Karkkipäivä - blogi

Mä en osaisi kuvitella omaan parisuhteeseeni tuollaisten kahden eri elintason systeemiä. Minä olen tällä hetkellä työtön ja mieheni on työssäkäyvä, ja siitä huolimatta yhdessä päätämme miten syömme, eikä rahatilanteiden epätasapaino koskaan vaikuta asiaan: jos meillä molemilla on sellainen fiilis, että haluamme syödä kalliimmin, eikä minun rahatilanteeni sitä kestä, niin mies maksaa valtaosan. Jos meillä on sellainen fiilis, että mennään minun kukkarollenikin sopivalla budjetilla, niin sitten syömme edullisemmin. En siis joudu hakemaan marketista ruokaani, jos mies päättää haluta kalliiseen ravintolaan. Toki pidän vähempituloisena asiassa hienovaraisen roolin sen suhteen, mitä itse ilmaisen haluavani. Yleensä ehdotan tekemistä oman budjettini mukaisesti.

Jos roolit joskus vaihtuvat, niin sitten minä tietysti maksan enemmän, jos haluamme parempaa. Huolimatta siitä kummalla on enemmän rahaa, lomailemme aina yhdessä ja yhdessä sovitulla budjetilla. En voisi kuvitellakaan tilannetta, jossa toinen meistä tekisi yhteisellä lomalla jotakin yksin vain sen vuoksi, että toisella ei ole siihen tekemiseen rahaa. Enkä myöskään voisi kuvitella kummankaan meistä kieltäytyvän jostakin, mitä yhdessä haluaisimme tehdä vain siksi, ettei kehtaisi ottaa "almuja" vastaan. Ja tarkoitan nimenomaan silloin, jos se kieltäytymisen ainoa perustelu on se haluttomuus ottaa rahallista jelppiä vastaan. Jos mies haluaisi käydä tekemässä jotakin kallista ja minä kieltäytyisin asiasta vedoten siihen, etten halua olla elätettävänä, niin se olisi jotenkin todella ylimielistä toista kohtaan. Se kuulostaisi lähinnä siltä, että minun mielestäni mies haluaa tuolla eleellä vähätellä minua. Toinenhan vain vilpittömästi haluaisi maksaa siitä, että me saamme tehdä jotakin yhdessä, ei siksi, että yrittäisi omistaa minut rahoillaan. Toki teemme lomalla erikseen asioita, esimerkiksi olemme kiinnostuneita eri museoista, mutta en koskaan kieltäydy mielenkiintoisista yhteisistä jutuista vain siksi, että "en halua että sinä annat almuja mun lomailuun". Sama homma toisin päin: jos tekeminen on liian kallista minulle, mutta mies ei halua minulle sitä maksaa, niin mies tuskin edes ehdottaisi, että menee sitten yksin (vaikka en yksinmenemistä edes kieltäisi). Sellainen tilanne sen sijaan on normaali, jossa toinen menee yksin siksi, että toista ei kiinnosta. Mutta syy ei koskaan ole se, että toisella on varaa ja toisella ei.

Meillä ei miehen kanssa kuitenkaan ole yhteisiä rahoja enkä esimerkiksi shoppaile miehen rahoilla, mutta yhteinen tekeminen, kuten juuri se ravintoloissa käynti on sellaisia asioita, joissa olisi vain ikävää tuntea jatkuvasti olonsa eri arvoiseksi. Minä en tunne, että mies elättää minua, jos käymme toisinaan syömässä hänen piikkiinsä kalliimassa ravintolassa ja mies todennäköisesti ajattelee tilanteesta niin, että hän maksaa mielellään yhteisestä kokemuksestamme vähän enemmän. 

Jos joku haluaa tarjota jotain, on siitä kieltäytyminen tosi epäkohteliasta. Kyse nyt ei kuitenkaan ole mistään ferrarista vaan illallisesta tai muusta pienestä, josta mies haluaisi nauttia avokkinsa kanssa. Toisaalta Sannin syömisrituaalit on niin monimutkaisia että ihme kun mies edes ehdottaa tarjoavansa ruuan.

Mun mielestä Sannin blogi on nykyään mielenkiintoisempi ja monipuolisempi..

Mua jäi ihmetyttämään taannoinen postaus siitä, kuinka Suomessa on niin rumia laatikkorakennuksia, että miksei Suomessa näytä samalta kuin Keski-Euroopassa. Onko voinut päästä peruskoulun ja lukion (?) läpi ymmärtämättä, että Suomessa kaupungistuminen on tapahtunut paljon myöhemmin kuin melkein kaikkialla muualla Euroopassa. Että täällä on eletty pääsääntöisesti metsän keskellä (tai ehkä pellon laidassa) vielä suhteellisen lyhyt aika sitten :) 

[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 12:58"]

[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 12:39"]Ei muakaan lastenteko siinä vaiheessa kiinnostanut, kun My little ponyt vielä kiinnosti. Vasta aikuisena alkoi kiinnostaa se lisääntyminen. [/quote] Todella kypsää kommentointia.

[/quote]

Mun mielestä oli ihan hyvä läppä :D Oot varmaan se sama, joka otti sämpylä-kommentin tosissaan edellisellä sivulla tässä keskustelussa? Tuollaiset läpät, joissa on jotakin todellisuuspohjaa ovat aina parhaita. Niistä myös suututaan, koska ne liippaavat ehkä turhankin lähelle tai jopa täysin oikeaan.

