Vapauttavaa tajuta, että minun, vl-naisen, ei ole pakko saada suurperhettä :)

Jep, juuri tuo että ensin nöyryytetään piiskalla ja sitten pitää pyytää anteeks vanhemmilta. Eihän sitä lapsena osannut kyseenalaistaa eikä uskaltanut tehdä eikä sanoa mitään. Joutui vain alistumaan.

Ja vielä se että peloteltiin helvettiin ja tulimereen joutumisella.

Itse en ole sanallakaan sanonut omille lapsille mitään helvetistä/tulimerestä, koska mielestäni sellaisia ei ole!



Itse kans koen ettäolen jäänyt vaille rakkautta. Olin perheen keskimmäinen ja koin että oltiin vaan yksi lauma. Koskaan ei ajateltu yksilönä.

Itse ajattelin kans että haluan antaa omille lapsilleni mahdollisimman hyvän elämän. Yritän ainakin parhaani.

Jos lapsia tulisi joka vuosi niin en kykenisi siihen.



Kyllä vierestä saa seurata perheitä jotka eivät oikeasti halua lisää lapsia mutta kun on pakko ottaa vastaan vaikka elämäntilanne olisi mikä.

Itsellä on kyllä viimeisen vuoden ajan ollut usko koetuksella. En oikeen tiedä miten jatkaa.

Omille lapsille haluan ainakin kertoa että kenenkään ei ole nöyrryttävä synnyttämään jatkuvasti vaan tehtävä niin kuin itse näkee ja kokee parhaaksi.

Moni asia on niin ristiriidassa. Toisaalta on taas kiva kun on sellainen yhteisö ja olen sitä kautta saanut pidempiaikaisia lastenhoitajia jotka nykyisinkin ovat silloin tällöin jopa vkl hoitamassa.

T:18

Jep, juuri tuo että ensin nöyryytetään piiskalla ja sitten pitää pyytää anteeks vanhemmilta. Eihän sitä lapsena osannut kyseenalaistaa eikä uskaltanut tehdä eikä sanoa mitään. Joutui vain alistumaan.

Ja vielä se että peloteltiin helvettiin ja tulimereen joutumisella.

Itse en ole sanallakaan sanonut omille lapsille mitään helvetistä/tulimerestä, koska mielestäni sellaisia ei ole!

Itse kans koen ettäolen jäänyt vaille rakkautta. Olin perheen keskimmäinen ja koin että oltiin vaan yksi lauma. Koskaan ei ajateltu yksilönä.

Itse ajattelin kans että haluan antaa omille lapsilleni mahdollisimman hyvän elämän. Yritän ainakin parhaani.

Jos lapsia tulisi joka vuosi niin en kykenisi siihen.

Kyllä vierestä saa seurata perheitä jotka eivät oikeasti halua lisää lapsia mutta kun on pakko ottaa vastaan vaikka elämäntilanne olisi mikä.

Itsellä on kyllä viimeisen vuoden ajan ollut usko koetuksella. En oikeen tiedä miten jatkaa.

Omille lapsille haluan ainakin kertoa että kenenkään ei ole nöyrryttävä synnyttämään jatkuvasti vaan tehtävä niin kuin itse näkee ja kokee parhaaksi.

Moni asia on niin ristiriidassa. Toisaalta on taas kiva kun on sellainen yhteisö ja olen sitä kautta saanut pidempiaikaisia lastenhoitajia jotka nykyisinkin ovat silloin tällöin jopa vkl hoitamassa.

