Lue keskustelun säännöt.
Karkkipäivä - blogi
Kommentit (886)
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että jos hän kokee voivansa hyvin vhh-ruokavaliolla, mutta kestävyyskuntoilu (juoksu?) on tahmeaa sen ruokavalion kanssa, niin miksi pitäisi sitten juosta? Siis tottakai liikunta on varmasti aina hyväksi, mutta kun kyseessä ei muutenkaan ole mikään ylipainoinen tai rapakuntoinen, niin miksi ei voisi sitten jatkaa tuolla omalla ruokavaliolla, jonka kokee hyväksi ja liikkuminen olisi sitten kävelylenkkejä tai joogaa tms., siis sellaista liikkumisen muotoa, johon vhh-ruokavalion energiat riittää? Ihan kuin olisi tavoitteena joku maratoonarin kroppa?
En usko että Sanni juoksee siksi koska hän nauttii siitä. Vaan hänelle on nyt kehittynyt jonkinlainen pakkomielle juuri tuohon kestävyysjuoksuun ja siinä kehittymiseen. Eihän hän aikoinaan tuntunut kauheasti tykkäävän salitreenistäkään, vaan se vaikutti ainakin enimmäkseen pelkältä rutiinilta. Uusimman postauksen kommenteissa hän sanoo ihan selkeästi, että vaikka kroppa voi rasva-proteiinipainotteisella ruokavaliolla hyvin niin koska juoksukunto ei kehity, no can do.
Olin pitkän aikaa lukematta blogia, mutta jossain vaiheessahan Sanni etsi uutta urheilulajia jota voisi alkaa harrastaa kun halusi vaihtelua salitreeniin. Lukijat ehdottelivat hänelle lajeja ja silloin hän ei ainakaan vaikuttanut innostuneelta juoksusta. En sitten tiedä, mitä tässä välillä on tapahtunut ja mikä on johtanut juuri kestävyysjuoksun valikoitumiseen lajiksi.
Pahalta tuntuu tollainen ehdottomuus ja se että on "pakko" tehdä jotain sellaista mikä ei oikeastaan kiinnostaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että jos hän kokee voivansa hyvin vhh-ruokavaliolla, mutta kestävyyskuntoilu (juoksu?) on tahmeaa sen ruokavalion kanssa, niin miksi pitäisi sitten juosta? Siis tottakai liikunta on varmasti aina hyväksi, mutta kun kyseessä ei muutenkaan ole mikään ylipainoinen tai rapakuntoinen, niin miksi ei voisi sitten jatkaa tuolla omalla ruokavaliolla, jonka kokee hyväksi ja liikkuminen olisi sitten kävelylenkkejä tai joogaa tms., siis sellaista liikkumisen muotoa, johon vhh-ruokavalion energiat riittää? Ihan kuin olisi tavoitteena joku maratoonarin kroppa?
Niin tai sitten syödä niitä hiilareita ennen juoksua, pitäen kuitenkin muun ruokavalion samanlaisena kun ennen. Joku ehdotti pastaa, mutta esim. hedelmien ja joidenkin sokerisempien kasvisten voisin hyvin kuvitella treenipäivän lisäksi. Sanni on myös eettisitä syistä pescovege, niinpä vaikka todella tiukkaan karppiruokavalioon sopimattomat pavut voisi sopia hänen ruokavalioonsa. Komppaan muita tänne kirjoittaneita, olisipa mennyt oikealle ravitsemusterapeutille...
Sanni on moneenkin kertaan sanonut olevansa lihattomalla siksi, ettei tykkää lihasta. En tiedä kertooko sekin jonkinlaisesta kontrolloivasta suhtautumisesta ruokaan. Ei kai sentään.
"Mä olen kuunnellut kroppaani ja se on sanonut: paljon proteiinia ja rasvaa ja vähän hiilaria, kiitos. Silloin se voi hyvin. Mutta kehon kuuntelu ei valitettavasti ole auttanut kestävyysliikunnassa kehittymiseen. Tosiaan, koko ongelmaa ei olisi ellen olisi päättänyt haluta lähteä kohentamaan peruskuntoani."
Miksei voinut kokeilla olisiko juoksutreenipäivinä keho kaivannut paljon proteiinia, paljon rasvaa ja paljon/keskinkertaisesti hiilaria? Juokseminen kuluttaa myös sitä energiaa, ei siis olisi järin tyhmää jos tuo pitäisi paikkansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että jos hän kokee voivansa hyvin vhh-ruokavaliolla, mutta kestävyyskuntoilu (juoksu?) on tahmeaa sen ruokavalion kanssa, niin miksi pitäisi sitten juosta? Siis tottakai liikunta on varmasti aina hyväksi, mutta kun kyseessä ei muutenkaan ole mikään ylipainoinen tai rapakuntoinen, niin miksi ei voisi sitten jatkaa tuolla omalla ruokavaliolla, jonka kokee hyväksi ja liikkuminen olisi sitten kävelylenkkejä tai joogaa tms., siis sellaista liikkumisen muotoa, johon vhh-ruokavalion energiat riittää? Ihan kuin olisi tavoitteena joku maratoonarin kroppa?
