Lue keskustelun säännöt.
Karkkipäivä - blogi
Kommentit (886)
Kieltämättä tuo Peter Pan -meininki on erikoista. Minua kiehtovat sekä sen että äärilaitaan menevän kontrollifriikkiyden taustalla olevat tekijät, minkä takia taidan osittain blogia lukeakin. Lisäksi Sannin kuvaukset siitä, miten hän on kiusannut sisarustaan pienenä ja kuinka kateellinen hän on kaikille, saavat tällaisen keittiöpsykologin mielikuvituksen lentämään :) Pitäisi kai kiittää Sannia tästä, vaikka jollain tapaa olen myös huolissani hänen "friikkeydestään".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 00:52"]
Pitäisi kai kiittää Sannia tästä, vaikka jollain tapaa olen myös huolissani hänen "friikkeydestään".
[/quote]
Ei kai se mikään friikki ole, kuulostaa ihan normaaleilta jutuilta, ehkä vaan kertoo avoimemmin jutuistaan.
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 00:54"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 00:52"]
Pitäisi kai kiittää Sannia tästä, vaikka jollain tapaa olen myös huolissani hänen "friikkeydestään".
[/quote]
Ei kai se mikään friikki ole, kuulostaa ihan normaaleilta jutuilta, ehkä vaan kertoo avoimemmin jutuistaan.
[/quote]
No friikki oli aika vahva ilmaus, ja tosiaan pidän Sannin avoimuudesta. Tuo on varmasti totta, että monella on samoja kokemuksia ja fiiliksiä, vaikka ei niistä puhukaan. Silti väittäisin, että yli kolmekymppisen ponileikit ja monessa asiassa äärimmäisyyksin viety kontrollointi kielivät jostain epäbalanssista. Lasten saamisen myötä nuo lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluvat asiat jäävät usein automaattisesti taka-alalle, mutta ehkäpä niin ei käykään, jos elää lapsettomana.
Eiköhän se kerää niitä poneja, eikä leiki niillä. Kerääväthän ihmiset vaikka sun mitä. Usein juuri jotain sellaista, johon liittyy nostalgisia muistoja.
puol vuotta oon lukenu ja on yks kolmesta blogista jota seuraan enää. En ole huomannut erityistä pihistelyä. Esim yksi viimeisimmistä postauksista käsitteli luonnonkosmetiikan vartalovoiteita ja siinä hän kertoi ostaneensa luomuilun aloitettuaan vähintään 20e hintaisia vartalovoiteita, sillä luonnonkosmetiikassa ne vain ovat niin paljon kalliimpia. Ei köyhällä olisi varaa valita ja toisaalta luonnottoman pihi ei sitten ostaisi vartalovoiteita lainkaa. Ite olen kateellinen hänen ns kontrollifriikkeydelle, ripaus sitä mulle kiitos! Mutta se vhh (eri asia kuin karppaaminen btw) ruokavalio tuntuu kovin tiukalta. Jos urheilee, niin olisi suotavaa voida syödä hiilareita kammoamatta tai laskematta hedelmiä vaikka ennen treeniä niin paljon kuin mieli tekee...
yksi ihmetyksen sana siihen treenaamiseen, kertoi käyneensä nimenomaan kuntosalilla punttitreenillä kymmenen vuotta ja kädet on silti tuollaaset pulkannarut! kyllä mä haluan ainakin punttitreeniltä tuloksia jotka myös näkyy. No huomaahan hänestä kyl et salilla on käyny, mutta ei lihasten koosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 01:02"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 00:54"]
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 00:52"]
Pitäisi kai kiittää Sannia tästä, vaikka jollain tapaa olen myös huolissani hänen "friikkeydestään".
[/quote]
Ei kai se mikään friikki ole, kuulostaa ihan normaaleilta jutuilta, ehkä vaan kertoo avoimemmin jutuistaan.
