G:Kuinka kauan pystyisit olemaan erossa lapsistasi jos saisit tilalle jotain ainutkertaista?
Kuinka kauan pystyisit olemaan erossa lapsistasi, jos sinulle tarjottaisiin jotakin ainutkertaista? Jotain mikä olisi sinulle itselle tärkeää ja ikimuistoista, mutta ei kuitenkaan välttämätöntä, liittyipä se sitten matkaan, harrastukseen, työtilaisuuteen tms.
Minkä ikäisiä ovat lapsesi? Mitä eniten arastelisit erossa olossa?
Omat lapset ovat 6- ja 8-vuotiaita ja nyt sain tilaisuuden lähteä ainutkertaiselle matkalle, joka liittyy rakkaaseen harrastukseeni. Poissa olisin 3 viikkoa satunnaisten puheluiden varassa.
Mieheni toki olisi lasten kanssa isovanhempien avustamana eikä matka vaikuttaisi muihin tämän vuoden perhelomiin, niin monta pitämätöntä lomaviikkoa tililläni on.
Osaisinko nauttia matkasta ja harrastuksesta vai kaivertaisiko ikävä ja "syyllisyydentunto" koko ajan... Kuinkakohan moni mies edes miettisi asiaa samalta kantilta :)
Kiitos mielipiteistä!
Kommentit (19)
Joitain kuukausia. Ja usein olenkin. Miksi se lapsi siitä kärsisi, onhan sillä isänsä.
lapset oli tuolloin 2,5 ja 4. Kolme viikkoa on minulle rajana, tosin vaatimus reissun "erikoisuudelle" on vain kasvanut, jotta olisin poissa pidempi aikoja kotoa. Lapset tuntuu tarvitsevan minua aina vaan enemmän. Toki ovat vieläkin pieniä 5- ja 7-vuotiaita tällä hetkellä.
Lapset on 10kk ja 2,5v. Jos lapset olisivat 6 ja 8, paljon riippuisi mun miehestä, kuinka pitkään voisin olla pois. Jos hän olisi hengessä mukana ja kannustaisi, voisin helpommin irrottautua.
voisin olla erossa varmaan puoli vuotta. Mutta koska sellaista paikkaa ei ole, en voi olla vuorokautta pidempään erossa. Lapseni on 13v.
Kerjään varmaan verta nenästäni, mutta olin poissa neljä viikkoa lasteni juuri täytettyä 2 ja 5 vuotta. Mietitytti toki lähteä, mutta samalla tiesin, ettei lapsilla olisi mitään hätää isänsä ja isovanhempiensa kanssa. Reissu meni loistavasti ja lapset olivat pärjänneet hienosti! Isommalla oli kalenteri, josta seurata ajan kulumista. Ikävä iski toisinaan, mutta kyllä sen kanssa pärjäsi. Syy oli kerran elämässä juttu, kuukauden ammatti- ja kulttuurivaihto täydellä ylöspidolla Amerikassa. Koskaan en ole katunut, eikä lapsillekaan siitä mitään traumoja jäänyt. Saamansa tuliaiset kyllä muistavat vieläkin näin neljän vuoden jälkeenkin! Reissannut olen sen jälkeenkin, sekä lasten kanssa että ilman, ja aion reissata jatkossakin. Lapset kyllä pärjäävät. Suoraan sanottuna en oikein ymmärrä koko ongelmaa, isät eivät edes miettisi moista...
voisin olla erossa viikon. Ehkä max. 1½ vk, jos olisi joku todella, todella ainutkertainen juttu. Mieluummin en kyllä olisi erossa ollenkaan.
Jokin aika sitten olin erossa neljä yötä, kyllä teki tiukkaa. :)
mutta kyllä 3 viikkoa erossa lähivanhemmasta on aika pitkä aika alakoululaiselle, saati sitten eskari-ikäiselle, joten siinä mielessä kiinnostaa, eikö harrastusmatkalle voi lähteä yhtään lyhyemmäksi aikaa? Siis onko pakko olla koko kolme viikkoa reissussa?
