Meni lopullisesti hermot äitiini joka neuvoo miten meidän tulisi elää ja hoitaa lastamme!
KAIKKI, siis ihan KAIKKI mitä mä teen on väärin. Äiti tulee kotiimme ja tekee kierroksen, "onhan täällä ihan siistiä, toi leipäpussi jos ois kaapissa niin sit ois tosi hyvä" MITÄ VÄLIÄ?! OIKEESTI?!
Sitten olen pesemässä pyykkiä, eka oon pessy paksun päiväpeittomme joka roikkuu kylppärin ovessa ja toisen koneellisen vauvanvaatteita (kasattava pyykkiteline täys, meillä ei muita ripustusjuttuja ole) ja sanon äidilleni että laitan vielä kolmannen koneellisen. Äitini kauhistuu; "Ethän sä VOI kun teidän pyykkiteline on jo ihan täys!!" "Ööö mä laitan meidän lakanoita sinne, ne kuivuu ihan hyvin tuossa ovien päällä vaikka tyhmältä näyttääkin" Äitini; "Ei ei ei, et sä sillee rupee ku peset huomenna ku pyykkiteline on tyhjä niin saat siihen kuivumaan lakanat". No jäi sitten lakanat pesemättä kun en jaksanut kuunnella sitä saarnaa.
Ja kun niitä vauvanvaatteita ripustin kuivumaan ja äitini seurasi vierestä; "Ei noin, anna kun minä näytän, ensin ravistat sitä vaatetta niin se suoristuu ja sitten levität sen vaatteen siihen... ja näitä voi tässä tiivistää tällä tavalla niin mahtuu paremmin...Hei, kuuntele nyt, ravista, RAVISTA!" Minä; "Joo joo, osaan mä nyt herranjumala pyykkiä ripustaa" Äitini; "Miten näitä vaatteita on näin paljon, ei tarvi lapselta joka päivä vaihtaa vaatteita" Minä; "Joo no minä vaihdan aina kylvyn jälkeen joka ilta kun on sit kivempi mennä nukkumaan" Äiti; "Ei kato ihan hyvin voi pitää samoja vaatteita jos ne ei kauheen likaisia ole".
Pyykkiteline sijaitsee mieheni ja minun makuuhuoneessa, emme juuri koskaan petää sänkyä kun siellä ei muita ihmisiä käy, paitsi äitini nyt tietenkin työntää nokkansa joka nurkkaan. Äitini; "Ja missä teidän päiväpeitto on kun sänky pitäis pedätä joka aamu" Minä; "No se roikkuu siinä kylppärin ovessa kun sen pesin" Äitini; "No nää peitot voi ainakin pedata tähän nätisti"..
Vauvallemme on laitettu olkkarin lattialle sijauspatja, kävelin siitä sitten päältä avaamaan parvekkeen ovea, äitini huutaa ; "Saara, et sä voi kävellä siitä päältä kun se vauva oleskelee siinä" Minä; "Voi Luoja..."... Äitini; "Et kai sä parvekkeen ovea pidä auki kun vauva on tässä lattialle, ethän?" Minä; *väsynyt huokaus*
Sitten kerroin kun miehen liiton rahoissa on mennyt jo 2 kk ja kerron kun kaverin miehellä meni jopa yli 4kk. Äitini; "Eihän se VOI mennä noin, nyt soitat sinne ja sanot että kiirehtivät asiaa. Ei se vaan voi mennä noin että joutuu odottamaan noin kauan" "Joo no kyllä siellä nyt vaan menee, en ala kyllä minnekään soittelemaan vielä kun 2 kk on mennyt.."
Sitten veljeni poika 4 vuotta on aika usein kipeänä kun kärsii astmasta ja allergioista. No nyt oli taas ollut alkuviikosta kuumeessa ja siitä äidilleni mainitsin, äitini totesi ; "Voi voi kun ne nyt muutti siihen omakotitaloon niin siellä on varmasti niin kylmä eikä Reiska (veljeni) osaa sitä poikaa pukea.." Minä; "No älä viitti, ja varmasti osaa oman lapsensa pukea" Äiti; "No ei osaa, onhan se nähty."
