Lue keskustelun säännöt.
+40vn elämää
01.05.2012 |
Onko muita +40v, joiden elämä on vaan työtä, kauppaa, kotia, siivousta, pyykkäystä, pihatöitä, joskus joku matka?
Mä luulin, silloin kun lapset oli pieniä, että on vaikeaa lähteä viihteelle eikä usein pääse.
Pah! Se oli helppoa tähän päivään verrattuna. Aina oli mummo tai mummi, joka riemumiellä tuli yöksi tai kahdeksi tai otti tenevat luokseen.
Nyt kun lapset on teinejä, ei kukaan viitsi tulla niitä vahtimaan ja odottamaan, että ne kömpivät kotiin sovittuun aikaan. Tai kukaan ei viitsi olla puhelimen äärellä autonavaimet valmiina, jos teini soittaa että on hätä.
Äiti (ja isä) joka ilta ja joka viikonloppu, kuukaudesta ja vuodesta toiseen vaan. Ei ole +40v äidillä muuta elämää :( Juhlapyhätkin menee samalla kaavalla, äiti vahtii ja on valmiina.
En voi oikeasti ymmärtää, että mun elämä on tällaista loputtomiin.
Ei koskaan ravintolailtaa, ei tanssia, ei matkoja, ei pubikierrosta, ei mitään. Ja en kaipaa kommenttia, että kyllä sitten taas, kun lapset lentää pesästä, kuka 6-kyppinen enää viitsii ravintolailtaa viettää.....
Kommentit (54)
ei kommentoi mitään. Onko tämä tapa hakea juttuja IP-lehtiin, jatkoa Yösyöttö- ja Tarhapäivä -romaaneille vai mitä? Miksi täytyy saada nelikymppiset puolustelemaan teini-ikäisten kanssa elämisen ihania puolia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kokeiles joskus keskustella niille teineilles. Voit vaikka ehdottaa, että ovat yhden illan kotona kiltisti. (jos ei muuten niin pienellä lahjonnalla) Ilmotat että pitäs sunkin päästä joskus rentoutumaan. Ainakin meillä teinit ovat aika ymmärtäväisiä ja fiksuja.
Lähes kaksikymmentä vastausta tässä ketjussa, joissa lähes jokaisessa kerrotaan, että meidän perheessä ei ole samaa ongelmaa. Siis teistä kukaan ei ole koskaan kaivannut omaa aikaa, ei edes silloin kun lapset olivat pieniä? Ja baariinhan ei yli 40 voi haikailla, koska Suomessahan se tarkoittaa automaattisesti sitä, että vedetään persekännit ja sehän olisi hyi hyi.
Lapsiperheen arki on raskasta, mutta sitähän ei saa myöntää!
En kokenut pikkulapsiperheen elämään rankkana: olin kotona ja oli aikaa. Edes se, että tukijoukot puuttuivat, ei haitannut. Mieskin teki matkatöitä, joten olin aika sidottu lapsiin. Vuosikausiin esin esim. ole liikkunut kodin ulkopuolella klo 19 jälkeen (iltapala-aika) muuten kuin ihan satunnaisesti.
Teiniajan olen kokenut rankkana, vaikka en ravintoloihin edes halua. Meillä teini ja varhaisteini ja jo nyt voin todeta, että tuon varhaisteinin kanssa ei tule olemaan samanlaisia ongelmia, kuin tuon itsepäisen esikoisen kanssas. Edellä olevat toitottavat ,että keskustele teinin kanssa ja osoita hänelle luottamusta. Entä sitten, kun keskustelut teinin kanssa johtavat siihen, että käsität, että hän on kaikesta vaikka ihan periaatteessa eri mieltä kuin sinä (esim. voiko alkoholinkäyttä teini-iässä olla vaarallista), kun teini rikkoo osoitetun luottamuksen säännöllisesti ja kun teiniä ei saa millään osallistumaan mihinkään perheen yhteisiin tapahtumiin? Kun sattuu olemaan lapsi, joka pääasiana tuntuu olevan kokeilla missä on raja ja miten paljon sitä voi kokeilla.
Meillä ei sukulaisia voinut pyytää vahtimaan pieniä lapsia. Olen odotellut tuota teini-ikää, että sais olla vapaammin. Mutta tuota se todennäköisesti tulee olemaan meilläkin.
