G: Minkä ikäisenä sinua ensimmäisen kerran seksuaalisesti häirittiin?

6 v

Isovelipuoli ja neljä hänen kaveriaan (iältään 11-15 v) metsässä kodin lähellä kaatoivat porukalla maahan ja repivät pöksyni pois. Sen jälkeisiä tapahtumia en pysty muistamaan. Nyt aikuisena yritettiin terapiassa palata tapahtumaan, mutta pyörryin penkkiin.

Isovelipuoli kovensi vuosien mittaan otteitaan, kunnes ollessani 11 v raiskausyritykset loppuivat.

tällaiset tekijät pystyvät elämään itsensä kanssa? Vai ovatko he sitten järjestelmällisesti elämästi syrjäytyneitä sitten aikuisiällä?

Kun ajattelee tätä lainaamani kirjoittajankin tekstiä, jossa isovelipuoli kavereineen kävi pienen tyttölapsen kimppuun, tehden hänelle seksuaalista väkivaltaa, niin miten sellaisen teon jälkeen kykenee elämään omantuntonsa kanssa? Itse en näkisi oikeasti muuta vaihtoehtoa kuin pyytää uhrilta anteeksi, jonka jälkeen hyppäisin junan alle. Ei sellaista tekoa voi koskaan hyvittää, siinä on tehty pahinta väkivaltaa toiselle, mitä olla saattaa. Niitä haavoja ei voi koskaan parantaa, vaan niiden kanssa voi ainoastaa oppia joten kuten elämään.

Jotenkin olisi vaikea uskoa, että ihminen joka on kyennyt tällaiseen tekoon, voisi aikuisiällä elää ns. normaalia elämää, tyyliin kunnollisena perheen isänä ja aviomiehenä. Eihän sellaista takoa voi koskaan pyyhkiä pois mielestä.

Vai voiko?

Olisi mielenkiintoista tietää, mitä tällaisen mieleltään hyvin sairaan ihmisen pään sisällä liikkuu.

Ja jos ajatellaan että joku näistä pojista olisi yhtynyt tekoon vain ryhmäpainostuksesta, ja vaikka olisi tätä tekoa ennen ollut ns. normaali, niin eihän hän tuon jälkeen enää terve ole.

Ja sinä, jonka tekstiä lainasin, olen äärimmäisen pahoillani puolestasi. Kukaan lapsi ei saisi joutua kokemaan mitää tuollaista. :´(

Vaikka en sinua tunne, niin se viha mikä minulla nousi pintaan lukiessani tekstiäsi, niin jos kohtaisin nämä miehet, ja saisin tietää keitä ovat, en ihmettelisi jos päässäni pimenisi ja kävisin raivonvallassa heidän kimppuunsa. Todennäköisesti kuohisin heidän paljain käsin.

(Kuten jokaisen uhrin kirjoitusten perusteella joka ikisen tekijän. Olen todella pahoillani kaikkien puolesta kokemanne johdosta.)

Itse en ole onneksi joutunut kokemaan lapsena mitään seksuaalista hyväksyköyttöä tai häirintää, mutta aina tällaisia tekstejä lukiessa sitä heti alkaa miettimään, mitä jos omat lapset joutuvat joskus kokemaan vastaavaa? Kyllä silloin olisi saunan takana tilaa!

Kunpa vain saisi jollakin tavoin varjeltua lapsilleen edes oikeuden koskemattomuuteen.

Ja vaikka se teinityttö kävelisi alasti kadulla, niin mikään ei oikeuta ketään syyllistymään seksuaalisenn häirintään sanallisesti ja/tai fyysisesti.



Viitaten mm. koulukuraattorin järkyttävään välinpitämättömyyteen. Todella epäammattimainen henkilö!



Tietenkin varmasti itsekin pyrin tyttäreni kohdalla keskustelemaan, miten kannattaa pukeutua, sillä maailma on sairaita ihmisiä pullollaan. Mutta ei mikään pukeutumistyyli oikeuta loukkaamaan kenenkään yksityisyyttä tai oikeutta koskemattomuuteen.



