Vapauttavaa tajuta, että minun, vl-naisen, ei ole pakko saada suurperhettä :)

ja ehkäisyn aloittamisen syy on se, että en enää jaksa. En millään.



Enkä todellakaan tunne syyllisyyttä tästä, ei ole vaihtoehtoja!

Suurperheessä lapset kasvavat luonnostaan kantamaan vastuuta ja huolehtimaan toisistaan ja kodista. ne ovat taitoja joista on myöhemmin suuri hyöty!

Lapselta jää oma lapsuus ja nuoruus elämättä kun hoitaa kaikki vapaa-ajat nuorempia sisaruksia. Eräs vl-tuttuni tuumas vauvauteluihin, että ei aio tehdä lapsia lainkaan, on kuulemma jo osuutensa lapsenhoidosta tehnyt kun hoiti sisaruksia jatkuvassa vuorossa. Heillä oli työlista keittiön seinässä ja sen mukaan kukin vuorollaan hoiti aamupuuron, puki sisarukset, vaihtoi vaipat jne. Sitten kouluun. Kodinhoitaja ja lastenhoitaja hoiti kodin ja sisarukset koulupäivän ajan. Koulusta tultuaan isommat hoiti ruuan, siivoamisen, iltapalan, tiskit ja vaipat jne. Näin oli pakko tehdä, sillä äiti oli jatkuvasti joko sairaalassa tai vuodelevossa riskiraskauksien takia ja isä taas sitä mieltä ettei kotityöt kuulu miehille.

Minusta on hyvä että lapset joutuvat tekemään kotitöitä ja hoitamaan pikkusisaruksiaan, mutta ei heille voi kaikkea jättää. Vanhempien on oltava vanhempia ja tajuttava lopettaa lapsenteko jos omat voimavarat ei mitenkään riitä. Ei niitä lapsia voi tehdä lisää ja lisää ja ajatella että kyllä isommat ne hoitaa. Ei se ole lasten tehtävä kannatella perhettä jotta vanhemmille varmistetaan taivaspaikka.

aika hassua, että meidän herätysliikkeessä on kannustettu naisia opiskelemaan ja nyt kun monilla perheenäideillä on se yliopistotutkinto, he haluavatkin pitää huolen omista oikeuksistaan. Tätä ei kuitenkaan hyväksytä, tai siltä ainakin tuntuu.

Uusimmassa päivämiehessä oli perhepeilissä juttua, jossa ison perheen äiti kertoi uupumuksestaan kuuden lapsen kanssa seitsemättä odottaessaan. Mulla kävi kovasti sääliksi. Minusta nainen kuulosti jopa masentuneelta mutta oli vain sitä mieltä että evankeliumi tuo voimat. Huh huh.

Tämä on hyvä keskustelu. Rauhanyhdistyksellä tosin varoitellaan useinkin osallistumasta näihin anonyymeihin keskusteluihin netissä, mutta ajattelen, että se on sitä heidän puoleltaan vain sitä, että koetaan, että antamalla ääni naisille liikkeessä voi tulla esille asioita, jotka ovat sellaisia, että ihmisten hallitseminen vaikeutuu.

Itse on seitsenlapsisen perheen lapsi. Meitä oli siis lapsuuskodissani verraten vähän vl-perheeksi. Silti muistan, kuinka väsynyt äitini oli. Me lapset olemme syntyneet tasaisesti kahden vuoden välein ja perheessä oli siis vauva aika pitkän aikaa. Vanhin siskoni joutui kantamaan ison vastuun meistä pienimmistä ja on paljon puhunut siitä taakasta nyt aikuisena.

Koen kuitenkin, että kotini oli hyvä. Paraempaa en olisi voinut toivoa. Usein ajattelenkin, että äitini oli niin väsynyt monesti juuri sen takia, että hän halusi tehdä kaikkensa, että pystyi antamaan meille hyvät eväät elämään. Äiti oli esim. todella tarkka meidän koulunkäynnistämme ja valvoi läksyt ja kokeisiin luvut aina huolella. Kiitos siitä, me menestyimme hyvin ja saimme hyvät ammatit. Äiti myös kasvatti meistä tytöistä jossain määrin naisasianaisia. Hän opeti ajattelemaan omilla aivoilla, mutta niin, että hiljaisuudessa voi tehdä omia päätöksiä helpommin, esim. juuri ehkäisyn suhteen. Tämä voi kuulostaa karulta, mutta usein ajattelen, että äitini oli kaukaa viisas. Tässä yhteisössä vaatii niin järkyttävästi rohkeutta, että uskaltaisi ääneen puhua toimivansa joissain asioissa toisin kuin valtavirta.

