Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Meni lopullisesti hermot äitiini joka neuvoo miten meidän tulisi elää ja hoitaa lastamme!
04.05.2012 |
KAIKKI, siis ihan KAIKKI mitä mä teen on väärin. Äiti tulee kotiimme ja tekee kierroksen, "onhan täällä ihan siistiä, toi leipäpussi jos ois kaapissa niin sit ois tosi hyvä" MITÄ VÄLIÄ?! OIKEESTI?!
Sitten olen pesemässä pyykkiä, eka oon pessy paksun päiväpeittomme joka roikkuu kylppärin ovessa ja toisen koneellisen vauvanvaatteita (kasattava pyykkiteline täys, meillä ei muita ripustusjuttuja ole) ja sanon äidilleni että laitan vielä kolmannen koneellisen. Äitini kauhistuu; "Ethän sä VOI kun teidän pyykkiteline on jo ihan täys!!" "Ööö mä laitan meidän lakanoita sinne, ne kuivuu ihan hyvin tuossa ovien päällä vaikka tyhmältä näyttääkin" Äitini; "Ei ei ei, et sä sillee rupee ku peset huomenna ku pyykkiteline on tyhjä niin saat siihen kuivumaan lakanat". No jäi sitten lakanat pesemättä kun en jaksanut kuunnella sitä saarnaa.
Ja kun niitä vauvanvaatteita ripustin kuivumaan ja äitini seurasi vierestä; "Ei noin, anna kun minä näytän, ensin ravistat sitä vaatetta niin se suoristuu ja sitten levität sen vaatteen siihen... ja näitä voi tässä tiivistää tällä tavalla niin mahtuu paremmin...Hei, kuuntele nyt, ravista, RAVISTA!" Minä; "Joo joo, osaan mä nyt herranjumala pyykkiä ripustaa" Äitini; "Miten näitä vaatteita on näin paljon, ei tarvi lapselta joka päivä vaihtaa vaatteita" Minä; "Joo no minä vaihdan aina kylvyn jälkeen joka ilta kun on sit kivempi mennä nukkumaan" Äiti; "Ei kato ihan hyvin voi pitää samoja vaatteita jos ne ei kauheen likaisia ole".
Pyykkiteline sijaitsee mieheni ja minun makuuhuoneessa, emme juuri koskaan petää sänkyä kun siellä ei muita ihmisiä käy, paitsi äitini nyt tietenkin työntää nokkansa joka nurkkaan. Äitini; "Ja missä teidän päiväpeitto on kun sänky pitäis pedätä joka aamu" Minä; "No se roikkuu siinä kylppärin ovessa kun sen pesin" Äitini; "No nää peitot voi ainakin pedata tähän nätisti"..
Vauvallemme on laitettu olkkarin lattialle sijauspatja, kävelin siitä sitten päältä avaamaan parvekkeen ovea, äitini huutaa ; "Saara, et sä voi kävellä siitä päältä kun se vauva oleskelee siinä" Minä; "Voi Luoja..."... Äitini; "Et kai sä parvekkeen ovea pidä auki kun vauva on tässä lattialle, ethän?" Minä; *väsynyt huokaus*
Sitten kerroin kun miehen liiton rahoissa on mennyt jo 2 kk ja kerron kun kaverin miehellä meni jopa yli 4kk. Äitini; "Eihän se VOI mennä noin, nyt soitat sinne ja sanot että kiirehtivät asiaa. Ei se vaan voi mennä noin että joutuu odottamaan noin kauan" "Joo no kyllä siellä nyt vaan menee, en ala kyllä minnekään soittelemaan vielä kun 2 kk on mennyt.."
Sitten veljeni poika 4 vuotta on aika usein kipeänä kun kärsii astmasta ja allergioista. No nyt oli taas ollut alkuviikosta kuumeessa ja siitä äidilleni mainitsin, äitini totesi ; "Voi voi kun ne nyt muutti siihen omakotitaloon niin siellä on varmasti niin kylmä eikä Reiska (veljeni) osaa sitä poikaa pukea.." Minä; "No älä viitti, ja varmasti osaa oman lapsensa pukea" Äiti; "No ei osaa, onhan se nähty."
Kerroin että ystäväni on tulossa kahville illemmalla, ja äitini käveli olohuoentta ympäri uittaen sormenpäätä hyllyillä ja taulujen päällä; "Pyyhit sitten pölyt täältä ennenkuin ne tulee" Juu no ei tullu mieleenkään jättää pyyhkimättä.