T:18

Itsellänikin alkaa ns. uskosta luopuminen tuntumaan ainoalta vaihtoehdolta, kun en voi hyväksyä enää näitä kaikkia elämäntapasääntöjä, jotka kahlitsevat elämää. Tosi moni vl, varsinkin nuoret, kuitenkin monessa asiassa elää kuten valtaväestö, katsotaan elokuvat ja kuunnellaan poppia jne, mutta sitten kuitenkin käydään seuroissa ja ollaan varsinkin ry:llä ja vanhemmille ihan kilttejä uskovaisia eikä kerrota mitä tulee vapaa-ajalla harrastettua. Enkä siis itse näe noissa nykyisin enää mitään kamalaa syntiä, siis popmusiikissa tai hyvissä elokuvissa, niin siksikin ahdistaa että pitäisi salailla. Tuntuu ettei voi olla oma itsensä.

Ja lapsille tuntuu vaikealta opettaa samat asiat kuin itse sai oppia lapsena, kun ei niihin itse enää usko. Mielestäni uskon ydinsanoma on muualla kuin korvakoruttomuudessa ja ehkäisykiellossa.

Eikö lasten lukumäärää voi yrittää rajoittaa edes laskemalla 'varmoja päiviä'? Vai onko sekin kiellettyä?

Ymmärtääkseni uskonnossanne parisuhteet ovat kuitenkin tasa-arvoisia. Eli nainen voi halutessaan kieltäytyä seksistä.

Eikö lasten lukumäärää voi yrittää rajoittaa edes laskemalla 'varmoja päiviä'? Vai onko sekin kiellettyä?

Ymmärtääkseni uskonnossanne parisuhteet ovat kuitenkin tasa-arvoisia. Eli nainen voi halutessaan kieltäytyä seksistä.

Varmojen päivienkin menetelmä on ikävä kyllä kielletty. :(

Yksi kamala kuulemani lause on, että "on häpeä avioliiton etiikalle, jos ehkäisystä edes KESKUSTELLAAN vl-avioparin kesken". :o Aivan hirveää syyllistämistä!

t. vl

Jos naisella vaan on 'päänsärkyä' kerran kuussa?

Lakatkaa vastaamasta, jos loukkaan kysymyksilläni. Se ei ole tarkoitukseni. Yritän vaan ymmärtää. Minulla on kollegana nuori vl-mies, jolle lapsia tulee joka vuosi.

Eikö lasten lukumäärää voi yrittää rajoittaa edes laskemalla 'varmoja päiviä'? Vai onko sekin kiellettyä?

Ymmärtääkseni uskonnossanne parisuhteet ovat kuitenkin tasa-arvoisia. Eli nainen voi halutessaan kieltäytyä seksistä.

Varmojen päivienkin menetelmä on ikävä kyllä kielletty. :(

Yksi kamala kuulemani lause on, että "on häpeä avioliiton etiikalle, jos ehkäisystä edes KESKUSTELLAAN vl-avioparin kesken". :o Aivan hirveää syyllistämistä!

t. vl

vanhoillislestadiolaisessa suurperheessä kasvamisesta. Oon siis 16-lapsisesta perheestä ja mulla itelläkin on viisi pientä lasta ja lisää saa tulla.



Oon opetellu ajattelemaan, että lapset on tärkein ja sit tulee muu. Eli meillä ei tarvi kodin olla järjestyksessä, että voin lukea lapsille satuja tai rakentaa niiden kans legoilla. Kuuntelen aina, kun lapsilla on asiaa ja vastaan suoraan kaikkiin kysymyksiin.



Oikeastaan ainoita asioita, jotka oon päättäny tehdä toisin on kertoa suoraan lapsille asioita, ku ne kysyy. esim miten vauva saa alkunsa ja syntyy. Uskon kyllä, että lapset on Jumalan lahjaa, mutta se ei oo vastaus lapsen kysymykseen, miten vauva on mahaan joutunu.



Ite en muista koskaan, että äiti olis suhtautunu negatiivisesti lapsiin tai uuteen raskauteen ja me sisaruksetkin aina innolla ootettiin uutta vauvaa.



