Millä haukkumanimellä sinua kiusattiin koulussa?

olin kaiketi helppo kohde, pieni, arka ja r-vikainen. Minua on tuupittu, jätetty ulkopuolelle ja haukuttu. Yläasteelle siirtyessäni jouduin luokalle, jossa ei ollut yhtään ystävää. Huorittelua kuulin jatkuvasti ja arvostelua ulkonäöstäni. Kerran yläasteella minua päin heitettiin pilailukaupasta ostettu hajupommi. Toiset piti vielä kiinni että varmasti se haiseva "savu" tarttuis muhun.

Nyt kärsin mt-ongelmista, en uskalla olla yksin väkijoukoissa. Yläasteikäiset nuoret hermostuttavat minua, tuo mieleen liian kipeitä muistoja.

miksi te haluatte muistella jotain tuollaista? Muakin kiusattiin, mutta haluan jo antaa niiden asioiden olla.

Olin siis ylipainoinen (en massiivisesti) ja silmälasipäinen.

Ala-asteella kiusattiin R-vian ja silmälasien takia. Näistä sitten saivat kiusaajat kaikkia "kivoja" variaatioita keksittyä. Olin mm. silmälasikäärme, nelisilmä, rillipiru.. Mulla on yhdysnimi, ja pahaksi onnekseni toisessa nimessä ärrä :P Niinpä koko ala-asteen, kun minua kutsuttiin nimeltä, lausuttiin se ärrä sillein "viallisesti" tahallaan. Ja PALJON pahemmin, kuin mitä itse sanoin.

"Hei Anna-Rrrriikka!" (en ole Anna-Riikka, toi vaan esimerkkinä). Aaargh!

Kehityin vielä huiman aikasin, menkat alkoi 5 luokan keväällä (eli oli jotain 11 v?), joten siinä kolmannella luokalla aloin venähtämään muita päätä pitemmäksi. Siinä sit kun koko kouluajan kuullut haukkumista ja koittanut aina olla se huomaamaton siellä luokan takanurkassa, oli tämä kauhistus! Pahinta oli se, kun rinnat alkoivat kehittymään! Pidin tasan kahta hupparia aina koulussa, koska ne oli ainoat riittävän isot ja löysät peittämään ne nolot rintojenalut. Niiden hupparien alla oli sit ainakin kaksi tiukkaa toppia "litistämässä" rintoja. Äitini osteli mulle aina kaikkia ihania vaatteita, mutta en jotenkin halunnut pitää niitä kun niistä juurikin tämä tissiasia tuli esille. Saatoin lähtee kotoa jossain kivassa paidassa, mut aina mulla oli repussa mukana joku huppari jonka vetäsin päälle koulumatkalla. Näistä huppareista toisessa oli teksti DETROIT. Siitäkin sain lempinimen, joka lausuttiin "Detrrrrroit" kunnolla sitä ärrää säröttämällä.



Yläasteelle mentäessä vähän helpotti. Kun kutosluokka päättyi, sain VIIMEIN pyydettyä äitiäni ostamaan mulle rintsikat. Sain myös piilarit, ja näin pääsin rilleistä eroon. Koko ala-asteen olin käynyt puheterapiassa - tuloksetta. Olin ainoastaan oppinut puhumaan TÄRYTTÖMÄLLÄ ärrällä, en tiedä tunteeko kukaan muu käsitettä.. Käytännössä ärrävikaani ei huomaa, ellen vihastu/muuten jaksa keskittyä puhumiseen. Nykyään muutaman viinilasillisen jälkeen varsinkin alkaa tulla se ärrävika esiin :D Nykyään se onneks lähinnä naurattaa itseänikin.



No kuitenkin.. Yläasteella olin sit se "koulun kaunein tyttö", näytin jo ihan naiselta, ja uskalsin meikata ja pukeutua kauniisti. Yhtäkkiä haukkumistapa vaihtui. Mulla oli omasta koulusta vain pari hyvää kaveria, koska vaikka suurin osa kiusaajista ei tullut samalle yläasteelle kanssani, jätti kiusaaminen sellaiset arvet, etten uskaltanut oikein lähestyä ketään. Harrastuspiireissä minulla oli kavereita, mutta koulun olin oppinut mieltämään niin pelottavaksi alueeksi, etten vain pystynyt siellä menemään mukaan porukoihin.

Kai tämä "sulkeutuneisuuteni" koettiin tyttöjen puolelta jotenkin omahyväisyydeksi, ylimielisyydeksi..? Kuitenkin koitin aina olla kiva kaikille :( etten joutuisi taas kiusaajien hampaisiin. Musta alkoi liikkua ties mitä juoruja. Olin kuulemma kauhea jakorasia, snobihuora, siideripissis. Sain myös haukkumanimen Margareetta. En edelleenkään tiedä mistä se tuli? Sekin lausuttiin tottakai silla kauhealla ärrällä :P Maineeni onnistuttiin siis pilata aika hyvin. Tosiasiassa minulla oli kyllä poikaystävä (pari vuotta vanhempi, ja seurustelimme vuoden), ja saatoin pari kertaa kuussa käydä "ulkona" eli kavereiden kanssa mentiin elokuviin tms. En siis todellakaan hengannut missään ostareilla räkäkännissä. :D

Onneksi lukiossa sit oli jo senverran fiksua jengiä, että on ees jotain hyviä muistoja kouluajoilta.