Ja sitten kävi jääkaappia katsomassa ja oli sanonut jo viime kerralla että knu siinä on kaksi hyllytasoa, että kun ottaa sen keskimmäisen hyllytason pois tulee jääkaappiin enemmän tilaa ja esim. maitopurkit mahtuu pystypäin siihen jääkaappiin kun ovesta loppuu tila. No me ei olla sitä otettu kun meidän mielestä se on just hyvä niin. No eikö äitini ala itse sitä välihyllyä ottamaan siitä pois ja minä juoksen paikalle ja työnnän sitä hyllyä takaisin; "Me halutaan että se hylly on siinä, anna sen nyt olla" Äitini; "Kato ku nää mahtuu maito ja ketsuppipurkit tosi kivasti tähän näin..."
Siis miltä noi äitini kommentit kuulostaa teidän korviinne? Noi on yhdeltä päivältä kerätyt ja uskokaa pois vastaavaa on PAAALJON enemmän. Mun mitta on niin täys että kun äitini lähti kotiin ja soitti sitten vielä alkuillasta niin räjähdin ja sanoin suoraan että anna meidän nyt ees nää miehen työttömyysasiat hoitaa OMALLA TAVALLA, niin äitini iski luurit. Ja minä kilttinä tyttönä sitten itkin illan kun oli niin paha mieli kun sanoin niin kun en normaalisti raivoa ihmisille.
Olen toki nuori, 24, mutta enkö mä sais jo omassa kodissa elää niinku haluan? Mä oon niin poikki. Minä olen siis 24 ja mies 32 ja meillä on yksi vauva 3 kk. Haluaisin siis ulkopuolisen mielipiteen vai laitanko ärtymykseni vain hormonien piikkiin??
Kommentit (72)
opin sulkemaan silmäni ja korvani. En kuule vauvan itkua, en puutu pienen hätään, koska "oma äiti tietää parhaiten". Ulosteen polttama takamus on varmasti vauvalle kärsimys, mutta kun neuvoa ei saa, en sano mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opin sulkemaan silmäni ja korvani. En kuule vauvan itkua, en puutu pienen hätään, koska "oma äiti tietää parhaiten". Ulosteen polttama takamus on varmasti vauvalle kärsimys, mutta kun neuvoa ei saa, en sano mitään.
Älä kuule viitsi...ensimmäinen marttyyri linjoilla.
opin sulkemaan silmäni ja korvani. En kuule vauvan itkua, en puutu pienen hätään, koska "oma äiti tietää parhaiten". Ulosteen polttama takamus on varmasti vauvalle kärsimys, mutta kun neuvoa ei saa, en sano mitään.
Älä kuule viitsi...ensimmäinen marttyyri linjoilla.
Eihän omalle lapselle saa sanoa, että tämä voisi tehdä toisin. Kai se tytär vaippaa vaihtaessaan tajuaa, että vauvan takamus on kirkkaanpunainen, mutta ei tee sille mitään. isoäiti tietää ongelman nimen ja avun, mutta ei saa sitä kertoa, jotta ei loukkaa lastaan. Joten kaksi naista on hiljaa ja yksi vauva huutaa tuskaansa.
Kai nyt jokainen aikuinen tajuaa, että ostokset laitetaan kaappiin eikä jätetä pöydälle. Ja jos ei tajua, ei käväisevän sukulaisen kannata ryhtyä ihmettelemään, koska siitä saa vain haukut.
ettääitisi pitää sinua vielä ihan lapsena josta hänen pitää pitää huolta ja jota hänen pitää kasvattaa ja neuvoa joka asiassa.
Sun täytyy alkaa itsenäistyä. Sun täytyy laittaa rajat. Ei oo helppoa, eikä kivaa, mutta äitisi ei muuta käytöstään niin kauan kun annat hänen jatkaa.
"sun täytyy alkaa itsenäistyä". Siis mitä vit**a. AP:han on itsenäistynyt, asuu omassa kodissa, mies ja lapsi, hoitaa itse kotinsa parhaaksi näkemällään tavalla. Osaa varmaan muutkin asiansa hoitaa ihan itse.
