Asiasta on turha olla herkkähipiäinen, jos et ole asiasta sanonut anopille. Et voi olettaa muiden ihmisten ajattelevan aina ja joka kerta asioita siltä kantilta, että joku voi mahdollisesti kärsiä lapsettomuudesta. Ja kyllä, tiedän mistä puhun, koska olen itse ollut tahattomasti lapseton.
Teet itsellesi palveluksen, jos et ota kaikkea lapsellisten puheita ja tekoja niin itseesi. Koska ihan oikeasti sillä ei tarkoiteta mitään pahaa sinua kohtaan. Ihmiset vain elää elämäänsä eivätkä voi kaikkien asioiden kanssa olla "jos joku sittenkin kärsii jostain."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Harventakaa käyntejä.
Te jotka käskette olemaan avoimia, miettikää vähän. Mitä jos joku vaatisi tietää teidän kuukautiskierrostanne tai miehenne siittiöistä? Tekisikö mieli alkaa selittämään suvulle tai tutuille, millaista verta tai limaa kuukautisten aikana tulee ja kauanko kesti? Tai jotain muuta intiimiä ja henkilökohtaista, josta ei normaalisti ole tilivelvollinen kenellekään.
Minulla on tismalleen samanlainen anoppi. On jo vuosia julkisesti vaatinut lapsenlapsia sillä seurauksella, että anopin sukulaisetkin ovat alkaneet kuorossa painostamaan meitä "lapsenTEKOON". Olemme anoppini kanssa täysin erilaisia, anoppi on niinkutsuttu ekstrovertti eli juoruaa kovalla äänellä kaikkien asiat kaikille, kun itse olen introvertimpää sorttia enkä koe miellyttävänä levitellä intiimeitä asioitani epäluotettaviksi (= juoruilijoiksi) kokemilleni ihmisille. Kärsin kaikissa anopin suvun sukujuhlissa kun minulta aina tullaan kyselemään että koska aion TEHDÄ lapsenlapsia anopilleni. Vuosien jankutus asiasta ei ole saanut aikaan vauvakuumetta (päinvastoin pitää sen poissa), lisäksi en halua olla anopin kanssa enää missään tekemisissä. Ymmärrän, että anoppi haluaa vain hyvää ja toivoo kovasti lapsenlapsia (joilla kehuskella) mutta en saata ymmärtää miksi ihmiset kuvittelevat että noin henkilökohtainen ja intiimi asia pitäisi jakaa kenekään muun kuin oman puolison kanssa.
Kaikki asiat eivät vain kuulu kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="28.03.2014 klo 16:09"]
Mikä ihmeen valtionsalaisuus teidän lapsettomuutenne on? Mitä siitä jos ÄITI suree lapsensa suruja ja on niistä murheellinen, jokainen äiti ymmärtää että ne surut, joita lapsi kantaa ovat hänenkin surujaan, mutta lapsettomalle naiselle on täysin käsittämätöntä että ANOPPI voi olla kiinnostunut hänen lapsettomuudestaan.
Ap:n kaltaiset lapsettomat saavat minussa aikaan raivon omalla erinomaisella lapsettomuudellaan.
[/quote]
En ole lapseton, enkä edes sen uhkaakaan kokenut, silti käsitän tarpeen pitää asia omana. Valitettavasti kaikille äideille lasten surut eivät oikein aukea vaan niitä pidetään omina (anoppia/äitiä on lohdutettava), tärkeänä asiana saattaa yleiseen tietoon (kahvipöydässä pääaihe asiaankuuluvien voivotteluineen) tai hyvänä tilaisuutensa näyttää omaa asiantuntevuutta ( joo, te käytte erikoislääkärillä, mutta oletteko nähneet tätä TerveysHymyn mukana tullutta esitettä ihan ihmeaineesta juuri teidän vaivaanne).
Avuksi: Aiheen vaihtaminen, pahassa tapauksessa ilmoittaminen, että kyseessä on yksityisasia, joista kerrotaan sitten, kun siltä tuntuu.
Ja miksi ihmeessä anoppi miniää ahdistelee, kysyköön pojaltaan.
Meillä myös kärsitään lapsettomuudesta ja asiasta eivät tiedä kuin pari minun läheisintä ystävääni.
Koska ensinnäkin asia on henkilökohtainen. Huutelevatko nämä "miksi sitä pitää salailla?" -kyselijät oikeati omia intiimiasioitaan ympäriinsä? Lapsettomuus kun voi johtua esim. gynekologisista sairauksista tai poikkeavuuksista, tai miehen huonolaatuisesta siemennesteestä.
En myöskään kertoisi asiaa sellaiselle, joka lörpöttelee asioita eteenpäin, kuten ap sanoi anoppinsa tekevän. Mahtaa olla mukavaa mennä sukujuhliin ja yrittää edes yksi päivä olla ajattelematta oman elämänsä suurinta kriisiä, niin joku kummin serkku pelmahtaisi kyselemään, että "Mites ne teidän lapsiasiat? Kuulin, että ootte ihan hoidoissaki nykyään." = huonoimpana päivänä itkien kotiin.
Jotkut ihmiset myös ovat täysiä ääliöitä, ja jonkun ei-toivotun korviin mennyt lapsettomuusuutinen voi johtaa siihen, että riidan tullen sitä käytetään henkisenä lyömäaseena. Tottakai, kerrankin kun on joku juttu, jonka varmasti tietää osuvan ja uppoavan.
