Miten tunnistaa lahjakas lapsi? Onkohan minun lapseni lahjakas?

että "koulussa osataan tukea".

terv. ulkosuomalainen äiti

terv. lahjakas lapsi (ent.)

Minulla oli ajatukset aivan eri sfääreissä käytännössä katsoen koko ala-asteen ajan. Ylästeella jokin palanen loksahti paikalleen ja keskiarvo nousi yli kokonaisen numeron yhdellä loikalla luokan parhaiden joukkoon ja parani sen jälkeen tasaisesti. Ei se kehityksen kaari ole kaikilla samanlainen.

Ei kai kukaan voi tosissaan olla niin hupakko, että olettaa 6v koulunkäynnin (ala-asteaika), opiskelutapojen siellä ja koe ym numeroiden olevan arvottomia ja ilman osviittaa siitä onko kyseessä ns normi/perustallaaja, heikkomuistinen ja lahjainen vai peräti lahjakas jolla niin opiskelutavat, muisti, kyky omaksua uusia asioita jne ovat helppoja asioita?!

ala-asteaikaiset numerot ei vielä kerro mistään lahjakkuudesta mitään?

mun ka. alakoulusta päästyä tais olla 7.8 ja yläkoulusta 7.4. Lukiosta c:n paperit tekemättä mitään.



Sillon ei kiinnostanu mikään lukeminen. En ikinä tehnyt mitään koulun eteen.



Nykyään. Heh, mulla on 2 tutkintoa ja 3. yo-tutkinto puolivälissä...Toimin opena...Rakastan kaikkea luovaa, soitan, säveltelen ym...



Koulu vaan ei aikoinaan antanut mulle oikeaa ja olin ehkä muutoinkin tyyppi, joka tarvi aikaa löytääkseen itsensä ja sen verran luova, että taisin olla jopa lapsellinen...



Kysymys:Mittaako ainoastaan koulu luovuutta/lahjakkuutta, vai vaiko olla lahjakas muutenkin?

Meidän tytöllä oli keskiarvo ala-asteelta lopussa 9,7. Tyttäremme oppii nopeasti ja on kiinnostunut aika monesta asiasta. Miten me vanhemmat voisimme tukea lastamme paremmin? Pitäiskö tyttö laittaa joillekin kursseille tai harrastuksiin? Vai antaako sen nyt rauhassa kehittyä? Murrosikä taitaa olla alkamassa, eli eihän toi siis mikään lapsi enää ole...

Millaisia kokemuksia teillä muilla on? Vouhotanko mä nyt ihan turhasta?

Pahimmillaan voit liian nopeaan eteenpäin työntämällä aiheuttaa lapselle kapinaa ja tappaa oppimishalun. Jos lapsi haluaa harrastaa, antakaa toki harrastaa. Mutta ei sitä väkisin tarvitse mihinkään laittaa.

Koulumenestys sinänsä ei ole kovin kummoinen lahjakkuuden mittari. Se lähinnä kertoo että loogista älyä on vähintään keskinkertaisesti, ja siihen yhdistyy motivaatio koulunkäyntiin. Esim. itse olin täysi luuseri koulussa, ei kiinnostanut, yläasteen jälkeen keskiarvo jotain 6 pintaan. Niin vain luin itseni ennätystahtia maisteriksi ja pärjään hyvin, siinä missä jotkut kympin oppilaista ovat pankkineiteinä.

jarjestetaan vuosittaiset "palikkatestit" lapsille. Vahan sellaiset mensa-tyyppiset testit. Vanhin tyttareni sai 9-vuotiaana niin huikean tuloksen, etta han sai kutsun lahjakkaille lapsille tarkoitettuun erikoiskouluun. Han on ollut siella nyt 3 vuotta ja nauttii kovasti. Tassa nykyisessa koulussa etsitaan testejen kautta huippulahjakkaita yliopistoon opiskelemaan, mutta niin valkky han ei ole, enka kylla paastais yliopistoon vaikka oliskin.



Suomessa tytto olisi tavallisessa koulussa, aarettoman tylsistyneena....

Olen itse "kympin tyttö", eli keskiarvo oli 10 koko ala- ja yläaste ja kirjoitin 6 laudaturia.



En ole lahjakas, olin vain hyvä koulussa.

mutta onpa sitten heitäkin, jotka puristavat 7 ällää ja sitä ennen liki 10:n keskiarvoa koko koulu-uransa ja saavat totaalisen burn outin ja ryhtyvät vaikka liikunnanohjaajiksi.



