Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Naapurin rasittava äiti ja lapset
04.05.2012 |
Meillä asuu samassa rapussa ja kerroksessa perhe, jossa on kaksi lasta. Toinen vuoden vanhempi kuin meidän tytär, toinen muutaman kuukauden nuorempi.
Jestas, mua ärsyttää, kun tämä äiti lapsineen tuppautuu koko ajan seuraan! Esim. rappukäytävässä moikkailee aina leveästi hymyillen, jää kujertamaan meidän tyttärelle... Taloyhtiössä on leikkipuisto, ja mua suoraan sanottuna ketuttaa, kun näen että hekin ovat tulossa sinne. Sitten se mamma yrittää saada kaikki lapset leikkimään yhdessä ja tunkee heti mun juttusille.
Tuossa vieressä on alueemme leikkipuisto, ja yritän parhaani mukaan kartella häntä. Muiden äitien kanssa kyllä puhelen, mutta häntä tyydyn moikkaamaan.
Miksikö teen näin? Mä en halua, että meidän vieressä asuva perhe tulee "liian lähelle" meitä. Kohta olisi tilanne, että lapset tulisivat "vähäksi aikaa" hoitoon, kun äiti käy kaupassa jne. Ja sitten jos lapset ystävystyisivät enemmän, he alkaisivat laukata meillä ja näkisivät, että huusholli ei ole siisti ja puunattu. Ja samalla perheen vanhempiakin näkisi enemmän ja ne pääsisi kurkistamaan meidän elämään.
Lisäksi meillä on iso liuta serkkuja, joista riittää lapselle leikkikavereita. Samoin leikkipuistosta ja päiväkodista on kavereita. Ei hän tarvitse kahta uutta kaveria vain siksi, että he asuvat vieressämme. Ihan hyvin riittää se, että sanotaan moikat, kun vastaan tullaan. Varmuuden vuoksi en koskaan edes hymyile, ettei nainen ala vaan luulla liikoja.
Onko muilla samanlaisia tuppautuja-tapauksia naapureissa?
Kommentit (58)
Ap:lla ja tällä toisella on ihme kuvitelmia muista ihmisistä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ihmiset näin pahveja nykyään?
Jos naapureiden kanssa seurustelu johtaa siihen, että puhelin alkaa soida jatkuvasti jonkun hiuskihartimen lainaamisen takia, niin aina voi sanoa ei. Ja aina voi antaa ymmärtää, ettei kaipaa sen kummempia yhteydenottoja. Vai että jostakusta tulee "maanvaiva". No kai hitto te näette kännykästä, mistä numerosta se soitto tulee, ja voitte jättää vastaamatta!
Älkääkä nyt hyvänen aika sekoittako lapsia näihin omiin pakkomielteisiinne!
Antaako äitiys sinulle, jotain diktatuurimaista rajatonta valtaa päättää lastesi kaverisuhteista, mikä on riittävä määrä ja etäisyys jne.
Voit toki luoda raamit, mutta et puuttua sisältöön.
Pienten kanssa se toimiinkin, että välit lastan vanhempien kanssa on vähän etäiset. Mutta, kun lasten elinpiiri lähtee laajeneemaan siitä omasta pihasta pidenmälle, tulee tärkeäksi se, että kaikki vanhemmat on samassa veneessä, vastuussa niistä lasten rajoista, säännöistä, kotiin tuloajoista jne.
Kuvauksesi on suoraan kuin meidän naapuristamme. Tuossa vieressä asuu ihan todella ilkeä nainen. Mies on ihan ok, lapset varmastikin olisivat ok, jos oppisi ne tuntemaan. Mutta se äiti on sellainen yrmy, että aina melkein pelottaa, kun se tulee vastaan. Hädin tuskin moikkaa, ja senkin tekee selvästi vittumaisella äänellä.
Ystäviä, tuttavia ja muita lapsia siellä ramppaa joka päivä, joten ei se äiti mikään epäsosiaalinen ainakaan ole.
Lisäksi he ovat omineen tuon meidän pienen taloyhtiön pienen leikkipuiston ihan kokonaan. Siis siten, että sinne on kannettu grilli ja monta tuolia, jotka ovat vain "heidän käytössään". Erikseen mainittiin, että älkää lainatko grilliä.
