Meni lopullisesti hermot äitiini joka neuvoo miten meidän tulisi elää ja hoitaa lastamme!

Flunssa ei ole vilustumisesta johtuva sairaus: se on TARTUNTATAUTI!!!!!

Herra isä, eikö mene jakeluun?

Mun äitini väittää tällästä soopaa myös. Niin väärää tietoa lenssusta kuin voi vaan olla joku väärää.



Meillä on 5 lasta ja siinä jos jossain näkee ettei lapset ole kylmissään aina samaan aikaan vaan ne pöpöt tarttuu jos on tarttuakseen.

Sillä sairauden puhkeamisellakin kestää muutamia päiviä kehittyä.



Kyllä se sun lapsen tartunta nro 38 on tullut ihan puhtaasti toiselta ihmiseltä.

pitää sinua vielä ihan pikkulapsena. Niin kuin joku aiemmin kirjoitti, voipi myös olla että äitisi kokee itsensä tärkeäksi kun saa huolehtia ja neuvoa "pikkutytärtään" asioissa, jotka hän omasta mielestään osaa paremmin.



Pidä puolesi, muuten saat olla pikkulapsi vielä kymmeniä vuosia. Tee selväksi, että olet aikuinen joka huolehtii omalla (ja yhtä hyvällä tavalla) perheestään.



Meillä taas viime kesänä anoppi ripusti kaikki ulkona narulla roikkuvat pyykit uudestaan, kun ne olivat kuulemma "mytyssä". Olin ihan ihmeissäni, kun pyykit oli kiinnitetty ihan normaalisti ja aina ennenkin kuivuneet hyvin. En sitten sanonut mitään, kun ajattelin että hän tuntee itsensä tärkeäksi sitä kautta. On kova muutenkin neuvomaan ja tietää tekevänsä kaikki asiat oikein, toisin kuin me muut, mutta en viitsi hänen korkean ikänsä vuoksi sanoa mitään. Tiedän, että pahoittaa mielensä herkästi (on kokemusta).

jolloin pöpöt pääsevät jylläämään. Eli tottakai tarvitaan se taudinaiheuttaja (virus, bakteeri) mutta ilman sitä kylmettymistä saattaisi jäädä tauti saamatta kun kehon puolustusmekanismit nitistäisivät taudin alkuunsa. Noita pöpöjä pyörii koko ajan, eli jos sattuu olemaan niin hyvä tuuri ettei mitään pöpöä ole elimistössä niin sitten ei tietenkään mitään tautia voi saada. Mutta, kuten sanottua, kohtuu harvoin on tällainen tilanne.

Flunssa ei ole vilustumisesta johtuva sairaus: se on TARTUNTATAUTI!!!!! Herra isä, eikö mene jakeluun? Mun äitini väittää tällästä soopaa myös. Niin väärää tietoa lenssusta kuin voi vaan olla joku väärää. Meillä on 5 lasta ja siinä jos jossain näkee ettei lapset ole kylmissään aina samaan aikaan vaan ne pöpöt tarttuu jos on tarttuakseen. Sillä sairauden puhkeamisellakin kestää muutamia päiviä kehittyä. Kyllä se sun lapsen tartunta nro 38 on tullut ihan puhtaasti toiselta ihmiseltä.

täydet sympatiat sinulle. Ja tälle edelliselle: vauvan vanhemmille ei oikeasti kannata mainita pikkuasioista, kuten parvekkeen ovi, jos se on auki joskus hetken verran lämpimällä ilmalla. Kontrollointi on tosi ärsyttävää, varsinkin imeryshormonit päällä. Toki jos vauva on vähissä vaatteissa jatkuvasti +13 asteessa niin asia on eri.

Mutta ap: sinuna ottaisin etäisyyttä äitiisi, en kutsuisi kovin usein kylään ja jos on itse tulossa niin olette yllättäen välillä just lähdössä kaupungille jne. Yksinkertaisesti näette toisianne vähemmän. Asiasta sanominen äidillesi ei selvästi auta, käytä siis behavioraalisia konsteja (viesti: kontrollointi ja nalkutus -> lapsen perhe etääntyy). Ehkä äitisi jossain vaiheessa havahtuu ihan kysymään, miksi näette vähemmän kuin ennen, jolloin voit ottaa esille suhteenne ongelmat. Tämä voisi havahduttaa häntä. Nykytilanne vie turhaan voimiasi, joita vauvan äiti tarvitsee ihan itse.

Toisaalta voi jossain asioissa olla oikeassakin. Myöskään parvekkeen ovea ei kannata pitää auki ainakaan tähän aikaan vuodesta koska vauva tosiaan saa vetoa eikä hänen kehonsa lämmönsäätely vielä toimi kunnolla. Lattianrajassa ON kylmä. Meillä on taapero saanut nuhan jo siitä kun ikkuna oli auki tuuletuksen ajan.