Harmittaa jälkeenpäin, miksi en koskaan kertonut tästä jollekin aikuiselle! Jotenkin nolotti silloin niin paljon. Siis niin thmää ja turhaa :/ toivottavasti omat lapseni eivät koskaan joudu kärsimään mitään vastaavaa.

ja Huora, Läski... perusmeininkiä... :D:D:D:D:D

Olin pienikokoinen. Ja olen vieläkin vain 160 senttinen.

Jätti jälkensä ) :

Ala-asteella kiusattiin R-vian ja silmälasien takia. Näistä sitten saivat kiusaajat kaikkia "kivoja" variaatioita keksittyä. Olin mm. silmälasikäärme, nelisilmä, rillipiru.. Mulla on yhdysnimi, ja pahaksi onnekseni toisessa nimessä ärrä :P Niinpä koko ala-asteen, kun minua kutsuttiin nimeltä, lausuttiin se ärrä sillein "viallisesti" tahallaan. Ja PALJON pahemmin, kuin mitä itse sanoin.

"Hei Anna-Rrrriikka!" (en ole Anna-Riikka, toi vaan esimerkkinä). Aaargh!

Kehityin vielä huiman aikasin, menkat alkoi 5 luokan keväällä (eli oli jotain 11 v?), joten siinä kolmannella luokalla aloin venähtämään muita päätä pitemmäksi. Siinä sit kun koko kouluajan kuullut haukkumista ja koittanut aina olla se huomaamaton siellä luokan takanurkassa, oli tämä kauhistus! Pahinta oli se, kun rinnat alkoivat kehittymään! Pidin tasan kahta hupparia aina koulussa, koska ne oli ainoat riittävän isot ja löysät peittämään ne nolot rintojenalut. Niiden hupparien alla oli sit ainakin kaksi tiukkaa toppia "litistämässä" rintoja. Äitini osteli mulle aina kaikkia ihania vaatteita, mutta en jotenkin halunnut pitää niitä kun niistä juurikin tämä tissiasia tuli esille. Saatoin lähtee kotoa jossain kivassa paidassa, mut aina mulla oli repussa mukana joku huppari jonka vetäsin päälle koulumatkalla. Näistä huppareista toisessa oli teksti DETROIT. Siitäkin sain lempinimen, joka lausuttiin "Detrrrrroit" kunnolla sitä ärrää säröttämällä.

Yläasteelle mentäessä vähän helpotti. Kun kutosluokka päättyi, sain VIIMEIN pyydettyä äitiäni ostamaan mulle rintsikat. Sain myös piilarit, ja näin pääsin rilleistä eroon. Koko ala-asteen olin käynyt puheterapiassa - tuloksetta. Olin ainoastaan oppinut puhumaan TÄRYTTÖMÄLLÄ ärrällä, en tiedä tunteeko kukaan muu käsitettä.. Käytännössä ärrävikaani ei huomaa, ellen vihastu/muuten jaksa keskittyä puhumiseen. Nykyään muutaman viinilasillisen jälkeen varsinkin alkaa tulla se ärrävika esiin :D Nykyään se onneks lähinnä naurattaa itseänikin.

No kuitenkin.. Yläasteella olin sit se "koulun kaunein tyttö", näytin jo ihan naiselta, ja uskalsin meikata ja pukeutua kauniisti. Yhtäkkiä haukkumistapa vaihtui. Mulla oli omasta koulusta vain pari hyvää kaveria, koska vaikka suurin osa kiusaajista ei tullut samalle yläasteelle kanssani, jätti kiusaaminen sellaiset arvet, etten uskaltanut oikein lähestyä ketään. Harrastuspiireissä minulla oli kavereita, mutta koulun olin oppinut mieltämään niin pelottavaksi alueeksi, etten vain pystynyt siellä menemään mukaan porukoihin.

Kai tämä "sulkeutuneisuuteni" koettiin tyttöjen puolelta jotenkin omahyväisyydeksi, ylimielisyydeksi..? Kuitenkin koitin aina olla kiva kaikille :( etten joutuisi taas kiusaajien hampaisiin. Musta alkoi liikkua ties mitä juoruja. Olin kuulemma kauhea jakorasia, snobihuora, siideripissis. Sain myös haukkumanimen Margareetta. En edelleenkään tiedä mistä se tuli? Sekin lausuttiin tottakai silla kauhealla ärrällä :P Maineeni onnistuttiin siis pilata aika hyvin. Tosiasiassa minulla oli kyllä poikaystävä (pari vuotta vanhempi, ja seurustelimme vuoden), ja saatoin pari kertaa kuussa käydä "ulkona" eli kavereiden kanssa mentiin elokuviin tms. En siis todellakaan hengannut missään ostareilla räkäkännissä. :D

Onneksi lukiossa sit oli jo senverran fiksua jengiä, että on ees jotain hyviä muistoja kouluajoilta.