[/quote]
No friikki oli aika vahva ilmaus, ja tosiaan pidän Sannin avoimuudesta. Tuo on varmasti totta, että monella on samoja kokemuksia ja fiiliksiä, vaikka ei niistä puhukaan. Silti väittäisin, että yli kolmekymppisen ponileikit ja monessa asiassa äärimmäisyyksin viety kontrollointi kielivät jostain epäbalanssista. Lasten saamisen myötä nuo lapsuuteen ja nuoruuteen kuuluvat asiat jäävät usein automaattisesti taka-alalle, mutta ehkäpä niin ei käykään, jos elää lapsettomana.
[/quote]
Eihän se niillä poneilla enää leiki vaan keräilee. Tosin ei taida edes kerätä enää, on vaan säilyttänyt kokoelmansa. Tietäisit vaan mitä mä teen kotona ja miten lapsellista se on...Mulla on esim. lemmikkinä jyrsijöitä joille juttelen ja olen vielä ottanut ne itselleni 34-vuotiaana.
Minä tykkään blogista paljon, mutta minusta Sanni kertoo joistakin asioista ehkä liiankin avoimesti ja tulee mielikuva aika neuroottisesta ihmisestä. Esim. nuo pihistelypostaukset ja reissujutut, joissa muutaman euron tähden matkustetaan lentokoneen sijaan laivalla tms ja erilaiset sampoon-kulutus-seurantalistat ja useat postaukset siitä mikä omassa ulkonäössä on "pielessä", vaikka tietää aivan hyvin, että on hoikka ja nätti.
Toki kaikki painii tällaisten asioiden kanssa ainakin toisinaan ja jossain vaiheessa elämää, mutta kun aiheesta tekee postauksen, tulee helposti mielikuva, että henkilö ajattelee sitä liiankin usein, vaikka tämä ei totta olisikaan. Ja toki Sanni on monesti kirjoittanut vartalostaan ja mahdollisesta selluliitista ja rypyistään jne., joten ehkä asia on enemmänkin mielessä.
Ja tuo rahakuvio on toinen mikä ihmetyttää. Jos on varaa kahteen asuntoon ja siihen, ettei käy päivätyössä, niin toki on selvä, ettei raha välttämättä riitä kaikkeen. Ja minulle on muutenkin tullut mielikuva, että mies tienaa paremmin ja hänellä on ehkä varakkaampi tausta, koska ei oikein tajua Sannin pihistelyä, ostetelee tälle mekon, jotta voi viedä pukujuhliin ja muutenkin opastaa Sannia esim. käyttämään ruokailuvälineitä oikein ravintolassa tms. Usein jutut on kirjoitettu siten, että mies vähän naureskelee Sannin osaamattomuudelle ja toki tämä on ihan ok, jos se on molemmista hauskaa. Lukijalle voi vaan tulla miehestä vähän negatiivisempi kuva kuin tämä oikeasti on.
Nämä mielikuvat ovat tulleet blogin perusteella, joten tiedän, etteivät ne välttämättä pidä lainkaan paikkaansa! Bloggarit vain usein unohtavat, että blogin perusteella ihmisille saattaa tulla outojakin mielikuvia kirjoittajasta, joten siksi kannattaa välillä analysoida mitä ja miten kirjoittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itseäni ihmetytti se äskettäin tullut postaus, jossa niin ihmeteltiin ja kummasteltiin esim. facebookin ja instagramin käyttöä. Mitä niin tyhmää ja oudompaa niissä muka on kuin itse bloggaamisessa, joka taas mielestäni on ihan samaa somea vieläpä potenssiin kymmenen. Siinä menetetään yksityisyys täysin ja myydään itsensä, ainakin tässä blogissa. Kumma, ettei kirjoittajalle ole tullut tämä mieleen. Kunhan vain pääsee korottamaan itsensä asian yläpuolelle.
Vaikeampaa se tietysti on omat ongelmansa nähdä kuin muiden.
Sannin täytyisi saada lisää itseluottamusta ja opetella olemaan tyytyväinen itseensä. Tuntuu pahalta katsoa kuinka aikuinen kierii välillä pohjamudissa itsetuntonsa kanssa. Elämässä tärkeintä ei ole kuitenkaan paino tai ryppyjen määrä...
Virkistävän erilainen blogi hyvine ja huonoine puolineen.