Ai että pistää niin vihaksi, kun luki koko ketjun... :´(

Siinä on että tuntuu että aina samoja tyyppeä ahdistellaan seksuaalisesti aina uudestaan ja uudestaa? En siis sano mitenkään että uhri olisi ite syyllinen mutta ihmettelen kun usein joku kertoo jotain että on ahdisteltu, raiskattu tms niin näitä kokemuksia mahtuu elämään monta krt! Yhtä ystäväänikin on lapsena kopeloitu, sitten teininä käyetty hyväksi jne. Jotenkin miettiin viestittääkö uhrit tai ovatko ne usein samantyyppisiä tai jotain kun yhä uudestaan käy niin. Kun onhan se aika pieni prosentti mahd. Että just samaan lapseen elämän aikana tapahtuu kaikki seksuaalinen häirintä ja toiset ei koe tollasta ikinä... Vai mikä siinä on....



Eikö näille uhreille esim ole kotona ikinä opetettu että vieras ei saa koskea tiettyynpaikkoihin jne ja asioista pitää puhua kotona aina jos jotain tapahtuu? Monet salaavat vanhemmiltaan tälläset kokemukset aikuisikään asti.miksi?

Etsin vuokra-asuntoa ja näin lehdessä ilmoituksen edullisesta asunnosta ja menin katsomaan. Kun pääsin paikalle niin näytön päätteeksi hinta olisikin ollut kaksinkertainen ellen sitten olisi suostunut "neuvottelemaan" hinnasta. Vuokran-antajana n. 50v lipevä ja irstas äijä. Aioin poistua paikalta niin esteli aluksi mutta potkaisin sitä polveen ja lähdin juoksemaan minkä jaloistani pääsin.

ajoittuvat vasta yläasteelle, kotitaloustunnille. Luokan pahispoika joka oli tarkkailuluokallakin, otti mut silmätikukseen, kouri haaroista, ja puhui rivoja. Posket punaisina yritin vältellä joutumasta viereiseen keittiöön tai ylipäätään samaan tilaan kanssaan. Muut pojat vaan nauroivat, tytöt olivat noloina ja onnellisia että poika jätti heidät rauhaan. Vaikka olin jo yläasteikäinen ja kiusaajana samanikäinen poika, se oli noloa ja ahdistavaa. Opettaja taisi kerran nähdä mutta tyytyi vaan hätistelemään pojan kauemmas. Homma jatkui aika pitkään, mutta en osannut silloin 25 vuotta sitten kertoa siitä kenellekään. Tuon varhaisempaa muistoa tai kokemusta ei ole, eikä vanhemmat miehet ole koskaan lapsena ainakaan minua ahdistelleet.

ajoittuvat vasta yläasteelle, kotitaloustunnille. Luokan pahispoika joka oli tarkkailuluokallakin, otti mut silmätikukseen, kouri haaroista, ja puhui rivoja. Posket punaisina yritin vältellä joutumasta viereiseen keittiöön tai ylipäätään samaan tilaan kanssaan. Muut pojat vaan nauroivat, tytöt olivat noloina ja onnellisia että poika jätti heidät rauhaan. Vaikka olin jo yläasteikäinen ja kiusaajana samanikäinen poika, se oli noloa ja ahdistavaa. Opettaja taisi kerran nähdä mutta tyytyi vaan hätistelemään pojan kauemmas. Homma jatkui aika pitkään, mutta en osannut silloin 25 vuotta sitten kertoa siitä kenellekään. Tuon varhaisempaa muistoa tai kokemusta ei ole, eikä vanhemmat miehet ole koskaan lapsena ainakaan minua ahdistelleet.

olinkohan 9-10v. kun vuotta vanhempi, koulun tunnetusti pervoin poika otti minut silmätikukseen. Ahdisteli nurkkaan ja halusi hiplata tissejä, hyökkästi jostain puristelemaan takapuolesta ja huuteli perään kaikenlaista. Teki sitä muillekin tytöille aina kun tuli tilaisuus. Yläasteella oli onneksi kaikenlaisia pissiksiä jotka jopa ihailivat tätä tyyppiä, joten unohti onneksi minut.

Mitähän sillekin sekopäälle nykyään kuuluu..

Olin juuri aloittanut seiskaluokan kun ysiluokkalainen poika hiplasi peppuani ohi kävellessään.

Kylään meille tullut isäni kaveri kommentoi mut nähtyään, että:"Sustahan on tullut ihan nainen!" ja katsoi sillai ällöttävän hitaasti päästä jalkoihin. Nolotti, ja häivyin huoneeseeni.