Hiekkalaatikko on täynnä heidän lelujaan, ja suoraan on sanottu, että niillä ei saa leikkiä. Tai on siis sanottu, että tuokaa vaan omia lelujanne, eiköhän ne tänne joukkoon mahdu, ja meidän lelut on kaikki nimikoitu etteivät mene sekaisin. Siis jotkin parin euron muovisanko- ja lapiosysteemit!
Koskaan, ei koskaan ole tämä äiti kysynyt minun kuulumisiani. Minulta pääsee luonnostaan suusta usein "mitäs kuuluu". Ihan normaalisti sanon esim. lapseni päiväkodin muille vanhemmille small talkina, en odota mitään syvävuodatusta, vaan se on enemmän kohteliaisuutta. Ja toki saa kertoa elämäntilanteestaan sen verran kuin haluaa.
Mutta palatakseni tuohon naapurin äitiin, niin varsinkin alkuvaiheessa, kun lapsi oli pieni, olin vähän yksinäinen, ja tuo nainen sai mut tuntemaan oloni vielä kurjemmaksi. Onneksi sitten lähialueen kerhoista ja puistosta alkoi löytyä ystäviä, kun lapsi tuli vähän vanhemmaksi.
Ilkeät mammat, ajatelkaa joskus toisenkin tunteita!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ihmiset näin pahveja nykyään?
Jos naapureiden kanssa seurustelu johtaa siihen, että puhelin alkaa soida jatkuvasti jonkun hiuskihartimen lainaamisen takia, niin aina voi sanoa ei. Ja aina voi antaa ymmärtää, ettei kaipaa sen kummempia yhteydenottoja. Vai että jostakusta tulee "maanvaiva". No kai hitto te näette kännykästä, mistä numerosta se soitto tulee, ja voitte jättää vastaamatta!
Älkääkä nyt hyvänen aika sekoittako lapsia näihin omiin pakkomielteisiinne!
millaisella alueella asutte ap jos ihmisiltä puuttuu normaali vieraskoreus? ei järkevä ihminen lainaile kiharrinta (tai rahaa) vaikka pihalla jutteleekin. Meidän naapurin reipas mummo on tuonut meille lastenlastensa vanhoja vaatteita (kysyy aina onko tarvetta) ja vaikka itsekin olen melko erakko, on kiva että naapurien kanssa synkkaa. Jonain päivänä voi tulla tilanne että katkaiset jalkasi ja tarvit ripeästi lastenvahtia tai muuta apua.
Yleensäkin lapsiperheessä on paikat ei-niin-tiptop mutta jos ap:lla on täysi kaaos, ongelma on sitten jo ihan jokin muu kuin naapurien kanssa jutustelu. Tervehtiä ainakin voi asiallisesti ja vaihtaa muutaman sanan vaikka säästä.
En ymmärrä, miksi mun pitäisi olla velvollinen huolehtimaan esim. jonkun toisen äidin mielenterveydestä? Ymmärrän toki, että kaikilla ei ole laajaa tukiverkostoa, mutta miksi juuri minun pitäisi olla se ainoa tukiverkoston osa? Juuri silloinhan kaikki kaatuu mun niskaan ja tulee niitä juttuja, että lapsi jätetään hoitoon yms.
En mä tieten tahtoen ole varsinaisesti ilkeä, yritän vain vetää omat raamini ja perheeni raamit. Lapseni on neljävuotias, ja vielä on mielestäni vanhempien asia, kenen kanssa leikkii. Isompana voi sitten leikkiä kenen tahansa kunnollisen kanssa.
Ja tuohon yläpuolella olevaan kommenttiin: Mä en kyllä pitäisi siitä, jos multa kysyttäisiin "mitä kuuluu"? Korkeintaan vastaisin, että ihan hyvää. Enkä kyllä kysyisi toiselta, että "Mitäs sulle kuuluu", koska en voi olla varma, minkälainen vuodatus ja tilitys sieltä tulee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään ihmiset ovat ihan vailla tukiverkkoja, eikä kaupungeissa ole yhteisöllisyyttä enää. Kaikki pysyvät tiukasti omissa poteroissaan ettei vaan tule hankaluuksia. Mitä hankaluuksia? Sitä, että autetaan ystävää hädässä? Kai sitä voisi olla vähän solidaarinen toisia äitejä ja ylipäätään ihmisiä kohtaan, miten se on sinulta pois? Voisit saada jopa hyvän mielen!