Olin onnellinen lapsuuskodissani. Tottakai meitäkin rankaistiin väliin turhan kovakouraisesti, mutta se tais olla aika tyypillistä muutoinkin 30v sitten. Ja aina, vaikka vanhemmat olis ihan aiheesta suuttuneet, pyysivät itse anteeksi myös meiltä lapsilta. Aina lopullinen vastuu lapsista oli vanhemmilla, vaikka oltais esim äitin kauppareissun aikana katsottukin pienempien perään.



Ikinä ei saatu piiskaa sen takia, ettei jaksettu istua kunnolla seuroissa. Äitillä oli meille jokaiselle pieni vihko ja kynä mukana seuroissa ja saatiin piirtää puheen aikana.



Ja äitin syliin pääsi aina ku halus, äiti anto kokeilla kaikenlaista. Saatiin kiipeillä puissa, askarrella, leipoa ite, laittaa ruokaa, vuolla, tietenkin ikätasoisesti, mutta en muista, että me ei oltais saatu yrittää jotain sen takia, ettei kuitenkaan osata.



Jotenkin mä oon ite pienestä asti kasvanu siihen, että uusi vauva on aina iloinen asia, ei mikään katastrofi. Ja niin mä koen edelleenkin. Todettiin tässä mieheni kanssa kun kuukautiset taas alko aktiivisesta avioelämästä huolimatta, että jännä, kun ei tunnu pahalta, ettei oo raskaana, mutta ei myöskään tunnu pahalta se mahdollisuus, että oliskin raskaana. Eli se on vähän sellainen molempi parempi -fiilis.



Mutta toki mä ymmärrän senkin, että tämä on monelle aika rankka asia. Ja kyllä minua väliin katsotaa aika kieroon, ku sanon, että mä todella oikeasti odotin ja toivoin tätä viidettä vauvaa. Ja, että mä todella iloitsen ja nautin tästä vauvasta. Tämä on vaan niin ihana!



Ja meidän lapsista on sanottu monella taholla, että ne on niin tasapainoisia ja hyvinvoivan ja tyytyväisen oloisia lapsia. Siis neuvolassa, päiväkodissa, naapurit, vieraat ihmisetkin, kun olen ollut lasten kanssa liikenteessä.



Eikä tämä nyt tarkoita, ettei välillä olis väsyny ja ettei joskus suuttuis, mutta se ei oo jokapäiväistä, mutta jokapäiväistä on ilo näistä lapsista ja ihanasta parisuhteesta.

unohdin tässä kokonaan mainita, että isä nimen omaan oli aina vielä aktiivisempi pyytämään meiltä lapsilta anteeksi. Isä vei meitä luontoon, käytiin marjassa ja kalassa ja muuten vainkin luonnossa. Tietenkin äiti oli enemmän arjessa, kun isä kävi päivätöissä ja äiti oli kotiäitinä. Mutta isä opetti meille, miten puolisolle voi osoittaa hellyyttä ihan arjessakin. Eikä isä esim. ikinä arvostellu meidän ulkonäköä tai muuta..



Sanoinkin tässä eräänä iltana, että siinä äiti ja isä on ainakin mun kohdalla onnistunu, että mulla on terve itsetunto ja ehjä minäkuva. Tajuanhan sen, etten mikään täydellinen ole, mutta en mä ota arvosteluita niinkään, että oon sit kokonaan läpimätä, jos joku antaa negatiivista palautetta.



Samoin äiti ja isä opetti aina, että usko on lahja ja jos jollain ei sitä lahjaa oo, se ei kuitenkaan ihmisenä oo yhtään sen vähemmän arvokas kuin uskovainenkaan.



Ite oon sit opettanu lapsille, ku ne kysyy, että onko joku uskovainen, että se ei oo samalla lailla uskovainen kuin me. Mun mielestä se riittää oikein hyvin alle kouluikäisille lapsille.