Kerroin että ystäväni on tulossa kahville illemmalla, ja äitini käveli olohuoentta ympäri uittaen sormenpäätä hyllyillä ja taulujen päällä; "Pyyhit sitten pölyt täältä ennenkuin ne tulee" Juu no ei tullu mieleenkään jättää pyyhkimättä.
Ja sitten kävi jääkaappia katsomassa ja oli sanonut jo viime kerralla että knu siinä on kaksi hyllytasoa, että kun ottaa sen keskimmäisen hyllytason pois tulee jääkaappiin enemmän tilaa ja esim. maitopurkit mahtuu pystypäin siihen jääkaappiin kun ovesta loppuu tila. No me ei olla sitä otettu kun meidän mielestä se on just hyvä niin. No eikö äitini ala itse sitä välihyllyä ottamaan siitä pois ja minä juoksen paikalle ja työnnän sitä hyllyä takaisin; "Me halutaan että se hylly on siinä, anna sen nyt olla" Äitini; "Kato ku nää mahtuu maito ja ketsuppipurkit tosi kivasti tähän näin..."
Siis miltä noi äitini kommentit kuulostaa teidän korviinne? Noi on yhdeltä päivältä kerätyt ja uskokaa pois vastaavaa on PAAALJON enemmän. Mun mitta on niin täys että kun äitini lähti kotiin ja soitti sitten vielä alkuillasta niin räjähdin ja sanoin suoraan että anna meidän nyt ees nää miehen työttömyysasiat hoitaa OMALLA TAVALLA, niin äitini iski luurit. Ja minä kilttinä tyttönä sitten itkin illan kun oli niin paha mieli kun sanoin niin kun en normaalisti raivoa ihmisille.
Olen toki nuori, 24, mutta enkö mä sais jo omassa kodissa elää niinku haluan? Mä oon niin poikki. Minä olen siis 24 ja mies 32 ja meillä on yksi vauva 3 kk. Haluaisin siis ulkopuolisen mielipiteen vai laitanko ärtymykseni vain hormonien piikkiin??
Kommentit (72)
ja kyllä se äitisi taas tasoittuu ja tulee taas tuulispäänä ohjaamaan :D.
Tuli vaan mieleen tuossa, että voithan seuraavan jääkaappiepisodin tullessa sanoa, et senhän voisi sitten samalla siivota sen koko kaapin. Annat häärätä ja kun ovi kolahtaa, laitat hyllyn takaisin. Eiköhän luulisi tajuavan, kun seuraavan kerran katsoo sinne ;D.
Huoh, mulla ei nyt ainakaan tunnu olevan energiaa ruveta äidilleni soittamaan että mistä se kenkä puristaa, minua vaan itseäni aina surettaa kun tiedän että äitini on pahoittanut mielensä. :(
SINUA kohdellaan törkeästi ja ei oteta aikuisena tasavertaisena ihmisenä joka OLET, ja silti vaan murhedit ettei se väärinkohtelija vaan pahoittaisi mieltään. Oletko harkinnut kynnysmaton uraa ;-) ?
Joo mua on suositeltu siihen kynnysmaton virkaan mutta en oo viel hakemusta laittanu... no ei, tiedän et oon ihan nyssykkä, mut tällänen mä oon :/ ap
ei ole normaalia minusta. Ns. "läheisriippuvuus" tai "vahvuuteen sairastuminen" minulle tulee mieleen.
Ei sinulla taida olla muuta vaihtoehtoa, kun kestää, tai sitten vetää äidillesi rajat. Tästä hän ei vält. pidä, varaudu loukkaantumiseen. Jaksamista!
Sun äitis haluaa kontrolloida elämääsi liikaa.