Väitän, että juuri tällaisten ihmisten kuten ap, takia on niin paljon äitien keskuudessa mielenterveysongelmia. Kun ei saa muodostettua mitään kontaktia toisiin äiteihin, sitä jää pirun yksinäiseksi, ja asiat alkavat kasautua omaan päähän ja sitten alkaa tulla masennusta ja muuta oiretta. Ehkä jopa huostaanotto. Uskon, että jos ihmiset pitäisivät enemmän yhtä, niin monet syrjäytymistapaukset ja mielenterveysongelmat jäisivät pois.
En ymmärrä, miksi mun pitäisi olla velvollinen huolehtimaan esim. jonkun toisen äidin mielenterveydestä? Ymmärrän toki, että kaikilla ei ole laajaa tukiverkostoa, mutta miksi juuri minun pitäisi olla se ainoa tukiverkoston osa? Juuri silloinhan kaikki kaatuu mun niskaan ja tulee niitä juttuja, että lapsi jätetään hoitoon yms.
En mä tieten tahtoen ole varsinaisesti ilkeä, yritän vain vetää omat raamini ja perheeni raamit. Lapseni on neljävuotias, ja vielä on mielestäni vanhempien asia, kenen kanssa leikkii. Isompana voi sitten leikkiä kenen tahansa kunnollisen kanssa.
Ja tuohon yläpuolella olevaan kommenttiin: Mä en kyllä pitäisi siitä, jos multa kysyttäisiin "mitä kuuluu"? Korkeintaan vastaisin, että ihan hyvää. Enkä kyllä kysyisi toiselta, että "Mitäs sulle kuuluu", koska en voi olla varma, minkälainen vuodatus ja tilitys sieltä tulee.
ainoa jolla tässä on mielenterveyden kanssa häikkää, olet sinä. Naapurisi on ihan normaali ihminen jolla on normaalit vuorovaikutustaidot. Todennäköistä onkin että sinä olet se jolta se vuodatus tulisi (tulithan tänne av:llekin). Taidat kuvitella että olet sellainen ihminen jolle kuka tahansa haluaa kertoa mitä tahansa. Eiköhän sinusta paista kauas ettet ole kovin kummoinen henkisiltä antimiltasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nykyään ihmiset ovat ihan vailla tukiverkkoja, eikä kaupungeissa ole yhteisöllisyyttä enää. Kaikki pysyvät tiukasti omissa poteroissaan ettei vaan tule hankaluuksia. Mitä hankaluuksia? Sitä, että autetaan ystävää hädässä? Kai sitä voisi olla vähän solidaarinen toisia äitejä ja ylipäätään ihmisiä kohtaan, miten se on sinulta pois? Voisit saada jopa hyvän mielen!
Väitän, että juuri tällaisten ihmisten kuten ap, takia on niin paljon äitien keskuudessa mielenterveysongelmia. Kun ei saa muodostettua mitään kontaktia toisiin äiteihin, sitä jää pirun yksinäiseksi, ja asiat alkavat kasautua omaan päähän ja sitten alkaa tulla masennusta ja muuta oiretta. Ehkä jopa huostaanotto. Uskon, että jos ihmiset pitäisivät enemmän yhtä, niin monet syrjäytymistapaukset ja mielenterveysongelmat jäisivät pois.
kun joutuu elämään yliaktiivisen naapurinakan naapurissa. Sai heittää masislääkkeetkin roskiin kun se muutti pois.
yksinäinen ja nyt luulee saavansa sinusta sen ainoan ystävän kun olisi edes joku yhdistävä tekijä eli lapset. Se toinen äiti on voinut olla ikänsä kiusattu ja nyt kun uskaltaakin ystävystyä, niin vastassa on sitten TUOLLAINEN ihminen. Sympatiat sille toiselle äidille.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"En ymmärrä, miksi mun pitäisi olla velvollinen huolehtimaan esim. jonkun toisen äidin mielenterveydestä?"
Kuuluu ihan peruskäytöstapoihin, jotka jokainen vanhempi omalla esimerkillään opettaa jo lapsilleen pienestä pitäen, kykyä astettua toisen asemaan, ei lapsiakaan pitäisi kasvattaa tunnepuoleltaan köyhyksi ja yleissesti välinpitämättömäksi.