Toi kaalikääryle-postaus kuulosti jotenkin ihan maaniselta, hirveesti hymiöitä ja ihkutusta... kaalista.

Uikkarikuvissa ei sitten olekaan enää mitään vatsan näköistä. Taisi olla vaan se mekon leikkaus tms. mikä sai vatsan näyttämään vähän pyöristyneeltä.

[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 12:58"]

[quote author="Vierailija" time="30.08.2014 klo 12:39"]Ei muakaan lastenteko siinä vaiheessa kiinnostanut, kun My little ponyt vielä kiinnosti. Vasta aikuisena alkoi kiinnostaa se lisääntyminen. [/quote] Todella kypsää kommentointia.

[/quote]Miten niin? Kerroin vain itsestäni.  Mitenkäs tämä meni sulla noin tunteisiin? En odota, että muilla olisi samoin ja ihan sama, miten muut tekevät. Pus ja hali <3

Sanni kirjoittaa periaatteessa ihan hyvin, mutta miksi ihmeessä noin paljon hymiöitä? Niiden takia en oikein pysty lukemaan blogia enää. Tuo kaalikäärylepostaus on "hyvä" esimerkki:

"Tein kääryleet savoy- eli savoijinkaaliin, joka minusta on maukkaampaa kuin valkokaali. Ja onhan siinä nätimpi, “pitsinen” pinta! :)"

"Inspiroiduin yhdessä ravintolassa ihan hulluna punajuuri-vuohenjuustotäytteisistä kaalikääryleistä, niitä täytyy kokeilla seuraavaksi. :)" 

Mihin esim. tässä lauseessa tarvitaan hymiöitä?

Sanni vaikuttaa jotenkin naiivilta ja lapselliselta, tosi vaikea uskoa että hän on jo lähempänä neljääkymmentä! Yleensä naiset ikääntyessään saavat sellaista ihanaa itsevarmuutta. Mutta tuo kontrolloinnintarve (rahat, ruoka, kosmetiikka) on pelottavan oloista. 

Mitäköhän Sanni aattelee kaikista noista tavallisista ihmisistä, joiden luona se majoittautuu esim. tuolla reissullaan? Sille on varmaan tärkeetä et on kuitenkin kaikista kaunein ja hoikin ja tarkin. 

Relais vähän!

Mutta eikö Sanni ole reilusti alle 40 vuotta, jotain väliltä 34-36? Upea kroppa hänellä kyllä on.

Ei se musta oo tyyliltään mitenkään "ihan jämähtänyt", ihan klassisia perusvaatteitahan se käyttää O.o Farkkuja, neuleita, paituleita, mekkoja... Ihan samalla tyylillä moni pukeutuu. Ja että käyttää kosmetiikkapurnukat loppuun, niin käytän minäkin, luulin että se on ihan yleistä ja hyvä juttu? Meneekö muka jotkut huulipunasävytkin niin pois muodista että roskiin pitäisi heittää... Muotihan kiertää niin jossain vaiheessa ne tulee taas olemaan muotia. Kyllä nyt tuntuu että tästä sannista on pitänyt ihan keksimällä keksiä "vikoja".

Melkoista meinikiä..

Nyt blogissa messutaan viikkotolkulla vhh:n upeudesta, kertokaa joku kun jotain järkevää luettavaa taas ilmestyy, ennen en klikkaa blogiin: äsken kävin, ja alkoi yököttää postauksen kuvitus joissa oli ensin muovirasiasalaattia kananmunalla (ihan normaalia kai mutta sekä muovirasiat että kananmunat etoo mua) ja sitten.... kusinen ketostix! Että hyvää ruokahalua vain :D

mitä muita blogeja luette, kuin Karkkipäivää. vinkkejä pliis fashionblogeista, jotka ei niin lapsellisia ja posh

joku mainitsi jossain sen didemin, mutta se on kyllä aika "posh."

Karkkipäivä on paras blogi vaikka ei ole edes sisustusblogi joita useimmiten luen. Meikit eivät paljoa kiinnosta, mutta mua kiinnostaa ne kaikki ainesosa-analyysit ja tietous. Ruokajutut on myös kiinnostavia ja tykkään niistä penninvenytysjutuista myös. On mielestäni erikoista että hän on pitänyt vielä kämpän Ahvenanmaalla, itseäni kiehtoo ajatus "kaupunkimökistä". Couchsurfing-jutut ovat mulle aika jänniä, itse en uskaltaisi, mutta toisaalta suht tummana kiharapäänä olisin varmaan aika turvassa tuolla keski-euroopan suunnalla surffatessa :)

[quote author="Vierailija" time="23.02.2014 klo 18:37"]joku mainitsi jossain sen didemin, mutta se on kyllä aika "posh."

[/quote] Se "joku" taisit olla sinä itse, Didem. "Poshia" se blogi ei ole nähnytkään. Ja lopeta muita blogeja koskeviin ketjuihin spämmäys, kiitos. Täältä et lukijoita saa.

fashionhunny.fi Löysin Elegia Day Span sivujen kautta. Ihan ok blogi, vaikka en ehtiny vielä kauheesti muuta lukea kun uusimmat.

kuka on didem? ite tykkään stricktly stylestä.