Tähän on pakko kommentoida että tietenkään en pidä ovea enkä ikkunaa auki kun vauva on lattialla :) Minua vaan otti kupoliin kun äitini tuollaista edes ajatteli että mulla ei sen verta järkeä ole... tuossa vaiheessa kun avasin parvekkeen oven vauva oli omassa sängyssään koisimassa :)

ap

Ja hänen äitinsä oli myös samanlainen... Jos olisin elänyt kuten sinä, niin varmasti vuorovaikutus olisi ollut tuontyylistä. Muutin kuitenkin kotoa jo 18-v. mistä äitini loukkaantui verisesti.



Neuvo: anna mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Esim. vaikka mäkättää pyykeistä niin teet vain niin kuin teet, sanomatta mitään. Vastaansanominen ei hyödytä, koska osaltaan tuollaisella räpätyksellä haetaan konfliktia ja sinun syyllistymistäsi. Ihan joka päivä ei myöskään kannata olla tekemisissä, jos asutte lähekkäin, muuttakaa kauemmas.

Kuulostaa NIIIN tutulta! Meillä vaan tämä neuvoja on minun mummo (65v). Käy ehkä kerran vuoteen meillä ja mekin ollaan harvennettu siellä kyläilyä.



Meillä kun käy, niin kauhea valitus miten ikkunat on likaiset, hyllyt pölyisiä, sänkyä ei pedattu ym. Itse hän ei harrasta mitään, eikä juuri käy missään, joten siellä koti aina kiiltää. Meillä taas mies töissä ja itse kotona lasten kanssa (3 kk ja 1,5v), niin ei ihan kaikkea jaksa ja kerkeä tehdä (eikä oikeasti aina edes kiinnosta).



Sitten siellä kyläillessä poika (1v 6kk) syö siellä esim. leipää ja muruja tietenkin tulee, niin mummo ihan hermona "MITEN KAUHEE SOTKU", vaikka eihän ton ikänen voi osata syödä ilman murustelua (kaikki aikuisetkaan ei osaa!). Sit jos katselee ikkunasta ulos ja koskettelee ikkunaa, niin "TAAS PITÄÄ PESTÄ IKKUNAT KU LÄHETTE". Ei oo enää huvittanut sielllä käydä.



Sit valittaa aina miten vähän puen lapsille päälle yms. vaikka autolla kuljetaan, joten ei aina mitään lapasia tarvitse kulkeakseen autolta sisälle ja toisinpäin.



Mummo myös yrittää aina syötellä lapselle kaikkea mitä en halua. Esim. pojalle olisi pitänyt 6 kk ikäisenä jo tarjota purkkihernekeittoa! Sit kun sanon että ei varmasti syötellä.. Niin hänen mielestään minä olen liian tarkka. Hohhoijaa..



Tsemppiä sulle ja yritä olla välittämättä (vaikka savu nouseekin korvista) :D

Mun äitini nyt ei ihan niin paha ole, että puuttuisi mun kodin puhtauteen tai pyykkien ripustamiseen, mut meillä tuollainen helvetti pääsi irralleen heti kun esikoisemme syntyi. Jatkuvaa päällepäsmäröintiä ja ohjeiden jakamista.



Mun äidistäni tekee vielä vittumaisemman se, että on viikonloppujuoppo. Juoppojen tapaan vieläpä itsekäs marttyyri. Hänessä ei ole vikaa, vaan kaikissa muissa on. Isäni on ihan samanlainen. Esikoisemme syntymän aikoihin soittelivat mulle umpihumalassa jopa synnytysvuodeosastolle, vaikka olin aikoja sitten kieltänyt et meille ei humalassa soitella eikä tulla käymään! Eikä se siihenkään loppunut....Esikoisemme ristiäiset olivat täysi helvetti. Vanhempani olivat ryypänneet koko perjantain ja sitten lauantaina tulivat ristiäisiin isä krapulaisena ja äiti edelleen humalassa. Käyttäytyminen oli ihan sen mukaista. Lauleskeli humalapäissään ja ilkesi vielä kaikkien kuullen multa kysyä et "opettiko ne siellä sairaalassa miten tulee pestä tyttövauvan alapää?" Voit uskoa että silloin tuli mun kuppini täyteen! Ristiäisten jälkeisen yön valvoin ja itkin pahaa mieltäni. Suuri kiitos vaan miehelleni, joka on mua aina tukenut. Muutoin olisin ollut todella romuna.



