Kun olit lapsi, saitteko koskaan vaateavustusta köyhyyden vuoksi?

60-luvulla ja 70-luvun alussa kansakoulussa köyhimpien lapset saivat vaateavustusta kunnalta. Oli nöyryyttävää ja alentavaa, kun opettaja luki luokan edessä niiden lasten nimet, jotka kunnalta armollisesti tätä tukea saivat. Sen oppilaan piti nousta seisomaan, jonka nimi sanottiin, että häpeän ja nolouden määrä olisi varmasti maksimaalinen. En ymmärrä sitä nöyryyttämisen tarvetta vielä tänäkään päivänä. Miksi ihmeessä noin toimittiin?

Mä en tiedä, mutta eiköhän jotain avustusta ole tullut. Minulla on viisi sisarusta, joten paljon oli vaatteita jotka olivat olleet vanhemmilla sisaruksilla yllä. Lisäksi äitini teki ja teetti paljon vaatteita, esim. kaikki juhlavaatteet teetettiin aina tutulla ompelijalla.

Meillä sai kaksi lapun, jolla ostettiin sokokselta talvikengät ja toppahousut. En tiedä mihin kauppoihin ois käynyt. Sen se on tehnyt, että lästen vehkeet ostan kyllä nykyään itse ihan viimesen päälle. Koskaan ei ole kylmät tai märät. Kirppiksiä toki käytänb ja ekologisesti mennään, mutta ulkovaatteet on aina parasta laatua ja uutena, että varmasti kestää.

[quote author="Vierailija" time="02.05.2012 klo 16:42"]

Se oli sellainen kunnan antama lappu, joka jäi kauppaan ja kai kauppias rahan kunnasta. Tietääkseni melkein kaikki sen saivat. Luultavasti myös ns. parempien perheiden lapset, joissa olisi ollut varaa mutta eihän lapsille mitään ostettu, isä kulutti itse ansaitsemansa rahat. Näin se meni jo 1970-luvulla.

Hakemukseen piti kirjoittaa, mitä aiotaan ostaa ja millä hinnalla. Aika kohtuullisia ne avustukset olivat, eli yhdet kengät tai talvitakki / vuosi.

Meillä ei ole vaatteita jaettu kuin sodan jälkeen, äitini kertoi. Silloinkin olivat "liian hienoja" amerikanvaatteita.

[/quote]

Olitko samassa koulussa kuin minä? Kyllä niitä oli vielä 1970-luvulla, en tiedä/muista, milloin ne kouluissa jaettavat vaateavustuksen loppuivat.

Muistan myös ne rajaseutuliiton paketit, joissa hyvin harvoin oli mitään käyttökelpoista. Lähinnä nykyisten kirpputorien poistolaatikoissa olevia, joskin ehjiä ja puhtaita, toisinaan jopa käyttämättömiäkin.

Ilmeisesti tuo on ollut täysin kuntakohtaista! Itse olen syntynyt v.51 ja sain ensimmäiset silmälasini muistaakseni , kun olin 11v.   Kyllä ne maksettiin ihan itse ja joka kerta sen jälkeenkin. Pienessä maalaiskunnassa asuttiin.

Kansakouluajalta muistan hämärästi noita vaateavustuksia jaetun; olisinkohan itsekin saanut kerran "talvikenkäkupongin", en ole varma.

Paikkakunnallamme oli silloin vain yksityinen oppikoulu ja siellä oli mahdollisuus anoa vapautusta lukukausimaksuista.  Isäni oli silloin sairastunut vakavasti ja sain ainakin parina vuonna ns. vapaaoppilaspaikan.  Ruoka, matkat ja kaikki koulutarvikkeet oli kuitenkin itse maksettava.

Sosiaalihuollosta ( ainakaan meidän paikkakunnallamme) ei annettu avustuksia, jos oli vähänkin omaisuutta, esim. muutaman hehtaarin pikkutila. Olisi saanut, mutta se olisi ollut velkana. Tämä siis vielä 60-luvulla!

Sain sosussta rahaa ylioppilasvaatteisiin

No ei todellakaan saatu. 

Kuulun suuriin ikäluokkiin ja olen vielä kaiken kukkaraksi äpärä, mutta en kyllä saanut minkäänlaista ylimääräistä avustusta, ihan normaalin lapsilisän vain. Se maksettiin neljästi vuodessa ja usein sai jonkin vaatekappaleen, esim. sukat tai villahousut. Koskaan ei tullut pyhetta, saiko joku meidän koulussa avustusta, mutta en ihmettelisi, vaikka olisi saanutkin.

Minua kymmenisen vuotta vanhempi tätini sai koulusta kengät, sellaiset monon malliset, mutta sen verran kapeat, etteivät käyneet normaaleihin suksisiteisiin. Ne lojuivat vintillä aikansa kunnes minä sain luistimet, sellaiset kenkään kiinnitettävät irtoterät, Nurmikset. Silloin tulivat tädin kengät hyvään tarpeeseen!

anottiin kans kenkäavustusta kai sillä sai ostaa vaatettakin.Melkein kaikki sitä anoi ja sai ,en muista hävenneeni tilannetta. Hienotunteisesti opettajat antoi kaikille kaavakkeet ja ne jotka tarvitsi palauttivat sen opettajalle.En tiennyt myöskään että sitä vielä 70-luvulla haettiin.

olen kasvanut sijaisperheessä, eli olosani on maksettu. Sain siis kulkea sukulaisilta kerätyissä vaatteissa.. minulle ei uutena ostettu kuin välttämätön (tyyliin alusvaatteet ja sukat..)

ja kun mä olin alaluokilla, sitä avustusta vielä sai.

Kenkiin ja silmälaseihin

Ihan koulussa luokassa lapsille sitten jaettiin kotiin vietäväksi vaatekupongit, jolla sai ostaa jotain vaatteita. Näin 70-luvulla ei pahemmin kursailtu asialla.

ja miksi niitä jaettiin koulussa?

Minä sain joka vuosi, olin eläkeläismummon kasvattilapsi. Tosin en muista että olisi ollut kauhean köyhää, taloudessa asui myös täti ja hänen miehensä ja ainakin oli rahaa käydä lomilla ja leireillä ja ostaa polkupyöriä ja luistimia, suksia ja harrastaa.

Aloitin kansakoulun -67. Vaateavustuksia jaettiin tuolloin ainakin kansakoulussa mutta avustuksiin olivat oikeutettuja vain ns. vähävaraiset. Tarkkoja tulorajoja tai laskukaavoja avustukselle en muista mutta sen muistan että itse en ollut oikeutettu avustukseen. En muista että noista olisi kauheasti keskusteltu suuntaan tai toiseen.

myö saatiin kunnan vaateavustusta lähes joka vuosi.meitä lapsia oli 6 ja isä ja äiti tehtaassa työssä.. naapurissa asui kunnan sosiaalijohtaja,, joka oli todella mukava.. hänellä kävin aina leikkaamassa ruohikon ja tekemässä lumityöt.. sain aina 5 markkaa rahaa...  :)