12-vuotiaana jotkut 18-20 ikäiset pojat kyttäilivät ja vislailivat mulle jossain nähtävyydellä, kun oltiin vanhempieni kanssa. Sekin ällötti, koska en edes pitänyt itseäni minään lasta kummempana.

Veljeni 2. vaimo (tapasivat vasta keski-iässä) tapaa kertoa, kuinka huolehtivainen hänen miehensä lapsena oli meille sisaruksilleen. Hoiti ja puolusti. Kaikkea muuta. Häiritsijä se mies oli poikana. On varmaankin blokannut asian täysin mielestään pois. Muu ei selitä sitä, että hän on ilmeisen vakuuttavasti onnistunut valehtelemaan ihan täysipäiselle naiselle.



Ja mikseivät nuoret tytöt kerro näistä jutuista kotona? Sen takia, että aikuiset ovat jo moneen kertaan tätä ennen osoittaneet epäluotettavuutensa. Ei valehtelijoille ja mitätöijille voi mitään kertoa!



Jos perheenjäsen häiritsee, koko perheen kulttuuri on vinoutunut. Se on tietenkin vanhempien tekosia ja vastuulla. Eivät nämä häiriintyneet vanhemmat osaa uhria auttaa.

joku setä nappasi mut matkalla soittotunnille ja pakotti koskettelemaan elimeensä. Kerroin vasta kotona äidille ja tällä on ollut vaikutusta seksielämääni.

Olimme muuttaneet syksyllä pikkukylään ja tutkin lähiympäristöä. Lähinaapurin mies tarjosi 50mk jos autan häntä pihatöissä. Menin miehen mukaan hänen pihaansa, jossa neuvoi haravoimaan. Harava olisi kuulemma vajassa, josta sitä mentiin hakemaan. Mies sulki oven ja pudotti housunsa ja alkoi runkkaamaan. En tajunnut mitä tapahtuu, luulin että miestä kutitti tms. Mies käski laittaa kädet kupiksi ja päästi lastinsa käsilleni. Mies sanoi vahingossa pissanneensa ja antoi 20mk. En kertonut rahoista kotona koska rahojen alkuperää olisi heti kyselty ja pelkäsin että ne viedään minulta pois. Miestä en enää nähnyt, ei ollut se oikea naapurin isäntä.

kuin häirintää näissä jutuissa. En kyseenalaista kertomianne juttuja, mutta aika uskomattomalta kuulostaa välillä. Olisi kiva tietää milloin nämä jutut on tapahtunut. Puhutaanko ihan 1990-2000 luvuista vai aikaisemmin?

Joku aiemmin pohti, miten lapsena hyväksikäytetyt joutuvat uhriksi myöhemminkin. Ehkä, muttei se sääntö ole. Myös päinvastainen kehityssuunta on mahdollinen, olen siitä itse esimerkki. Totuin pienestä pitäen torjumaan kaikki lähestymisyritykset, koska koin häirintää kotona. Minun oli vaikea luottaa kehenkään ja olin tosi tyly pojille/miehille - kaverini eivät mielellään lähteneet kanssani ulos, koska karkotin miehet liian tehokkaasti. Niitä, joihin olisin halunnut tutustua, en osannut vetää puoleeni. Olin nuorempana aika yksinäinen. En tietenkään myöskään uskaltanut pukeutua yhtään näyttävästi, koska tiesin liiankin hyvin olevani hyvävartaloinen ja seksikäs. Vasta nyt, yli 50-vuotiaana, olen alkanut käyttää vartalonmyötäisiä vaatteita.

Alkoholisoitunut setäni(!) ryhtyi halailemaan ja kähmimään. Yök.



Ja se mikä tässä on inhottavinta: MINUA hävettää vieläkin. Miksi minua hävettää? :( Eihän se minun syyni ollut, paitsi sikäli, että kasvoin ja aikuistuin.

sen huomioivat myös naapurien ukot.



Maallahan piipahdeltiin kylään milloin vain, vanhemmat olivat usein ulkotöissä, äijät pyrkivät hiplailemaan (kehuivat pitkiä hiuksiani) ja samalla käsi kävi muuallakin.



