Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Pettymys lapsen sukupuoleen ei helpota vaikka lapsi jo 2 v
02.05.2012 |
Toivoin aina toista sukupuolta, mutta tätä emme saaneet. Rakastan lastani, mutten osaa iloita hänen sukupuolestaan. Inhoan kaikkia leikkejä ja leluja ym mitä siihen liittyy. Tunnen jatkuvasti itseni huonoksi äidiksi, kun kaipaan jotain muuta. Uutta lasta ei hankita, sillä vain toinen sukupuoli olisi toivottu.
Olen käynyt aiheesta jopa terapiassa, mutten saanut sieltäkään apua. Pitkään saattaa mennä hyvin, mutta sitten taas tulee huono päivä ja itken "kohtaloani". Olen aivan hirveä enkä ansaitsisi lastani, tiedän. :( en vain voi tunteilleni mitään.
Minulla on ollut elämässä muitakin ongelmia: vanhempien alkoholismia, koulukiusaamista, pitkäaikaissairaus jne, mutta koen tämän silti vaikeimmaksi päästä yli. :(
Kommentit (57)
Ehkä tiedostamattasi aikaisemmat tapahtumat, ongelmat ja elämän haasteet heijastuvat nyt tähän lapsesi sukupuoleen.
Itselläni on vastaavia haasteita ollut elämässä ja ne on nyt palanneet kolmekymppisenä kummittelemaan. Ne purkautuvat mm. seksielämän köyhtymisenä (liityen lapsena koettuun hyväksikäyttöön) ja mieheni poikaan.
En myöskään halua tuntea näitä tunteita, mutta minkäs sitä itselleen mahtaa. Olen käynyt juttelemassa asioihin perehtyneen sairaanhoitajan kanssa ja harkitsen ihan terapiaa.
Ehkä kanssasi ei osattu perehtyä oikeisiin asioihin siellä terapiassa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jatka sitä terapiaa, muuten teet lapsestasi yhtä sairaan mitä itse olet.
jumalauta aikuiseksi. Sairastutat lapsesi tuolla, luuletko että ei tajua mitä on meneillään? Kyllä sinusta huokuu jonkinmoinen pettymys lapseen ja ennenpitkää lapsikin hoksaa sen. Olisiko kannattanut miettiä ennen lapsentekoa, että sieltä saattaa tulla kumpi vaan? Sitten miettiä että haluatteko ottaa sen riskin, mutta siitä huolimatta rakastaa ja iloita lapsesta. Oletkohan niin kontrollifriikki (alkoholistivanhempien yms seurauksena), että olisit halunnut määritellä lapsen sukupuolenkin? Yleensä ongelmaperheistä tulevat lapset ovat aikuisena kontrollifriikkejä, koska eivät ole pystyneet hallitsemaan aiemmin asioita elämässään.
Ole onnellinen että sinulla on lapsi, toisinkin olisi voinut käydä ja nyt itkisit sitä, että miksi en voi saada lasta.
Rupeatte tukiperheeksi ja otatte kerran kuussa kotiinne viikonlopuksi lapsen tai pari - toivomaasi sukupuolta.
Tai alatte sijaisvanhemmiksi ja luovutatte yhden huoneen kodistanne yhdelle huostaanotetulle lapselle - toivomaasi sukupuolta.
Ja jatka ihmeessä sitä terapiaa. Lapsesi sairastuu varmasti, jos ei kelpaa sinulle. Sukupuoli ei ole lapsen syytä, kuten ei silmien värikään.
Ja mietittäväksi: Kuvittele itsesi tosi vanhaksi ja huonokuntoiseksi ja odotat että kuolet viikon sisään. Mitä tekisit toisin? Katuisitko ettet leikkinyt pienen lapsesi kanssa leluilla jotka häntä kiinnostivat? Katuisitko hukkaan heitettyjä aikoja jolloin vain itket kohtaloasi.
Että siirrät noita aiempia vastoinkäymisiäsi ja niistä seurannutta ahdistusta tuohon sukupuoliahdistukseen. Olisitko halunnut samaa sukupuolta olevan lapsen kuin olet itse? Silloin olisit saattanut samalla hoitaa itseäsi ja tarjota paitsi lapselle hyvän lapsuuden,myös itsellesi toisen mahdollisuuden kokea hyvä lapsuus.
Eli mainitsemasi ongelma ei kuulosta siltä oikealta ongelmalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
leikkii sellaisia leikkejä kuin häntä kiinnostaa sukupuolesta riippumatta. Poika voi leikkiä nukeilla ja tyttö autoilla tai ihan muita leikkejä, jotka eivät vanhempia kiinnosta eikä kyse ole sukupuolesta. Joten kannattaisi päästää irti tuosta kuvitelmasta, että sukupuoli määrittäisi lapsen tekemiset. Helpottaisi sinunkin oloa ap.