Itsekin menin nuorena naimisiin. Saimme kolme lastamme vuoden välein heti naimisiin menon jälkeen. Sitten tuli toivoton väsymys, rahojen loppuminen ja opinnotkin olivat molemmilla kesken. Oli pakko tehdä valinta sen suhteen, että lisäänymmekö edelleen suunnittelematta ja pahimmassa tapauksessa joudumme hoitoon väsymyksen takia ja sosiaalitoimiston luukulle rahanpuutteen vuoksi vai lopetammeko lisääntymisen ja hoidamme väsyn pois alta ja sen jälkeen muut asiat elämässämme kuntoon.

Valitsimme jälkimmäisen. Nykyisin olen onnellinen. Kolme lastamme ovat jo reippaita koululaisia kaikki. Me saimme opinnot opiskeltua ja olemme molemmat töissä. Kaikki on hyvin. Aina toisinaan mietimme, että haluaisimmeko vielä iltatähden. Olemme nimittäin vielä siltä kannalta katsottuna nuoria, se olisi vielä mahdollista. Varsinaista ehkäisyä emme tällä hetkellä käytä, (emme ole käyttäneet enää moneen vuoteen) koska vauva voi tulla, jos on tullakseen. Kyselijöitä ei ole kauheasti ollut. Ehkä jossain välissä miehen suvun puolelta oli pientä painostusta ja ihmettelyä, kun meillä on niin pieni perhe, mutta loppui sekin aikanaan. Ihmiset nyt yleensäkään eivät varmaan toisten seksielämästä kehtaa kysellä loputtomiin, jos ei vastauksia tule.

Omat lapsemme olemme kasvattaneet ajattelemaan omilla aivoillaan, mutta niin, että joka paikassa ei kaikkea kannata sanoa ääneen, niin pääsee helpommalla. Eihän ihmisen noin yleensäkään tarvitse kaikkia uskonnollisia mielipiteitään ääneen kertoilla, jos ei halua. Varmasti tämä on yleistä monissakin uskonnollisissa yhteisöissä, että hiljaisuudessa on mahdollista toimia omaa omaatuntoaan kuunnellen ja tehdä aina tilanteeseen nähden järkeviä ratkaisuja.

siinähän oli, että kuitenkin haluaa uskoa ja väsyneenäkin kokee iloa kun saa uskoa jne. Ja minä mietin, että eikö hän voisi tuntea sitä uskon iloa ja riemua ihan ilman pakkosynnytystäkin???!!! Ei lastenteosta todellakaan tulisi tehdä mitään autuuden ehtoa! Entä ne lapset, millaiset muistot niille jää?

Joku muu lesta voit olla mutta tietääkseni säännöt on selvät.

Voi myös kysyä miltä niistä ihmisistä tuntui jotka menettivät läheisiään ennen antibiootin keksimistä tappavaan keuhkotautiin. Kun antibiootit tuli niin ei ollut tasa-arvoa enää tässä asiassa. Samoin pyykit pestiin aiemmin jäisessä järvessä.

Jutteletteko oman kaveripiirinne naisten kanssa näistä asioista? Oman kaveripiirini naiset eivät suurin surminkaan ehkäise ja lapsia tulee tiheään. Itsekään en varsinaisesti ehkäise muutoin kuin " puolusti" eli keskeytetty yhdyntä ja varmat päivät. Nyt sitten koen oloni vaivaantuneeksi koska jatkuvasti jaetaan nämä raskausaaiat ja on jopa ihmetelty tai vastaavaa lastemme pitkiä ikäeroja jne. Kaikki tuo on ihan vilpitöntä, mutta koen vääräksi sen, että tunnen olevani selitysvastuussa näistä asioista.

miten olette selvinneet noista tilanteista?

No, suurperheitä saatiin kun ne takavuosien vl uskovaiset naiset alistuivat ehdottomaan ehkäisykieltoon. Kyseenalaistamatta mitään...

Mitä he nyt mahtavat sanoa kun sinä ja kaltaisesi olette havainneet että ehkäisykielto ei enää koskekaan teitä, ja saatte silti vaan jaktaa porskuttaa rauhanyhdistyksellä uskovaisina?

Miltä noista naisista mahtaa tuntua?