25 & 26, kiva kuulla positiivisiakin kokemuksia. :) Toki itselläkin on lapsuudessa ollut myös positiivisia asioita, mutta kaipa se jotain kertoo kun sisaruksista erittäin moni on käynyt psykologilla/terapiassa aikuisena lapsuudenkokemusten takia... eli että ei voi ihan niinkään sanoa että ois ollut onnellinen lapsuus.



On totta, että monet on onnellisia ja tyytyväisiä ja on MYÖS onnellisia yli kymmenen lapsen perheitä. Se kyllä vaatii tosiaankin vanhemmilta täydellistä omistautumista perheelle.



Mut en halua kuulostaa kyyniseltä, mutta sanoisin että kyllä varmasti iloitset viidennestä, mutta entäs jos tulee vieläpä vaikka kuusi tai kahdeksan lisää? Ei välttämättä jaksa sitten enää iloita joka raskaudesta? No, en sano että näin juuri sinun kohdallasi olisi koska meissä on myös erittäin energisiä, organisoituneita jne. ihmisiä.



Hienoahan se on, että joillekin todellinen suurperhe sopii, mutta entäs ne loput, joille se ei sovi henkilökohtaisten ominaisuuksien tai esim. henkisen/fyysisen terveydentilan takia? :( Heitä ei jotenkin oteta ollenkaan huomioon vl-liikkeessä, vaan äidin väsymystäkin sanotaan helposti suunnilleen synniksi. Luullaan, että evankeliumilla korjataan kaikki.



t. vl

Iloitsen ap lukemastasi sen vuoksi, että olet vapautunut synnytys pakosta, ymmärtäen, ettei sinun tarvitse hyljätä uskoa tai yhteisöä.



Meillä on monta lasta, mutta ehkäisemättömyyttä meillä ei ole koskaan noudatettu. Perhe on nyt kasassa. On hyvin yleistä nykyään ehkäistä ja olla vl.



vl-äiti Suomen läntiseltä puolelta

Itse en ole oikeastaan koskaan halunnut isoa perhettä. En myöskään ole erityisen lapsirakas pullantuoksuinen kotiäiti joka jatkuvasti leipoo ja lukee lapsille. Toki hoidamme olemassa olevat lapset ja haluan heille hyvän elämän. Jos lapsia olis tullut enemmän ja tiuhempaan niin en pystysi siihen. Tunnistan kyllä omat voimavarani. Haluan että minulla on myös kodin ulkopuolista elämää. Taloudellisesti on pakko käydä töissä ja kyllä myös tykkään siitä. Ei ole mitään miljoonataloa vaan ihan perus okt Uudellamaalla. Meillä ei ole paikat kokoajan top top. Kyllä minäkin olen lapsille rehellinen. Itse kaipaan väliin omaa aikaa ja hiljaisia hetkiä. Jos olen juttelemassa aikuisten kesken niin kyllä sanon lapsille että odottakaa hetki. En ole kokoajan jokahetki vain ja ainoastaan lapsia varten. Heillä on isäkin. Tottakai vastaan ja jutellaan asioista. Sinun tyyppiset ihmiset on harvassa nykypäivänä. Mistä tiedät kuka käyttää ehkäisyä ja kuka ei. Ei minustakaan muut tiedä täällä kuin yks henkilö. T: tuo 18

Meillä oli lapsuudenperheessä "vain" 5 lasta, joten lapsiseuraa oli, mutta en ikinä ajatellut, että vanhempani olisivat ylirasittuneita. Itse olen kuopus, joten siksikin ehkä lapsuudesta on lähinnä hyviä kokemuksia. Äitini meni kodin ulkopuolelle kokoaikatöihin vasta, kun olin 8-vuotias, sitä ennen teki osa-aikatöitä ja oli välillä pph, tms.