Mä ottaisin ainakin etäisyyttä. Tuo äitis on varmaan myös sitä tyyppiä joka sitten marttyyrinä itkisi että "kun ei ne edes lapsenlapsia anna hoitaa"...
Mutta kyseessä on SUN perhe ja kaikki päätökset tekee sun oma perhe - sinä ja sun mies.
Tekstissä oli kyllä niin tuttua juttua. Oma äitini on vähän samanlainen, ei nyt ihan noin paha. Hänellä se on tosin halu hallita ja näyttää, että hän on paljoooon parempi kuin minä. Ja siihen päälle sitten vielä martyyrius.
Joo, ei ihme että välit menivät myöhemmin...
Sillä erolla, että veljelläni ei ole lasta. Olen ensimmäinen perheen muksuista, joka lapsen sai. Olen 21-vuotta, ja äiti antaa lapsen kasvatusneuvoja ja kertoo, mitä teen hänen mielestään väärin. Olen läpeensä kyllästynyt kuulemaan, kuinka puen lapseni (2-vuotta) väärin, kuinka meillä on sotkuista (eikä todellisuudessa edes ole, imuroin, joka päivä, poika vaan raahaa lelujaan joka huoneeseen). Kaiken lisäksi äiti ei voinut käsittää tilannettani aikaisemmin, olin lapsen kanssa kahdestaan, ennen kuin kohtasin avopuolisoni. Huusin äidille kerran, että pitää ohjeensa muualla, hän ei voi tietää miltä minusta tuntuu. Pyysin kyllä anteeksi ja nykyään äiti ei neuvo enää pahemmin, vain silloin kun soitan ja kysyn neuvoa :) Kyllä se siitä, puhut vaan äitisi kanssa!
Jos oot tuon jäljiltä elävänä selvinnyt niin onnea vaan! Älä enää ota äitiä kotiisi ennen kuin oppii käytöstapoja, tapaatte kahvilassa pikaisesti. Ei jumalauta kun ihan lukeminenkin ärsytti!
ja kyllä se äitisi taas tasoittuu ja tulee taas tuulispäänä ohjaamaan :D. Tuli vaan mieleen tuossa, että voithan seuraavan jääkaappiepisodin tullessa sanoa, et senhän voisi sitten samalla siivota sen koko kaapin. Annat häärätä ja kun ovi kolahtaa, laitat hyllyn takaisin. Eiköhän luulisi tajuavan, kun seuraavan kerran katsoo sinne ;D.
Äiti innostuu järjestelemään muitakin asioita ja paikkoja jos yhtä antaa järjestää.
Jos antaa vaikka tuulettaa pöytäliinan, niin kohta hän on ostamassa uutta pöytää "kun se teidän pöytä on niin kamala, eihän semmoista viitsi katsella, ja oikeastaan te tarvitsette uuden sohvankin".
Jos annetaan siivota jääkaappi, niin seuraavalla kerra tuo sinne uude, oman makunsa mukaiset ruoat (eineksiä) ja heittää meidän ruoat roskiin (juurekset, kalat ymv.).
Tämmöisen ihmisen kanssa on oltava todella tarkka ettei hänelle vahingossa anna lupaa kontrolloida. Häneen ei päde samat säännöt kuin muihin ihmisiin.
Paras vaihtoehto on pitää etäisyyttä mahdollisimman paljon ja jutella vain neutraaleista asioista, tai muiden ihmisten asioista. Mitään omaan elämään liittyvää ei kannata mennä kertomaan.
Se tuntuu tylyltä ja salailu on kuluttavaakin, mutta muita vaihtoehtoja en ole keksinyt.
Välillä olen asunut useita vuosia ulkomailla, ja se on ollut hirveän helppoa ja rentouttavaa aikaa. Suomeen palaaminen on vain aina tuonut kontrolloivan äidin takaisin elämääni.
mietin vain, että lakanoiden kuivaaminen ovien päällä tuhoaa ne ovet aika tehokkaasti, niitä kun ei ole tarkoitettu moista kosteutta kestämään.
