Erovanhempien kanssa töitä tekevä on sitä mieltä että parempi saa lähivanhemmuuden.

Mitä on se parempi lähivanhemmuus?



Kun käytännössä äidit saavat lapset aina, niin mikä on se kriteeri paremmalle vanhemmalle? Se, että on äiti. Että jalkojen välissä on pimppi?



Ystäväni tapaus:

- isä absolutisti, hyvä ammatti- ja työpaikka lasten terveyteen liittyvällä alalla, on hoitanut lapsia todistetusti enemmän kuin äiti esim. vanhempain- ja hoitovapaalla.

- Äiti alkoholisoitunut, sosiaalityöntekijät jo tukena, poliisille ilmoituksia lasten heitteillejätöstä (kaksi kertaa naapurit, kerran opettaja, kerran isä), äiti sairaalassa usein uuden miehen hakkaamisen takia, työtön, ei koulutusta



Kaikista äitiä negatiivisesti määrittävistä seikoista vahvat ulkopuoliset todisteet. Isä taistelemassa lasten huoltajuudesta. Mitä tekee sosiaalitoimi? Ilmoittaa, että äiti on aina äiti ja laittavat lapset tuohon perhehelvettiin.



Miten siis parempi vanhempi saa sen lähivanhemmuuden? Eiköhän se ole niin, että se pimpin omistava saa sen, vaikka tekisi mitä, ja se pippelin omistava saa taistella, vaatia, todistaa uudestaan ja uudestaan eikä siltikään aina saa niitä lapsia itselleen.





T. pimpin omistava ohis, jonka mielestä keskustelun taso on naurettava

Nämä keskustelut ovat aina vähän mutu tuntumalla meneviä juupaseipäs tasa-arvo ämpäri lapio leikkiä hiekkalaatikolla, koska tietoa on niin vähän saatavilla.



Minä olen huono matematiikassa ja kuulun näinhin n. 90%, joka on käyttänyt omaa päätösvaltaansa lapsiaan koskevissa asioissa, toki lapsen isän kanssa yksimielisenä. Ja minulla on veli, joka on saanut lastensa huoltajuuden, pitkän taistelun jälkeen.



Eli n. 10% päätyy huoltajuusriitaan ja näistä lähes puolissa tapauksissa huoltajuus määrätään isälle, niin se tosiaan antaa kuvan, että isän asema on luulutua parempi.



Isä on näissä tapauksissa lähes aina se aloitteen tekijä, joka antaa myös sen kuvan, että on lukematon määrä isejä, joilla on tahtoa ja tunteita olla vanhempia lapsilleen, mutta silti on vallalla käsitys, että isät eivät välitä lapsistaan ja heidän arjesta.



Tasa-arvo kysymyshän tämä on, hedelmätön sellainen. Tulee olemaankin niin kauan, kun äitiyiden vallan eripuolia ei tarkastella riittävän avoimesti, jos tilastot tosiaan viittaavat isien syrjintään, yritetään kaivaa lukujen takaa aina jotain oikeampaa todellisuutta, johon voidaan spekuloida äitiä alistavia rakenteita.

Mutta paremmuus järjestys on vaan tehtävä, että saadaan lapsille ne kaksi lapsen kotia, joista toinen on se lähikoti.



Onko nyt niin, että vanhemmat ovat jo päättäneet, että kumpi on kumpi vai onko nyt kyse riidasta vai mitä?!

vaikka esim. taloudelliset syyt puoltaisivat isää lähiksi. Suomessa ei todellakaan mennä lasten edun mukaan vaan äiti jumalmyytti ja sitä kummarretaan. Äiti saa olla alkoholisti ja täysin rappiolla ja silti isä joutuu TAISTELEMAAN saadakseen lapset pois äidiltä, koska tuo jumalmyytti pitää äitiä jalustalla. Myös mielenterveysongelmaiselta on vaikea saada lasta pois vaikka isä olisi turvallisempi ja vakaampi. Niin, että lapsen etu vanhempien erotilanteessa ei merkitse mitään! Tämä on fakta.

Isän asema on vahvistunut. Todellisuudessa isät ovat ryhtyneet entistä aktiivisemmin peräämään oikeuksiaan ja esim. käräjäoikeudet ovat ratkaiseet asiat isä eduksi entistä useammin. Vahinko vain, että tälläinen harhaisuus isän heikosta asemasta lasta koskevissa asioissa, muovaat yleistä käsitystä, isät eivät edes kuvittele, että heillä olisi mahdollisuuksia taistella äidin kanssa tasavertaisia vanhempia lastensa huoltajuudesta.

Olemme kumpikin isinä taistelleet mutta vain toinen sai lapsensa itselleen. Poliisi palautti 3 vuotiaan kotiin kun oli yksin pyöräilemässä kaupungilla ja äiti kotona tillintallin. Tilanne meni todella pahaksi ja vanhempi lapsi on nyt huostaanotettu ja kaverini sai nuoremman itselleen. Minä taistelin oikeudessa asti tapaamisista ja huoltajuudesta; eksällä mielenterveysongelmia. Minulla on myös paremmat taloudelliset mahdollisuudet lapsen elättämiseen sekä vakaammat perheolot. Mutta niin vain lapsi asuu äidillään. Isän heikko asema ei ole harhaisuutta! Se, että isät ovat aktivoituneet, ei ole ainakaan vielä auttanut näissä lähivanhemmuusasioissa yhtään. Kannattaa tutustua tilastoihin, ne kertovat karua kieltä.

Aiheesta on niukasti tutkimustietoa, säännöllisesti tuotettua ja tarkkaa valtakunnallista tilastoaineistoa on vähän. Usein tilastoisssa viitataan oikeuteen vietyihin tapauksiin, ne ovat kuitenkin vain pieni osa kaikista lapsiperheiden erotapauksista.

Isien vähyyttä lähivanhempina on usein pidetty merkkinä erotilanteissa vallitsevasta epätasa-arvosta, mutta yli 90 prosenttia vanhemmista kuitenkin sopii lastensa huoltajuudesta käyttäen omaa päätösvaltaansa lastensa asioissa.

Isät antavat lähivanhemmuuden äideille, koska tietävät, mikä sota syntyy, jos ilmoittavat haluavansa lähivanhemmuuden. Tällä luopumisella isät suojaavat lasta aikuisten riidoilta; äidit eivät kykene tekemään tällaisia uhrauksia.

Oikeudessa käsitellään vuosittain 2500 lapsen elämää kun erolapsi tulee vuodessa 10 000 eli 25 % päätyy oikeuteen asiasta tai useasta asiasta.

Oikeus on päätöksissään antanut vain 10 % äideistä yksinhuoltajuuden. Suurin osa on yhteishuoltoja, koska se on lapsen etu.