En osannut aavistaakaan tunteitani ennen raskautta. Haluan lapselleni onnellisen lapsuuden ja hyvän äidin, mutta hävettää kun olen näin vajaavainen. :(
Olen ymmärtänyt että pettymys sukupuoleen on yleistä, mutta häviää vauvan synnyttyä. Siksi tunnenkin itseni vielä epäonnistuneemmaksi: minulla on terve lapsi ja takerrun tällaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että siirrät noita aiempia vastoinkäymisiäsi ja niistä seurannutta ahdistusta tuohon sukupuoliahdistukseen. Olisitko halunnut samaa sukupuolta olevan lapsen kuin olet itse? Silloin olisit saattanut samalla hoitaa itseäsi ja tarjota paitsi lapselle hyvän lapsuuden,myös itsellesi toisen mahdollisuuden kokea hyvä lapsuus.
Eli mainitsemasi ongelma ei kuulosta siltä oikealta ongelmalta.
Kiitos viisaista sanoistasi. Voi hyvin olla.
että 7 kommentti kuulostaa minusta aika luonnolliselta selitykseltä tilanteeseen. t:8
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että 7 kommentti kuulostaa minusta aika luonnolliselta selitykseltä tilanteeseen. t:8
terapiassa sanoi? Ihan mielenkiinnosta kyselen.
Itse toivoin aina tyttöä, sain kaksi poikaa.
Olen miettinyt kovasti, miksi olin niin pettynyt siihen etten saanut tyttöä, mut omalla kohdallani olisin tavallaan halunnut elää uudelleen oman lapsuuteni, tavallaan korjata siellä tapahtuneita asioita. Minusta myös tuntuu, että se ihana pieni tyttö olisi ilmentänyt sitä suloisuutta ja kauneutta, joka minusta puuttuu - olen aina, ihan pienestä lapsesta asti tiennyt olevani epäkelpo, ruma, aina jotain liian vähän tai liian paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Terapeutti sanoi että pettymys on yleistä ja liittyy usein omiin huonoihin kokemuksiin toisesta sukupuolesta. Vakuutteli että menee pian ohi. Mutta ei ole mennyt vieläkään eli pitäisi varmaan aloittaa uudelleen.
Anteeksi nyt vaan ap, mutta en jaksa sympatiseerata sua.
Itket sukupuolta?! Käsittämätöntä!
Kun olisit päivänkin meidän perheen arjessa, niin huomaisit, että lapsen sukupuoli on aivan toisarvoinen asia. Meillä iloitaan kun teini-ikäinen (!) osaa syödä itse tai osaa ilmoittaa, koska on vessahätä. Arki on todella raskasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
jonka ei olisi pitänyt lisääntyä ollenkaan...huoh.
että tuo lapsen sukupuoli ja sen muodostuminen ongelmaksi on oire ei itse sairaus? Eli ihan sama mitä sieltä olisi tullut todennäköisesti joku siinä lapsessa olisi sun mielestä pielessä ollut. Väärän väriset silmät tai hiukset tms. Eli ehkäpä se terapia on nyt ainoa keino tuohon hommaan, toivottasvti toimii tai vaan siirrät oman pahan olosi sukupolven yli seuraavalle.
leikkii kyllä ihan sukupuolineutraaleja leikkejä.. Vai enkö tytön kanssa olis voinut leikkiä piilosta niinku nyt poikani kanssa? Maalata sormiväreillä? Piirtää? Rakentaa legoja? Voi äly ja väläys..
Tuo terapeutin tms. lohduttelu oli varmaan tyypillistä "nopeaa" auttamista, ette raapaisseet ollenkaan pintaa ja sitä hetkeä syvemmälle. Kannattaa mennä terapiaan uudestaan, eikä mihinkään pikajutusteluun vaan ihan pidempiaikaiseen. Ei tuollaiset asiat korjaannu pikaisesti. Jos kuitenkin koet asian ongelmalliseksi ja elämääsi tai lapsesi kehitystä häiritseväksi, kannattaa hakea apua.
Kun saa lapsen, oman lapsuuden muistot heräävät eloon ja alkavat vaikuttaa elämään aivan eri tavalla kuin aiemmin.
susta pitäis tehdä ls-ilmoitus!
tee palvelus lapsellesi ja tee itse itsestäsi ilmoitus...
tuo ei ole terve kasvuympäristö lapselle!
huolestuttavaa!
ls voi tarjota tarvitsemianne tukitoimia!
tuolla menolla olet vaarassa sairastuttaa lapsesi pahasti, vahinkoa voi olla jo tapahtunut. Äidin hyljeksintä vahingoittaa lapsen itsetuntoa ja minäkuvan kehitystä. Toivottavasti lapsen isä pystyy paikkaamaan tilannetta yhtään?
Alue: Aihe vapaa
Jatka sitä terapiaa, muuten teet lapsestasi yhtä sairaan mitä itse olet.