Sitten ajoin vanhemmilleni ja laskin täyslaidallisen. Välit laitoin siitä paikasta poikki! No arvaa vaan, mikä oli lopputulos? No mä olen se paha ihminen, kaikki vika on minun. Isäni soitti ja uhkaili, manipuloi ja kiristi vaikka millä. "äidillä kun on ollut mahakipujakin viime aikoina, vaikka lie syöpä on ja sä tuolla tavalla meitä loukkaat! "äiti itkee koko ajan kun sä tuollainen olet...plaa plaa plaa" Annoin tulla toisen täyslaidallisen siihen puhelimeen silloin.



Välit olivat jäissä yli 3kk ja sitten isä ilmestyi ovellemme sovintoa hieromaan. No laihan sovun saimme aikaiseksi, mutta anteeksipyyntöä ei ole tullut kummaltakaan. Nyt ollaan ihan väleissä oltu, mutta viime aikoina olen huomannut että ovat taas ruvenneet päällepäsmäröimään enemmän ja enemmän. Lastenhoito-ja kasvatusohjeita jakelevat koko ajan. Viimeksi käydessään jopa suoria käskyjä mulle....mun omassa kodissani vielä. Mä tiedän, että kohta räjähtää uudemman kerran. Mä en tuollaisten sikailujen jälkeen varsinkaan kuuntele päällepäsmäröintejä enkä mitään enää!



Valotanpa vielä hieman...En mä pelkästään niistä ristiäisistä suuttunut, vaan taustalla oli jo ennestään muutakin. Koko lapsuus meni katsellessa vanhempieni viikonlopun ryyppyjuhlia, perheväkivaltaa ja alistamista Mutta ei niistä nyt sen enempää....Mun pointti on ap siinä, et laita rajat nyt heti! Mä en laittanut ja sen vuoksi mun vanhempani ilmeisesti katsoivat et mua kohtaan voi sikailla ihan miten vaan! Kun lapsi kasvaa ja alkaa tarvita kieltoja ja rajoja niin sä olet kusessa sen äitisi kanssa silloin. Arvaa vaan tuleeko se väliin? Meillä nimittäin äitini on yritellyt sitäkin. Kun mä kiellän lapseltani jotain, niin yrittää tunkea väliin lupaamaan sen minkä juuri kielsin! Jokin aika ärähdin tuostakin, saas nähdä pitkäänkö pysyy jakelussa....

Oma äitini on myös aikamoinen hääräilijä, ennen oli paljon pahempi, siihen aikaan kun esikoinen syntyi, mutta nyttemmin rauhoittunut(liekö huomannut että ihan hyvin täällä pärjätään ;)



Itse otin käyttöön sellaisen keinon, että aina kun kyläilimme mummilassa, niin kauhistelin: ompa paljon tiskiä, katso kun on murusia lattialla ym. mitä nyt silmään osui.:D taisi siitä huomata miten ärsyttävää on kun joku tulee omaan kotiin arvostelemaan :)

Äitisi käytös!! Ymmärrän hyvin, meillä myös äiti jakelee neuvoja (ei tosin lähelläkään yhtä vaikea tapaus mitä äitisi). Jos yritän selittää ja keskustella asiasta, äiti käpertyy marttyyrikuoreensa ja rypee itsesäälissä. Ainoa tapa tosin mielestäni on vaan puhua äitisi kanssa asiasta nätisti ilman tunnekuohuja ja muistuttaa keskustelusta aina kun mamma alkaa jälleen opastamaan.

Pyykkejä joka puolella, petauspatja lattialla..Jos teillä on sellainen kaaos, niin en ihmettele, että äitisi yrittää siihen puuttua.

Ja olen jo sentään 35v ;). En osaa (äidin mukaan) edes säilyttää pyyhkeitä oikein, kun pidin pientä välivarastoa saunassa (kaukana kiukaasta). Itse tykättiin, kun sai saunomisen jälkeen lämpimät pyyhkeet päälle, mutta äidin mielestä ne kastuu siinä saunan nurkassa...



Minä olen joutunut suuttumaan jo monesti. Tyypillistä on, että usein keskustelut (esim. puhelut) alkaa jollain näennäisellä kiitoksella/kehulla, mutta sen jälkeen tulee aimo annos sitä toista tavaraa niskaan...



Surullistahan tämä on ja täytyy toivoa, etten ole sisäistänyt tuota käytösmallia, kun omat lapset kasvaa..

sanomaan äidilleni ihan kaikkeen sekaantumiseen "me ei neuvotella siitä sinun kanssasi" tai "me ollaan tämä jo näin päätetty".

Se näyttää toimivan.

Ei se tietenkään kokonaan sekaantumisyrityksiä ole lopettanut, mutta noiden lauseiden jälkeen hän ei enää ala inttämään samasta asiasta kovinkaan monta kertaa.