Itse kuulun porukkaan, jota ala-asteella vielä kiinnosti, mutta ylä-asteella ei pätkääkään (poissaoloja 300 tuntia). Lukio ei napannut, joten menin sieltä opistoon ja sieltä suoraan yliopistoon (!). Maisteritutkintoa ei ole kun revittiin duuniin, enkä kerennyt sellaista suorittaa.



Oon pärjännyt aika hyvin tekemättä juuri mitään koulussa, koska olen varmaankin kohtalaisen älykäs. Olen myös lahjakas omalla alallani, jossa tarvitaan muun muassa asiayhteyksien ja olennaisen löytämistä nopeasti ja esiintymistaitoja.

Minua kyllä ihmetyttää, miksi ei "huonomman" keskiarvon omaavaa lasta voisi laittaa jonnekin harrastuksiin?



Itselläni oli aika keskiarvo yli yhdeksän ja olin luokkani parhaimmistoa - niin ala- kuin yläasteella se johtui lähinnä siitä, että oli hyvä muisti. Tosiasiassa en tehnyt mitään koulunkäynnin eteen. Enkä tehnyt lukiossakaan, mutta silloin numerot alkoivatkin laskea.



Oma lahjakkuuteni tuli ilmi oikeastaan vain yhdessä lajissa, mutta vasta aikuisiällä selvisi, olenko oikeasti (riittävän) lahjakas. Minusta lasten ja nuorten kohdalla kannattaa vain tukea sitä, mitä lapsi haluaa tehdä - pohtimatta enempää, onko hän oikeasti lahjakas.



Moni hyvin lahjakas, esim. tuleva taiteilija, on muuten saattanut olla jopa huono koulussa. On kirjailijoita, joiden äidinkielen numero on ollut 6. Eli koulun perusteella ei vielä oikeastaan voi vetää kovin päteviä johtopäätöksiä.



Eli oma neuvoni on, että ei kannata vouhottaa, mutta kannattaa tukea lasta ja innostaa opiskelemaan jatkossakin. Jos opiskeluinnostus jatkuu läpi yläasteen ja lukion (jos sinne menee), se voi jatkua ja innostaa myös jatko-opiskeluissa.

Koulussa hyvin menestyvä tyttö on monen mukaan vain opiskellut ahkeraan tai saanut numerot vahingossa. Tämän ketjun perusteella tytöt eivät ole älykkäitä eikä lajjakkaita. Hävetkää naiset, sanon minä. Uskokaa ja arvostakaa tyttöjänne ja heidän akateemisia saavutuksia.



Ap; tarjotkaa lapselle monipuolisia harrastuksia, tukekaa oppimista ja antakaa mahdollisuuksia oppimiseen myös koulun ulkopuolella. Arvostakaa opiskelua ja tytön saavutuksia.

Koulussa hyvin menestyvä tyttö on monen mukaan vain opiskellut ahkeraan tai saanut numerot vahingossa. Tämän ketjun perusteella tytöt eivät ole älykkäitä eikä lajjakkaita. Hävetkää naiset, sanon minä. Uskokaa ja arvostakaa tyttöjänne ja heidän akateemisia saavutuksia.

Ap; tarjotkaa lapselle monipuolisia harrastuksia, tukekaa oppimista ja antakaa mahdollisuuksia oppimiseen myös koulun ulkopuolella. Arvostakaa opiskelua ja tytön saavutuksia.

Ihan samoin ajateltaisiin, jos kyseessä olisi poika. Ja toki hyvät numerot voivat tarkoittaakin lahjakkuutta. Mutta onko sitä oikeasti tarpeen miettiä? Joka tapauksessa kannattaa tarjota lapselle monipuolisia harrastuksia, tukea oppimista ja antaa mahdollisuus oppia myös koulun ulkopuolella, oli lapsi sitten lahjakas tai ei. Ja ihan samoin jokaisen lapsen kohdalla kannattaa arvostaa opiskelua ja lapsen saavutuksia, oli lapsi lahjakas tai ei.

jarjestetaan vuosittaiset "palikkatestit" lapsille. Vahan sellaiset mensa-tyyppiset testit. Vanhin tyttareni sai 9-vuotiaana niin huikean tuloksen, etta han sai kutsun lahjakkaille lapsille tarkoitettuun erikoiskouluun. Han on ollut siella nyt 3 vuotta ja nauttii kovasti. Tassa nykyisessa koulussa etsitaan testejen kautta huippulahjakkaita yliopistoon opiskelemaan, mutta niin valkky han ei ole, enka kylla paastais yliopistoon vaikka oliskin..