Ilman muuta voit ja saat hoitaa asiasi omalla tavallasi, mutta miksi et tekisi asioita helposti ja mukavasti sen sijaan että nyt teet hankalasti ja vaikeasti? Oikein ripustettu pyykki kuivuu nopeammin kuin me mytyt, joita räpsit pyykkitelineelle. Miksi pestä monta koneellista kerralla, jos pyykkiä ei voi kuivata kuin tuhoamalla ovia? Kaupasta saa ostaa lisää telineitä, vaikka perheessä jo yksi ennestään olisi.
Miehen työttömyyskorvaukset ovat miehen hoidettava asia, eivät äitisi tai sinun. Eikö miehessäsi ole äijää edes noin pientä asiaa hoitamaan tai vaihtoehtoisesti menemään töihin?
Ja mitä siihen jääkaappiin tulee, niin miksi ihmeessä teillä on hyllykaupalla tavaraa vaakatasossa, kun ottamalla sen yhden hyllyn pois saisitte kaikki ne nyt makaavat maitotölkit ja kaljapullot vertikaalitasoon eli pystyyn, jolloin ei ole vuotovaaraa.
Äiti ei voi tehdä perinnöttömäksi. Suomessa lapselle kuuluu lakiosa.
mietin vain, että lakanoiden kuivaaminen ovien päällä tuhoaa ne ovet aika tehokkaasti, niitä kun ei ole tarkoitettu moista kosteutta kestämään. Ilman muuta voit ja saat hoitaa asiasi omalla tavallasi, mutta miksi et tekisi asioita helposti ja mukavasti sen sijaan että nyt teet hankalasti ja vaikeasti? Oikein ripustettu pyykki kuivuu nopeammin kuin me mytyt, joita räpsit pyykkitelineelle. Miksi pestä monta koneellista kerralla, jos pyykkiä ei voi kuivata kuin tuhoamalla ovia? Kaupasta saa ostaa lisää telineitä, vaikka perheessä jo yksi ennestään olisi. Miehen työttömyyskorvaukset ovat miehen hoidettava asia, eivät äitisi tai sinun. Eikö miehessäsi ole äijää edes noin pientä asiaa hoitamaan tai vaihtoehtoisesti menemään töihin? Ja mitä siihen jääkaappiin tulee, niin miksi ihmeessä teillä on hyllykaupalla tavaraa vaakatasossa, kun ottamalla sen yhden hyllyn pois saisitte kaikki ne nyt makaavat maitotölkit ja kaljapullot vertikaalitasoon eli pystyyn, jolloin ei ole vuotovaaraa.
Äidilläsi tuntuu olevan tarve tehdä itsensä tärkeäksi. Hänellä saattaa olla pelko siitä, että häntä ei enää tarvita ja yrittää tuolla tehdä itsensä tärkeäksi sinulle. Jos sinä tietäisit ja osaisit kaiken (ja varmasti osaat kotisi hoitaa), hänellä ei olisi enää mitään virkaa. Kyse voi olla siis äitisi ikäkriisistä... Yritä keksiä hänelle joku tosi tärkeä juttu missä tarvitset häntä.
No, tilanne on tältä erää varmaan ohi, mutta tulee epäilemättä eteenne uudestaan joskus.
Voisit ehkä printata tämän vuodatuksesi kaiken varalta ja kertoa äidillesi ennemmin tai myöhemmin tulevan riidan aikana, että olit niin raivona kerran, että kirjoitit eräälle nettipalstalle tällaisen tekstin. Oikeasti kun sen lukee, ajattelee, että "apua, mikä äiti", kyllä hän itsekin sen tajuaa lukiessaan. Ehkä voit pamauttaa hänelle, että sinulla on sellainen olo, että hän ei täysin luota omiin kasvatustaitoihinsa, siis siihen, että hän on saanut sinut kasvatettua asiansa hoitavaksi aikuiseksi, kun pitää joka pikkujuttuun puuttua.
ei ole tarvinnut kokea!!!