Voi hyvä tavaton... Mitä he mahtavat sanoa, nii-in? Ehkä harmittaa, kun ei itse tullut ajatelleeksi omilla aivoilla?

lisääntymiskoneeksi vaan jokainen nainen on hänelle aivan yhtä tärkeä synnyttipä tai ei. Koko pakkosynnyttämisen ajatus on lähtöisin kieroutuneesta uskonnollisuudesta ja esim. Lars Leevi Laestadius ei ainakaan itse ole kyseistä jatkuvan sikiämisen vaatimusta koskaan esittänyt. Koko Laestadiuksen alkuperäinen oppi on käännetty ihan nurinkuriseksi enkä voi ymmärtää että joku aivan tosissaan vielä 2000-luvulla haluaa suostua moisen orjuutuksen alle. Vapauteen Kristus vapautti meidät ja tämän toivoisi koskevan kaikki lahkoja ja uskontokuntia.

No, suurperheitä saatiin kun ne takavuosien vl uskovaiset naiset alistuivat ehdottomaan ehkäisykieltoon. Kyseenalaistamatta mitään... Mitä he nyt mahtavat sanoa kun sinä ja kaltaisesi olette havainneet että ehkäisykielto ei enää koskekaan teitä, ja saatte silti vaan jaktaa porskuttaa rauhanyhdistyksellä uskovaisina? Miltä noista naisista mahtaa tuntua?

Voi hyvä tavaton... Mitä he mahtavat sanoa, nii-in? Ehkä harmittaa, kun ei itse tullut ajatelleeksi omilla aivoilla?

Älkää syyllistykö mistään tällaisesta. Siihen ei ole pienintäkään syytä. Avaimet tulevaisuuden muuttamiseen on teillä. Luottakaa omaan uskoonne ja ajatuksiinne. Pitäkää pintanne, olette arvokkaita. Voimia ja siunausta!

Olen itse varttunut 12-lapsisen perheen keskimmäisenä.



Järkyttävää lukea, miten monien kasvatuksessa on käytetty piiskaa ja muuta fyysistä väkivaltaa. Tämä varmaan ollut myös aikasidonnaista, koska fyysisen kuritksen käyttöhän kiellettiin muistaakseni -85? TOivoakseni niin. En kuitenkaan ihmettelisi vaikka kaapeista löytyisi lisää luurankoja pedofiliakohdun lisäksi, esimerkiksi fyysisen kurituksen runsaampi käyttö vl-keskuudessa. Tapetille saisi todella nostaa enemmän myös naisten aseman mutta ehdottomasti myös lasten oikeudet.



Mielestäni lasten oikeudet kärsivät useassa tapauksessa tämän ehkäisykiellon takia.



Omat lapsuudenkokemukseni ovat hyvin positiivisvoittoisia. Äitini omistautui lasten- ja kodinhoidolle, otti sen työnä. Häneltä riitti kuitenkin lämmintä syliä ja huomiota meille kaikille jonkin verran. Ei toki runsain määrin, koska työtä riitti. Isä oli kuitenkin meidän perheessä se, joka eniten lapsia huomioi henkisellä tasolla.



Fyysistä väkivaltaa ei perheessämme käytetty koskaan. Jäähy oli käytössä. Vastuuta emme joutneet ottamaan sisaruksista määrättömästi, mutta varmasti enemmän, mitä normaalissa perheessä elävä lapsi on joutnut ottamaan. Kotitöitä tehtiin todella paljon: siivoamista, ruokaa, leipomista, tiskihommia, pyykkihommia. Meillä oli aina todella siistiä.



Rahasta oli aina tiukkaa, vaatteita ym sai harvoin lisää ja teini-ikäisenä oli vaikeaa hyväksyä se, ettei ollut puhelinta ja uusia muotivaatteita, kuten kavereilla.



Pahinta suurperheessä elämisessä oli se, että ympäröivä maailma (koulu, opiskelupaiakat ja -kaverit) kauhistelivat sisarusten lukumäärää. Myös leimaaminen vaivasi ja ennakkoluulot.



Nyt aikuisena ja oman perheeni perustettua välit lapsuudenkotiin ovat hyvät. Kärsin kutienkin siitä, ettei minulla ole koskaan ollut oikein suhdetta isovanhempiin (heillä on ja oli kymmeniä, lähes sata lastenlasta). Omilla vanhemmilla ei riitä aika eikä kiinnostus nyt omat lapset kasvatettuaan lasten perheille ja lapsenlapsille.