Sanni on vähän hassu sen hainhammas-hiustyylinsä kanssa. Blogista välittyy kuva tosi nuorekkaasta naisesta, mut sit tapahtumissa pitää hiuksia tosiaan isolla hainhampaalla ja vaatteet ovat vähän nuhjuisen oloiset. Ehkä sitä pihiyttä voisi välillä hellittää ja ostaa muutamia uusia kivoja vaatteitakin. Ja se hainhammas-tyyli on aika vanhanaikainen mielestäni. Ne puhelinlankaponnaritkin säästäisivät hiuksia, eivätkä katkoisi niitä, vink vink. :)
En tosiaankaan tarkoita tätä mitenkään ilkeästi, koska tosiaankin pidän Sannin blogista ja pääasiassa hän vaikuttaa tosi kivalta tyypiltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pidän paljon Sannin blogista. Vaikka aiheet eivät aina ole yksi yhteen omien mielenkiinnon kohteideni kanssa, niin Sannin tapa kirjoittaa tekee blogin seuraamisesta joka tapauksessa mukavaa. Matkapostaukset ovat olleet mainioita, koska itse olen samanlainen nuukailija ja mielelläni viilaan budjettia ollakseni kuukauden reissussa. Ponijutut ymmärrän täysin, keräilijöitä on monenlaisia. Mitä taas ruokiin tulee, niin en osaa mieltää Sannin ruokia mitenkään kovin erikoisiksi. Normaaleja raaka-aineita, ja ravintoloistakin löytää itselleen sopivia ruokia. Perusteet ruokavaliolle on kerrottu moneen kertaan ja ne ovat järkevät.
Ennen kaikkea Sannista on välittynyt sydämellinen, avoin ja aito kuva. Jos törmäisin kadulla, niin uskaltaisin varmasti moikata ja kiittää kivasta blogista.
Sanni ei muuten omista Ahvenanmaan asuntoa vaan vuokraa sitä. Ilmeisesti jälleenvuokraa myös muille osan vuodesta, joten asunto kattaa sillä omat kulunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti suosikkini Suomen blogosfääristä, todella laadukas blogi. Lukijakunta on tainut olla myös suht fiksua, sillä tähän asti Sanni on välttynyt joutumasta osalliseksi av:n lynkkausketjuihin.
Mä tykkään kovasti blogista. Varsinkin kirjoitustyyli saa pisteitä multa. Kuten joku sanoi, niin eihän siinä mitään kovin kummallista ole, mutta kuinka monessa blogissa on niin vähän kirjoitusvirheitä? Mulle on tärkeää, että teksti on sujuvaa ja kuvat hyviä, nämä molemmat toteutuvat ko. blogissa.
Perusmeikkivinkkejä katson hänen blogistaan useinkin. En minä sieltä viimeisiä trendejä edes hae. Pidän myös siitä, että Sanni arvostelee (ainakin mielestäni) tuotteita rehellisesti. Nyt kun palashampoo ei tunnu toimivan hänellä, niin hän kertoo sen siuoraan, eikä "kehu turhaan" niin kuin niin monessa blogissa tehdään.
MyLittlePonyista en innostu, enkä kuukauden idoleista, mutta tottakai joka blogissa on jotain mistä ei niin jaksa innostua!
Ja tuosta "friikkeydestä", jos minä pitäisin blogia ja kertoisin rehellisesti kaikista oudosta jutuista, niin psykiatriselle osastolle mut lähetettäsiin. Ja varmasti kertoisin miehestäni välillä niin, että joku muu siitä loukkaantuisi ja välillä itsesni miehen näkökulmasta niin, että joku minun puolestani loukkaantuisi. Vaikka todellisuudessa kukaan ei niistä jutuista loukkaantuisi, itselle on osattava nauraa ja tarvittaessa osattava laittaa itsensä myös naurunalaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle on pitkän seuraamisen ja tekstien myötä tullut kuva, että hänellä on ehkä ollut turvaton ja ei niin onnellinen lapsuus. Nämä aikuisiän kontrollit ja ääripäistä toiseen vaihtelut luovat turvallisuuden ja pysyvyyden tunteen nyt aikuisena. Itsensä pakottaminen johonkin luo suojan ja varmaan antaa myös tavallaan voimaa jatkaa eteenpäin. Kuka muuten kävisi kymmenen vuotta kuntosalilla, vaikka inhoaa sitä sydämensä pohjasta. Tai kun lisää hieman hiilareita ruokavalioon niin heti on huono ja heikottava olo. Kun kerran on päättänyt että hiilareista täytyy tulla paha olo niin kyllähän niistä sitten tuleekin. Tai salitreeniä on pakko tehdä, koska on päättänyt tehdä. Ja voiman siihen saa siitä että on itse päättänyt asiasta.