AP:n äiti on se jolla pitää itsenäistyä eikä roikkua lapsessaan. Äidille pitää laittaa rajat. Se tapahtuu niin että alat puhumaan äidille ympäripyöreitä onpa kaunis ilma tänään-juttuja. Jos kyselee jotain, vastaat ympäripyöreitä. Et päästä niin usein vierailemaan. Jos soittelee, lopetat puhelun nopeasti kun alkaa taas neuvomaan. Mun äidillä meni lähes 2 vuotta esikoiseni syntymän jälkeen ennenkuin uskoi että olen jo aikuinen ihminen (ja hei, mä olin 28v kun esikoinen syntyi) joka osaa itse hoitaa asiansa. Mutta kyllä se vitutti kuulla jotain lastenhoito-ohjeita 30 vuoden takaa. Suositukset esimerkiksi on muuttuneet radikaalisti niistä ajoista kun minä ja sisarukseni oltiin pieniä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
opin sulkemaan silmäni ja korvani. En kuule vauvan itkua, en puutu pienen hätään, koska "oma äiti tietää parhaiten". Ulosteen polttama takamus on varmasti vauvalle kärsimys, mutta kun neuvoa ei saa, en sano mitään.
Älä kuule viitsi...ensimmäinen marttyyri linjoilla.
Eihän omalle lapselle saa sanoa, että tämä voisi tehdä toisin. Kai se tytär vaippaa vaihtaessaan tajuaa, että vauvan takamus on kirkkaanpunainen, mutta ei tee sille mitään. isoäiti tietää ongelman nimen ja avun, mutta ei saa sitä kertoa, jotta ei loukkaa lastaan. Joten kaksi naista on hiljaa ja yksi vauva huutaa tuskaansa.
Ei sitten ole sinulle tullu mieleen kysyä, että 'saanko vaihtaa vaipan vauvalle'.
opin sulkemaan silmäni ja korvani. En kuule vauvan itkua, en puutu pienen hätään, koska "oma äiti tietää parhaiten". Ulosteen polttama takamus on varmasti vauvalle kärsimys, mutta kun neuvoa ei saa, en sano mitään.
Älä kuule viitsi...ensimmäinen marttyyri linjoilla.
Eihän omalle lapselle saa sanoa, että tämä voisi tehdä toisin. Kai se tytär vaippaa vaihtaessaan tajuaa, että vauvan takamus on kirkkaanpunainen, mutta ei tee sille mitään. isoäiti tietää ongelman nimen ja avun, mutta ei saa sitä kertoa, jotta ei loukkaa lastaan. Joten kaksi naista on hiljaa ja yksi vauva huutaa tuskaansa.
Miksi se on sinulle loukkaantumisen aihe jos tyttäresi ei halua sun sekaantuvan lapsenhoitoonsa? Kyllä tuosta tekstistä oikein paistaa tyttären syyllistäminen ja loukkaantuminen. Marttyyriasennetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olet oikein kasvattanut tyttäresi, jos hän ei muka nykyvalistuksen aikana tiedä, että vauvan kakkavaippa pitää vaihtaa heti?
opin sulkemaan silmäni ja korvani. En kuule vauvan itkua, en puutu pienen hätään, koska "oma äiti tietää parhaiten". Ulosteen polttama takamus on varmasti vauvalle kärsimys, mutta kun neuvoa ei saa, en sano mitään.
Älä kuule viitsi...ensimmäinen marttyyri linjoilla.
Eihän omalle lapselle saa sanoa, että tämä voisi tehdä toisin. Kai se tytär vaippaa vaihtaessaan tajuaa, että vauvan takamus on kirkkaanpunainen, mutta ei tee sille mitään. isoäiti tietää ongelman nimen ja avun, mutta ei saa sitä kertoa, jotta ei loukkaa lastaan. Joten kaksi naista on hiljaa ja yksi vauva huutaa tuskaansa.
Pakko tulla tänne taas purkamaan tuntoja ja ajatuksia!!!
Äitini oli tänään meillä kahvilla. Kutsuin hänet (tyhmä minä!!!) ja tällä kertaa äitini mukaan lapseni isä retuuttaa lasta liikaa, leikkii niin että "lapsen mieli voi vahingoittua." Kun sanoin että anna jo olla (sanonut asiasta ennenkin) äitini totesi; No, itsepä lapsenne sitten hoidatte kun hänestä tulee levoton.
