Naapurin rasittava äiti ja lapset

Muuta en osaa sanoa.

Mitä sä kuvittelet, että siitä seuraisi, jos vaikka jäisit juttelemaan tämän äidin kanssa? Mun mielestä olisi todella kätevää, jos edes samassa talossa asuisi toinen lapsiperhe, joilla on samanikäisiä lapsia. Mutta meidän talossa asuu vain nuoriapareja tai sitten jo selvästi vanhempia ihmisiä, joilla ei ole lapsia kotona.



Eihän lasten ystävystyminen tarkoita, että teidän vanhempien pitäisi olla niin läheisiä! Minkä ikäisiä ne lapset olivatkaan - kyllähän isommat lapset voivat leikkiä hyvin keskenään ilman, että kenenkään vanhemman ei tarvitse "tuppautua" kylään puolin tai toisin.



Mistä näitä hapannaamoja oikein tulee? Sulla on jokin ongelma.

Ihan käsittämätön tuo sun aloituksesi. Että aikuinen ihminen pelkää, että pienet lapset näkevät, että teillä ei ole paikat kotona tip-top...



No. Jos nyt olet tosissasi, etkä trollaa, niin hei: sano sille ihan suoraan. Että: "Hei, ei millään pahalla, mutta me haluamme olla täällä puistossa rauhassa kahdestaan."



Sillä se hoituu, ei siihen muuta tarvita.



Sun naapurisi vaan LUULEE, että sinä olet tavallinen äiti, joka ilahtuu, kun saa juttuseuraa ja lapselleen leikkiseuraa ulkoillessa. Sen vuoksi hän ei voi tietää, että sinä pelkäät muita ihmisiä kuin ruttoa.

se mamma varsinaisesti mitään tuppautuu, sen sijaan näen tekstistäsi, että sulla on joitain ongelmia, sosiaalisuuden ja siivouksen osalta ainakin :)

Ihan samanlaisia: asutaan samassa talossa tai taloyhtiössä, käydään taloyhtiön leikkipaikalla ja silti hädin tuskin moikataan. Omissa oloissaan istutaan. Itse tykkään aloittaa juttelun edes jostain, ja yleensä olen aloittanut keskustelun jostain ihan neutraalista aiheesta. Nämä naiset vastaavat yleensä joo ja katselevat muualle,.



Kerran oikein testasin, kauanko hiljaisuutta voi kestää, jos itse en aloita puhumista. Istuttiin yhden äidin kanssa hiekkalaatikon reunalla puhumatta lähes puoli tuntia! Sitten lapsi lähti keinumaan, tämän toisenkin äidin lapsi olisi halunnut keinua, mutta äiti sanoi että Mennään me "Pertti" nyt tuonne liukumäkeen ja vei väkisellä laskemaan liukumäkeä. Että tämmöistä.

Hesarin NYT-liite voisi jotain tällaista kysellä tehdessään juttua "en halua tutustua naapureihin", toisaalta myös Kotivinkki voisi etsiä meiltä uutta kulmaa asiaan.



Enää nykyisin en usko yhdenkään omituisen aloituksen olevan perinteinen provo vaan jonkun toimituksen provokatiivista urkintaa.

Arvasinpa, että täällä saa vaan vihat niskoilleen. Mä en vain kaipaa ketään ylimääräistä ihmistä lähipiiriin, kun tuttavia on muutenkin joka paikassa. Ja jotenkin miellän kotini ja pihapiirin leikkipuiston sellaiseksi alueeksi, että saa olla just niin hapannaama kuin haluaa. En välttämättä jaksa olla yber-sosiaalinen siinä tilanteessa.



Eikä mulla ole mitään siivouskammoa enkä pelkää ihmisiä. Yritin vain selittää, että ei voi pitää oletuksena, että jokainen äiti haluaa tulla toimeen jokaisen lähialueen äidin kanssa - niin kuin se äitiys olisi maailman tärkein yhdistävä tekijä ihmisessä!

yhden kerran tohon lankes ja luojan kiitos se perhe muutti pois. Pikkuhiljaa alkaa puhelin soimaan 8 kertaa päivässä ja kokoajan keksii jotain. Siitä tulee ajan kanssa ihan helvetinmoinen rasite. Aletaan puuttumaan kaikkeen ja tullaan kotiin asti neuvomaan miten asiat tehdään ja arvostelemaan remontteja huonekaluja jne..hyi stna ei ikinä enää.