Siis kuinka niin ei ole riittävän välkky yliopistoon? Ja miten niin et "päästäisi" lastasi, joka siinä vaiheessa on jo aikuinen tai ainakin lähellä sitä, yliopistoon jos hän haluaa mennä?

Hyvä trolli. Olihan?

ikävä kyllä joskus kertoo enemmän opettajasta kuin oppilaasta. Tunnen monia, joilla ollut todella hyvä keskiarvo läpi ala-asteen ja keskiarvo romahtanut heti yläasteelle tullessa - koska ala-asteella saanut liian helpolla hyviä numeroita. Tunnen myös niitä, kuin minä itse, joilla yläasteelle mennessä keskiarvo nousi, vaikka teki numeroiden eteen vähemmän töitä kuin aiemmmin. Itsellä kuudennen keväällä taisi olla keskiarvo 8.7 tai jotain, läpi yläasteen 9.3-9.7, lukiossa päälle ysiä koko ajan myös. En ole kouluaineissa koskaan ollut lahjakas, mutta mulla on hyvä muisti ja olen suhteellisen älykäs - ei ole tarvinnut puurtaa - mutta samalla olen aina mennyt sieltä missä aita matalin.

Lahjakkuus - koulujutuissa - tarkoittaisi sitä, että käytännössä osaisi asioita paremmin tai vähintään yhtä hyvin kuin opettaja.

Ala-asteella numerot antoi periaatteessa yksi ja SAM ihminen joka aineesta. Yläasteella numerona sai jo ansioidensa mukaan. Tuskin muutuin tuon kesän aikana oleellisen paljon lahjakkaammaksi, mutta kuvaamataidon numero nousi asiakasta kymppiin

No kyllä näissä ketjuissa tytöt ovat suorittajia ja pojat älykkäitä.



Totta kai kaikkia kannattaa tukea, mutta Suomessahan pyritään usein ajateeminen lahjakkuus latistamaan. Jännä miten esim hyvälle futiksenpelaajalle haetaan parempaa joukkuetta, käytetään turnauksissa ja harjoituksissa. Mutta jos toinen on akateemisesti lahjakas, niin miten sitä tuetaan? Ostetaan uusi reppu ja penaali syksyllä?



Kyllä kaikki lahjakkuus pääsee oikeuksiinsa kun sitä tuetaan ja ravitaan. Täälläkin on jo moni sanonut, että eu pidä vouhottaa eikä tehdä numeroa, arvosanat huononee kuitenkin.

jossa yhden tutkimuksen mukaan pelkät tutkinnon suoriutttajat työllistyivät huonommin kuin sellaiset jotka olivat koko opiskeluajan osittain töissä.

jarjestetaan vuosittaiset "palikkatestit" lapsille. Vahan sellaiset mensa-tyyppiset testit. Vanhin tyttareni sai 9-vuotiaana niin huikean tuloksen, etta han sai kutsun lahjakkaille lapsille tarkoitettuun erikoiskouluun. Han on ollut siella nyt 3 vuotta ja nauttii kovasti. Tassa nykyisessa koulussa etsitaan testejen kautta huippulahjakkaita yliopistoon opiskelemaan, mutta niin valkky han ei ole, enka kylla paastais yliopistoon vaikka oliskin..

Siis kuinka niin ei ole riittävän välkky yliopistoon? Ja miten niin et "päästäisi" lastasi, joka siinä vaiheessa on jo aikuinen tai ainakin lähellä sitä, yliopistoon jos hän haluaa mennä?

Hyvä trolli. Olihan?

vaan alle yliopistoikäisestä, joka pääsisi yliopistolle opiskelemaan lahjakkuutensa vuoksi etuajassa erityisluvalla. Kysehän ei ollut Suomesta, ja tuollaisia järjestelmiä on joissakin maissa lahjakkaiden tukemiseksi.

"Howard Gardner on luokitellut älykkyyden jakautuvan seitsemään lahjakkuuden lajiin, jotka ovat toisistaan riippumattomia. Jokaisella on taitoja eri lahjakkuuksien aluella, mutta jotkut alueet ovat vahvempia tai heikompia.



Interpersoonallinen lahjakkuus Kyky ymmärtää muita ihmisiä ja ihmisten välisiä suhteita.



Intrapersoonallinen lahjakkuus Itsetuntemukseen liittyvä lahjakkuus. Kyky ymmärtää omia tunteitaan, asenteitaan motiivejaan ja ajattelumallejaan ja muuttaa niitä.