Niin tai sitten syödä niitä hiilareita ennen juoksua, pitäen kuitenkin muun ruokavalion samanlaisena kun ennen. Joku ehdotti pastaa, mutta esim. hedelmien ja joidenkin sokerisempien kasvisten voisin hyvin kuvitella treenipäivän lisäksi. Sanni on myös eettisitä syistä pescovege, niinpä vaikka todella tiukkaan karppiruokavalioon sopimattomat pavut voisi sopia hänen ruokavalioonsa. Komppaan muita tänne kirjoittaneita, olisipa mennyt oikealle ravitsemusterapeutille...
Sanni on moneenkin kertaan sanonut olevansa lihattomalla siksi, ettei tykkää lihasta. En tiedä kertooko sekin jonkinlaisesta kontrolloivasta suhtautumisesta ruokaan. Ei kai sentään.
Aaa, olen vanha lukija, muistan hänen maininneen eettiset syyt aiemmin. No oli miten oli, hiilareitakin sisältävät kasvisproteiinin lähteet voisi sopia hänelle.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä, että jos hän kokee voivansa hyvin vhh-ruokavaliolla, mutta kestävyyskuntoilu (juoksu?) on tahmeaa sen ruokavalion kanssa, niin miksi pitäisi sitten juosta? Siis tottakai liikunta on varmasti aina hyväksi, mutta kun kyseessä ei muutenkaan ole mikään ylipainoinen tai rapakuntoinen, niin miksi ei voisi sitten jatkaa tuolla omalla ruokavaliolla, jonka kokee hyväksi ja liikkuminen olisi sitten kävelylenkkejä tai joogaa tms., siis sellaista liikkumisen muotoa, johon vhh-ruokavalion energiat riittää? Ihan kuin olisi tavoitteena joku maratoonarin kroppa?
Sannilla ei blogin mukaan kyllä peruskunto ole kovin hyvä, kun hengästyy rapuissa eikä jaksa vaellusretkillä. Minusta ihan hyvä, että kehittää myös peruskuntoa ja anaerobista. Oikeasti varmaan pärjäisi hyvin tuolla vhh:lla, johon lisäisi enemmän hiilareita treenipäivinä, mutta siihen hän ei omien sanojen mukaan kykene. Ihan fiksua siis tehdä asialle jotain ja sen näkee myöhemmin oliko tästä hyötyä.
Jokainen, jolla on ollut syömishäiriöistä käyttäytymistä (esim. minulla nuorempana, mutta onneksi aika lievänä), näkee Sannin käyttäytymisessä jonkinasteista syömishäiriötä, mutta Sanni kiven kovaan väittää, ettei näin ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sanni ei oikeasti tiedä paljon mitään vvh jutuista, sen "tieto" tulee antti heikkilältä ja karppifoorumilta, ei esim. pubmedista....
Luin kommentteja tuohon juttuun ja jotain kertoo kyllä sannin "tietotasosta" se ettei se tiedä maitorasvojen olevan isoin transrasvan lähde...
Se oikeasti luulee ettei maitotuotteissa ole transrasvaa, ja sitten pitää itseään jotenkin tietävänä henkilönä vhh ruokavaliosta. Se luulee, että transrasvoja on vain jossain margariineissa ja snackseissa.
Ja niille, jotka ei tiedä, niin maitotuotteet on isoin transrasvan lähde, se on ns. luonnollista transrasvaa (muodostuu lehmän märehtiessä), mutta transrasvaa joka tapauksessa.
Vierailija kirjoitti:
Jokainen, jolla on ollut syömishäiriöistä käyttäytymistä (esim. minulla nuorempana, mutta onneksi aika lievänä), näkee Sannin käyttäytymisessä jonkinasteista syömishäiriötä, mutta Sanni kiven kovaan väittää, ettei näin ole.
En ole kyllä ikinä tavannut syömishäiriöistä, joka olisi myöntänyt syömishäiriön mahdollisuuden sairauden ollessa aktiivisessa vaiheessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
http://karkkipaiva.indiedays.com/2014/01/11/ajatuksia-ruokaremontista/
Jotkut tuolla kyselivät sen blogikirjoituksen perään jossa Sanni kertoo suhteestaan ruokaan. Tässä ainakin yksi kirjoitus aiheesta. Näyttää siltä, että Sannin ruokaongelmaisuus on peräisin jo lapsuudesta, heillä ei ilmeisesti koskaan syöty kotona mitään "oikeaa" ruokaa. Selittänee osaltaan tuota överiksi mennyttä ruokainnostusta.