Itsenäistyttyäni minut ikäänkuin heitettiin pihalle ja jätettiin omilleni. En saanut mitään taloudellista tukea, eikä minulta myöskään kyselty, miten pärjään ja mitä kuuluu. Se on ehkä traumaattisin kokemus liittyen suurperheessä elämiseen. Tosin kotona oli tuolloin sairastumista yms. mutta siitä huolimatta tuo aika oli minulle erittäin raskas.

vain kolme. Me ei ehkäistä, mutta uutta vauvaa ei ole tullut pitkään aikaan ja ihan varmasti kaikki luulevat, että ehkäistään.

Se on todella raastavaa.

Joku kirjoitti, että oli vaikea sanoa sisarusten määrää, kun heitä oli paljon. Minun on vaikea sanoa omien lasten määrää. Tulee olo, että se toinen ajattelee, että ai, ei tuo olekaan sitten meikäläisiä.

Että voi se mennä näinkinpäin.

ettei ole VL. Koska sitä ei voi olla, tekemällä ja noudattamalla itselleen sopivia juttuja ja kiertämällä toiset. Ehkä hindulaisuudesta löytyisi paremmin vastaavuutta jaksamiseesi ja tilanteeseesi? Oletko tutustunut? Opit ovat aikalailla samat.



VL naiselle tulee suurperhe jos jumala suo, ei hän sitä itse valitse. Aivan käsittämätön näkemys ja uskoton.

vain kolme. Me ei ehkäistä, mutta uutta vauvaa ei ole tullut pitkään aikaan ja ihan varmasti kaikki luulevat, että ehkäistään.

Se on todella raastavaa.

Joku kirjoitti, että oli vaikea sanoa sisarusten määrää, kun heitä oli paljon. Minun on vaikea sanoa omien lasten määrää. Tulee olo, että se toinen ajattelee, että ai, ei tuo olekaan sitten meikäläisiä.

Että voi se mennä näinkinpäin.

Surullista sinänsä. Kertoo vain siitä, kuinka paljon syynätään ja kuinka hyvin pitäisi olla tietyssä muotissa. Iso perhe = oikein. Pieni perhe = jotain on vialla.

Nämähän oikeasti on jokaisen henkilökohtaisia asioita. Sinäkään et ole selitysvelvollinen kenellekään omasta tilanteestasi. Muista se. Älä KOSKAAN selittele perheesi kokoa, vaikka koet olevasi selitysvelvollinen. Teet sillä hallaa muille naisille, jotka kokevat olevansa myös selitysvelvollisia. Muistakaa tämä vl-naiset. Lasten lukumäärä ei kuulu kenellekään muulle kuin sinulle itsellesi ja miehellesi.

Oli kyllä selvää painostusta ja jatkuvaa utelua.

Tämä on kyllä ihan uskomatonta. Tapahtuuhan tuota tosin ei-uskovaisissakin piireissä. Miten kukaan kehtaa painostaa toisia hankkimaan lapsia. En pysty ymmärtämään.

Itse olen ei-uskovaisesta perheestä, jossa 7 lasta. Olen nuoremmasta päästä, joten itselläni ei ole ollut hoitovastuuta muista, mutta vanhemmilla sisaruksilla on ollut.

Heidän koulunsa on kärsinyt siitä että on pitänyt hoitaa pikkusisaruksia. Myös sellainen asia on tullut puheeksi, että kun lapsi kasvattaa lasta, niin se on aika kovakouraista touhua. Siinä ei paljon mietitä että onko tukistaminen oikein ja miten sitä pienempää komennetaan, jos itseä ärsyttää koko pikkusisarus ja haluaisi mielummin mennä ystäviensä kanssa. Lapsi (tai vielä kypsymätön teini-ikäinenkin) voi olla todella julma toista lasta kohtaan, kun hänelle annetaan se valta määrätä.

Oli kyllä selvää painostusta ja jatkuvaa utelua.

Tämä on kyllä ihan uskomatonta. Tapahtuuhan tuota tosin ei-uskovaisissakin piireissä. Miten kukaan kehtaa painostaa toisia hankkimaan lapsia. En pysty ymmärtämään.

Itse olen ei-uskovaisesta perheestä, jossa 7 lasta. Olen nuoremmasta päästä, joten itselläni ei ole ollut hoitovastuuta muista, mutta vanhemmilla sisaruksilla on ollut.