Tsemppiä muille lapsettomille. Meillä alkaa heinäkuun lopulla oma hoitotaival, kahden vuoden tuloksettomuuden jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli vaikeuksia saada ensimmäistä lasta, vaikka emme missään tutkimuksissa tai hoidoissa käyneetkään. Mies sitten utelun lopettamiseksi sanoi äidilleen, että ei ole suunnitelmissa nyt vielä muutamaan vuoteen saada lapsia. Kun sitten lopulta tulin raskaaksi, niin anoppi kysyi, että onko mieheni lapsen isä edes, kun ei ollut kuulemma vielä tarkoitus hankkia lapsia. Loukkasi pahasti.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 19:44"]
Meillä oli vaikeuksia saada ensimmäistä lasta, vaikka emme missään tutkimuksissa tai hoidoissa käyneetkään. Mies sitten utelun lopettamiseksi sanoi äidilleen, että ei ole suunnitelmissa nyt vielä muutamaan vuoteen saada lapsia. Kun sitten lopulta tulin raskaaksi, niin anoppi kysyi, että onko mieheni lapsen isä edes, kun ei ollut kuulemma vielä tarkoitus hankkia lapsia. Loukkasi pahasti.
[/quote]
Mitäs menitte valehtelemaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sano, että synnytit jo kaksi, mutta juoksivat karkuun, kun näkivät sinut.
Olin itse samassa tilanteessa. Sitten kävi kerran niin, että kun anoppi otti vauva-asian taas puheeksi, meillä oli keskenmeno juuri takana. PIllahdin itkuun ja anoppi kuuli kaikki ongelmat. Yllätyksekseni hän tukikin meitä, eikä puhunut asioita eteenpäin. Vauvoista jauhaminen loppui siihen asti, kun meidän ainokainen syntyi monen vuoden yrittämisen jälkeen.
Anoppi käyttäytyi aivan päin vastoin kuin olisin uskonut. Joskus ihmiset voivat hämmästyttää.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 19:57"]
Olin itse samassa tilanteessa. Sitten kävi kerran niin, että kun anoppi otti vauva-asian taas puheeksi, meillä oli keskenmeno juuri takana. PIllahdin itkuun ja anoppi kuuli kaikki ongelmat. Yllätyksekseni hän tukikin meitä, eikä puhunut asioita eteenpäin. Vauvoista jauhaminen loppui siihen asti, kun meidän ainokainen syntyi monen vuoden yrittämisen jälkeen.
Anoppi käyttäytyi aivan päin vastoin kuin olisin uskonut. Joskus ihmiset voivat hämmästyttää.
[/quote]
Niin, ja jotkut käyttäytyvät niinkuin olisikin olettanut. Mites, jos esimerkiksi ap:lla käytin paskempi tuuri ja anoppi käyttäytyisikin jutun kuultuaan kuten ap on arvellut?
Mä en käsitä, että ihmiset ei käsitä, että ne vauvahommat on henkilökohtaisia asioita. Vaikka kuinka kiinnostaisi ja haluttaisi lapsenlapsia, ei siitä vaan udella tai painosteta. Järkyttävää. Ymmärrän ap:tä, meillä samankaltainen tilanne. Itse koen helpompana, kun appivanhemmat ei tiedä meidän yrittelyistä.
[quote author="Vierailija" time="17.06.2014 klo 19:20"]
Kärsin kaikissa anopin suvun sukujuhlissa kun minulta aina tullaan kyselemään että koska aion TEHDÄ lapsenlapsia anopilleni.
[/quote]
Jepjep. Lapsia tehdään juurikin anoppia varten. ;) Ihmeen ääliöitä sukulaisia. Ja juuri tuo, että hiilostetaan vain naista. Ei suinkaan pariskunnan miestä.
Sanoisin, että jos sukulainen ei vaikuta sellaiselta, että haluatte arkaluotoisesta asiasta kertoa niin älkää missään tapauksessa kertoko. Sanot, ettette halua painostusta ja voitte tosiaan esiintyä veloina.
Molemmat veljeni ovat parisuhteissaan kärsineet lapsettomuudesta. On julmaa olla vain hiljaa, eikä puolellakaan lauseella vihjata ongelmaa. Toisen veljeni vaimo sanoi kerran jollekin kyselijälle, että kuule kaikki eivät saa lasta vaikka kuinka toivoisivat. Tästä me ymmärsimme heidän tilanteensa ja osasimme olla hienotunteisia heitä kohtaan.
Jos on vain hiljaa, niin yhteys ihmisten välillä katoaa. Ne läheisetkin haluaisivat ymmärtää ja jakaa kanssanne osan kipeää taakkaanne. Samoin heidän suru voi olla vilpitöntä, jos heistä ei voi ikinä tulla esim isovanhempia. Ei asioita tarvitse revitellä. Voi olla rehellinen ja napakka. Niin saa paljon ymmärrystä
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="24.02.2014 klo 14:41"]
Katoaako lapsettomuus, jos siitä ei puhu? Eli eiköhän se koko suku jo tiedä ongelmasta, mutta koska ette itse ota asiaa esille, yrittävät kaikki kautta rantain saada selville, ovatko oikeassa.
Lapsettomuus pysyy, vaikka siitä olisi hiljaa. Olisi reilua anoppia kohtaan kertoa, että pikkujalkojen tepsutusta toivoessaan hänen kannattaa suunnata kenneliin ja ottaa sieltä koira, lapsia kun teille ei ole tulossa.
[/quote]
Totuuden sanoja, kannattaa kuunnella.