Palautuuko poistunut rakkaus ja intohimo joskus?

Olisin todella kiitollinen jos joku osaisi vastata.



T: ap

Kuulostaa aika hurjalta... tulee ensimmäisenä mieleen että outoa jos lapset vaatisivat omalta äidiltään tuollaista uhrautumista. Nyt eletään kuitenkin 2000-luvulla ja kenenkään ei tarvitse elää kulissiavioliitossa! Sanoisin että menet nyt takaisin tuon rakkautesi perään ja katsot mitä tapahtuu. Velvollisuudentunnosta ei kannata avioliittoon jäädä. Kyllä ne lapsetkin haluavat että oma äiti on onnellinen.



Eikä tuo rakkautesi aviomistäsi kohtaan tule tuosta paranemaan tai muuttumaan, usko pois. Tsemppiä nyt kuitenkin!

En voi lähteä, koska miehessäni ei ole mitään vikaa, päinvastoin, hän on useimpien unelmamies. Vika on minussa kun en enää rakasta häntä. Olen kuitenkin päättänyt jäädä tähän liittoon vaikka tunteeni eivät palautuisikaan. En voi oman itsekkyyteni vuoksi uhrata muiden ihmisten onnea.

Olen oppinut omassa elämässäni ainakin sen että jokainen on oman onnensa seppä. Sinä et ole miehesi onnesta vastuussa. Hän ehkä tyytyy ponnettomaan avioliittoon mutta kuulostaa siltä että sinä et. Ja kun ajattelen sitä jos olisin lapsi sinun tilanteessasi niin en siltikään haluaisi että äitini tulee onnettomaksi pelkän velvollisuudentunnon takia. Vaikeita asioita nämä...

Mikäli tilanne on miehellesi tuollaisenaan ok, mikäs siinä, mutta jos miehesi kuitenkin haluaa elää haluttuna ja rakastettuna, on petos olla puhumatta tunteistasi.



Olenollut vastaavankaltaisessa tilanteessa, minusta ei ollut jäämään. Jos lohduttaa, ex-mies vaikuttaa onnelliselta ja tasapainoiselta suhteessaan, mutta minä en ole päästä yli perheen menettämisestä. Oikean ratkaisun tein, mutta iso pettymys oli itselleni se, etten silloista miestäni enää rakastanut.



Rakastan tätä sielunkumppaniani, jonka kanssa olen suhteessa, mutta elämä on niin monimutkaista ja vaikeaa eron takia. Saatan olla masentunutkin, ehkä.

ei välttämättä kannata jäädä kulissiavioliittoon. Omat vanhempani elivät näin koko lapsuuteni ja erosivat ollesssani aikuinen. Lapset kyllä tajuavat, etteivät vanhemmat ole onnellisia, eivätkä varmasti halua olla syypäitä siihen.



Toisaalta en näe mitään syytä, mikseivät tunteet miestäsi kohtaan voisi tulla takaisin. Rakkaus on kuitenkin loppujen lopuksi mielestäni enemmän tahdon asia kuin jokin täysin kontrolloimaton juttu.

En olisi itsekään koskaan uskonut, että haluaisin elää kulissiliitossa, mutta elämä on ihmeellistä. En kuitenkaan haluaisi että lapset tajuavat etten ole onnellinen.

Vaikka rakastumiseni toiseen mieheen oli täysin kontrolloimatonta, uskon kuitenkin että järjellä voi myös löytää hyvät syyt pysyä yhdessä. Eihän romanttinen rakkaus kestä kuitenkaan sellaisenaan ikuisuuksia. Arki se tulisi siihenkin mukaan.



T:ap

Minä olen myös pettänyt miestäni ja vajaan vuoden eron jälkeen palasimme yhteen kun tajusin että en halua oikeasti menettää perhettäni! Onneksi mies pystyi antamaan anteeksi.



Tekstissäsi kuitenkin särähtää korvaan se, että kutsut toista miestä "elämäsi rakkaudeksi". En usko että voit saada rakkautta omaan mieheesi takaisin ennen kuin onnistut kääntämään oman asenteesi ja omat ajatuksesi sellaiseksi että haluat että oma miehesi on se elämäsi rakkaus. Tuolla ajattelutavalla ikäänkuin riiput siinä kaipuussa ja haavekuvassa mikä sinulla on tuosta toisesta miehestä ja teistä. Rakkaus on jossain määrin myös tahtotila ja sitä on mahdollista tietoisesti rakentaa.