Itse malttaisin olla lapsestani (nyt jo 12 v.) erossa korkeintaan kaksi viikkoa. Viikon reissuja olen tehnyt muutaman omin päin, ja se on mulle/meille ihan sopiva aika erossa. Jos olisi joku tosi spesiaali tarjous, voisin olla parikin viikkoa, mutta tuskin sitä enempää. Pidän omaa aikaa ja elämää tärkeänä perhearjessakin, mutta harrastukset eivät ole minulle niin tärkeitä tai ainutlaatuisia, ettenkö voisi järjestää niitä perhearkeemme sopivissa palasissa. - Voin sitten tehdä pidempiä reissuja joskus vähän myöhemmin...
Kiinnostaisi, mikä on sellainen harrastusreissu, ettei itse voi päättää olla siellä vaikkapa viikkoa tai edes kahta, vaan on pakko olla juuri kolme. Eikö harrastusreissut voi räätälöidä juuri omalle perheelle sopiviksi?
Lapsi on 3 v. Olen ollut erossa nyt aika vasta 3 päivää ja se on pisin aika. Ehkä viikon voisin olla erossa, jos olisi hyvä syy, mutta en kyllä mielellään ole. En halua esimerkiksi viikon lomalle ilman lasta. En vain osaisi nauttia siitä kun olisi ikävä ja tietäisin että lapsellakin on.
että tajuaa sinun palaavan takaisin.
Itse olin erossa taaperosta neljä päivää ja eniten vaivasi, se että pikkuinen varmasti ihmetteli missä äiti on. Niin pieni ei välttämättä tajua, että äiti tulee takaisin.
Ne lapset todellakin pärjää OMAN ISÄNSÄ KANSSA tuon aikaa. Ja tietysti niitä on välillä ikävä, mutta se kuuluu aikuisuuteen (ja aikuiseksi kasvamiseeen), että pystyy hallitsemaan omaa ikäväänsä.
Miehetkin pystyvät olemaan jo työreissuillaan kuukausia ja lapsille ei jää traumoja- ikävä on kuitenkin. Sinulla on nyt tilaisuus nauttia, joten käytä se hyväksesi! Uskon, että olet vielä parempi äiti palattuasi henkisesti virkistyneenä reissustasi...
Pitkältä purjehdukselta ei kesken kaiken voi poistua laidan yli kun ikävä yllättää.
Perheenä purjehdimme paljon Suomen lähivesillä, mutta tälle reissulle ei lapsia mukaan voi ottaa.
Älä yhtään edes mieti, että jättäisit menemättä, jos kerran lapsilla on tuttuja luotettavia aikuisia paikalla! Eri asia, jos ei olisi ketään "kunnon" hoitajaa.
Omat lapset ovat 3v ja 4kk, päätin tehdä minulle tärkeän jutun, joka vaatii poissaoloa 4päivää, oikeastaan enemmän, mutta vauvan takia en kestä olla poissa kauempaa ja päädyin tähän typistettyyn versioon. JOs pienempi olisi yli vuoden ja mieheni hoitaisi lapsia, voisin olla viikonkin poissa, mutta en minkään rantalomaviikon tms. turhan ja tavanomaisen jutun takia. Sinun lapsesi ovat jo aika isoja ja ymmärtävät ajanmääreistä sen verran, että tajuavat sinun tulevan takaisin kotiin niin ja niin monen yön päästä.
Olen tosi kanaemo, mutta uskon, että täytyy muistaa myös omat tarpeensa. Kunhan se ei ole lasten turvallisuudesta pois, tietty.
Reissuni aikaan vauva on 6kk, nyt 4kk.
Mutta kolme viikkoa ei tuottaisi ongelmaa, kun tietäisin lapsilla kaiken olevan hyvin ja he jo ymmärtävät missä äiti on.
Mun lapset taitaa olla ainutkertaisinta mitä mulla on ei ole mitään sen hienompaa.
komppaan.
Ennen lasten syntymää tuli matkustettua niin paljon ja myös toteutettua itseään, ettn edes kaipaisi mitään erityistä.
Joskus teen ystäväni kanssa pienen viikonloppureissun kahdestaan ja kummankin miehet jäävät hoitamaan lapsia. Minulle se riittää aivan hyvin.
ei ole mitään sen hienompaa.
että viikon (1 lapsi 3.5v).
Noin isojen lasten kohdalla kuin ap:lla niin 3 viikkoa voi olla ihan ok, jos itse kokee siihen pystyvänsä ja lasten toiselle vanhemmalle sopii.