Niin ap:llä oli joku syy purkaa tänne pahaa mieltään. Ehkä hänellä on syyllinen olo siitä, ettei anna lapsensa leikkiä tämän toisen perheen lapsien kanssa? Ehkä asiasta on tullut pään sisälle sellainen "mörkö", että asia on kääntynyt niin, että "mä en halua olla noitten kanssa tekemisissä mistään hinnasta".



Jos vaikka tämä ap on kärsinyt pahasta baby bluesista ja jo silloin on mennyt tutustuminen vikaan, niin ehkä silloin haluaa karttaa seuraa jatkossakin. Jotenkin tämä siivous-juttukin puhuisi tämän puolesta. Ettei mikään vain näyttäisi epänormaalilta jonkun toisen silmään.

kohta lapsesi ovat jo niin isoja että pärjäävät ulkona keskenään.

otsikkosi perusteella? Toisin kirjoitettuna, sua olis monikin ymmärtänyt paremmin, minä mukaan luettuna...

Mäkään en tykkää, jos lähellä asuvat tulevat liian "lähelle". Olen vain sellainen erakko luonteeltani ja mua ahdistaa, jos koko ajan talon pitäisi olla tip top, sen varalta että joku sattuisi vaan tulemaan sisälle. Kerran oikeen meni hermot, kun menin antamaan numeroni parin sadan metrin päässä asuvalle äidille ja sain siitä oikein maanvaivan. Joka päivä tuli viestiä, lähtisinkö lenkille, tulisinko käymään, lainaisinko kiharrinta, lainaisinko rahaa...



Tykkään ihmisistä ja olen kyllä kaikille mukava, mutta jään mielelläni vähän etäiseksi kaikille. En halua että kukaan tulee meidän vähän sotkuiseen kotiin tai arvostelee meidän elämäntapoja. Olen aina mukava puistoäideille ja naapureille, mutta haluaisin pitää myös oman reviirini. Työssäollessa se oli helppoa, mutta nyt kotiäitinä saattaa tuottaa joskus päänvaivaa, kun äidit tietää, että oon "aina" kotona.



Että sikäli ymmärrän tilannettasi. Sinun asemassasi olisin ehkä kuitenkin vähän mukavempi tuolle äidille ja voisin vaikka ihan hymyilläkin :)

että olet tosi ikävä ihminen tässä asiassa. Suorastaan veemäinen. Voin kuvitella naapurisi, joka haluaisi vain jutella jonkun aikuisen kanssa ja vastassa on tuollainen homepää. Mutta minkäs teet..

Olen nimittäin ihan samanlainen. Haluan valita läheisemmät tuttavani itse, en sen perusteella, että sattuvat asumaan naapurissa. En muutenkaan halua olla kenenkään kanssa tekemisissä jatkuvasti, ja naapurissa asuvalle olisi hankala selitellä mitään tekosyitä, ettei halua tavata.

yhden kerran tohon lankes ja luojan kiitos se perhe muutti pois. Pikkuhiljaa alkaa puhelin soimaan 8 kertaa päivässä ja kokoajan keksii jotain. Siitä tulee ajan kanssa ihan helvetinmoinen rasite. Aletaan puuttumaan kaikkeen ja tullaan kotiin asti neuvomaan miten asiat tehdään ja arvostelemaan remontteja huonekaluja jne..hyi stna ei ikinä enää.

Mulla on tästä taloyhtiöstä vaikka kuinka monta tuttua perhettä. Lapset leikkivät yhdessä ulkona, ja joskus soitellaan puolin ja toisin, että tulisiko teidän tyttö ulos, kun meidän tytöllä ei täällä ole kavereita ja kyseli, tulisiko teidän tyttö leikkimään.

Tällä tasolla menee siis perheiden välinen kommunikointi, vaikka OLLAAN VAIHDETTU JOPA NUMEROITA! Kerran olen käynyt yhden äidin luona kahvilla ja lapsi on ollut heillä syömässä, kun tuli aivan hirveä itku, kun olin lähdössä kauppaan ja tytön olisi pitänyt lähteä mukaan. No, äiti ehdotti, että meidän tyttö voi tulla heille syömään ja leikkimään ja että minä tulen sit heille.

