Vapauttavaa tajuta, että minun, vl-naisen, ei ole pakko saada suurperhettä :)

Vierailija kirjoitti:

Maapallo on ylikansoittunut, en ymmärrä miksi siis lapsia pitää tehdä aina vain lisää. Lieneekö syynä se, että halutaan ylläpitää vl-kulttuuria synnyttämällä aina vain uusia jäseniä kyseiseen uskontoon.



Jos kaikki olisivat lessuja, maapallo olisi tuhon oma. Tuskin Jumala sitä haluaa. "Lisääntykää ja täyttäkää maa" oli vanhan testamentin juttuja, kun ihmisiä ei ollut vielä paljon.



Olen itse kristitty, siis uskis, mutta koen että usko on vapautta ei sääntöjä eikä kieltoja.

Maapallo on kyllä kaikissa tapauksissa tuhon oma. Jos sama määrä ihmisiä kokee elämän, joko lyhyemmän ajan kuluessa enemmän ihmisiä samanaikaisesti tai pidemmän ajan kuluessa vehemmän ihmisiä yhtäaikaisesti eläen, niin mitä eroa siinä on.

Vierailija kirjoitti:

Tämä on hyvä keskustelu. Rauhanyhdistyksellä tosin varoitellaan useinkin osallistumasta näihin anonyymeihin keskusteluihin netissä, mutta ajattelen, että se on sitä heidän puoleltaan vain sitä, että koetaan, että antamalla ääni naisille liikkeessä voi tulla esille asioita, jotka ovat sellaisia, että ihmisten hallitseminen vaikeutuu.



Itse on seitsenlapsisen perheen lapsi. Meitä oli siis lapsuuskodissani verraten vähän vl-perheeksi. Silti muistan, kuinka väsynyt äitini oli. Me lapset olemme syntyneet tasaisesti kahden vuoden välein ja perheessä oli siis vauva aika pitkän aikaa. Vanhin siskoni joutui kantamaan ison vastuun meistä pienimmistä ja on paljon puhunut siitä taakasta nyt aikuisena.



Koen kuitenkin, että kotini oli hyvä. Paraempaa en olisi voinut toivoa. Usein ajattelenkin, että äitini oli niin väsynyt monesti juuri sen takia, että hän halusi tehdä kaikkensa, että pystyi antamaan meille hyvät eväät elämään. Äiti oli

Tuosta läksyjen ja kokeisiin luvun tarkasta valvonnasta. Kiinnittyy sellaiseen aina huomio. (Voihan sellainen rasittaa vanhempia.) Kun nimittäin en muista itse kokeneeni osakseni mitään vastaavaa valvontaa tai opastusta tai auttamista milloinkaan. Täysin itse hoidin lukemisen osalta koulunkäyntini, edes silloin kun oli vähän motivaatiovaikeuksia ja numerot osin laskivat, ei asiaa otettu esille.   Ja olen sentään onnistunut sitten saamaan yliopistotutkinnon, vanhempani olivat ihan vain vanhan kunnon kansakoulun käyneitä. Tietenkin tuossa yksilön persoonalliset piirteet vaikuttavat, silläkin tavalla että työelämäni vaatimuksiin olisi kansakoulu hyvin riittänyt, silläkin tavalla että kun aikaa tuhraantui opiskeluun niin eläke jäi suht alhaiseksi. 

Vierailija kirjoitti:

perheessä kasvanut. Meitä oli kuusi lasta, mutta kolme oli vain peräkkäin, muilla oli isojakin ikäeroja. Niin, isossa perheessä oli tietysti mukava kasvaa kun oli kavereita ja usein mökille mennessä ajattelin kuinka tylsää olisi jos olisi vain yksi veli kuten suurimmalla osalla kavereistani. Mutta miinuspuoli on se, ettei vanhemmilta saanut taloudellista apua omilleen mennessään oikeastaan ollenkaan. Tietenkään näin ei ole kaikissa isoissa perheissä ja meillä tuohon vaikutti jo perheemme rahatilanne.