Tiedän kyllä teini-iän kohellukset ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ei kommentoi mitään. Onko tämä tapa hakea juttuja IP-lehtiin, jatkoa Yösyöttö- ja Tarhapäivä -romaaneille vai mitä? Miksi täytyy saada nelikymppiset puolustelemaan teini-ikäisten kanssa elämisen ihania puolia?
ei tosiaan tarvi PUOLUSTELLA. Kyllä on sen verran helppoa ihan oikeastikin. Teini-ikäisestä on jo enemmän apuakin kuin työtä, vievät roskat jne. eikä juttujen taso ole sitä pottalinjaa
Hyvin on jaksanut valvoa pienten lasten yöheräämiset ja "ulkoilemaan" olen päässyt ihan just sen verran kuin olen halunnutkin. +40-vuotiaana voinkin jo tehdä ihan mitä huvittaa, kun nuorinkin on täysi-ikäinen minun täyttäessä 42. Ei tartte enää teinivahdiksi ketään kysellä! (No vähän ehkä kärjistin ja provosoin, mutta noinhan se suurinpiirtein on.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaikka isot lapset on jo poissa kotoa ja vain tuo 10v nurkissa pyörimässä. Harvase viikko opiskelijatyttö soittaa ja pyytää hakemaan kotiin milloin mistäkin, tulee syömään ja tyhjentää pakastimen mennessään:)
Meillä tosin on aina matkustettu lasten kanssa; jos on menty ystävien luo tai ulos syömään nuo vanhemmat lapset selvisivät teineinä oikein hyvin keskenäänkin. Nyt nuorimmainen on hätätapauksessa sisaruksillaan esim viikonlopun hoidossa jos olen kaksin miehen kanssa reissussa. Muutama vuosi oli niin ettemme lähteneet muualle kuin noiden ystävien luo, mutta siihen aikaan liittyi muutenkin vauva-aikaa, talonrakennusta ja raha- sekä työhuolia. EI ollut varaa, aikaa eikä jaksamistakaan muuhun.
Biletystä en kaipaa, tanssimaan menen mielummin ilman miestäni (ei tykkää eikä osaa), pubeja inhoan joten en tunne jääväni mistään paitsi. Matkoja on tehty ja tullaan tekemään lasten kanssa ja ilman.
mä ainakin ihmettelin, että miksi ap ja miehensä eivät voi vuorotella tuon teinien vahtimisen kanssa.
Lähes kaksikymmentä vastausta tässä ketjussa, joissa lähes jokaisessa kerrotaan, että meidän perheessä ei ole samaa ongelmaa. Siis teistä kukaan ei ole koskaan kaivannut omaa aikaa, ei edes silloin kun lapset olivat pieniä? Ja baariinhan ei yli 40 voi haikailla, koska Suomessahan se tarkoittaa automaattisesti sitä, että vedetään persekännit ja sehän olisi hyi hyi.
Lapsiperheen arki on raskasta, mutta sitähän ei saa myöntää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mun teinin vois jättää kotiin ja itse voisin lähteä viihteelle, mutta tuo esiteini on sen verran mahdoton, etten kuitenkaan voi. Teini ei voi sitä vahtia, vastuu on liian suuri. Ja kukapa niitä sitten hoitais ellen minä :)
ja teinejä ja ei tollaisia huolia . Mut mun teinit osaavat huolehia itsestään, eivät ryyppää jne. Olisit aikoinaan kasvattanut lapset kunnolla sen sijaan että hoidatit mummolla, niin ongelmia ei ois!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kautta pitää huolta siitä, että ne olisivat kotona ja turvassa jotta äiti ja isäkin voisivat joskus olla poissa?
Mä olen 47, ja mulla on 18 v esikoinen ja kaksi muuta lasta. Me päästään miehen kanssa halutessamme pois kotoa, koska ei meidän tarvii päivystää teinien menojen takia.
Kuulostaa vähän siltä, että teidän lapset ei oo teillä ihan hallinnassa...
Nuorin menee kummitädille tai mummolle ja teinit jää kaksistaan kotiin. Me vanhemmat lähdetään viikonlopuksi rentoutumaan. Ruokaa vaan jätetään jäkikseen ja naapuri vähän vahtii nuorisoa. Niin me asutaan maalla, että täällä ei ole mitään menomestoja nuorille, pääsevät sinne vaan jos joku vie. Eli ovat tosiaan kotona, vieraita eivät saa kutsua. Pelaavat, katsovat elokuvia, syöpöttelevät. Ja tietävät, että kerran kun on jotain ongelmia, eivät saa enää ikinä jäädä keskenään kotiin. Hauskaa on kaikilla :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla ei ole tuollaista. Esikoinen on jo maailmalla ja kuopus 11v on sangen helppo laittaa hoitoon (mummolaan, isoveljelleen, isosiskopuolelleen tai jää mieheni kanssa kotiin ja menen yksin) kun menojalkaa vipattaa. Lisäksi voi olla kotona ja viettää illanistujaisia.
Esim. viime viikolla olin Hki-Sto -risteilyllä työmatkalla ja diskossa tuli heiluttua puoli neljään molempina öinä. Lisäksi meillä oli vielä lauantai-iltana vieraita. Vapun olenkin levännyt viime viikon koettelemuksista.