Sitten äitini minua valisti että lasta ei saa villitä ruuan päälle että unet tulee paremmin (kerroin juuri että vauva nukkunut hieman huonosti päikkäreitä). Raivostuin että tiedän tämän kyllä että osaan ajatella ihan omillakin aivoillani!!
Kävin vaihtamassa vauvan vaipan ja otin vaipan pois ja kaivoin uutta vaippaa pussista niin jo lapsi kerkes pissaamaan juhlamekkonsa päälle. Vaihdoin arkivaatteet päälle ja tulin takaisin keittiöön ja äiti kysäisi miksi vaihdoin vaatteet, sanoin että pissas mekolle. Äitini kysyi; No miksi sä annat sen lapsen olla ilman vaippaa? Vastasin että kerkes olemaan ehkä 2 sekuntia ilman. Äitini; "Niin sellasii ne vauvat on et heti pissataan kun vaippa pois". öÖÖ, okei?
No otin lapsen normaalisti syliin ja korjasin käsieni asentoa laskemalla vauvan kolmeksi sekunniksi istuma-asentoon sylissäni johon äitini älähti HETI; Istutatsä sitä?!?
Sitten äitini valisti minua ja miestäni siitä että läpiveto tulee asuntoon niin että vastakkaiset ikkunat on auki että niitä ei kannata pitää auki ja lähti sitten juoksemaan makkarista toiseen sulkemassa ikkunoita. Mieheni katsoi minua silmät pullollaan että toi nainen ei voi olla tosissaan.
Kahvipöydässä lopulta räjähdin totaalisesti :( Jotain äitini leikkasi kakkua ja jotain sanoin että sen saa paremmin leikattua normaaliveitsellä (eli ohjeistin aivan kuten hän ohjeistaa minua taukoamatta!!!) niin äitini ärähti minulle että mitä sä oot niin hirveen kiree kokoajan?!? Vastasin että itehän sä alat mussuttaa kokoajan ku ovesta sisään astut, niin oli sit hiljaa vaan ja näin että hän loukkaantui.
Ja mulla on taas niin paha mieli kun en pysty hillitsee itseäni :( Vaan kokoajan kiukuttelen ku joku murrosikäinen mutta mua vaan niin raivostuttaa tää touhu ihan 100%!!!!! Enkä tiedä mitä teen. Mies vaan toitottaa että toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos mutta en pysty siihen. Yksinkertaisesti. :( Tuntuu et tiuskimalla ei asiat mee perille että tää on MEIDÄN KOTI (tosin en ole tätä kertaakaan tuota sanonut vaikka täällä niin ohjeistettiin mutta näissä tilanteissa kun äitini tulee kotiimme unohtuu aina nää hyvät neuvot täältä :() eikä vaikka kuinka ystävällisesti sanois että anna jo olla. Kun äitini jankuttaa sitä samaa asiaa niin kauan että siihen vastaan. :S
Joo kiitos ja anteeksi taas kun sain purkaa.
AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tämä pitäisi printata itselleen talteen, että muistaisi sitten kun omat lapset ovat aikusia. Silloinkaan ei auta enää selitellä "enhän MINÄ ole mikään hirviöanoppi/ hirviöäiti, haluan vain auttaa!"
Ap, ikävä kyllä, minulla on sinulle hieman huonoja uutisia...sillä..en usko äitisi koskaan muuttuvan....Minä olen jo yli 40; äitini on yli 60; ja VIELÄKIN se sama jäkätys jatkuu. Hän on kontrollifriikki ja haluaa kontrolloida, määrätä, vahtia, opettaa minua ikuisesti. En pysty muuttamaan häntä. Puhe ei ole tehonnut. Tapaamme niin harvoin kuin vain ikinä suinkin mahdollista.Kartan häntä kaikin keinoin. Toivon voimia ja jaksamista sinulle; psyykkaa itsesi kestämään sitä. Ei tällä ole mitään tekemistä minkään hormonien kanssa.
Alue: Aihe vapaa
Auttaminen ja sekaantuminen ovat kaksi eri asiaa.
Luulisi tyhmemmänkin ymmärtävän mikä ero niiden välillä on.
On aivan eri asia kysyä "tarvitsetko apua" kuin alkaa inttämään siitä kuinka pyykki ripustetaan oikeaoppisesti narulle tai järjesetyksessä haarukat ja veitset täytyy säilyttää laatikossa.