Itse olin aina halunnut ison perheen, ehkä viisi lasta. Lapsia on nyt kaksi ja kyllä nämä riittää. Ainakin toistaiseksi. Olen vielä sen verran nuori, alle 30vuotta, että ehkä joskus vielä saamme iltatähden :)

Olen ajatellut, että näille lapsille haluan antaa paljon aikaa, yhdessä oloa, rakkautta ja myös materiaa; kauniita vaatteita, ulkomaanmatkoja yms.

Tätä en voisi suurelle lapsikatraalle tarjota.



Olen myös ajatellut, että 

Ulkomaanmatkat itseisarvona ovat kyllä syvältä ja humpuukia. Ainakin ennen kuin osaa kieltä ymmärrettävästi, nykyisin kun voi netinkin avulla opetella niin monta kieltä kuin rahkeet riittävät. 

Vierailija kirjoitti:

Itselle ainakin on jäänyt vähän negatiiviset muistot lapsuudesta. Äiti oli aina huonolla tuulella, tuntuu että tosi vihainen. En tiiä johtuiko osittain siitä että oli "pakko" alistua.

Isästä voi johtua myös. Hän olis hirveän tiukka joka asiassa. Ei koskaan myöntänyt että olisi tehnyt virheitä. Hän oli aina oikeassa. Kotona ei voinut oikeen puhua mistään.

Isä oli täsmällinen ja tarkka raha-asioissa.

Ruokaa ja vaatetta oli(ei mitään muotivaatetta tietenkään koskaan)

Rahaakin sai aina kun oli kyseessä ry:lle meno tai muut kesäseurat. Muuten oli raha tiukassa.



Piiskaaminen on yksi josta mulle on jäänyt traumat.

Joka kerta jos et istunut penkissä hiljaa ja nätisti niin se oli varmasti risua seurojen jälkeen. Se oli yhtä pelkoa koko lapsuus.



Luulen että meidän tapauksessa johtuu nimenomaan siitä että lapsia oli liikaa ja liian tiuhaan. Vanhemmat yrittivät kauheella kurilla pitää homman hanskassa. Välittämä

Piiskaa seurojen jälkeen pienen liikkumisen tähden. Tuo on kyllä ollut aika sairasta. 

Olen kyllä itsekin saanut piiskaa niin että kirkkaanpunainen noro on virrannut pyllyn kylkeä mutta eipä tuosta traumoja ole jäänyt kun itse aivan tahallisesti olin äidille toistamiseen paatuneen tottelematon. Heh-heh, eipä sen jälkeen ihan heti tehnyt mieleni toimia samalla lailla ehdoin tahdoin tottelemattomasti 😊😊  

Vierailija kirjoitti:

vain kolme. Me ei ehkäistä, mutta uutta vauvaa ei ole tullut pitkään aikaan ja ihan varmasti kaikki luulevat, että ehkäistään.

Se on todella raastavaa.

Joku kirjoitti, että oli vaikea sanoa sisarusten määrää, kun heitä oli paljon. Minun on vaikea sanoa omien lasten määrää. Tulee olo, että se toinen ajattelee, että ai, ei tuo olekaan sitten meikäläisiä.

Että voi se mennä näinkinpäin.

Jos toivoisitte uuden vauvan niin voisitte ehkä pyytää noita kummeksuvia uteliaita rukoilemaan toiveenne toteutumista. 

Iloitsen tästä voimaantumisestanne vl-naiset! Niin huolestuttavaa on ollut kuulla äitien ja isien väsymys ja lasten huomiotta jäämisen kipeät kokemukset. Kauan kesti, että uskalsitte kyseenalaistaa vanhojen miesten valtaa. Vieläkään siitä en uskalleta puhua avoimesti, onneksi tuli internet.