Lapset sit leikkivät siellä lastenhuoneessa ja minä join kupin kahvia. Eikä kumpikaan meistä äideistä ollut moksiskaan, vaikka huusholli oli sekaisin ja itse asiassa remontti oli kesken. Meillä on ihan samanlaista.

Ap:lla ja tällä toisella on ihme kuvitelmia muista ihmisistä.

Naapureiden kanssa ei kannata käydä liian tuttavalliseksi. Moikata voi ja se on siinä.



Mulla on erittäin huonoja kokemuksia siitä, että naapureiden kanssa tulee läheisimmiksi kavereiksi. Sitten alkaa se jatkuva ramppaaminen, soittelu jne... On vaikea sitten tehdä enää stoppia tilanteelle. Tulee kaikenlaista ongelmaa.



Naapureiden kanssa on ihan hyvää pitää semmoiset viileät, mutta kuitenkin ystävälliset välit.



Nyt ollaan muuttamassa uuteen paikkaan (muista syistä kuin naapureista johtuen) ja aion kyllä pitää sitten etäisyyttä uusiin naapureihin. Moikata voi tosiaan ja joskus muutaman sanan vaihtaakin jostain tyhjänpäiväisestä asiasta, mutta ei mitään sen ihmeempää.



Lapset saa toki leikkiä ja olla kavereita naapureiden lasten kanssa, mutta minä en aio kaveerata muuta kuin sitten ihan omien muiden kavereideni kanssa.

Ap puhuu nimenomaan ITSESTÄÄN. Ei siitä, että lapsille voisi olla kivaa, kun on kavereita naapurissa.



Koko ajan toistuu se, mitä AP ITSE haluaa, miten hänestä on tympeää, jos joku tulee liian lähelle, näkee sotkuisen kodin, alkaa kenties soittelemaan joka päivä jne.



Ja jotenkin tulee tunne, että AP:lla on aika korkeat käsitykset itsestään. Että hän on niin mahtava tyyppi, että kaikki vieraat äidit ottavat hänet parhaaksi kaverikseen ja soittelevat ja haluavat kylään.



Kyllä se on enemmän niin, että kaikilla perheillä on usein ne omat aikuiskaverit (ja perhekavereitakin) mutta lapsille on mukava saada lisää kavereita, jos niitä on ihan tarjolla naapurissakin.

että se "ärsyttävä naapurin akka" voi olla vaikka TODELLA yksinäinen ja haluaisi vaan vaikak jutella jonkun kanssa siellä hiekkalaatikolla?Olen itsekkin aika omissa oloissa ja omien ystävien kanssa oleva mutta en herrajumala kehtaisi olla tervehtimättä ja olla kuuntelematta mitä toisella on asiaa...

Eiköhän naapuri huomaa, että olet aikamoinen mörökölli, johon ei kannata tutustua. Ainahan voit keksiä, jonkun mehevän riidan naapurin kanssa. Valita melusta, ei haittaa vaikkei oikeasti meluaisikaan, rappukäytävän likaamisesta ym. ym. hauku naapurin lapset. Syitähän aina löytyy kun aletaan kaivelemaan. Tai kerro rehellisesti naapurille millaisia tunteita hän sinussa herättää. Saat olla varmasti rauhassa eikä taida olla pelkoa siitä että naapurin lapsetkaan lastesi kanssa ystävysty. Huh millaisia ihmisiä sitä onkaan.



Ihan vakavasti puhuen sinun ongelma taitaa olla jokin ihan muu kuin naapuri.

se mamma varsinaisesti mitään tuppautuu, sen sijaan näen tekstistäsi, että sulla on joitain ongelmia, sosiaalisuuden ja siivouksen osalta ainakin :)

minä olen iloinen jos taloyhtiömme asukkaat tekevät tuttavuutta. Kotikin on suunnilleen siinä kunnossa että meille voi kyllä tulla käymään.

Sinulla, ap, on todella joku ongelma. Kyllä normaali seurustelu naapurien kanssa on osa elämää. Käsittääkseni naapurisi ei ole sanallakaan sanonut että haluaa sinun hoitavan lapsiaan? Taidat olla jonkinsortin terapian tarpeessa. Uskomattoman törppö aloitus, pakko olla provo. Jos ei ole, katso nyt kiireesti sinne peiliin ja mene vaikka siivoamaan sen sijaan että istut av:lla.