Aikaisemmin olen yrittänyt mm. ystävällistä puhumista, selittämistä, huutamista, hänen asioihinsa sekaantumista, mutta mikään näistä ei ole toiminut. Ystävällinen puhuminen on jopa pahentanut asioita.

on kyllä vikaa äidissä, ei voi hormoneita syyttää, että ärsyttää. Äitisi sekaantuu liikaa, ei toisen jääkaapista mennä kiskomaan hyllyjä ulos, vaikka omasta mielestä olisi parempi niin. Tietysti voi ääneen ihmetellä monta asiaa ihan ääneenkin, kun teet ne eri tavalla kuin hän tekisi, mutta tuo asenne ja asioihin puuttuminen ylitää jo normaalit rajat -siipä laita mammalle kunnon rajat!

Enää se ei tule neuvomaan :)



Nainen 40v + 2 lasta

Ehkä voit pamauttaa hänelle, että sinulla on sellainen olo, että hän ei täysin luota omiin kasvatustaitoihinsa, siis siihen, että hän on saanut sinut kasvatettua asiansa hoitavaksi aikuiseksi, kun pitää joka pikkujuttuun puuttua.

ja olen täydellisen hiljaa, vaikka mitä tapahtuisi. En korota ääntäni, vaikka lapsi järsii koiralle hankittua siankorvaa tai koko koti on kuin sikolätti, eiliset kauppaostokset purkamatta kassissa.



Jos lapsi haluaa elää niin, että hänellä on hankala elämä, niin miksi ihmeessä minä siihen puuttuisin vaikka muistuttalla (nalkuttamalla!) että se vihreä jääkaapissa on hometta eikä ovitiivistettä.

opin sulkemaan silmäni ja korvani. En kuule vauvan itkua, en puutu pienen hätään, koska "oma äiti tietää parhaiten". Ulosteen polttama takamus on varmasti vauvalle kärsimys, mutta kun neuvoa ei saa, en sano mitään.

Minä muutin äidistäni 300km päähän. Enää se ei tule neuvomaan :)

Nainen 40v + 2 lasta

Tuommoinen nyt ei ole matka eikä mikään, kun äiti saa päähänsä lähteä vähän kyläilemään ja sitten vaikka pitemmäksikin aikaa.

Itse muutin 3000 km päähän, äiti ei ole käynyt koskaan kotonani täällä näiden ensimmäisten 15 vuoden aikana. Myös välit ovat pysyneet loistavina.

Jos lapsi haluaa elää niin, että hänellä on hankala elämä, niin miksi ihmeessä minä siihen puuttuisin vaikka muistuttalla (nalkuttamalla!) että se vihreä jääkaapissa on hometta eikä ovitiivistettä.

se on hankalaa elämää, jos koti on kuin sikolätti? Sehän se sitä helpointa elämää on.

Oma äitini on vähän samanlainen.. Hän ei tosin aina ilkeästi sano, mutta aina joka asiaan on pakko puuttua. Tuntuu ihan, että hän oikein etsimällä etsii jotain "korjattavaa" kodistamme, lapsestamme, parisuhteestamme jne AARGH! Johtuu varmaan siitä, että minun ja siskon ollessa pieniä äiti oli kotiäitinä 6vuotta kummankin syntymän jälkeen. Minä siis nyt 25v ja siskoni 20v. Minä muutin todella nuorena pois kotoa, siskoni on todellinen vastakohtani, todella uusavuton, mutta kun hänkin nyt sitten päätti itsenäistyä ja muuttaa omilleen, on äidistäni tullut oikea maanvaiva minulle ja miehelleni.



Ymmärrän, että hän varmaan kokee elämänsä "tyhjäksi" nyt kun ei ole ketään paapottavaa avuntarvitsijaa. Olen toki kiitollinen siitä, että hän välillä jaksaa hoitaa kahta pientä poikaamme, mutta niinkuin joku täällä sanoikin, olen tehnyt selväksi, että minä kasvatan lapsiani ja hoidan omaa kotiani OMALLA tavallani.

Äitini on aina ollut kova neuvomaan muita, mutta nyt tämän hänen elämän muutoksensa myötä tuo on mennyt njiin yli. Todella toivon, että menee ohi..



Ja aina kun sanon hänelle vastaan, alkaa se marina.

"Sinua ei saa enää missään sitten auttaa! Kiittämätöntä!"

"Onko sun aina pakko sanoa minulle vastaan?!"

ja sitten heittäytyy marttyyriksi

"No, jos ei apu kelpaa niin ei sitten!" :D



Miestäkin tämä ärsyttää enemmän kuin minua (enkä ihmettele!)