Anoppi yritti vähän, mutta hänet kestin, koska oli sairas(muistisairas).
Toisaalta, minun äiti ei kyllä kenelläkään tekis noin!!
Yritä kestää ja jaksaa ja voit kyllä karjua äitisi hiljaiseksi välillä. Eikä haittaa vaikka hän suuttuis.
joka paitsi nalkuttaa ja penkoo ja sekaantuu tauotta pitää ruutuvihkoon kirjaa puutteista.
Sen lisäksi minulla on kaksi lapsetonta isoasiskoa, joiden päätyö on haukkua takanapäin kaikkea mitä teen - ja tietty molemmat lastenkasvatuksen neroja, vaikkei lapsia olekaan.
t. äiti, 52, kaksi koululaista
äitisi ei pohjimmiltaan hyväksy sitä ettet tarvi häntä enää joten jos ei hyvällä niin sitten pahalla....
aika rasittava on kyllä! Toisaalta voi jossain asioissa olla oikeassakin. No, pyykkiä ei tosiaan kannata kuivata oven päällä koska se turvottaa ovea ja se saattaa halkeilla kuivuessaan mutta muutenhan se on ihan se ja sama vaikka teillä olisi sänky missä kunnossa tahansa ja muutkin asiat omalla tavallanne. Myöskään parvekkeen ovea ei kannata pitää auki ainakaan tähän aikaan vuodesta koska vauva tosiaan saa vetoa eikä hänen kehonsa lämmönsäätely vielä toimi kunnolla. Lattianrajassa ON kylmä. Meillä on taapero saanut nuhan jo siitä kun ikkuna oli auki tuuletuksen ajan.
Onneksi oma äitini ei ole koskaan ollut tuollainen mutta ex-anoppi ja appi olivat tuota samaa kaliiberia....vielä vähemmän sitä sietää ihmisiltä jotka eivät ole edes omaa sukua, kuvittelevat että mitään muuta tapaa ei olekaan elää kuin se jolla he elävät ja ovat aina eläneet.
Mummoni epäili, että en osaa keittää vettä...
oli kuin mitään kärhämää ei ois ollutkaan, kyseli vaan miten miehen työhaastattelu oli mennyt ja miten meni kun ystäväni kävi täällä kahvilla.
No, enää minua ei ainakaan sureta :o)
t. nössö ap
Toisaalta voi jossain asioissa olla oikeassakin. Myöskään parvekkeen ovea ei kannata pitää auki ainakaan tähän aikaan vuodesta koska vauva tosiaan saa vetoa eikä hänen kehonsa lämmönsäätely vielä toimi kunnolla. Lattianrajassa ON kylmä. Meillä on taapero saanut nuhan jo siitä kun ikkuna oli auki tuuletuksen ajan.
Tähän on pakko kommentoida että tietenkään en pidä ovea enkä ikkunaa auki kun vauva on lattialla :) Minua vaan otti kupoliin kun äitini tuollaista edes ajatteli että mulla ei sen verta järkeä ole... tuossa vaiheessa kun avasin parvekkeen oven vauva oli omassa sängyssään koisimassa :)
ap
kun menin "sekaantumaan" siihen, miten hän pukee lapseni Korkeasaari-retkelle.
Hän olisi lähtenyt sinne niin, että 2-vuotiaalla ei ole hattua, päällä pelkkä vuoriton pusakka, alla t-paita, eikä hanskoja.
Itse hän kuitenkin sitten taas suvereenisti sekaantuu kaikkiin kotini asioihin ja jaksaa sitten ihmetellä, miten minä olen aina niin "hankala" ja "pillastun" "ihmeellisistä" asioista.
SINUA kohdellaan törkeästi ja ei oteta aikuisena tasavertaisena ihmisenä joka OLET, ja silti vaan murhedit ettei se väärinkohtelija vaan pahoittaisi mieltään. Oletko harkinnut kynnysmaton uraa ;-) ?