Terapia voisi tehdä hyvää. Siellä oppii huomaamaan oman käytöksensä ja ajatuksiensa syitä ja seurauksia. Omien pelkojen ja mahdollisuuksien kohtaaminen on tärkeä osa ihmisen elämää ja joskus on kiva kurkata "mitä jos elämään". Siitäkin oppii.
Muuten hyvä blogi, mutta ärsyttää kun blogissa on välillä näitä tuotetestailujuttuja, johon lukijat voivat hakeutua testaajiksi ja testituotteet menevät Sannin tutuille. Viimeksi Yves Rocherin voidetestissa tuotteet lähtivät testattavaksi sellaisille henkilöille, jotka ovat Sannin tuttuja eräästä toisestä yhteisöstä helposti tunnistettavien nimimerkkien perusteella. He eivät siis ole sattumanvaraisia blogin lukijoita, vaan tuttuja eräästä yhteisöstä samoilla nimimerkeillä. Ei voi olla sattumaa, että testaajiksi valikoituu tutut nimimerkit. Eihän tuo nyt tietenkään ole mitään arvontaa, jossa satunnaisesta valitaan arpomalla voittaja, vaan tuotetestailuja, joissa testattavat Sanni valitsee itse. Varmasti hekin yhtälailla hakeutuvat testaajiksi, mutta silti se ärsyttää kun tuttuja nimimerkkejä suositaan.
Tuotetestailuja ei arvota, miksi niihin otettaisiin ihmisiä jotka eivät vastaa kriteereitä?
Tykkään kyllä Karkkipäivä-blogista, Sanni vaikuttaa rehelliseltä bloggaajalta :).
[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 00:32"]
45 lisää vielä My Little Ponyt! :D Blogissa on vallalla outo lapsenomaisuus, missä kaikki on mylittleponyja, karkkipäivää, meikkileikkejä jne. ja kaikki aikuisen elämän velvoitteet (nykyisin päivätyötä myöten) uupuvat. Sanni on lapsenomainen aikuinen eli kidult, kuten jaappanilaiset sanoisivat. :D Nykyisin Sanni ei juo enää vain teetä vaan myös kahvia, mutta sekin kidult-tyyliin puolet kahvia, puolet maitoa. Polvisukat ja minihame taitavat kuitenkin puuttua!
[/quote]
Mä taas olen tykännyt sen my little pony jutuista, eikä ne ole mun mielestä outoja ollenkaan, ihan tavallinen keräilyn kohde.
Samoin olen tykännyt niistä villi pohjola jutuista yms.
Siitä olen kyllä samaa mieltä yhden aikaisemman kommentoijan kanssa, että ne couchsurfing jutut on välillä olleet todella pelottavia, ja ihmettelen ettei sen läheiset saaneet silloin vatsahaavaa, ja ihmettelin sitä ettei sanni tainnut katsoa asiaa niiden kannalta, ja miehensä kannalta.
Couchsurfinghan on nykyään tosi yleinen seksin metsästystapa, voitte googlettaa sex + couchsurfing, miehille on jopa omia blogeja missä selitetään miten sohvasurffaaja naisilta saa seksiä, ja miten toimia niiden kanssa, että saa seksiä varmasti. Vähän kuin jotkut pua jutut (pick up artist). Menee sellaisen semi rapeculture kategoriaan välillä ne jutut.