Kielellinen lahjakkuus Kyky käyttää kieltä luovasti ja taidokkaasti ja ilmaista itseään halutulla tavalla joko kirjallisesti tai puheessa. Kielellisesti lahjakkaat ihmiset saattavat oppia uusia kieliä helposti tai heillä on laaja sanavarasto.



Liikunnallinen eli kinesteettinen lahjakkuus Liikunnallisesti lahjakkaat hallitsevat kehonsa liikkeitä hyvin ja voivat olla taitavia urheilijoita tai tanssijoita.



Matemaattis-looginen lahjakkuus Tarvitaan esimerkiksi matematiikassa ja ohjelmoinnissa mutta myös ihan tavallisessa päätöksenteossa tai ongelmanratkaisussa.



Musikaalinen lahjakkuus Kyky ymmärtää ja säveltää musiikkia, soittaa jotain instrumenttia ja tunnistaa äänien eri vaihteluita.



Visuospatiaalinen lahjakkuus Kyky hahmottaa itsensä ja ympäristönsä välisiä etäisyyksiä ja ympäristön muotoja. Visuospatiaalisesti lahjakkaat ihmiset voivat olla taitavia esimerkiksi kartanluvussa, rakennuspiirustusten ymmärtämisessä tai kaavojen muokkaamisessa vaatteiden ompelussa.



Myöhemmin Gardner lisäsi tähän listaan luonnontuntemuksen-, eli naturalistisen lahjakkuuden." wikipedia



Tärkeintä lahjakkuuden jaloistamisessa eteenpäin on oma kiinostuneisuus, jatkuva harjoitus ja taitojen haastaminen.



Tässä yksi linkki urheilulahjakkuuteen, mutta asiaa voi lukea myös yleisellä tasolla

http://www.nuorisuomi.fi/files/ns2/Urheiluseurat_PDF/Mika_ihmeen_lahjak…

Ei jokainen eikä joka toinenkaan lapsi pystyisi samaan, vaikka kuinka kotona tuettaisi.



Mutta toinen asia on sitten, että miten tekään tuota lahjakkuutta pystytte tukemaan. Suomessa ei ole kamalasti mitään tiedekerhoja, joista lapsesi voisi innostua.



Mutta vähintään voitte antaa lapselle tilaa ja mahdollisuuksia tehdä koulutyönsä hyvin. Ja aina voi kysyä lapselta mitkä aineet ovat hänestä kaikkein mielenkiintoisimpia ja innostuksen mukaan pyrkiä löytämään niihin aineisiin jotain ekstraa. Opettajilta voi kysyä, josko heillä olisi tarjota niissä aineissa jotain vähän enemmän. Ja opettajilta voi myös kysyä haluaisivatko he antaa lapsellesi lisäopetusta näissä aineissa vaikka yksityisesti. Jos siis lapsesi sitä haluaisi.



Suomen kouluissa ei lahjakkaita tueta. Toki se on vuosien mittaan lisääntynyt, että lahjakkaille annetaan lisämateriaalia. Etenkin matematiikassa on hyvin nykyään tarjolla lisätehtäviä. Mutta periaatteessa koulu keskittyy siihen, että heikommat oppilaat saadaan peruskoulusta läpi, jotta heilläkin on eväät selvitä elämästä. Lahjakkaiden kohdalla ei ole sitä ongelmaa, etteivätkö he selviäisi, siksi heihin ei panosteta.



Tämän kaiken lisäksi olen kuitenkin minäkin sitä mieltä, että kannattaa miettiä huolella myös sitä puolta, että onhan lapsella riittävät sosialliset taidot ja saako hän niiden kehittämiseen tukea. Ja sama miettiminen noiden soveltamiskyvyn, luovuuden ja riskinottojen kanssa. Lapsen on helpompi aikuisena hyötyä lahjakkuudestaan, kun nämä muutkin osa-alueet ovat kunnossa.

luokkansa priimus. Oppii nopeasti ja on hyvä kaikessa. Hyvä muisti helpottaa asioiden oppimista. En vielä osaa sanoa onko hän varsinaisesti lahjakas jossain, mutta tuemme silti hänen kiinnostuksen kohteitaan.

Lukemaan oppi 4 vuotiaana ja nyt ala-asteen 4 luokalla lukee kirjat rivakkaan tahtiin. Kirjoja häneltä löytyykin hyllystä 2 kirjahyllyn verran.