Vierailija kirjoitti:
Ihan kuin olisi tavoitteena joku maratoonarin kroppa?
Juuri tämän veikkaisin olevan tavoitteena. Sanni haluaa vetää itsensä tikkulaihaksi, ja kauhistelijoille voi kertoa sen kuuluvan lajiin.
Muutenkin näen, että Sannin ideologioista suurin osa on yrityksiä tehdä omasta syömishäiriöstään salonkikelpoisia. VHH joka ei syö lihaa ei yleensä voi syödä mitään tavanomaisia tarjoiluja. Tällä syyllä voi välttää isoimman osan sosiaalisista ruokailutilanteista, koska - noh, syömishäiriöiset eivät vaan tykkää syödä seurassa. Lisäksi VHH:ssa syödään vain kolmesti päivässä, mikä toimii myös tehokkaana syömisen kiertämisenä. Sanni on itse kirjoittanut, miten ei millään voi syödä yhtään mitään ennen klo 14, kun on vielä nii-in täynnä täyttävästä vähähiilarisesta aamiaisestaan. Olkoonkin, että joissain ruokapostauksissa se aamiainen on ollut puolikas kananmuna ja neljä kurkkutikkua.
Sille varalle, että ruokavalion ehdot täyttäviä tarjoomuksia löytyy, on sitten tietty nämä mahavaivat. Just sitä ja tätä ei voi syödä, kun juuri siitä tulee huono olo ja maha turpoaa jne.
Ensi vuodelle veikkaisin vielä jotain hieman mystistä ja laaja-alaista itsediagnosoitua ruoka-aineallergiaa, esim. maidoton ja viljaton...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
556, puhut asiaa.
Tuntuu, että meidät naiset on jälleen kerran aivopesty (miten me mennäänkin kaikkiin hömpötyksiin mukaan?). Milloin meidän täytyy olla laihempia, milloin isopeppuisempia, ja nyt treenatumpia. Koko tämä älytön kehon, syömisten ja oman olon ylenmääräinen tarkkailu on juurikin salonkikelpoista syömishäiriötä.
En voi muuta sanoa, kuin että toivon Sannille pikaista paranemista. Ja kaikille meille naisille maalaisjärkeä ja fokuksen laittamista muualle, kuin jatkuvaan oman kropan tarkkailuun.
Vaikuttaa vähän siltä että tämä koko homma on toteutettu yhteistyössä FitFarmin kanssa ja Sanni ei taida maksaa mitään valmennuksesta. Homma tosin on kommenttiboksissa kääntynyt vähän itseään vastaan, mutta Sanni ei juurikaan ota siihen kantaa, on vain kovin innoissaan ruokavaliosta. Huonostihan tuossa FitFarmille käy, näkee jo kaukaa. Sanni toteaa että vhh:lla pysyminen on tärkeämpää kuin juoksukunnon kehittyminen. Muutenkin tuo syömisestä kertominen on kovin ristiriitaista; toisaalta Sanni kertoo syövänsä ihan hirveän isoja määriä kuten Kreikassa joku ravintolassa ihmetteli että minne tuo kaikki ruoka menee, sitten toisaalta taas luettelot syömistään ruuista ovat aivan minimaaliset ja pitää nyt FitFarmin määriä niin käsittämättöminä että maha ei vedä niitä. Mitä tässä nyt pitäisi uskoa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Noi valmennukset on muuten kyllä tosi suolaisen hintaisia, 590 e normaali valmennus 3kk ja 790 3kk tehovalmennus.. OP :n hinnoista en ihan päässyt selvyyteen.
Fitfarmin hommissa tökkii se, että niillä on tasan sama ruokavalio joka valmennuksessa, eri makroilla vaan. Puhun siis nettivalmennuksista. Oon mennyt go fat gon, superdieetin, bikinin, advancedin. Samat rahkat jne. hiukan eri määrillä. PH dieetti toki oli poikkeava, mut niillä määrillä ei kukaan varmaan jaksa muuta kuin hengittää....
Yhtäläisyyksiä löytyy, kun lukee tämän nuoren naisen kokemuksia ortoteksiaan sairastumisesta:
http://m.iltalehti.fi/terveys/2016021021073012_tr.shtml
Aika surullista..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt Sanni uskaltaa vihdoin syödä hiilareita, kun asia on selvitetty pohjia myöten ja kolmen asiantuntijan voimin. Minulle tuo tieto on tullut ihan oman kokemuksen kautta, mutta tarkemmin ei ole koskaan tullut tarve selvittää tai varmaan joskus lukenut mekanismit, mutta ei ole jäänyt muistiin. Asiasta on kyllä lukijat maininneet useaan kertaan, mutta ei ilmeisesti tarpeeksi uskottavasti.