Tällä hetkellä minulla on vasta kaksi lasta, mutta lisääkin saisi tulla. Ehkäisyä ei ole nyt käytössä, mutta naimisiinmenon jälkeen ehkäisimme pari vuotta, kun opinnot oli pahasti kesken. Oli kyllä selvää painostusta ja jatkuvaa utelua. Onneksi mies oli armeijassa ja teki paljon töitä, joten vieraammat varmaan ajattelivat että näimme liian harvoin :D. En omista asioista ole kovin monelle puhunut.



Nyt siis lapset 3,5v ja 7kk, toiveissa kolmas lapsi.. ihanaa kun saa oikeasti toivoa lasta, mutta kuitenkaan ei ole mitän ahdistusta, koska riittää puuhaa näiden kahdenkin kanssa.

itsekin ajattelen niin, että lapset ovat mulle ihan ykkösasia, joka päivä tunnen kiitollisuutta ihania lapsukaisia kohtaan ja he ovat kaikista arvokkainta elämässäni. En koe uhrautuvani yhtään missään, päinvastoin, nimenomaan lapsista saan sitä iloa ja energiaa elämääni. Myös hyvä parisuhde on tärkeä asia.

Kuitenkin juuri nyt lapset touhuaa kahdestaan, ja minä olen rauhassa netissä. En näe tässäkään mitään väärää. Kohta luetaan satuja, mennään ulkoilemaan ja leivotaan yhdessä leipää.

Paljon touhuan lasten kanssa ja paljon teemme perheenä.

En kuitenkaan haluaisi isoa perhettä, en ainakaan niin että monta lasta syntyisi peräkanaa. Ihan jo tulevaisuutta ajatellen, halutaan tosiaan tukea lapsia mahdollisimman paljon taloudellisesti. Käymme myös muutaman kerran vuodessa ulkomailla ja kotimaassa matkustetaan sukulaisten luokse muutaman kerran vuodessa. Haluan kesällä antaa lapsille huvipuistot ja ympäri vuoden kahvila, ravintola ym.elämyksiä. Luontoon on kiva mennä ja viettää myös rauhallisia kotipäiviä ja saunailtoja. Luulen,ettei tuohon kaikkeen, ainakaan noihin ulkomaanmatkoihin olisi vaikkapa viiden lapsen kanssa mahdollisuutta, ainakaan meidän tuloilla.

En myöskään halua jättää lapsia hoitoon omien lomien ajaksi, halutaan lomailla perheenä ja reissata yhdessä



Meitä ei lapsena todellakaan piiskattu (tukistettiin tai muuta pientä) oli kotiintulo- ja ruoka-ajat. Ja puhdas koti ja puhtaat vaatteetn, mutta jotenkin kireän ja väsyneen oloinen äiti kuitenkin. Muistot äidistä on sellaiset että hän ei kauheasti touhunnu meidän lasten kanssa, mutta ei hän kyllä meitä jättänyt hoitoonkaan yöksi tms. Tiesin, että äiti rakastaa ja äiti oli påaljon kotona, mutta ei leikkinyt, harrastanut meidän lasten kanssa paljoa

En voi uskoa, että Jeesus vaatisi ihmisiltä tällaista. Eikö kristinuskon ydinsanoma ole nimenomaan armossa? Ei jossain ehdottomissa ja raskauttavissa säännöissä, jotka rajoittavat elämää suuresti.

En ole vl, vaan kuulun erääseen toiseen kristilliseen kirkkokuntaan. Mutta olen paljon viime aikoina pohtinut lestadiolaisäitien asemaa ja elämää. Säälinsekaisin tuntein. Ja nyt on pakko kirjoittaa, että olen täysin samaa mieltä tuon lainaamani viestin kanssa. Se on suurta henkistä väkivaltaa vedota uskovaisen ihmisen omaantuntoon väittämällä, että menet helvettiin, jos ehkäiset. Pistää niin vihaksi! Yksikään ihminen ei pääsisi taivaaseen, jos se olisi omista ansioista kiinni. Juuri siksi Jeesus kuoli, hän teki kaiken. Siunausta elämäänne, ja rohkeutta tehdä omia päätöksiä.

t. suunnitellusti kahden lapsen uskova äiti

Oli kyllä selvää painostusta ja jatkuvaa utelua.