Hävetti myös minua, en kehdannut sanoa kenellekään, en vanhemmille enkä kavereille.

Siskoni kertoi nyt aikuisena, että ollessaan alle kouluikäinen naapurissa asuva naimaton setämme otti siskoni aina syliin kiikkutuoliin ja kovettui siinä eikä päästänyt siskoa pois. Äiti ja isä istuivat kahvipöydässä nauraen, että mikäs nyt siskoa ujostuttaa.



Minua setä ei koskaan ottanut syliin. Olin kai liian vahva lapsi. Sisko oli hiljaisempi. Eikä kertonut koskaan kenellekään, ennenkuin nyt, kun setä on kuollut. Minunkin kauniit muistoni hänestä vähän tahriintuivat. Setä oli kaiken lisäksi syvästi uskonnollinen. Tapahtui maaseudulla 70-luvulla.

Oma isä yritti suudella niikuin naista suudellaan (ahnaasti avonaisin suin), kun olimme hänen luonaan pikkusiskoni kanssa vanhempieni avioeron jälkeen ja nukuimme hänen yksiönsä vuodesohvalla. Sisko nukkui eikä tiennyt mitään. Kerroin hänelle aikuisiällä.



Pahin alkoi siitä, että aloin saada muotoja.



1. Huudeltiin huoraksi ylä-asteella.

2. Häirikköpojat kommentoivat rintojani

3. Naapurin n.40 vuotias mies puhui panemisesta, kuinka se "On niin hyvää, kun on kuin ompelukone naputtais" (merkitseviä katseita.

4. Riihimäen kirjaston edessä olevassa puistossa itsensäpaljastajarunkkaaja hiipi minun ja kaverini taakse, kun istuimme puistonpenkillä ja säikäytti pahanpäiväisesti.

5. Ohi pyörällä ajanut hiukan hitaalla käynyt ukko kouraisi rintojani pysäyttämättä vauhtia ja huusi "Kivat tissit!"

6. Viheltelyjä ja merkitseviä katseita Vanhoilta miehiltä (olin 13, he n.30)

7. 15-vuotiaana päädyin samaan sänkyyn 23-vuotiaan miehen kanssa tilanteessa, jossa en oikeasti olisi halunnut, mutta kun olimme karkureissulla tyttökaverin kanssa ja muuta yöpaikka ei juoneena ollut (kotiin tai tyttökaverin ei voinut mennä, kun olisi jäänyt juomisesta kiinni).

8. Parikymppisenä samassa työpaikassa ollut mies läimäisi kesken kaiken yllättäen perseelle. Silloin suutuin ja huusin päin naamaa: "Vittu anti olla viimeinen kerta!!!"



Ja koko sukukypsän ikäni olen saanut kuulla seksivihjailuja, halusin tai en.

se mikä mua järkyttää, on se että äidilleni on tapahtunut, ja siitä huolimatta hän vielä aikuisena kyläili tuon ihmisen luona. Sitä minä en käsitä. Mutta äitiäni ei voi kyllä kehua miksikään järjen valoksi joissain asioissa. Tärkeintä on pitää kulissi pystyssä...



Äitini setä yritti raiskata hänet, kun hän oli 14 v, ja äitini oli päässyt karkuun. Ollessani n. 11 v. kyläilimme tuossa paikassa, ja muistan inhonneeni koko paskaista asuntoa ja äijää siellä, joka tuijotti minua maireasti.



Muutamia vuosia sitten kuulimme, että tuo äijä oli toistuvasti raiskannut oman tyttärensä, ja vasta silloin äitini muisti, että niinhän se yritti häntäkin, mutta hän ei tajunnut sitä silloin, kun oli päässyt karkuun.



Sitten vielä vei tyttärensä sen ihmisen luo kylään. En tajua.



Omia lapsia varoittelen aina ja olen sydän kurkussa, kun ne tuolla ulkona liikkuu, vaikka kotiintuloaika on klo 19.

Joku aiemmin pohti, miten lapsena hyväksikäytetyt joutuvat uhriksi myöhemminkin. Ehkä, muttei se sääntö ole. Myös päinvastainen kehityssuunta on mahdollinen, olen siitä itse esimerkki. Totuin pienestä pitäen torjumaan kaikki lähestymisyritykset, koska koin häirintää kotona.