Heidän koulunsa on kärsinyt siitä että on pitänyt hoitaa pikkusisaruksia. Myös sellainen asia on tullut puheeksi, että kun lapsi kasvattaa lasta, niin se on aika kovakouraista touhua. Siinä ei paljon mietitä että onko tukistaminen oikein ja miten sitä pienempää komennetaan, jos itseä ärsyttää koko pikkusisarus ja haluaisi mielummin mennä ystäviensä kanssa. Lapsi (tai vielä kypsymätön teini-ikäinenkin) voi olla todella julma toista lasta kohtaan, kun hänelle annetaan se valta määrätä.

Tuo on ihan totta. Lisäksi lapsilla voi olla sellainenkin juttu, että esim. jos isosisarus ei tule toimeen nuoremman kanssa, hän saattaa kohdella tätä tosi epäreilusti. Mulla oli näin 7 vuotta vanhemman siskoni kanssa, joka sorti ja syrji minua aina.

Monessa asiassa meillä päti viidakon lait. Piti osata pitää puolensa, vaatia samat asiat kuin muilla. Jos oli liian hidas tai huono pitämään puolensa, jäi helposti ilman.

vl-piireissä jos ette jaksa uskoa siten kuin siellä opetetaan. Tapakristittyjä. Jos mä päätän että en jaksa hankkia lisää lapsia niin sitten en usko kyllä sillä tavalla Jumalaankaan miten vanhoillislestadiolaiset opettavat. Siinä vaiheessa en jää kyllä hymyillen istuskelemaan seurapenkkiin vaan eroan koko uskosta.

eikä minulla mitään traumoja ole jäänyt. Sain nukkua päikkäreitä, lukea kirjoja, istua tietsikalla, tottakai välillä tiskiä piti laittaa ja viikkosiiivouksia tehdä mutta eikö jokaisen lapsen kuuluisi edes vähän tehdä kotitöitä?



Niin, ja minulla on itsellänikin lapsia ja lisää saa tulla, emme ehkäise. Ei se suurperhe aina ole tae ankeudesta niin kuin täältä saa aina lukea.

vain kolme. Me ei ehkäistä, mutta uutta vauvaa ei ole tullut pitkään aikaan ja ihan varmasti kaikki luulevat, että ehkäistään.

Se on todella raastavaa.

Joku kirjoitti, että oli vaikea sanoa sisarusten määrää, kun heitä oli paljon. Minun on vaikea sanoa omien lasten määrää. Tulee olo, että se toinen ajattelee, että ai, ei tuo olekaan sitten meikäläisiä.

Että voi se mennä näinkinpäin.

Joskus aikaisemmin jo vastailin tähän ketjuun, 16 lapsisen perheen tyttärenä, viiden lapsen äitinä. Toistaiseksi nuorin täyttää vuoden joulukuussa ja me saadaan vauva helmikuussa..

Tästä lainatusta viestistä tuli mieleen erään isän sanat. Veljensä oli luopunut uskostaan, kun hävetti, ku Prismassa ihnmiset tuijotti vuoden välein syntyneitä neljää lasta. Tämä veli oli sanonu, että mitä siitä jos vieraat jossain kaupassa tuijottaa, mutta kun menee seuroihin ja ihmiset siellä tuijottaa...

Onneksi mun lähipiirissä on useita ihmisiä, jotka ei oo saanu lapsia näin tiheään ku me. Ja jotka tunnen oikeasti ja joitten kanssa ollaan puhuttu kaikesta. Uskoisin, että suurin osa ei mieti, onko taustalla ehkäisyä vai ei. Itse en ainakaan..

Kai nyt jokainen kuitenkin tajuaa sen, ettei nainen oo mitkään makeisautomaatti tai vastaava, että ku pistää siemenen sisään ni automaattisesti 9kk päästä saa nyytin syliinsä.

Edelleenkin Jumala on elämän ja kuoleman Herra.

ja ehkäisyn aloittamisen syy on se, että en enää jaksa. En millään.

Enkä todellakaan tunne syyllisyyttä tästä, ei ole vaihtoehtoja!

Niin. Ymmärrän kyllä, enkä tuomitse sinua. Ja varmasti olet lapsillesi parempi äiti, kun et saa jatkuvasti uusia vauvoja!

t. vl

Suurperheessä lapset kasvavat luonnostaan kantamaan vastuuta ja huolehtimaan toisistaan ja kodista. ne ovat taitoja joista on myöhemmin suuri hyöty!

Vielä suurempi hyöty olisi siitä, että olisi ehjä itsetunto ja lämmin suhde omiin vanhempiin.

t. vl