Miten naapureista tehdään valitus?
Meidän kivassa rivariyhtiössä asuu vuokralla yksi nuori pariskunta, joka ei nyt selvästikään tiedä, kuinka aikuiset asuvat omillaan. En tässä mene yksityiskohtiin kaikesta mitä puuhastelevat, mutta kysyisin, että minne tehdään valitus? Isännöitsijälle vai taloyhtiön hallitukselle? Ja saavatko nämä vuokralaiset tietää, kuka on valituksen tehnyt? En haluisi joutua heidän silmätikukseenkaan, ties mitä keksivät kostaakseen.
Kommentit (26)
Niistä äänekkäistä naintiäänistä voi pudottaa heippalapun postilaatikkoon.
Ihan nyt yleisenä ohjeena kaikille taloyhtiöissä asuville:
Naapurin aiheuttaessa häiriötä olisi usein hedelmällisintä ottaa asia heti puheeksi suoraan häiriötä aiheuttavan naapurin kanssa. Tämä edistää naapurisopua niiltä osin, että häiriön aiheuttaja ei aina tiedä toimintansa seurauksista, ja monesti saatuaan kirjallisen huomautuksen nimettömän valituksen jälkeen on pettynyt, kun puheilleen ei ole tultu suoraan. Tätä ei kuitenkaan suositella, jos ilmoittaja kokee, että tilanteesta voisi koitua hänelle, kanssa-asujilleen tai muulle naapurustolle haittaa taikka vaaraa. Tapauksissa, joissa epäillään esimerkiksi väkivaltaa, on poliisi ensisijaisesti se taho, johon ottaa yhteyttä.
Toistuvasta häiriöstä ja/tai piittaamattomuudesta pyydetään ilmoittamaan isännöitsijälle, kuitenkin AINA kirjallisesti. Isännöitsijä voi tämän perusteella myös kirjallisesti huomauttaa häiriön aiheuttajaa - huomautus toisinaan riittää, toisinaan joudutaan jatkamaan toimenpiteisiin, jotka mahdollistavat huoneiston hallintaanottomenettelyn aloittamisen. Tällöin on kyseessä hallituksen (ei pelkän isännöitsijän) antamat varoitukset, jotka on toimitettava todisteellisesti (käytännössä haastemiesten toimittamana). Näiden varoitusten jälkeen voidaan kutsua koolle ylimääräinen yhtiökokous, joka käsittelee asian ja päättää mahdollisesta huoneiston hallintaanotosta (enintään kolmeksi vuotta, aoyl).
Ohjenuorana pidetään, että pelkästään yhden ilmoittajan antamien ilmoitusten perusteella varsinaisia varoituksia ei anneta, vaan todistajiksi vaaditaan useampi ja/tai viranomaisilta saatu tieto esimerkiksi ilkivallasta tai kotirauhan rikkomisesta.
Ammattimaisesta isännöintitoimistosta varmasti annetaan asialliset toimintaohjeet, jos epäselvässä tilanteessa soittaa ja kysyy.
Roskapussiasiaan on pakko puuttua vielä sen verran, että piha-alueilla (lyhyenkin aikaa) säilytetyt roskapussit ja muut jätteet houkuttelevat helposti paikalle tuholaisia ja lintuja. Rottien yms. tuhoeläinten karkottaminen on hidasta ja kallista työtä, jonka kaikki osakkeenomistajat yhdessä vastikkeissaan maksavat. Tämän takia jätteet tulisi aina pikimmiten toimittaa suljetuissa pusseissa asianmukaisiin jäteastioihin.
Kuvauslupa pitää aina kysyä kotirauhan suojaamiin paikkoihin. Näitä ovat kodit, kotien piha-alueet, hotellihuoneet, vanhainkodit, asuntoautot, pukeutumis-, pesu- ja saunatilat, yleisöltä suljetut julkisten rakennusten tilat, sekä yksityistilaisuudet. Lisäksi puolijulkisissa paikoissa, kuten yritysten toimistoissa ja tuotantotiloissa, ei saa kuvata ilman erillistä suostumusta.
Salaa kuvaaminen voidaan helposti tulkita salakatseluksi, jos se tapahtuu yksityisyyssuojan alueella, ja rangaistus voi olla sakkoja tai jopa vuosi vankeutta. Olosuhteet kuitenkin sanelevat paljon. Esimerkiksi perhejuhlissa kotitalon pihalla vieraiden yleensä oletetaan varautuneen siihen, että paikalla saatetaan kuvata, ilman lupien kyselemistä. Sen sijaan omalle tontille sijoitettu riista- tai valvontakamera pitää suunnata tarkasti niin, ettei naapurin touhut vain tallennu videolle.
Vierailija kirjoitti:
Ap ei ole ottanut vielä yhteyttä mihinkään, ihmettelee vasta. Kuvan otin meidän pihalta heidän pihalle päin, kun siellä oli hienosti roskat (kotitalousjätteet) sikin sokin, kun eivät jaksa joka päivä viedä niitä roskakatokseen vaan säilövät pihallaan ja tuuli sitten riepottelee minne sattuu. Kai mä voin meidän pihalla ottaa kuvia, väkisinkin tulee myös naapurien pihoja kuvaan? Kun ei täällä mitään aitoja ole.
Kuvauslupa pitää aina kysyä kotirauhan suojaamiin paikkoihin. Näitä ovat kodit, kotien piha-alueet, hotellihuoneet, vanhainkodit, asuntoautot, pukeutumis-, pesu- ja saunatilat, yleisöltä suljetut julkisten rakennusten tilat, sekä yksityistilaisuudet. Lisäksi puolijulkisissa paikoissa, kuten yritysten toimistoissa ja tuotantotiloissa, ei saa kuvata ilman erillistä suostumusta.
Salaa kuvaaminen voidaan helposti tulkita salakatseluksi, jos se tapahtuu yksityisyyssuojan alueella, ja rangaistus voi olla sakkoja tai jopa vuosi vankeutta. Olosuhteet kuitenkin sanelevat paljon. Esimerkiksi perhejuhlissa kotitalon pihalla vieraiden yleensä oletetaan varautuneen siihen, että paikalla saatetaan kuvata, ilman lupien kyselemistä. Sen sijaan omalle tontille sijoitettu riista- tai valvontakamera pitää suunnata tarkasti niin, ettei naapurin touhut vain tallennu videolle.
Naapurin alkoholisoitunut vanha mies häiritsee usein yörauhaa mölähtelemällä. Yhtenä yönä hän riehui käytävässä rämppäämässä ovikelloja ja postiluukkuja sekä koputtelemassa ovia. Kolme kertaa on tullut ovelleni häiriköimään, aina ympäripäissään. Tänään hän ei suostunut lähtemään oveltani ja asettui ovea vasten niin, etten saanut sitä kiinni. Jouduin soittamaan hätänumeroon. Olen myös saanut äijältä pari kertaa tervehdyslappusia sydämin ja muutaman kolikin postiluukkuun. Ahdistaa, voinko tehdä hänestä yksin valituksen soittamalla isännötsijälle?
-Soita ovikelloa ja kysy
-Juttele kun tulevat vastaan
-Kauniisti kirjoitettu paperi postilaatikkoon.
-Vakaviakin ongelmia? Sitten muita keinoja.