Harmittaa jälkeenpäin, miksi en koskaan kertonut tästä jollekin aikuiselle! Jotenkin nolotti silloin niin paljon. Siis niin thmää ja turhaa :/ toivottavasti omat lapseni eivät koskaan joudu kärsimään mitään vastaavaa.

KAIKESTA sitä voikin kiusata! Olet joko sitten "rillipäinen hiirulainen" tai "ylimielinen huora", mikään ei ole hyvä :(

Olin koko peruskouluajan se luokan nörtti. Ei koskaan käynyt mielessäkään, että kaltaisesi kauniit, hiljaiset tytöt olisivat ns. entisiä koulukiusattuja, pidin teitä juurikin ylimielisinä, itseään täynnä olevina bimboina, joilla oli kaikki täydellisesti :/ Ja omassa koulussani nämä kaltaisesi tytöt tuntuivat vielä nauttivan siitä, että heistä liikkui näitä huhuja. Tuossa iässä kokemus ja maine merkkasivat niin paljon.

En TODELLAKAAN tarkoita väheksyä kokemaasi nimittelyä, enkä väitä, että olisit tuollainen.. Tässä vain ihmettelen, miten stereotyyppinen ja sokea sitä itsekin ehkäpä on ollut.

tuosta "bykmistä" näkee, kuinka tyhmiä ne haukkujat on. Oikea muoto on "pygmi".

Great minds think alike! :D

Samaa hihittelin.

lauta ja huora (+huoran kaikki variaatiot jakorasia yms.)



Persettäni en jakanut sen enempää kuin kukaan muukaan, mutta olin aika suosittu poikien keskuudessa. Siis hengailin aika paljon poikaporukoissa (kaverina, en pannut kaikkia). Olin myös ihan nätti ja tyttömäinen, en siis mikään poikatyttö.



Näin oli siis yläasteella.



Lauta nyt olen edelleenkin :D

ja läskiperse. Eivät varmaan vaadi selittelyjä...

kyllä tekee pahaa muistella kouluaikoja :(

Mitä ikinä vaan keksitte. Ihme kyllä, mä en silti koe olleeni koulukiusattu, ainoastaan surullinen joskus, kun haukut tuli "siltä pojalta"... :)

Olin teatterikerhossa, ja roolinimi oli yhdessä näytelmässä Mulander. Yläastelaiset pojat sitten alkoivat sanoa Mulkku-Mulanderiksi ja aina kun tulin paikalle, kuului: "Mitä vittua tuo täällä vielä tekee??" Ala-asteella olin "rautahammas" rautojen takia ja s-viasta kiusattiin kanssa. Yläasteella vaatteista huudeltiin kaikenlaista kivaa ja lesboksi haukuttiin, koska mua ei kiinnostanut pörrätä poikien ympärillä ja hihitellä kaikelle mitä ne sanoo kuin aivoton nukke.

juuri noiden isojen kauniiden sinisten silmien takia. Samoin on nyt tytärtäni haukuttu mulkosilmäksi koska hänellä on samanlaiset silmät kuin minulla.

paksuperse ja amiksessa insinööri.

Musta tuli myöhemmin insinööri.

tuli koulun käytetyin haukkumanimi, eli kaikkia muita kiusattuja oppilaita haukuttiin Elinoiksi. Minua taas kutsuttiin yleensä lihavaksi, vammaiseksi, läskipääksi, köyhäksi, sairaaksi, ja monet haukkumasanat saivan ilkeääkin ilkeämmän sävyn kun eteen lisättiin muutama sylkäisty kirosana. Tai kun samassa lauseessa toivotettiin pikaista kuolemaa raiskauksen kautta.

Puututtiinko tuohon koulussa mitenkään?

Olen nykyisin todella ylpeä kauniista vaaleasta ihostani:). En kyllä silloinkaan paljon reagoinut. Mulla oli niin ihanat vanhemmat, jotka loivat terveen itsetunnon ja kehuivat.

Ei jäänyt traumoja.



Taisi joku myös honkkeliksi haukkua, kun olin niin pitkä esim. joihinkin poikiin verrattuna.

Nyt olen 176 senttinen, vaalena ihon ja hyvän itsetunnon omaava kolmen äiti, joka rohkaisee omiaan olemaan omia itseään ja TODELLA ylpeitä siitä.

Kiitos äiti ja isä! Opettajat eivät 80-luvulla juuri kiusaamiseen puuttuneet ainakaan meidän koulussa.

sikäli huvittavaa nyt kun kuppikoko on D :D

Löysäperse.

Rillipiru.