Olen itsekin epäillyt mm. ocd:tä kyseisen bloggaajan kohdalla jo kauan... Minua yleisestikin kiinnostaa havainnoida muiden ihmisten käytöstä ja huomata jokaisen omat "erikoisuudet".
^ tulee mieleen vaativa persoonallisuushäiriö (tai ainakin sen piirteet). Säännöt, listat, perfektionismiin taipuvaisuus, yksityiskohtiin takertuminen, saituus...
(olen itse siis vaativa persoonallisuus (kuulemma), tosin vähän huvittavaa koska en mielestäni ole ollenkaan noin tiukkis mitä esim. Sanni)
No, en tieda pakko-oireisesta hairiosta, mutta joku tuossa Sannin kuviossa kylla mattaa. Omasta kokemuksestani ja tyoni puolesta tulleesta kokemuksesta kuulostaa vahan silta, etta nama ian ikuiset saannot ja "pelit" on ahdistuksen purkamista kontrollin kautta. Yksittaiset tavat tai "pelit" ei valttamatta ole mikaan huono juttu, jos kerran siita on ihmiselle iloa... Meilla kaikilla on varmaankin omia omituisiakin rutiineja. Mutta Sannin tapauksessa tama saannostelyn halu on kylla levinnyt niin monelle elaman osa-alueelle, etta voisin jos uskaltaa jonkinlaista psyykkista ongelmaa veikata...
Hyvana "testina" toimisi se, etta mita tapahtuisi, jos Sanni ei noudattaisikaan tuttua kaavaa (esim. soisi ns. tavallista rahkaa, lopettaisi sen vahahiilihydraattisen etsimisen... tai heittaisikin sen pakastimessa kuihtuneen kesakurpitsan roskiin). Mika fiilis Sannilla olisi taman ns. vaaran tapahtuman aikana?!
En usko, etta Sannilla on talla hetkella motivaatiota tai halua kyseenalaista toimintatapansa, koska han taitaa elaa elamaa, missa naita saantoja ei paljon kyseenalaisteta (paitsi mies taitaa tykata hallaa jatkuvasta piheilysta). Toisin sanoen: Nama "pelit" eivat aiheuta Sannille viela riittavasti ongelmia, joten ei tarvitse tunnustaa etta itsella on ongelma.
Sori esseesta, mutta entisena Karkkipaivan lukijana on jotenkin mennyt kylla maku blogista kokonaan. Kavin pyorahtamassa blogissa viikolla ja Sannin tarve olla oikeassa yms. otti sen verran pattiin, etta jatan blogin valista tulevaisuudessa. Onhan noita muitakin kosmetiikkablogeja....
Pointti on juuri se pystyykö arjessa hyvillä mielin ja ilman stressiä luopumaan satunnaisesti joistakin säännöistään vai ei. Se, että reissussa pystyy, on eri asia, koska siellä se usein on mielekkäämpää. Se, että S. on esim. monista listoista luopunut, johtunee siitä, että voi nyt pelailla ruoan kanssa. Ja se pelailu sinällään hyväksyttävää, kun kuitenkin syö monipuolisesti. Lihaton vhh- ruokavalio on myös loistava, kun voi kyläpaikoissa kieltäytyä monista ruoista ns. hyvällä syyllä.
Liiallinen saituus on minusta ärsyttävää, jos on jo varaa elää ilman jatkuvaa pennin laskemista ja itse en sietäisi lomilla ja reissuilla puolison jatkuvaa halvimman etsimistä. Meillä säästetään arjessa ja lomilla nautitaan hyvillä mielin.
ex-syömishäiriöisenä sannin ajatusmaailma tuntuu tutulta. mutta ei, minähän se sairas olen kun heijastan omaa sairauttani sannin niiiin terveeseen kontrolliin -.- eniten surettaa, että on hän on omaksunut niin vahvasti ns. vaihtoehtotodellisuuden luokkaa heikkilät sun muut. siinä todellisuudessa ravitsemusterapeutit ei osaa mitään kun eivät ole liikunnankin ammattilaisia, pasta-addiktio on fyysinen eikä psykologinen (koska binge-syöminenhän ilman todennettavaa addiktiota saattaisi vaikka kertoa siitä sairaasta suhtautumisesta ruokaan, hui) ja nämä itsekruunatut "asiantuntijat" tietävät enemmän kuin koulutetut ammatti-ihmiset :P en muuten jaksaisi paneutua tähän kun sanni ei ole lähipiiriäni että mun huolestuneisuudella sinänsä olisi mitään merkitystä, mutta harmittaa TODELLA paljon että noin suosittuun blogiin pääsee tuollaista kauheaa sairasta huuhaata normaaliksi puettuna :P