Meillä vanhin 16v ja häntä ei todellakaan voi jättää yksin kotiin. Mummia en voi laittaa vahtimaan milloin tulee kotiin eikä mummi voi häntä poimia kyliltä. Mummille teini ei enää suostu yökylään. Kaverille en uskalla jättää yökylään siten, että olisin itse viihteellä. Tuntuu, että aina pitää olla valmiina hakemaan, jos lapsi törttöilee.
T. Yksi jonka vappu meni pilalle teinin tempauksen vuoksi
okei, mulla on vaan yksi teini, joten ehkä olen päässyt helpolla. Mutta mun sukulaiset edelleen ottavat sen teinin ihan mielellään kylään - meille he eivät tuleet vahdeiksi silloinkaan kun lapsi oli pieni.
Mä olen ehkä mieleltäni kuusikymppinen jo nyt, sillä aika harvoin minäkään mitään ravintolailtaa kaipaan. Mut kavereiden kanssa voin toki mielellään istua ja kotonakin joskus avata viinipullon vaikka pihahommien piristykseksi. En ole kokenut ongelmaksi, että pitää silti olla valmiinä apuun, jos hätä tulee: pääsenhän minä taksilla, ja tuskin kuitenkaan olisin niin päissäni, että olisin avuksi kykenemätön, vaikka mitään velvoitteita ei olisikaan.
Se on kyllä kurjaa joskus, kun teiniin ei saa yhteyttä sovitulla tavalla ja on huolissaan, että onko nyt jotain sattunut. Akku loppu ja puhelin mykkänä tms. Se vie kyllä fiiliksen mistä tahansa, myönnän. SIlloin pelottaa toisen puolesta.
Me päästään miehen kanssa oikein hyvin lähtemään, jos halutaan. Keskimmäinen lapsi on nyt 18 ja toiseksi nuorin 15, ja heidät voi huoletta jättää vaikka koko viikonlopuksi 9-vuotiaan vahdiksi.
kyllä ne ovat jo pesästä ulkona muutamassa vuodessa. Ei siis tarvitse odotttaa kuusikymppiseksi asti.
Mikä pakko sitä paitsi on dokata itsensä tolkuttomaan tilaan, jos lähtee baariin? Kännykkä kulkee mukana ja taksilla voi hakea sen teinin, jos hätä tulee.
Itse olen nyt 45-vuotias, ja lapset ovat vasta varhaisteinejä, toinen heistä vieläpä erityislapsi, joka on koko loppuikänsä minusta riippuvainen. Mieti sitä, en tule koskaan pääsemään huolto- ja valvontavastuustani eroon, ja aina painaa se huoli, miten hän pärjää, kun minusta aika jättää.
Lapset muuttaneet pois kotoa.
Aikaa on työn ja kodin jälkeen. Kiitos kuulunee osittan siivojalle, joka meillä käy.
Lapsenlapset tulee meille toisinaan hoitoon.
Matkustamme mieheni kanssa paljon. Vietämme muutenkin aikaa yhdessä.
Käymme baareissa yms jos siltä tuntuu.
Onneksi tuli lapset tehtyä nuorena:)
Tämä on elämän parasta aikaa.
Usko pois niin se aika koittaa myös sinulle.
olen 40+ enkä todellakaan tee ongelmaa asiasta joka ei ole ongelma: normaaliarjesta (työ, kotityöt ym).
Perheessä 2 teiniä ja heitä ei todellakaan tarvitse odotella ties missä kunnossa kotiin (täysin raittiita ja savuttomia), eivät hillu kaupungilla vaan harrastavat ja ovat kotona juuri silloin kun on sovittu.
Kun nyt 16v aikoinaan ilmoitti lapsenäänellään tarvitsevansa väljemmät rajat, ilmoitin vaan että ensin pitää osata noudattaa nykyisiä rajoja ennen kuin voi saada lisää liikkumavapautta. On harvinaisen ongelmattomat lapset nykyään ja voin huoletta antaa heidän reissata esim. toiseen kaupunkiin kavereilleen koska ovat aina osoittautuneet luottamuksen arvoisiksi. Ilmoittavat koulun jälkeenkin kotiin jos poikkeavat kaverilla tai kirjastossa.
Radikaaleinta on tainnut olla se että ovat yökylässä ollessaan käyneet aamuvarhaisella aamupalalla jollain huoltamolla.
Ja niin, itse en baarissa edes viihdy. Jos se olisi niin tärkeää, olisin jättänyt ne lapset tekemättä.
Olen yh ja pääsen matkalle vaikka sitten niitten lasten kanssa. Aikanaan he muuttavat kotoa ja sitten on loppuelämä aikaa tehdä ihan mitä huvittaa, vaikka muuttaa paratiisisaarelle.