Matemaattista lahjakkuutta tuetaan yksinkertaisesti erilaisilla peleillä. Pidämme koko perheen lautapeli-iltoja viikoittain. Lisäksi lapsi tykkää ratkoa arvoituksia, joten silloin tällöin tehdään testejä älykkyystestikirjasta.

Liikumme paljon luonnossa, joten luonnontieteitä opiskellaan ulkoillessamme. Lisäksi katsomme luonto-ohjelmia televisiosta.

Kielten opiskelua tuetaan valitsemalla matkakohteita esim Englannista tai Ruotsista. Aina ennen matkaa pidetään jonkinlaista kielikylpyä katsomalla joitain vieraskielisiä ohjelmia ilman tekstityksiä.

Liikunnallisia harrasteita tuemme myös. Lapsi saa itse valita liikunnanharrastuksensa vuosittain. Harrastuksesta riippuen me aikuisetkin yritämme päästä lajiin kiinni ja treenaamme joskus kotona yhdessä. Lisäksi käydään katsomassa ammattilaisten kilpailuja.

Luovuutta tuetaan käymällä taidenäyttelyissä, erilaisilla askartelu/käsityökursseilla. Lapsella on mm oma maalausteline.

Perheessä on muitakin lapsia ja heidänkin harrastuksiaan ja kiinnostuksenkohteitaan tuemme, joten vapaa-aika on joskus kovin kortilla. Omiin harrastuksiin ei viime vuonna juuri aikaa riittänyt. Nuoremman lapsen käydessä uintikoulussa, hyödynsin halliajan käymällä itsekin uimassa.

Meidän tytöllä oli keskiarvo ala-asteelta lopussa 9,7. Tyttäremme oppii nopeasti ja on kiinnostunut aika monesta asiasta. Miten me vanhemmat voisimme tukea lastamme paremmin? Pitäiskö tyttö laittaa joillekin kursseille tai harrastuksiin? Vai antaako sen nyt rauhassa kehittyä? Murrosikä taitaa olla alkamassa, eli eihän toi siis mikään lapsi enää ole...

Millaisia kokemuksia teillä muilla on? Vouhotanko mä nyt ihan turhasta?

No kyllä näissä ketjuissa tytöt ovat suorittajia ja pojat älykkäitä.

Totta kai kaikkia kannattaa tukea, mutta Suomessahan pyritään usein ajateeminen lahjakkuus latistamaan. Jännä miten esim hyvälle futiksenpelaajalle haetaan parempaa joukkuetta, käytetään turnauksissa ja harjoituksissa. Mutta jos toinen on akateemisesti lahjakas, niin miten sitä tuetaan? Ostetaan uusi reppu ja penaali syksyllä?

Kyllä kaikki lahjakkuus pääsee oikeuksiinsa kun sitä tuetaan ja ravitaan. Täälläkin on jo moni sanonut, että eu pidä vouhottaa eikä tehdä numeroa, arvosanat huononee kuitenkin.

No harmi, jos ihmiset edelleen ajattelevat noin eri tavoin tytöistä ja pojista. Mutta hei, voiko oikeasti ala-asteella vielä puhua mistään AKATEEMISESTA lahjakkuudesta?

on kolmannelle luokalle menevä poika, joka on kaiketi monissa jutuissa keskiarvoa älykkäämpi ja eskarissa etenkin kehuivat ja sanoivat, ettei varmaan koulussa tule todellakaan ongelmia olemaan. Koulun kahden ekan luokan opettaja on myös sanonut, että poika on älykäs ja monessa lahjakas. Mutta kun se ongelma meillä on, että poikaa ei yhtään nappaa koko koulu. On yleensä käyttäytynyt suht kiltisti ja viihtyy toisten kanssa (vaikka sos. taidot taitavat olla taidoista huonoimmat), mutta avainsana on PAKKO, eli kun on pakko tehdä jotain, käy kaikki vaikeaksi. Poika oli ennen eskaria kotihoidossa (kävi kerhossa) ja sai leikkiä tosi vapaasti, otti itse selvää monista asioista ym. luovaa, mutta sopeutuminen koulun pakkomaailmaan on ollut tuskaa. Mikään kodin ulkopuolinen harrastuskaan ei kiinnosta. Kotona selvittää erilaisia luonnontieteiden asioita, leikkii paljon ym. Kauhulla odotan mitä kolmas luokka tuo tullessaan. Harmittaa todella, kun pojalla olisi mahdollisuuksia vaikka mihin, mutta hukkaa mahdollisuutensa tehokkaasti :(