Ap haluaisi itse ystävyvystyä nyreän naapurinsa kanssa ja testaa tässä ajatuksiaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
niin tässä ketjussa tuli kyllä esiin se valitettava asia, että tuommoisia ihmisiä on olemassa. Niihin olen itse törmännyt leikkipuistoissa, vauvamuskareissa, perhekahviloissa, taloyhtiössä. Jotenkin jännä juttu, että alle vuoden ikäinen muksu roudataan vauvamuskariin, eikä sitten haluta ystävystyä kenenkään äidin kanssa. Koska eihän se pienenpieni ipana saa juuri mitään irti siitä muskarista, enemmänhän nämä vauvoille suunnatut vauvakerhot on tarkoitettu siihen, että vanhemmat verkoistoitusivat. Tämä lukee jossain kaupungin tms. tahon kehityssuunnitelmassakin.
Nykyään ihmiset ovat ihan vailla tukiverkkoja, eikä kaupungeissa ole yhteisöllisyyttä enää. Kaikki pysyvät tiukasti omissa poteroissaan ettei vaan tule hankaluuksia. Mitä hankaluuksia? Sitä, että autetaan ystävää hädässä? Kai sitä voisi olla vähän solidaarinen toisia äitejä ja ylipäätään ihmisiä kohtaan, miten se on sinulta pois? Voisit saada jopa hyvän mielen!
Väitän, että juuri tällaisten ihmisten kuten ap, takia on niin paljon äitien keskuudessa mielenterveysongelmia. Kun ei saa muodostettua mitään kontaktia toisiin äiteihin, sitä jää pirun yksinäiseksi, ja asiat alkavat kasautua omaan päähän ja sitten alkaa tulla masennusta ja muuta oiretta. Ehkä jopa huostaanotto. Uskon, että jos ihmiset pitäisivät enemmän yhtä, niin monet syrjäytymistapaukset ja mielenterveysongelmat jäisivät pois.
Olet kyllä aika typerys! Millainen hirviö lapsestasi kasvaa, varmaan se luokan pahin nirppanokka ja kiusaaja, luulisin.
meidän taloyhtiössä asuu sellainen innokas ylipirteä kujertelija, josta ei meinaa päästä eroon millään. Yritän kaikin keinoin vältellä tätä henkilöä, koska en millään jaksa esim raskaan työpäivän päätteeksi jäädä pihalle roikkumaan ja lässyttämään pinnallista, jonninjoutavaa paskaa ventovieraan ihmisen kanssa. Hänellä om tapana myös roikkua ikkunamme edessä jatkuvasti, joten kälätyksestä ei pääse koskaan eroon kun kuuluu seinän läpi kun kaakattaa lapsilleen taukoamatta. Eli ymmärrän sua ap erittäin hyvin. Rajansa kaikella!
Kyllä minä pihalla juttelen ohimennessäni, mutta mitään sen syvempää ystävyyttä en kyllä halua, ellei ole jollain lailla muuta yhteistä intressiä tai jotenkin juttu luista erityisen hyvin. Minustakaan äitiys ei riitä syyksi kyläillä tms. Mikään ei ole niin rasittavaa kuin joutua kotonaan istumaan kahvipöydässä ihmisen kanssa, jolle pitää keksimällä keksiä juteltavaa.
Joo, komppaan kahta edellistä vastaajaa. Kannattaa säilyttää sellainen terve etäisyys naapureihin niin voi välttää monia ongelmia.
Alue: Aihe vapaa
Mullekaan ei olisi mikään ongelma, että lapset leikkivät keskenään. Saavat mun puolesta tulla vaikka kylään puolin ja toisin. Mutta minä itse en kyllä rupea ottamaan sen isompaa kontaktia perheen aikuisiin. Juuri sen takia, että naapureista voi saada ihan maanvaivan. Ei toki kaikista, mutta joskus voi osua huono tuuri kohdalle. Varmaan suuri osa perheistä ajattelee juuri näin, että leikkikööt lapset keskenään mut me vanhemmat voidaan olla omissa oloissaan. Mutta ne muutamat huonot kokemukset voivat säikäyttää niin, että halutaan pitää lapsetkin kaiken kanssakäymisen ulkopuolella.
Ap:lle sanon sen verran, että voi sitä nyt sentään kohteliaasti ja reippaasti moikata ja vaikka sanoa niille lapsille kivasti hei. Ei sitä tartte nyt ihan kengän kärkiä katsellen kulkea.