Kehottaisin kuitenkin vakavasti teitä yhdessä ja myös sinua erikseen juttelemaan asiasta jonkun ammatti-ihmisen kanssa (kunnallinen, yksityinen, kirkon...). Älä kylve marttyyriydessäsi, siinä kuinka uhraat itsesi perheen puolesta, vaan ota itseäsi niskasta, varaa jutteluaika (tai laita itsesi jonoon..) ja ala rakentaa haavekuvaa sinusta ja nykyisestä miehestäsi ja teistä yhdessä perheenä. Muistele niitä aikoja kun tunsit rakkautta ja käyttäydy niinkuin rakastaisit häntä jo. Käykää treffeillä ja koita ikäänkuin tutustua mieheesi uudestaan. Älä pidä mitään yhteyksiä tuohon toiseen mieheen ja koita tietoisesti olla ajattelematta häntä.



Minusta suurin onnettomuus mikä yhteiskunnassa voi olla, on se että perheet hajoavat ja koko perhekäsitys laitetaan romukoppaan muiden arvojen kanssa. Yhtenäinen ja rakastava perhe on kelle tahansa paras paikka elää. Se on mahdollista kyllä saavuttaa jos on valmis siihen että harvassa suhteessa ekojen vuosien ihastus-liekki jaksaa roihuta. Oikea ja pitkäaikainen rakkaus on kumppanuutta ja ystävyyttä, sitä että tietää toisen seisovan rinnallasi aina.



Olen todella onnellinen että me saimme mieheni kanssa sovittua asiat ja löysimme kadonneen rakkauden uudestaan. Kyllä meillä vieläkin ihan tavallista arkea eletään, riidelläänkin, mutta silti tiedän että hän on aina rinnallani.

Minä olen myös pettänyt miestäni ja vajaan vuoden eron jälkeen palasimme yhteen kun tajusin että en halua oikeasti menettää perhettäni! Onneksi mies pystyi antamaan anteeksi.

Tekstissäsi kuitenkin särähtää korvaan se, että kutsut toista miestä "elämäsi rakkaudeksi". En usko että voit saada rakkautta omaan mieheesi takaisin ennen kuin onnistut kääntämään oman asenteesi ja omat ajatuksesi sellaiseksi että haluat että oma miehesi on se elämäsi rakkaus. Tuolla ajattelutavalla ikäänkuin riiput siinä kaipuussa ja haavekuvassa mikä sinulla on tuosta toisesta miehestä ja teistä. Rakkaus on jossain määrin myös tahtotila ja sitä on mahdollista tietoisesti rakentaa.

Kehottaisin kuitenkin vakavasti teitä yhdessä ja myös sinua erikseen juttelemaan asiasta jonkun ammatti-ihmisen kanssa (kunnallinen, yksityinen, kirkon...). Älä kylve marttyyriydessäsi, siinä kuinka uhraat itsesi perheen puolesta, vaan ota itseäsi niskasta, varaa jutteluaika (tai laita itsesi jonoon..) ja ala rakentaa haavekuvaa sinusta ja nykyisestä miehestäsi ja teistä yhdessä perheenä. Muistele niitä aikoja kun tunsit rakkautta ja käyttäydy niinkuin rakastaisit häntä jo. Käykää treffeillä ja koita ikäänkuin tutustua mieheesi uudestaan. Älä pidä mitään yhteyksiä tuohon toiseen mieheen ja koita tietoisesti olla ajattelematta häntä.

Minusta suurin onnettomuus mikä yhteiskunnassa voi olla, on se että perheet hajoavat ja koko perhekäsitys laitetaan romukoppaan muiden arvojen kanssa. Yhtenäinen ja rakastava perhe on kelle tahansa paras paikka elää. Se on mahdollista kyllä saavuttaa jos on valmis siihen että harvassa suhteessa ekojen vuosien ihastus-liekki jaksaa roihuta. Oikea ja pitkäaikainen rakkaus on kumppanuutta ja ystävyyttä, sitä että tietää toisen seisovan rinnallasi aina.

Olen todella onnellinen että me saimme mieheni kanssa sovittua asiat ja löysimme kadonneen rakkauden uudestaan. Kyllä meillä vieläkin ihan tavallista arkea eletään, riidelläänkin, mutta silti tiedän että hän on aina rinnallani.

Yritän kovasti tehdä töitä, että saisin rakastumiseni toiseen mieheen loppumaan ja kohdistumaan sen omaan mieheeni. Käyn myös juttelemassa tästä asiasta yksityisellä puolella. Kuitenkin koko prosessi on aikaa vievä asia, mutta toivon että saan sen vietyä kunnialla lopppun asti. On kuitenkin niin vaikeaa unohtaa henkilö jota rakastaa sydämensä pohjasta, mutta en aio antaa periksi. Siksi en ole enää hänen kanssaan koskaan missään yhteydessä, vaan keskityn perheeseeni.

T:ap