Tämä on kyllä ihan uskomatonta. Tapahtuuhan tuota tosin ei-uskovaisissakin piireissä. Miten kukaan kehtaa painostaa toisia hankkimaan lapsia. En pysty ymmärtämään. Itse olen ei-uskovaisesta perheestä, jossa 7 lasta. Olen nuoremmasta päästä, joten itselläni ei ole ollut hoitovastuuta muista, mutta vanhemmilla sisaruksilla on ollut. Heidän koulunsa on kärsinyt siitä että on pitänyt hoitaa pikkusisaruksia. Myös sellainen asia on tullut puheeksi, että kun lapsi kasvattaa lasta, niin se on aika kovakouraista touhua. Siinä ei paljon mietitä että onko tukistaminen oikein ja miten sitä pienempää komennetaan, jos itseä ärsyttää koko pikkusisarus ja haluaisi mielummin mennä ystäviensä kanssa. Lapsi (tai vielä kypsymätön teini-ikäinenkin) voi olla todella julma toista lasta kohtaan, kun hänelle annetaan se valta määrätä.

Tuo on ihan totta. Lisäksi lapsilla voi olla sellainenkin juttu, että esim. jos isosisarus ei tule toimeen nuoremman kanssa, hän saattaa kohdella tätä tosi epäreilusti. Mulla oli näin 7 vuotta vanhemman siskoni kanssa, joka sorti ja syrji minua aina. Monessa asiassa meillä päti viidakon lait. Piti osata pitää puolensa, vaatia samat asiat kuin muilla. Jos oli liian hidas tai huono pitämään puolensa, jäi helposti ilman.

Mikä saa ihmisen alistumaan painostukseen niin intiimin ja henkilökohtaisen asian kohdalla kuin lasten saaminen?

Miten kukaan voi haaveilla neljästä-kahdestakymmenestä lapsesta?

Sairasta.Kaksi lasta per nainen on riittävä erottamaan ihminen karjasta.

pakko sanoa että nyt täällä puhutaan paskaa! ei kyllä kannata uskoa näitä juttuja... menkää ihmist kysymään vl naisilta ihan kasvotusten niin ei tule vääriä käsityksiä.

pakko sanoa että nyt täällä puhutaan paskaa! ei kyllä kannata uskoa näitä juttuja... menkää ihmist kysymään vl naisilta ihan kasvotusten niin ei tule vääriä käsityksiä.

Muiden ihmisten kertomuksia?

Itselle nuo asiat ovat ainakin ihan totta. Edelleen kyllä porskutan vaikka vähän ristiriitaisin mielin.

Olen kirjottanut muutaman vastauksen tähän ketjuun.

Millainen prosessi oli, miten "nousit" perinteestä?

Suurperheessä lapset kasvavat luonnostaan kantamaan vastuuta ja huolehtimaan toisistaan ja kodista. ne ovat taitoja joista on myöhemmin suuri hyöty!

että voin kieltäytyä seksistä jos ei huvita. Kärsin oviksen aikaan kamalista vatsakivuista, jota saattaa kestää 3-4 pv. Joten täytyy sanoa etten tuona aikana todellakaan ole valmis harrastaan yhdyntäseksiä, pienikin tärinä sattuu..joten meillä tuo "ehkäisy" näköjään hoituu luonnostaan.Toki raskaaksi voi tulla muinakin aikoina mutta todennäköisyys ainakin pienempi, ehkä meillä ei sen takia lapsia synny joka vuosi. Koen että parisuhteemme on tasa-arvoista kaikinpuolin. Jos miehellä tekee mieli ja minulla ei, niin voihan sitä toisen paineita helpottaa muutenkin kuin vain haaroja aukaisemalla.